Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri Helsingin yhdistys

Helsinki
Navigaatio päälle/pois

Vastaselitys Helsingin Kruunuvuoren keskuskorttelin ase­ma­kaa­va­va­li­tuk­ses­ta

Lähetimme 24.6.2021 yhdessä Stansvikin kyläyhdistyksen kanssa Helsingin hallinto-oikeudelle vastaselityksen Kruunuvuoren keskuskorttelin asemakaavavalitukseen liittyen:

Viite: Vastaselityspyyntönne 5.5.2021 diaarinumero 20455/03.04.04.04.16/2021 Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavavalitusasiassa

HELSINGIN HALLINTO-OIKEUDELLE

Stansvikin kyläyhdistys ry ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry (myöhemmin yhdistykset) kiittävät vastaselitykselle saamastaan 24.6.2021 päättyvästä lisäajasta ja esittävät Helsingin kaupungin lausunnosta seuraavat huomautukset.

Osayleiskaava ja valituksenalainen asemakaava

Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavaehdotus osoittaa korttelialueen (Y) asemakaava-alueen länsi-lounaisessa kulmauksessa sijaitsevalle osayleiskaavan VP-alueelle sekä katualueen Stansvikin rantametsän VP- ja W-alueille, kuten valituksen liitteenä ollut kuva 2 kiistattomasti osoitti. Kuten valituksessa totesimme ”valituksenalainen asemakaavaehdotus poikkeaa osayleiskaavan maankäyttömuotojen rajoista” tavalla, joka uhkaa kaventaa asemakaava-alueen länsipuolella sijaitsevaa osayleiskaavan VP-aluetta ja joka leikkaisi kolmanneksen rantametsän syvyydestä. Näiltä osin osayleiskaava ei ole ollut riittävästi ohjeena valituksenalaista asemakaavaehdotusta laadittaessa.

Kaavan vaikutusten selvittäminen

Lausunnossaan Helsingin kaupunki viittaa Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan yhteydessä tehtyyn luontoselvitykseen vuodelta 2005 (Kruunuvuorenrannan osayleiskaava-alueen luontoselvitys ja maankäytön luontovaikutusten arviointi, Enviro Oy) sekä sen jälkeen tehtyyn Kruunuvuorenrannan luontoselvitysten täydennykseen (Enviro Oy, Esa Lammi, 2.11.2011). Viimemainittu korjasi eräitä Kruunuvuorenrannan osayleiskaavan luontoselvityksen ilmeisimpiä puutteita inventoimalla kaava-alueita, jotka jäivät kokonaan vuoden 2005 selvityksen ulkopuolelle. Mutta kuten valituksessamme osoitettiin, sammalet ja jäkälät jäivät tutkimatta myös vuoden 2011 täydentävässä selvityksessä. Kääpien osalta täydentävä selvitys viittaa vuoden 2005 selvityksen yhteydessä tehtyyn kääpäkartoitukseen (Kinnunen, Raportti Helsingin Laajasalon Kruunuvuoren ja Stansvikin alueiden kääpäselvityksestä 20.10.2005), joka jo tuolloin, vuonna 2011, oli vanhentunut ja jonka tutkimusalue oli rajattu koskemaan vain Stansvikin uimarannan rantametsää (s.5).

Mainittujen lisäksi kaupunki on teettänyt Kruunuvuoren alueella Kruunuvuorenrannan lepakkoselvityksen 2017 (27.10.2017, BatHouse), Helsingin lahokaviosammalselvityksen 2017 (Kaupunkiympäristön julkaisuja 2017:8) sekä julkaisun Helsingin tärkeät lintualueet ja merkittävä linnusto 2017 (kaupunkiympäristön julkaisuja 2018:8). Lisäksi kaupunki lausuntonsa sivulla 12 mainitsee, että Stansvikin rantametsän alueella on vuonna 2020 tehty lepakkoselvitys. Selvitystä ei kuitenkaan ole liitetty kaava-aineistoon eikä sitä ole saatavilla julkisista lähteistä, mikä viittaa siihen, että selvitystä ei ole julkaistu. Selvitys ei ole ollut osallisten saatavilla.

