Mielipide Länsiväylän osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys on tutustunut Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan, taustamateriaaleihin ja itse alueeseen. Tämän perusteella toteamme, että osayleiskaavaa laadittaessa tarkastelualueeseen kuuluvat vesialueet ja viheralueet tulee jättää kokonaan rakentamisen ulkopuolelle.
Länsiväylän ympäristön osayleiskaavan tekevät vaikeaksi kaava-aluetta koskevat monet keskenään ristiriitaiset intressit ja paineet, kuten Länsiväylällä lisääntyvä raskas liikenne, olemassa oleva asutus, maisemalliset ja kulttuurihistorialliset arvot, luontoarvot sekä yleiskaavan mahdollistama lisärakentaminen ilmaston muutoksen torjumisen nimissä.
Tarkasteltavalla alueella lisärakentamisen mahdollisuudet ovat lähtökohtaisesti heikot varsinkin Lauttasaaressa, eivätkä mahdollista lisärakentamista kuin hyvin rajallisesti. Lisäksi sekä Lauttasaaressa että Länsiväylän pohjoispuolella Lapinlahdessa vastaan tulevat niin luonnonsuojelulliset ja maisemalliset kuin kulttuuriympäristön vaalimiseen ja virkistysalueiden tarpeeseen liittyvät seikat.
Suurta huomiota tulee kiinnittää suunnittelualueen lähellä Lauttasaaressa, Ruoholahdessa ja Jätkäsaaressa kasvavaan viher- ja virkistysalueiden tarpeeseen. Samalla on etsittävä ratkaisuja, joilla vähennetään virkistysalueiden kulumista ja siitä johtuvaa luonnon monimuotoisuuden jatkuvaa vähenemistä. Pelkästään Lauttasaaren väestömäärä on 2000-luvulla kasvanut jo noin 30 %.
Suunnittelualue ja kaavatilanne
Tarkasteltava kaava-alue koostuu Lauttasaaressa Länsiväylästä, merialueesta ja jo valmiiksi rakennetusta kaupunkialueesta. Asutuksen lisäksi alueella on suosittu liikuntapuisto sekä viheralueita, joista huomattava osa on ranta- ja metsäluontoa. Ruoholahdessa Länsiväylän pohjoispuolella sijaitsee kulttuurihistoriallisesti ja luontonsa puolesta arvokas Lapinlahden sairaalan vanha puisto.
Tarkastelualue on maakuntakaavassa osoitettu pääkaupunkiseudun ydinvyöhykkeeksi, joka on suurimmalta osaltaan maakuntatasoista maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta.
Yleiskaavassa osa Länsiväylästä merkittiin kaupunkibulevardiksi, mutta korkein hallinto-oikeus (KHO) kumosi Länsiväylän kaupunkibulevardia ja sitä ympäröiviä pikseleitä 100 m tien molemmin puolin. Tämä on tarkastelualueesta huomattava osa, joka antaa mahdollisuuden alueen uudelleen arvioimiseen.
Osayleiskaavan tavoitteet
Osayleiskaavan tavoitteisiin on listattu runsaasti rakentamistavoitteita, joiden samanaikainen toteuttaminen kaavaillussa laajuudessa ei nähdäksemme ole järkevää eikä edes mahdollista. Tämän estää yleiskaavatilanne, maankäyttö- ja rakennuslain lailliselle kaavoitukselle asettamat reunaehdot sekä hyvä kaavoitustapa. Esitämme rakentamistavoitteiden olennaista karsimista ja realismia.
Luontoarvojen huomiointi on tavoitteissa jätetty täysin yleistasolle suhteessa muiden tavoitteiden konkretian asteeseen. Esitetty tavoite eli ”Ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys” ei yksittäisen kaavan osalta tarkoita yhtään mitään eikä tuo edes maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitusta koskeviin yleisperiaatteisiin lisäarvoa.
Luontoarvoille on syytä määritellä oma säilyttämistavoitteensa. Esitämme muotoilua
”Luontoympäristöt, varsinkin arvokkaat luontokohteet säilytetään”.
