Pääkaupunkiseudun pölyttäjistä on paljon dataa, mutta vähän tietoa
Minulta pyydettiin taannoin esitelmää Helsyn syyskokoukseen. Aiheeksi esitettiin luontevasti pölyttäjiä, sillä olen työskennellyt jo parikymmentä vuotta pääasiassa niiden seurannan, suojelun ja tutkimuksen parissa. Ja koska kyseessä oli Helsyn tilaisuus, esitykseltä toivottiin painotusta pääkaupunkiseutuun.
Aihepiiri oli siis minulle erinomaisen tuttu, mutta jälkimmäinen toive osoittautui varsin vaikeaksi huomioida. Tein parhaani, mutta en onnistunut kaivamaan esitykseeni paljoakaan tietoa pääkaupunkiseudun pölyttäjistä.
Tiesin kyllä, että Helsingin seudun kunnissa kerätään vuosittain valtava määrä lajihavaintoja niin pölyttäjistä kuin monista muistakin eliöryhmistä. Valtaosa näistä on alueella asuvien luontoharrastajien Laji.fi-verkkopalveluun ilmoittamia kansalaishavaintoja. Mukana on runsaasti pölyttäjähavaintoja, sillä merkittävä osa maamme hyönteisharrastajista asuu pääkaupunkiseudulla. Lisäksi alueelta kerätään myös kohtalaisen paljon systemaattista seurantatietoa Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämissä yöperhos-, päiväperhos- ja kimalaisseurannoissa. Dataa siis olisi käytettävissä paljonkin.
Ongelma on kuitenkin se, että kukaan ei ole jalostanut olemassa olevaa dataa tiedoksi – eli rajannut, muokannut ja analysoinut sitä lopputuotteiksi, jotka kertovat jotain oleellista pölyttäjien tilasta tällä alueella. Tämä puute koskee kuitenkin käytännössä kaikkia maamme alueita ja maakuntia, ja tietoa luonnon tilasta laajemminkin. Alueellista tietoa ei juurikaan ole saatavilla, koska kenenkään tehtäviin ei kuulu sellaista tuottaa.
Esimerkiksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnit, samoin kuin useimmat muutkin tilasto- ja arviointiaineistot tuotetaan vain kansallisella tasolla. Käytännössä kaikki tutkimus- ja arviointitoiminta tehdään nykyisin maksullisina projekteina – ja alueelliset tarkastelut ovat luksusta, josta kukaan ei ole halunnut maksaa.
On kuitenkin viitteitä, että tilanne saattaa jatkossa parantua. Pirkanmaan maakunnalle laadittiin vuonna 2021 maamme ensimmäinen alueellinen biodiversiteettiohjelma, jonka osana arvioitiin myös lajien ja luontotyyppien tilaa alueellisesti.
Vastaavia hankkeita on vireillä muillakin alueilla. Myös monet suuremmat kaupungit pyrkivät parantamaan tietämystä luonnon tilasta omalla alueellaan. Helsinki on ollut erityisen aktiivinen juuri pölyttäjien suhteen, sekä keräämällä seurantatietoa että panostamalla niiden suojeluun esimerkiksi hyönteishotellien avulla.
Tietääkseni ainoa Helsingin alueella tehty systemaattinen pölyttäjäkartoitus tehtiin vuonna 2001. Tuolloin Helsingin yliopiston johdolla kerättiin tietoa päiväperhosten ja kimalaisten esiintymisestä yli 200:lla neliökilometrin ruudulla, joista kullekin perustettiin noin kilometrin mittainen laskentalinja.
Tämä varsin mittava havaintoaineisto jäi kuitenkin tuolloin pitkälti käyttämättä, ja oli lähellä unohtua historian hämärään. Asia nousi kuitenkin sattumalta esiin pari vuotta sitten, ja keskustelujen seurauksena aineisto saatiin talteen Suomen ympäristökeskukseen. Sittemmin siitä tuotettiin tieteellinen tutkimusartikkeli.
Helsingissä vuonna 2001 tehty otanta olisi myös mahdollista toistaa, jolloin päästäisiin tarkastelemaan miten Helsingin pölyttäjälajisto on 2000-luvun aikana muuttunut. Tähän on etsitty tutkimusrahoitusta, mutta toistaiseksi turhaan – pidetään silti peukkuja!
Pölyttäjälaskentojen toistaminen olisi mahdollista toteuttaa myös joukkoistamalla, eli etsimällä vapaaehtoisia kansalaisia ottamaan kukin yksi tai pari laskentalinjaa hoidettavakseen. Tähänkin tarvittaisiin silti jonkin verran myös rahoitusta.
Tein itse kesinä 2019 ja 2020 pienimuotoisen uudelleenotannan Viikin pelloilla, työpaikkani lähistöllä. Kävin tuolloin laskemassa uudestaan viisi noista vuonna 2001 käytetyistä laskentalinjoista, mahdollisimman samalla tavalla toimien.
Tulosten perusteella kimalaisten määrät ja lajisto olivat säilyneet Viikissä jokseenkin ennallaan. Sen sijaan päiväperhosilla oli tapahtunut suorastaan romahdus. Yli puolet alueella vuonna 2001 tavatuista lajeista oli kadonnut, ja jäljellä olevien lajien yksilömäärät olivat hyvin vaatimattomia. Saman suuntaisia tuloksia on saatu laajemmissakin tutkimuksissa; kimalaiset pärjäävät kaupunkialueilla selvästi paremmin kuin päiväperhoset.
Viikissä havaittujen lajistomuutosten taustalla on mitä ilmeisimmin alueen laajamittainen lisärakentaminen. Viheralueita on nakerrettu vastaavalla tavalla rakentamiseen laajemminkin Helsingissä, joten kehitys lienee muuallakin saman suuntaista. Nykyisillä tiedoilla asiaa voidaan kuitenkin vain arvailla. Toivottavasti lähivuosina saadaan käynnistettyä uutta kartoitus- ja tutkimustoimintaa, jotta Helsingin pölyttäjien tilasta saadaan parempi käsitys.
Teksti: Janne Heliölä
Kirjoittaja työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) tehtävinään maataloustuotannon monimuotoisuuden tutkimus, päiväperhosten seuranta sekä maatalouden ympäristötuki.