Kaupungin teettämiin selvityksiin kuuluu myös kaava-alueen luonnontilaisia ympäristöjä kuvaava uhanalaisten kangas- ja kallioluontotyyppien pilottitutkimus, joka on päivätty 27.2.2020. Selvityksen ansiosta kaava-alueen uhanalaiset luontotyypit ovat olleet kaupungin tiedossa vähintäänkin puolen vuoden ajan ennen kuin valituksenalainen asemakaava hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa 22.9.2020. Siitä huolimatta tutkimusta uhanalaisista luontotyypeistä ei liitetty kaava-aineistoon, eikä lautakunnalla sen enempää kuin valtuustollakaan ole ollut niistä tietoa kaavasta päättäessään.

Lautakunnalta ja valtuustolta puuttui myös tieto kaava-alueen luonnontilaisten alueiden maakunnallisesta arvosta sekä linnuston valtakunnallisesta arvosta.

Tieto kaava-alueen luonnon maakunnallisesta arvosta julkaistiin alun perin maaliskuussa 2019, kuten raportin ”Uusimaa-kaava 2050: Luontoselvityskohteiden maakunnallinen arvo” kuvailulehdeltä selviää. Raportin päivitetty versio on julkaistu 10.9.2019. Kaava-alueen luonnon maakunnallinen arvo on ollut Helsingin kaupungin tiedossa ainakin puolentoista vuoden ajan ennen valituksenalaisen asemakaavan alistamista lautakunnan päätettäväksi. Siitä huolimatta Helsingin kaupunki on kaavan valmistelussa ja päätöksenteossa johdonmukaisesti sivuuttanut kaava-alueen luonnon maakunnallisen ja linnuston valtakunnallisen arvon.

Kaava-alueen luonnon maakunnallisen arvon sekä uhanalaisten luontotyyppien laiminlyöminen jatkuu, sinänsä johdonmukaisesti, kaupungin lausunnossa, joka sivuuttaa molemmat asiat kokonaan.

Helsingin kaupungin tilaama uhanalaisten luontotyyppien kartoitus valmistui vasta valituksenalaisen asemakaavan nähtävilläoloajan 21.11.–20.12.2019 jälkeen. Siksi kaavoituksen osalliset eivät ole voineet arvioida kaavan vaikutuksia uhanalaisiin luontotyyppeihin eivätkä lausua asiasta mielipidettään maankäyttö- ja rakennuslain sekä vallitsevan oikeuskäytännön mukaisella tavalla.

Sama koskee kaava-alueen luonnon maakunnallista arvoa: koska tietoa kaava-alueen luonnon maakunnallisesta ja linnuston valtakunnallisesta arvosta ei ole sisältynyt kaava-aineistoon, osallisilla ei ole ollut mahdollista arvioida kaavan vaikutuksia alueen luonnonarvoihin eikä lausua asiasta mielipidettään.

Luonnonarvot

Lepakot
Kaupunki selittää lausunnossaan valituksenalaisen asemakaavan maakäyttöratkaisun perustuvan Wermundsen Consulting Oy:n 19.9.2013 laatimaan lepakkoselvitykseen. Wermundsenin selvityksen kaupunki katsoo osoittavan, että lepakoiden EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaiset lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät sijaitse Stansvikinnummen asemakaavoitettavalla alueella.

Yhdistykset huomattavat, että Wermundsenin lepakkoselvitys kattoi Stansvikin alueesta vain rantametsän sekä Stansvikinkallion itäiset ja kaakkoiset osa-alueet. Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaava-aluetta ei selvityksessä kartoitettu.

Katsoessaan Wermundsenin selvityksen osoittavan, että lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät sijaitse ”Stansvikinnummen” kaavoitettavalla alueella, kaupunki jättää huomiotta selvityksen sivulla kuusi mainitun lausuman, jonka mukaan ”kaikkia päiväpiiloja ja levähdyspaikkoja ei kartoituksessa todennäköisesti löydetty. Päiväpiiloja on todennäköisesti myös Uudenkylän alueella ja kartoitusalueella kasvavissa vanhoissa kolopuissa.”
Stansvikin lepakkoselvityksessä tutkija painottaa rantavyöhykkeiden luonnontilaisuuden arvoa lepakoille: ”Vesisiipat saalistavat rannoilla etenkin pienissä suojaisissa ja hämärissä poukamissa (kuva 4). Vesisiipan saalistusalueiden säilyttämiseksi rantapuuston säästäminen on tärkeää.” Tieto suojaisan poukaman ja rantametsän merkityksestä lepakoille ei ole ohjannut Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden kaavoitusta.

