Mielipide Stansvikinkallion itäosan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Mielipide Stansvikinkallion itäosan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta (diaarinumero HEL 2022-003889)
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys, Stansvikin kyläyhdistys ja Luonto-Liiton Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja ovat tutustuneet Stansvikinkallion itäosan asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan ja lausuvat mielipiteenään seuraavaa.
Kantamme on lähtökohtaisesti se, että uudelleenarvioinnin jälkeen Stansvikinkallion itäosan asemakaavan ei tule osoittaa asuinrakentamista metsään. Rakentamisen kaavoittaminen metsiin ei ole kestävää kaupunkisuunnittelua enää aikana, jona luontokadon ja ilmastokriisin huomioiminen tulisi olla mukana kaikessa päätöksenteossa. Kaupunkimetsät tukevat kokonaisvaltaisesti ihmisten hyvinvointia ja ovat tärkeä osa luonnon monimuotoisuutta, joka nykytilanteessa on uhattuna niin globaalisti kuin lokaalisti.
Metsän luontoarvot ja merkitys
Kaupunkistrategian kirjaus Stansvikinkallion asemakaavan avaamisesta uudelleenarviointiin metsäluonnon arvojen näkökulmasta on Helsingin ainutlaatuisen metsäluonnon kannalta erittäin tärkeä linjaus. Vielä tärkeämpää on huolehtia siitä, että kirjaus johtaa metsän säästymiseen konkreettisesti rakentamispaineesta huolimatta. Luontokato ja ilmastokriisi eivät pysähdy sanoilla. Siksi tarvitsemme tekoja – tässä tapauksessa päätöksen rakentamatta jättämisestä. Stansvikinkalliolle rakentaminen on vastoin kaupunkistrategian linjausta, jossa luvataan jättää arvokkaimmat metsäalueet rakentamisen ulkopuolelle.
Jos uudelleenarviointi perustuu aidosti metsäluonnon arvojen huomioimiseen, ei muu kuin metsän säästävä asemakaava ole mahdollinen, sillä kyseessä on valtakunnallisestikin ainutlaatuinen metsäalue. Metsä on huomattavan iäkästä, mistä kertovat osaltaan vaikkapa vanhaa metsää indikoivat männynkäävät. Ei ole kuitenkaan kyse yksittäisistä lajeista ja niiden esiintymistä, vaan niiden ilmentämästä luonnon monimuotoisesta kokonaisuudesta.
Stansvikin alueella on huomattava määrä eri luontotyyppejä, niistä monet uhanalaisia. Alueella on EU:n luontodirektiivin eläin- ja kasvilajeja. Esimerkiksi putkilokasvien runsaus on todettu jo 1990-luvulla (Kurtto A. ja Helyranta L, 1998 Helsingin kasvit). METSO-kartoituksessa alue on todettu erittäin arvokkaaksi: lähes kaikki kaava-alueen metsät kuuluvat METSO-kriteeriluokkaan 1 (https://kartta.hel.fi/ltj/feature-report/181661/). Lintualueena Stansvik on Haltialan veroinen.
Luonnon monimuotoisuus on uhattuna myös täällä Suomessa, ja Suomi onkin kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut luontokadon ja ilmastokriisin hillitsemiseen. Tarve lisäsuojelulle on merkittävä, sillä nykytilanteessa Suomen luontotyypeistä puolet on uhanalaisia, metsien luontotyypeistä yli 70 %. 36 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista elää ensisijaisesti metsissä. Vain 3 % Suomen metsistä on luonnontilaisia, suojeltuja 6 %. Nykyiset suojelualueet keskittyvät Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomen metsämaasta on suojeltu tiukasti vain alle 3 prosenttia. Täällä vanhoja metsiä on jäljellä niin vähän, että ne eivät nykyisten suojelualueiden lisäksi riitä täyttämään EU:n biodiversiteettistrategian suojelutavoitetta.
Näiden hälyttävien lukujen valossa on selvää, että sopimuksiin kirjatut tavoitteet jäävät saavuttamatta ilman huomattavaa suunnanmuutosta maankäytössä. Metsäluonnon säilyttämisen priorisointi rakennushankkeiden suunnittelussa on aloitettava viipymättä ja vanha perinne uudisrakentamisen sijoittamisesta metsään katkaistava.
Luontoarvoja vaalittaessa on tärkeää pyrkiä säilyttämään ekologiset kokonaisuudet ja -yhteydet, joilla lajeille turvataan riittävä elinympäristö ja esimerkiksi metsien reunavaikutus minimoidaan. Stansvikin kohdalla tämä ei toteudu, jos laajamittainen rakentaminen katkaisee Stansvikinniemen suojellun kärjen yhteyden muuhun Laajasaloon. Vielä nykyään Stansvikinkallio on kokonsa puolesta luokiteltu ydinmetsäksi, joiden säilyttäminen ja vahvistaminen nimetään tavoitteeksi kaupungin omassa Metsä- ja puustoinen verkosto. Opas verkoston huomioimiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa. -julkaisussa (https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-05-19.pdf 2019).
