Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Kirja-arvostelussa Hanna Apajalahden Vantaanjoki – tut­ki­mus­mat­kai­li­jan opas

Hanna Apajalahden kirja Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas kertoo tärppejä ja tarinoita Vantaanjoen varsilta. Kuva Heidi Rantalainen
Hanna Apajalahden kirja Vantaanjoki - Tutkimusmatkailijan opas kertoo tärppejä ja tarinoita Vantaanjoen varsilta. Kuva Heidi Rantalainen

Vantaanjoki – sata kilometriä vanhaa kulttuurireittiä

Hanna Apajalahti on kirjoittanut kirjan luonnonystävälle ja sille, josta on hyvää vauhtia sellainen tulossa. Vantaanjoki on sata kilometriä pitkä kulttuurireitti. Se virtaa kuuden kunnan läpi. Sen matka alkaa Hausjärveltä ja päätyy Vanhankaupunginlahteen. Matkan varrella vesi ryöppyää 40 kosken kautta. Sen kuohuissa ovat hämäläiset uittaneet tukkeja Helsinkiin. Nukarinkoskelta Vanhankaupunginlahdelle Vantaanjoki on suojeltua Natura 2000 -aluetta. Joen varsi tarjoaa elintilan monelle eläimelle ja kasville – myös uhanalaiselle. Kuvaukset historian henkilöistä, paikoista ja tapahtumista Vantaanjoen varsilta ovat kuin kuvapostikortteja menneisyydestä. Hanna Apajalahti tarjoaa valtavasta aineistosta koottuja historiallisia makupaloja sopivissa annoksissa niin, että tekee mieli saada lisää. Tarinat elävöittävät Vantaanjoen varsia ja tarinoiden kautta historia jää mieleen. Kirjassa käytetyt vanhat museokuvat ovat omiaan tavoittamaan vanhan ajan henkeä. Kalastaja löytää kirjasta mainiot kalapaikat ja hyvät kalastustavat. Luontoretkeilijä osaa etsiä jälkiä esimerkiksi saukosta ja liito-oravasta. Lintuharrastaja saa vihjeitä parhaista lintujen tarkkailupaikoista. Kirja on hyvin ja huumorilla kirjoitettu eikä tahmea tietokirja.

Koskelasta Vanhaankaupunkiin

Kirjan viimeisessä luvussa “Koskelasta Vanhaankaupunkiin” jokimaiseman kuvaus laajenee Pikkukoskelta ympäröiviin metsiin, Annalan puutarhaan, Lammassaareen ja Kuusiluotoon ja koko Vanhankaupunginselälle lintutorneineen. Kirjassa kerrotaan, kuinka Forsbyn kalastajakylästä tehdään väkisin pääkaupunki Helsinki. Saan tietää, että metsässä elää liito-oravia ja jopa erittäin uhanalaisia hömötiaisia, jotka kolopesijöinä hyötyvät pystyyn kuolleista pökkelöpuista. Avokalliot ensimmäisen maailmansodan linnoitusrakennelmineen ja erityisesti niiltä avautuvat maisemat ovat kokemisen arvoisia. Ajatella, että samoilla kallioilla on kulkenut ehkä Helsingin perustanut kuningas Kustaa Vaasa suureellisine suunnitelmineen nähden Helsingin varteenotettavana kilpailijana Tallinnan kauppakaupungille.

Kellomäelle todella kannattaa kavuta, kuten Hanna Apajalahti kehottaa. Sieltä avautuvat hienot näkymät. Sinne on pystytetty Kustaa II Aadolfin monumentti säätykokouksen muistoksi 1932. Kirjassa kuvataan Hollannista Suomeen siirtyneen liukkaan pyrkyrin ja import-export-kauppiaan, Van Sandenin, lipevästä tiestä rikkauksiin ja arvostettuun sukuun. Villa Annebergin eli Annalan huvilan rakennutti energinen liikemies Wasenius, joka harrasti monenmoista liiketoimintaa sanomalehden perustamisesta iilimatojen kasvatukseen. Nämä ja monet muut kuvaukset alueesta herättävät jollain tavalla liikutusta ja paikkarakkautta.

Kirja kertoo myös myös Suomen Luonnonsuojeluliiton ja BirdLife Suomen taipaleen alkuretket. Ihmiset söivät nälkäänsä rannoilla pesivien lintujen munia. Lintutieteellinen yhdistys alkoi valistaa kansaa, ja Suomen Luonnonsuojeluyhdistys alkoi järjestää retkiä Viikkiin 1943. Nyt alueella on yli 300 hehtaaria kattava luonnonsuojelualue ja Helsingin tärkein lintuparatiisi. Jopa satoja töyhtöhyyppiä on tavattu täällä levähtämässä syksyisellä matkallaan kohti etelää. 

Enemmän karttoja

Kirjan opasosuus jää vähän vaillinaiseksi, sillä jäin kaipaamaan enemmän karttoja kuvatuista paikoista. Olemassa oleviin karttoihin olisi myös voinut merkitä runsaammin nimiä ja paikkoja, joista kirjassa kerrotaan. Kuvaukset ovat paikoin erittäin yksityiskohtaisia, mutta niitä ei aina pysty sijoittamaan maastoon, jos paikka ei entuudestaan ole tuttu. Kirjan mukana tuleva irtonainen karttalehti, josta selviää Vantaanjoen kokonaispituus, aiheuttaa harmia, koska se putoaa helposti kirjan välistä.

Lopuksi

Kirjat, jotka opettavat luomaan henkilökohtaisen suhteen kotiseutuun ja lähiluontoon, ovat tervetulleita. Lähiluonto muodostuu tärkeäksi ja syntyy motivaatio suojella sitä. Tämä kirja tulee kuulumaan kesälukemistooni. Viipyilen mielelläni kuvauksissa vanhasta kulttuurireitistä ja erityisesti tunnen kotipaikkarakkautta vanhaa Helsinkiä kohtaan.

Huom! Hanna Apajalahti vierailee Viikin kirjastossa 31.5 esittelemässä kirjaansa klo 18–19.30.

Teksti ja kuva: Heidi Rantalainen

Kirjoittaja on Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen harjoittelija, jota kiinnostaa muun muassa lähiluonto, syötävä puutarha ja palstaviljely.

Hanna Apajalahti: Vantaanjoki – Tutkimusmatkailijan opas, SKS kirjat, 2022