Toinen vaihtoehto on lisätä luontoarvot toiseksi viimeiseen nykytavoitteeseen, jolloin tavoitteen muotoiluksi tulee ”Kulttuuriympäristö-, luonto- ja maisema-arvojen huomioiminen”.
Yleiskaavatilanne
Osallistumis- ja arviointisuunnitelman luonnoksessa sivuilla 4 ja 7 esitetty väite KHO:n vahvistamasta Helsingin hallinto-oikeuden yleiskaavaratkaisusta on nähdäksemme Helsingin kaupungin tarkoitushakuinen ja kyseenalaistamisen ansaitseva tulkinta ratkaisusta, jota oikeusasteet eivät ole ymmärtäneet yksilöidä kaavakartalle.
Kaupunki tulkitsee kumoamispäätöstä siten, että jos rakennuskorttelialuetta osoittava pikseliruutu ei ole aivan kiinni väylän reunassa, se on kumotun alueen ulkopuolella. Jos taas meidän tapaan arvioi Helsingin hallinto-oikeuden ja KHO:n tarkastelleen Länsiväylän esitettyä kaupunkibulevardisointia kokonaisratkaisuna, niin kumotut pikselit kattavat väylään välittömästi rajoittuvan lähipikselin ohella myös kyseiseen pikseliin toiminnallisesti liittyvät etelä- ja pohjoispuoliset pikselit. Selkeimmin kaupungin tulkinnan outous hahmottuu siinä, että sen mukaan Länsiväylän lähialueen kehittämisen kanssa sataprosenttisesti kytköksissä olevia, merentäyttöä edellyttäviä pikseleitä voitaisiin tarkastella myös itsenäisinä ratkaisuina ilman, että ratkaisu olisi yleiskaavan vastainen. Tulemme jatkossakin kyseenalaistamaan tämän ja vastaavat tarkoitushakuiset tulkinnat oikeusasteissa kumoutuneiden kaupunkibulevardien lähialueiden osalta.
Vaikutusten arvioinnit ja selvitykset
Edellytämme, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmaan kirjataan nykyistä selkeämmin mahdollisten esitettävien rakentamisratkaisujen (baana mukaan lukien) kunnolliset vaikutusarvioinnit erityisesti arvokkaiden luonto- ja virkistyskohteiden osalta. Luontokohteista keskeisimpiä arvokohteita ovat luontotietojärjestelmän luontotyyppi- ja METSO-kohteina tunnistetut kohteet (pääosin lehtoja ja rantabiotooppeja), mutta vaikutusalueella on myös jonkin verran muita huonommin tunnettuja metsäisiä luontokohteita.
Helsingin kaupungilla on vuosina 2017–2020 tehtyjen luontotyyppiselvitysten jälkeen hyvä ja ajantasainen kuva Lauttasaaren pohjoisosan lähes kaikkien lehtojen arvoista luontotyyppeinä. Lisätietoa saa myös jo hieman vanhentuneen METSO-selvityksen (2011) tiedoista. Luontotyyppitason merkittävät tietokatveet liittyvät pääosin muihin kuin lehtokohteisiin eli kangas- ja kalliometsiin, joita on hankealueella Myllykallion pohjoisosassa, Lauttasaaren liikuntapuiston länsipuolella ja Lemissaaressa. Näiden metsien mahdolliset metsäluontoarvot (METSO-arvot, mahdollinen merkitys uhanalaisina tai silmälläpidettävinä kangasmetsäluontotyyppeinä, kalliometsinä tai lehtoina) on syytä selvittää.
Kaavan yhteydessä on syytä parantaa luontotietopohjaa arvokkaiksi tunnistettujen lehtojen luonnonsuojelullisesta kokonaisarvosta. Lajistoselvityksiä kyseisissä lehdoissa on tehty valitettavan niukasti. Tietopohjaa on parannettava kaavatyön yhteydessä olennaisesti varsinkin, jos kaavan mahdollistamat suunnitelmat uhkaavat tuhota tai vaurioittaa näitä kohteita.