Kruunuvuoren asemakaavan lainmukaisuutta arvioidessaan korkein hallinto-oikeus (30.10.2020/4164 KHO:2020:111) on todennut Kruunuvuoren ja Stansvikin alueilla tehdyn Kruunuvuorenrannan lepakkoselvityksen 2017 puutteelliseksi lisääntymis- ja levähdyspaikkojen selvittämisen osalta: ”Asemakaava-alueelta ei ole kuitenkaan selvitetty tarkemmin luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- tai levähdyspaikkoja” lausuu KHO päätöksensä sivulla 21. Tämän seurauksena ”laadittujen selvitysten perusteella jää huomattava epävarmuus siitä, sijaitseeko asemakaava-alueella lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja”, toteaa korkein hallinto-oikeus johtopäätöksenään.

Koska Kruunuvuorenrannan lepakkoselvitys 2017 toteutettiin samalla ajanjaksolla samoin menetelmin niin Kruunuvuoren, Kruunuvuoren keskuskortteleiden kuin Stansvikinkallionkin asemakaava-alueilla, KHO:n päätöksessä esitetty arvio Kruunuvuorenrannan lepakkoselvityksen 2017 jättämästä epävarmuudesta lisääntymis- ja levähdyspaikkojen olemassaolosta koskee koko sitä aluetta, jolla mainittu selvitys tehtiin.

Sammalet ja jäkälät
Helsingin kaupungin tarkastusviraston arviointiraportti ”Luonnonsuojeluohjelman toteuttaminen 2018” (13.2.2019) tarkasteli luonnonsuojelun tietoperustaa Helsingissä. Kasvilajeista sekä sammalista ja jäkälistä raportti lausuu seuraavaa:

”Helsingissä kasvien tilanne on hyvin tunnettu kasvitieteilijä Arto Kurton ansiosta. Osatiedoista on kuitenkin vanhaa. Sammalista ja jäkälistä ei tiedetä juuri mitään.” (Mt., 11.)

Valituksenalaisella asemakaava-alueen kaavoitustyössä sammalet ja jäkälät ovat jääneet selvittämättä, minkä kaupunki lausuntonsa sivulla 14 tunnustaakin: kahden tiedossa olevan lahiokaviosammalesiintymän vuoksi ei ole katsottu olevan tarkoituksenmukaista laatia erillistä selvitystä. Mitä tulee muihin sammaliin ja jäkäliin, ”silmälläpidettävien lajien osalta ole tarpeen laatia tarkempia selvityksiä”.

Stansvikinkallion alueelta on lahokaviosammalen kahden itiöpesäke-esiintymän lisäksi löytynyt 18 itujyväsryhmäesiintymää (EN). Muita huomionarvoisia lajeja ovat aarnisammal (VU), rakkosammal, rusokantokääpä ja ruostekääpä (RT) sekä silmälläpidettävä (NT) ruskopiilojäkälä. Stansvikinkallion alueelta ja Stansvikin rantametsästä on löydetty kaikkiaan 63 esiintymää erittäin uhanalaisia, vaarantuneita, alueellisesti uhanalaisia, silmälläpidettäviä tai indikaattorilajeja, joiden selvittämistä Helsingin kaupunki ei ole pitänyt ”tarkoituksenmukaisena” eikä ”tarpeellisena”.

Löydökset on dokumentoitu tämän vastaselityksen liitteenä olevassa taulukossa sekä kartalla (ks. taulukko 1 ja kartta 1).

Kaupunki tunnustaa, etta kaava-alueen eteläreuna kuuluu lahokaviosammaleen tukialueeseen noin 1000 m² osalta, joka on asemakaavassa katualuetta. Kyse on asemakaavaehdotuksen Stansvikinrannan metsään osoittamasta Stansvikin rantakadusta sekä rantakadun ja Varisluodonkadun risteysalueesta. Kaupungin mukaan tämä alue on noin 5 % tukialueen koosta. Viereisellä Stansvikinkallion asemakaava-alueella sijaitsee noin 47 % tukialueesta. Kaupunki jättää mainitsematta, että Stansvikinkallion asemakaavan toteutuessa myös Stansvikinkallion tukialue tuhoutuu lähes täydellisesti. Kaupunki on laiminlyönyt Kruunuvuoren keskuskortteleiden ja Stansvikinkallion asemakaavojen yhteisvaikututusten arvioinnin.