Helsingin metsät ovat koko Suomen mittakaavassa luontoarvoiltaan huomattavan monipuolisia, koska ne eivät ole voimakkaan metsätalouskäytön muovaamia. Tämän takia myös rakennusten alle katoavan helsinkiläisen metsän kompensointi muualla on ongelmallinen ratkaisu. Helsingin monimuotoisen luonnon säilyttäminen on ensisijaisen tärkeää, ja se myös vähentäisi tulevaa ennallistamistarvetta. Valintoja tehtäessä tulee huomioida myös se, että ennallistaminen tuottaa tulosta vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua ja me tarvitsemme tekoja nyt.
Suomen Luontopaneeli on esittänyt, että Suomessa EU:n biodiversiteettistrategian velvoittama 30 prosentin suojelu tulisi jakaa tasaisesti maakunnittain. Ennallistamisvelvoite koskee myös kaupunkeja ja kaupunkiluontoa. Nämä velvoitteet tarkoittavat toteutuessaan valtavia muutoksia myös kaupunkisuunnittelussa. Miten Helsinki aikoo huomioida ja varmistaa tämän toteutumisen rakentamisessa ja maankäytössä?
Kruunuvuorenrannan osayleiskaavassa öljysataman alueelle ja sen välittömään ympäristöön sijoitettiin noin 7500 asukasta (ks. osayleiskaavan selostus s. 22). Kruunuvuorenrannassa (osayleiskaava-alue ja maankäyttösuunnitelma-alue) on asuntorakentamista yhteensä 500000 k-m². Asukasmääränä tämä tarkoittaa noin 10 000 henkeä. Tavoite ollaan ylittämässä tuhansilla asukkailla. Vaikka Stansvikinkallion lainvoimainen asemakaava jätettäisiin kokonaan rakentamatta, osayleiskaavan asukastavoite toteutuu ja ylittyy. Tämänkin vuoksi vaatimuksemme Stansvikinkallion rakentamatta jättämisestä on perusteltu.
Metsän virkistyskäyttö ja -arvot sekä lähiluonnon riittävyys
Helsingin kaupunkistrategiassa luvataan huolehtia siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon. Olemme huolissamme siitä, miten tämä toteutuu Kruunuvuorenrannan asukkaiden kohdalla. Luonnonläheisyydellä markkinoitu uusi kaupunginosa tulee rakentamisprosessin myötä menettämään huomattavan suuren osan myyntivaltistaan, jollei rakentamista uudelleenarvioinnin tuloksena suunnata pois metsäalueilta.
Stansvikinkallion itäosan asemakaavan uudelleenarvioinnissa on otettava huomioon, kuinka runsaasti ulkoilijat liikkuvat ja oleilevat rakennettavaksi kaavoitetulla Stansvikinkallion alueella. Alueen ulkoilukäyttö on viime vuosina Kruunuvuorenrannan asukasmäärän kasvaessa lisääntynyt huomattavasti ja se näkyy jo nyt maaston ja luonnon kulumisena. On myös huomattava, että Stansvikinkallion rakentaminen lisäisi painetta ulkoiluun Stansvikinniemen luonnonsuojelualueella. Sama koskee läheistä Kaivoskallion luonnonsuojelualuetta.
Uudelleenarvioinnissa onkin syytä tarkastella Kruunuvuorenrannan ja koko läntisen Laajasalon lähiluonnon riittävyyttä kasvava asukasmäärä, tiedossa olevat rakennushankkeet ja yleiskaava huomioiden. Ehdotamme, että kävijämääriä mitataan kävijälaskurilla maastoon muodostuneilla poluilla niin, että tietoa kertyy pitemmältä ajalta, esimerkiksi joulukuusta 2022 kesäkuuhun 2023.
Stansvikinkallion luonnon suojaaminen lisääntyvän virkistyskäytön vaikutuksilta on laiminlyöty kaupungin taholta jo vuosia. On ollut vastuutonta jättää suunnittelematta ja rakentamatta polkuja ja kulunohjausta herkkiin kallio- ja kangasmetsiin. Lopputuloksena on kovaa vauhtia lisääntyvät ja levenevät polut, jotka kuluttavat luontoa. Tämä on korjattava viipymättä nyt uudelleenarvioinnin yhteydessä. Lopputuloksena ei saa olla alueen luontoarvojen mureneminen kovassa ja ohjaamattomassa virkistyskäytössä niin, että uudelleenarvioinnin kohteena oleva arvokas luonto katoaa. Polut ja kulunohjaus on toteutettava pikaisesti, jotta luonto- ja virkistysarvot säilyvät.