Sini- ja viheryhteydet ja verkostot
Yleiskaava 2016:ssa ei ole kiinnitetty erityistä huomiota Lauttasaaren viherverkostoon eikä metsäverkostoon ja kehitettävään metsäverkostoyhteyteen. Kyseessä täytyy olla joko tarkoitushakuisuus tai tietämättömyys. Seurasaarenselän viherkokonaisuuden itä-länsiakselin lisäksi Lauttasaaressa on kolme pohjois-eteläsuunnassa kulkevaa viheraluetta, jotka ovat kaavoissa puutteellisesti merkittyjä. Tämä pätee varsinkin läntiseen viheryhteyteen, vaikka Lauttasaaressa se on ainoa, joka kulkee pääsääntöisesti luonnonmaisemissa Nackapuiston ja Lemissaaren kautta Ruukinlahden puistoa Myllykalliolle ja sieltä Isokaaren ja Länsiulapanniemen välisen metsän kautta Länsiulapanniemeen saaren eteläosaan.
Yleiskaavan virkistys- ja viherverkosto-teemakartasta käy ilmi, että Lauttasaaren pohjoisranta on osa Helsingin läntistä merellistä virkistysvyöhykettä. Tämä Seurasaarenselän virkistyskokonaisuus on kartalla määritelty vihersormien jatkona sisälahtien ympärillä kiertyvinä yhteyksinä ja maisematiloina. Lauttasaaren pohjoisranta on suurimmaksi osaksi rakentamatonta luonnonrantaa ja merialue on melko matalaa merenlahtea.
Pitkä rantavyöhyke Laukkaniemestä Maamonlahteen ja Annansaareen asti pitääkin nähdä maisemansa ja luontonsa puolesta kokonaisuutena sekä Lauttasaaresta että muista suunnista katsottuna. Tämä on maisemallisesti erittäin tärkeä kokonaisuus, jota on pidettävä jatkossakin vihreänä. Haluamme nostaa esiin alueen suuren merkityksen Lauttasaaren ja Seurasaarenselän luontoarvojen kannalta. Lauttasaaren pohjoisrannalla on alueellisesti harvinaisia luontotyyppejä, jotka ovat erilaisia kuin saaren eteläosan rannoilla. Siksi sisälahtien meri- ja ranta-alueiden menettäminen rakentamisen alle olisi seututasolla suuri menetys luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Nackapuisto
Osa Nackapuistoa on merkitty yleiskaavassa merkittäväksi virkistys-, ulkoilu-, liikunta-, luonto- ja kulttuurialueeksi. Tämä osa kytkeytyy seudulliseen virkistysverkkoon, jossa on säilytettävä metsäinen luonne. Vastaavasti yleiskaavaan liittyvässä kaupunkiluonto-teemakartassa on samalla kohdalla vihersormimerkintä. Kaavan mukaan sen pitäisi muodostaa runko ekologiselle verkostolle, jossa on jo muun muassa merkittäviä luonto-, kulttuuri- ja maisema-arvoja. Lähin vastaava vihersormimerkintä Lauttasaaresta löytyy Myllykalliolta.
Nackapuisto on tärkeä luontoalue, koska samanlaisia luontotyyppejä ei löydy Lauttasaaren etelärannoilta. Huomionarvoista on merenlahden, rannan ja rantametsän muodostama kokonaisuus ja kasvillisuuden vaihettuminen suojaisen murtovesilahden uposkasvivyöhykkeestä tiheän ruovikkovyöhykkeen kautta reheviin tervaleppäkorpiin ja lehtoihin. Näin alueella viihtyvät monenlaiset luonnonkasvit, runsas linnusto sekä runsaat kalakannat. Lepakoille (4 lajia havaittu) rannan tervaleppävyöhykkeet, ruovikkorannat ja vesialueet ovat tärkeitä muun muassa saalistusalueina.