Selkärangattomat
Helsingin kaupungin lausunnon mukaan valituksenalaisella kaava-alueella ei – ”kaupungin näkemyksen mukaan” ‒ ole uhanalaisia tai suojeltavia selkärangattomia lajeja. Kaupunki ei tiedä alueella olevan uhanalaisia tai suojeltavia selkärangattomia, koska asiaa ei ole tutkittu. Selkärangattomia ei ole kartoitettu valituksenalaisen asemakaavan valmistelun yhteydessä eikä kaupungin luontotietojärjestelmässä ole niistä tietoa.

Helsingin kaupungin tarkastusviraston arviointiraportti (13.2.2019) ”Luonnonsuojeluohjelman toteuttaminen 2018” sanoo asian suoraan:

”Hyönteisten tilanne Helsingissä on huonosti tunnettu, koska asian selvittämiseen ei ole vakituista henkilöä eikä aikaa. Helsingin alueen kovakovakuoriaisista tai perhosista ei ole tietoja. Parhaiten tunnetaan sudenkorentojen elinalueet. Alueet, joilla uhanalaiset sudenkorennot viihtyvät, ovat yleensä jo suojeltuja. Hyönteisten lisäksi muidenkin selkärangattomien esiintyvyys Helsingissä on huonosti tunnettu. Hyönteisiä ei tunneta, koska niillä ei ole ’puolustajia’.” (Mt., 11.)

Arviointimuistiossaan tarkastusvirasto selvitti, miten Helsingin kaupunki on onnistunut toteuttamaan luonnonsuojeluohjelman 2015–2024 sekä muiden luonnonsuojeluun liittyvien ohjelmien ja kaupungin strategiaohjelmien luonnonsuojelutavoitteita kaupunkiympäristön toimialalla.

Tarkastusarvioinnissa paljastui, että vaikka luontotietojärjestelmän tietoja oli jatkuvasti täydennetty, ”kaikista lajeista tai lajiryhmistä ei kuitenkaan ole tuoretta tietoa tai ei ole tietoa lainkaan” (mt., 9). ”Helsingille tyypilliset ja harvinaiset lajit olivat luonnonsuojeluohjelmaa laatiessa ja ovat edelleen tiedossa vain osin. Osasta lajeja on paremmin tietoa kuin muista. Lajitiedot saattavat koskea vain osaa Helsingin aluetta: kaikkia alueita ei ole kartoitettu kattavasti.” (Mt., 10.)

”Lajitiedon saaminen on hankalaa: laajempien selvitysten tiedot tulevat kaupungin luontotietojärjestelmään mutta alueittain tehtävien hankkeiden luontoselvitysten tiedot eivät” (mt., 10).

Tarkastusviraston raportti toteaa johtopäätöksenään, että ”luonnonsuojeluohjelma perustui siis monin osin vajavaiseen tietoon (…)” (mt., 11). Sama koskee Helsingin kaavoitusta: siltä osin kuin Helsingin kaavoitus tukeutuu kaupungin luontotietojärjestelmään, luontotietojärjestelmän puutteet ovat myös kaavoituksen selvitysaineiston puutteita.

Linnusto
Helsingin kaupunki toteaa lausunnossaan, että valituksenalainen asemakaava on 0,85 hehtaaria Tahvonlahden arvokkaan linnustokohteen 65 hehtaarin alasta. Samalla kaupunki toteaa, että Haakkoninlahdenkatu on jo rakennettu tärkeälle lintualueelle. Kaupunki jättää mainitsematta, että viereisen lainvoimaisen Stansvikinkallion asemakaavan (12410) rakentaminen vie lintualueesta 11 hehtaaria ja Stansvikin kartanon asemakaava-alueen (11960) katu- ja puistosuunnitelma kosteikon ylittävine painopenkereineen merkittävän osan linnustolle tärkeästä 53 hehtaarin alueesta. Suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutusten arvioinnin on kaupunki jättänyt tekemättä.

Kaavan sisältövaatimukset, liikenteen järjestäminen

Kaupunki toteaa, että asemakaava on laadittu siten, että on luotu edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle ja liikenteen järjestämiselle.

Yhdistykset toteavat, että MRL 54.2 § edellyttää myös luonnonympäristön vaalimista eikä ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Asemakaava hävittää huomattavan osan Stansvikin rantametsän uhanalaisista luontotyypeistä ja tärkeästä lepakkoalueesta. Kaava-alueen pohjois-koillisosan kallioluontotyyppi tuhoutuu. Luonnonympäristön tuhoa ei korvaa kaupungin lausunnossa esitetty painotettu viherkerroin ja mahdolliset viherkatot. Asemakaava ei vaali luonnonympäristöä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla.