Stansvikinkallion alueen virkistysarvoa lisää sen jatkuminen merenrannalle ja edelleen Stansvikinniemen luonnonsuojelualueen sekä kartanopuiston ympäri. Tämän viehättävä ja poikkeuksellisen rikas luontokokonaisuus tulee säilyttää 13 000 kruunuvuorenrantalaisen lähiluontona. On täysin yleisen edun ja kestävän kaupunkisuunnittelun vastaista, että rantametsän vanhojen mäntyjen äärelle n. 30–50 metriä nyt kaikkien käytössä olevasta rannasta rakennettaisiin kerrostalokortteli vain 200 asukkaalle. Myös kymmeniä metrejä leveä rantakatu jättäisi alleen suositun rannalla metsässä kulkevan ulkoilureitin.
Stansvikinkallion pohjois- ja luoteisosaan rakentuvat viisi jo varattua asuinkorttelia hävittävät osaltaan Stansvikinkallion luontoa. Niiden alle on jäämässä myös vanhaa metsää, vaikka entisen öljysataman alueen osuutta kaupungin viestinnässä korostetaankin. Tämän vuoksi uudelleenarvioinnin kohteena oleva metsä tulee säilyttää kokonaan lintuineen, lepakoineen, mustikkamättäineen, kääpineen, sammalineen, polkuineen ja uhanalaisine sarakorpineen rikastuttamassa luonnon monimuotoisuutta ja ihmisten elämää.
Päiväkotien metsänkäyttötarve
Stansvikinkallion nykyinen virkistysalueena toimiva metsä polkuineen on vaarassa kutistua minimaalisen levyiseen metsikkökaistaleeseen ja yhteen polkuun. Ne kulkisivat uusien talojen ja Stansvikintielle viettävän jyrkän rinteen välissä, jossa kulkukelpoista maastoa on hyvin niukasti.
Nykyään esimerkiksi viereisen päiväkodin metsäryhmä oleilee neljänä päivänä viikossa aamusta myöhäiseen iltapäivään juuri tällä kohdalla Stansvikinkallion metsissä – etenkin rakennettavien ja kaavoitettujen kortteleiden kohdalla, koska siihen on lyhin matka päiväkodista. Myös monet muut päiväkotiryhmät ja päiväkodit ovat ottaneet alueen omakseen. Asemakaavan uudelleenarvioinnissa on syytä huomioida päiväkotien määrän lisääntyminen Kruunuvuorenrannassa sekä päiväkotien nykyinen käytäntö viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista luonnossa, etenkin metsissä.
Uudelleenarvioinnin yhteydessä on syytä kartoittaa päiväkotien ja peruskoulujen tarpeet metsien suhteen; niissä vietetty aika, käytössä olevat metsäkohteet sekä toiveet aputiloista (esim. katokset ja WC). Lisäksi aluetta tulee suunnitella niin, että luontoarvot saadaan turvattua ryhmien säännöllisestä ja pitkäaikaisesta oleilusta huolimatta.
Vaikka Stansvikin alueen vanhat rakennukset eivät kuulu suunnittelualueeseen, haluamme todeta että näemme tärkeänä, että niistä löytyy oppimista ja huoltoa tukevia tiloja, eräänlaisia luontotaloja päiväkodeille ja peruskouluille. Kaupungin olisi järkevää osoittaa nyt tyhjillään olevat tilat tähän käyttöön.
Myös erilaisten ulkoilevien ryhmien kohtaaminen metsässä – varsinkin, jos metsäalue entisestään kutistuu – tulee huomioida vakavasti turvallisuuden kannalta. Miten maastopyöräilijät, leikkivät päiväkotilapset, koirien ulkoiluttajat, hölkkääjät ja luonnosta nauttivat hitaat kävelijät mahtuvat poluille ja kallioille?
Rakentamisessa huomio luonnon monimuotoisuuteen
Asemakaavan uudelleenarviointi ei koske Stansvikinkallion viittä jo varattua korttelia, jotka kuitenkin osaltaan merkittävästi vaikuttavat uudelleenarvioitavaan alueeseen. Toivomme, että kortteleiden arkkitehtuurissa ja pihojen suunnittelussa huomioidaan vahvasti luonnon monimuotoisuuden tukeminen. Pihojen viherrakentamisessa tulee suosia luonnonvaraisia, kotoperäisiä kasveja. Julkisivuissa on syytä käyttää rakenteita, jotka mahdollistavat linnuille pesien rakentamisen ja lepakoille päiväpiilot. Pihoille ja talojen läheisyyteen tulee jättää niin paljon puustoa kuin mahdollista. Ulkovalaistuksen ei tule ulottua metsään ja liikennemelun ehkäisyyn tulee kiinnittää huomiota.