Lemissaari
Lepakkojen käyttämä ”rantareitti” jatkuu Lemissaareen ja Maamonlahden niemeen asti. Lemissaari on villiintynyt vanha huvilasaari, jolla on myös metsäarvoja. Lemissaari on Lauttasaaren vanhimpia rakennettuja paikkoja, jonka viimeinen rakennus kuitenkin hävisi, kun Länsiväylä rakennettiin ja saari muuttui niemeksi. Lemissaari on saanut olla melko rauhassa, joskin paremmin kohdennetut hoitotoimet olisivat säilyttäneet enemmän saaren vanhaa luonnetta. Lemissaari on kuitenkin edelleen ainutlaatuinen keidas, jossa luonto ja vanhan kulttuurin vaikutukset yhdistyvät. Keväällä ja alkukesällä kevättähtimöt, Helsingin mahtavin pystykiurunkannuksen esiintymä ja kielot kukkivat erityisen kauniina, laajoina mattoina. Länsirannalla on arvokkaita sisälahtien rantakasveja.
Lemissaari pitää säilyttää veden lähes ympäröimänä keitaana. Siihen ei tule kaavoittaa rakennuksia tai laitteita vaativaa virkistystoimintaa. Käyttöpuistojen paikka on Ruukinlahden puolella ja urheilukentän ympärillä.
Ruukinlahdenpuisto
Ruukinlahdenpuisto ja ruderaattion lintujen tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka sekä tärkeä osa saaren viherverkostoa. Katsommekin, että Ruukinlahdenpuisto saaren viherverkostojen avarana leikkauspisteenä tulisi jättää rakentamatta. Entisenä merenlahtena alue soveltuu huonosti rakentamiseen. Virkistys- ja viheraluekartassa alueella on ”kaupunkipuistotarve” -merkintä. Alue sopiikin mitä parhaiten puistorakentamiseen. Sinne voi sijoittaa erilaista virkistystoimintaa, koirapuistot ja myös hulevesialueen.
Myllykallio
Myllykallion osalta haluamme tuoda esiin, että alue on lähes kokonaisuudessaan merkitty Helsingin kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Alue ulottuu Lauttasaarentien ja tarkastelualueen rajaan asti. Aivan liki Ruukinlahdenpuistoa ja kaavoitusalueen rajaa sijaitsee myös Myllykallion ala-aste, joka lienee Suomen suurimpia ala-asteita. Jostakin syystä kulttuurimerkitys on jätetty merkitsemättä osayleiskaavamateriaaleihin kuuluvaan kulttuuriympäristökarttaan.
Myllykallio on mitä tärkein linkki eteläisten ja pohjoisten viheralueiden välillä. Viheryhteyttä on nakertanut viimeksi muutama vuosi sitten rakennettu rivitaloalue sekä osittain tilapäiset koululaajennukset. Lauttasaaren sisäosissa on säilynyt vain vähän alkuperäistä luontoa, mutta Myllykallion luonnolla on runsaasti sekä metsä-, kasvi- että lintuarvoja. Geologiset arvot ovat huomattavat: 1. luokan luonnonsuojeluarvoista muinaisen Litorinameren rantakivikkoa on pohjois- ja koillisrinteellä 10–50 m x 300 m. Myös maisemallisesti ja geologisesti merkityksellisellä kallioalueella on suojeluarvoja. Graniittikalliolle tyypillisten kasvien lisäksi siellä on arvokasta kallioketokasvillisuutta, jonka syntyä on edistänyt sota-aikojen betonirakennelmista vähitellen liukeneva kalkki. Tämä on monen helsinkiläisen kallion erikoispiirre, niin sanottua ”helsinkiluontoa”.
Geologisesti arvokas on myös Myllykalliolta lähtevä Katajaharjun harjumuodostelma (drumliini). Laaja (300 m x 1200 m) muodostuma on merkittävä, koska vastaavia moreeniharjanteita on Helsingissä vain kaksi. Suojeluarvoksi on annettu 3, koska harjua on kaivettu ja rakennettu. Maisema- ja opetusarvoa sekä tieteellistä merkitystä harjulla on edelleen.
Kotkavuori
Myös Kotkavuorelta on osayleiskaavan materiaaleihin kuuluvalle kulttuurikartalle jätetty merkitsemättä melkein koko Kotkavuoren käsittävä, Helsingissä kulttuurihistorian ja maisemakulttuurin kannalta merkittävä alue, johon kuuluvat myös pohjoisrinteen litorina-aikaiset muinaisrantamerkit.
Kotkavuori on Lauttasaaren toinen tärkeä maamerkki ja asukkaiden tärkeä virkistysalue, jonka geologiset arvot ovat huomattavat. Maisemallisesti merkittävä kallioalue toimii myös näköalapaikkana. Kallion pohjoisrinteellä Maamonlahdentien eteläpuolella sijaitsevalla laajalla (10–40 m x 280 m) litorina-aikaisella muinaisrantamerkillä on 1. luokan luonnonsuojeluarvoa. Kotkavuorella on myös monipuolinen kasvillisuus: huvilakauden viljelyjäänteiden lisäksi kallio on monen metsä- ja kalliokasvin linnake tiheästi rakennetussa ympäristössä. Tarkastelualueella sijaitsevaa Kotkavuoren pohjoisrinnettä ei tulisi kaavoittaa rakentamiseen.
Kotkavuoren ja Maamonlahden niemen pohjoispuolella sijaitseva Annansaari ja sitä ympäröivä vesialue on arvokasta lintualuetta.
Merialueiden rakentamisesta
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ei hyväksy meritäyttöä.On jo korkea aika siirtää historiaan Helsingissä käytetty tapa laajentaa kaupunkia haukkaamalla pala palalta ympäröivää saaristomaisemaa: saaria, lahtia ja niemiä ympäröivine vesialueineen. Meritäytöt ja rantarakentaminen pilaavat aina merta vaikuttaen veden laatuun sekä kalastoon, vedenalaiseen kasvillisuuteen ja muihin lajeihin. Myös ranta-alueiden luonto tulee säästää rakentamiselta.
Suomenlahti on biologialtaan ja geologialtaan ainutlaatuinen meri. Luonnon monimuotoisuuden kannalta peruuttamattomat toimenpiteet tulisi estää samalla, kun Itämeren rehevöitymistä ja saastumista vähennetään.
Pohjoisen Lauttasaaren lisärakentamisesta rannoille ja merentäytöille kärsisivät kohtalokkain seurauksin arvokkaat saaristo- ja kulttuurimaisemat, rantametsät, ruovikot, sisälahtien rannat ja niitä merellisemmät rannat, niiden kasvillisuus ja kasvisto, linnusto, lepakot, huomattavat kalakannat ja kutualueet. Myös Seurasaarenselän veden laatu heikkenisi. Samalla asukkaille tärkeät virkistysalueet vähenisivät ja heikentyisivät liikaa.
Länsiväylästä
Uusimaa-kaava 2050:n mukaan Länsiväylä säilyy tärkeänä tavara- ja henkilöliikenteen tienä tai katuna. Viron ja Suomen välinen rahtiliikenne tulee lisääntymään, ja kaupunki on siirtämässä Eteläsataman Viron laivaliikenteen kokonaan Länsisatamaan. Näin Länsiväylän automäärät kasvavat.
Satamatunnelin aukon vaihtoehdot Länsiväylällä ja mahdollinen kaistojen ja muiden rakenteiden tarve eivät ole vielä selvillä. Siksi voimme vain yleisesti vaatia, että aukon ja muiden rakenteiden tulee sijaita niin, että ne eivät aiheuta luonnolle ja ihmisille lisää häiriötä.
Länsiväylän ollessa ainoa vaihtoehto kasvavalle satamaliikenteelle tulee liikenteen sujuvuuteen ja turvallisuuteen Lauttasaaressa kiinnittää erityistä huomiota. Läpikulkuliikenteen tulee pysyä sujuvana jatkossakin. Jos Länsiväylästä tehdään katu, ruuhka-aikana autot lähtevät helpolla etsimään nopeampaa reittiä asuinalueen läpi, jolloin melu ja päästöt lisääntyvät siellä.