Kaiken rakentamisen tulee tapahtua tontilta käsin niin, ettei rakentamisen aikana tärvellä luontoa rakennuskohteen ympäriltä. Rakentamisen aikaisia fasiliteetteja, kuten työmaakontteja, ei tule sijoittaa päällystämättömään metsämaastoon. Näin toimimalla on mahdollista minimoida metsäalueen menetystä ja tukea jäljelle jäävän luonnon selviytymismahdollisuuksia.
Uusi suunta alueen suunnitteluun
Alun perin Stansvikin ja Haakoninlahden välisiä kallio- ja kangasmetsiä, saaria ja rantoja otettiin käyttöön ja luontoa tuhottiin öljyn ja sen kysynnän kasvun takia, kun öljysatama rakennettiin. Nykyisen Suomen luonnonsuojeluliiton edeltäjä, Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, oli yrittänyt saada alueen hienoon luontoon kansanpuiston ja yritti torjua öljysataman, joka kuitenkin rakennettiin.
Parikymmentä vuotta sitten metsiin alkoi uudelleen kohdistua rakentamispainetta, tällä kertaa syynä ristiriitoja nostattanut Kruunuvuoren siltahanke. Ratikat, pyöräilijät ja jalankulkijat tulevat parin vuoden kuluttua liikkumaan Kruunuvuorensiltaa pitkin keskustan ja Laajasalon välillä. Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen tukeminen on ilmastoystävällinen ratkaisu, mutta itse silta ei. Uuden asuinalueen alle on jo nyt jäänyt entisen öljysataman lisäksi huomattava määrä arvokasta metsää.
Sillan huomattavan korkeita kustannuksia on haluttu kattaa maksimoimalla rakentaminen raiteiden lähellä piittaamatta poikkeuksellisen arvokkaiden metsien, muiden elinympäristöjen sekä kulttuuriperintömaisemien menetyksestä. Borgströminmäen METSO-metsää, soita, arvokasta kasvillisuutta ja kallioita on jo hävitetty, samoin Tahvonlahden pohjukan tervaleppäluhta lepakkoalueineen katosi. Lähiaikoina kaadetaan arvolehtoa tulevan radan varrelta. Iso osa Stansvikin arvometsistä odottaa niin ikään hakkuita. Mutta voisivatko Stansvikinkallion loput metsät säästyä? On tärkeää, että kaupunki on nyt pysähtynyt harkitsemaan sitä.
Lopuksi
Haluamme lopuksi muistaa kiitollisuudella lukuisia mukana olleita luonnonsuojelijoita, metsien ystäviä ja asukasaktiiveja, jotka ovat laatineet lausuntoja, keskustelleet suunnittelijoiden kanssa ja järjestäneet asukkaille kaavaretkiä, kun he ovat puolustaneet Laajasalon luontoa Kruunuvuorenrannan kaavaprosessin alusta asti. Vuosien mittaan luontoa on sekä pelastunut että kadonnut. Osa puolustajista on väsynyt, jopa uupunut. Osa tahoista on mukana edelleen, ja mukaan on liittynyt myös uusi sukupolvi. Suunnittelijoilta ja poliitikoilta on löytynyt enemmän ja vähemmän ymmärtävää suhtautumista luonnonsuojeluun. Päättäjät eivät ole olleet yksimielisiä, ja metsään on kohdistunut erilaisia intressejä.
Vuosien mittaan kaavaprosessiin vaikuttaminen on saanut vakavamman sävyn, kun tieto ilmaston tilasta sekä luonto- ja lajikadosta on lisääntynyt ja tarkentunut. On käynyt hyvin selväksi, että elämme käänteentekevien murrosten aikaa – ja että meidän kaikkien vastuulla on tehdä kaikkemme niin pienten tekojen kuin isojen päätöstenkin muodossa, jotta saamme turvattua elinkelpoisen ympäristön tuleville sukupolville ja säilytettyä luonnon monimuotoisuuden, jolla on myös ihmiseen liittymätön itseisarvo.
Helsingissä 18.11.2022
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Marjo Huuskonen
puheenjohtaja, Stansvikin kyläyhdistys ry
Aino Juvonen
kampanjakoordinaattori, Luonto-Liiton Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja
Lisätiedot:
Riitta Malve, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry: riittamalve(ät)gmail.com / puh. 050 5718146
Maija Wilskman, Stansvikin kyläyhdistys ry: maija.wilskman(ät)gmail.com / puh. 0400 132828