Länsiväylän pohjoispuolella oleva Lemissaari ja Lemislahden rannat muodostavat nykyisin kapean mutta kävellen ja pyöräillen helposti saavutettavan kaistaleen moottoritien kyljessä. Ne ovat luontoarvoiltaan merkittäviä niin lepakoiden, lintujen, kasvillisuuden kuin ihmistenkin kannalta. Moottoritien aiheuttamien saaste- ja meluhaittojen vähentämiseksi tulisi sen reuna-alueille lisätä suojaavaa puustoa riippumatta siitä, parannetaanko varsinaisia meluaitoja.
Tarkasteltavalla alueella on myös Pyrkkänä tunnettu monipuolinen Lauttasaaren liikuntapuisto saarelaisten ahkerassa ympärivuotisessa kuntourheilu- ja virkistyskäytössä. Helposti saavutettavan Pyrkän säilyttäminen on lauttasaarelaisille erittäin tärkeää myös lasten urheiluharrastusten takia.
Suunnittelualueen itäinen osa
Lapinlahden entisen sairaalan arvokkaan puiston kohdalla on tärkeää, että se säilyy nykyisessä laajuudessaan eikä sitä nakerreta Länsiväylän leventämiseen tai muun rakentamisen tarpeisiin. Puiston eteläosassa on muun muassa arvokasta kasvillisuutta, kuten luonnonvaraista kallioketoa, joka on uhanalainen luontotyyppi. Ilmarisen toimistotalon ja kaasuputken välissä kasvaa Lapinlahden ensimmäisten ylilääkärien istuttamaa maksaruohoa laajana, hyvin säilyneenä kasvustona. Myös eteläosan puusto on merkittävää puiston maisemallisen kokonaisuuden ja luonnon monimuotoisuuden kannalta.
Vastustamme merentäyttöä Länsiväylän pohjoispuolella Lapinlahden sairaalan puiston vieressä vedenalaisen luonnon, kalojen kutupaikkojen ja jäljellä olevien Sulhasen, Morsiamen ja Iso-Pässin luonnonrantojen ja kasvillisuuden takia. On huomattava, että rantakaistale sijaitsee nyt vain 180 metrin päässä Hietaniemen karien tärkeästä lintualueesta. Täyttö ohjaisi lahden vesiurheilua ja -liikennettä väistämättä tärkeälle lintualueelle, jolla liikkumista tulee välttää etenkin pesimisaikaan. Täyttömaalle rakentaminen ja sen myötä lisääntyvä vesiliikenne ja muu häiriö karkottaisivat myös lintuja.
Lapinlahden RKY-aluetta Länsiväylän ja Ourien niemen välissä on syytä kehittää rauhallisena ja virkistävänä luontokeitaana läheistä hautausmaata kunnioittaen ja vastakohtana viereiselle, toiminnoiltaan vilkkaalle Hietaniemen rannalle sekä läheisille, tiiviille uusille asuinalueille ja Länsiväylälle. Suunnittelussa on tärkeää huomata, että Lapinlahden sairaalan puisto on jätkäsaarelaisten ja ruoholahtelaisten tärkein lähiluontokohde, jonka Jätkäsaari-seuran puheenjohtaja toi esiin kaavahankkeen etäyleisötilaisuudessa. Huomautamme myös, että Länsiväylän pohjoispuolen merentäyttö ja täyttömaalle rakentaminen uhkaisivat lahden rauhaa ja omaleimaisia maisemia, joissa yhdistyy Helsingin saariston kauneus ja Salmisaaren teollinen historia.
Ehdotamme, että Salmisaaren ja Kaapelitehtaan ympäristöön istutetaan paljon katu- ja pihapuita sekä luodaan suurten ja pienten puistojen sarja, jossa luonnon monimuotoisuus korostuu. Kaupunki on sen velkaa Ruoholahden ja varsinkin Jätkäsaaren asukkaille, joiden asuinympäristössä on poikkeuksellisen vähän kasvillisuutta. Puistojen viherverkosto luo uuden vihreän reitin Länsiväylän ali Lapinlahteen ja Hietaniemeen.
Helsingissä 28.2.2022
Antti Halkka
puheenjohtaja, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Emilia Pippola
järjestösihteeri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry
Lisätietoja
Riitta Malve, hallituksen jäsen, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry: riittamalve(ät)gmail.com / 050 5718146