Kaupunki toteaa lausunnossaan, että Laajasalossa on ollut vuonna 2013 249 m² viheraluetta asukasta kohden, kun vastaava luku keskimäärin on 111 m² Helsingin alueella. Yhdistykset toteavat, että kaupungin tiedot ovat vanhentuneita. Vuoden 2013 jälkeen monimuotoiselle viheralueelle on jo rakennettu Gunillankallion, Borgströminmäen ja Hopealaakson asuinalueet sekä Koirasaarentie. Helsingin tietokeskuksen mukaan vuonna 2013 Laajasalon peruspiirin asukasluku oli 16 970. Tällöin siis viheraluetta oli 4225530 m2. Laajasalon itärannan suunnitteluperiaatteet -asiakirjassa (2019) todetaan: ”Vuonna 2018 koko Laajasalossa asuu noin 16 000 asukasta. Vuoteen 2030 mennessä Laajasalon Yliskylään rakennetaan koteja noin 6000–7000 asukkaalle. Noin vuoteen 2030 mennessä Laajasaloon muuttaa noin 20 000 uutta asukasta, ja siitä määrästä Kruunuvuorenrannan osuus on noin 13 000. Pitkällä aikavälillä koko saarella asuu jopa 40 000 asukasta.” Tällöin viheralueita on jäljellä enää 105 m2 asukasta kohden. Monimuotoista luontoa viheralueista on joka tapauksessa tällöin enää hyvin vähän.

Kaupungin lausunnon mukaan alueen ominaispiirteet ja ympäristö on pyritty säilyttämään siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista ja kokonaisuuden kannalta merkityksellistä. Yhdistykset toteavat, että hankkeiden yhteisvaikutusten arviointi luonnonympäristölle on laiminlyöty.

Vuorovaikutus

Helsingin kaupungin mukaan Kruunuvuoren keskuskortteleiden asemakaavoitus on tullut vireille vuonna 2015 kaupungin aloitteesta. ”Vireilletulosta on ilmoitettu osallisille kaupunkisuunnitteluviraston asemakaavaosaston kirjeellä, jonka mukana lähetettiin osallistumis- ja arviointisuunnitelma sekä alustavat suunnitteluperiaatteet (päivätty 18.5.2015). Vireilletulosta ilmoitettiin myös vuoden 2015 kaavoituskatsauksessa.”
Osallisille lähetetyssä Stansvikinnummen asemakaavoituksen käynnistymisestä kertovassa kirjeessä todetaan, että kaava on tullut vireille, mutta ei kerrota milloin tai miten vireilletulo on tapahtunut. Kaupungin mukaan vireilletulosta on ilmoitettu myös vuoden 2015 kaavoituskatsauksessa, mutta tarkka lähdeviittaus puuttuu, eikä kaavoituskatsausta ole liitetty kaupungin lausuntoon. Ei ole tiedossa, mitä vuoden 2015 kaavoituskatsaus Stansvikinnummen asemakaavoituksen vireilletulosta sanoo.

Entä milloin ja millaisella päätöksentekomenettelyllä Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavoitus irrotettiin Stansvikinnummen asemakaavoituksesta omaksi maankäytön suunnittelun hallinnolliseksi prosessikseen? Asiaa ei julkisista lähteistä ole pystytty selvittämään eikä asiaan saada selkoa myöskään kaupungin lausunnosta. Lausunnosta voidaan päätellä vain, että Kruunuvuoren keskuskortteleiden asemakaavahanke 12580 käynnistettiin Stansvikinnummen asemakaavaluonnoksen vuoden 2015 syys‒lokakuun nähtävilläolon jälkeen ennen marraskuuta 2019.

24.11.2015 kaupunkisuunnittelulautakunta käsitteli Stansvikinnummen asemakaavaluonnosta. Neljä vuotta myöhemmin 21.11.2019 Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavaehdotus tulee nähtäville. Tämän neljän vuoden aikana ja Kruunuvuorenrannan keskuskortteleista kehkeytyi itsenäinen asemakaavahanke, jonka vireilletulosta ei tiedotettu osallisille, osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa ei laadittu eikä maankäyttö- ja rakennuslain mukaista vuorovaikutusta ollut.

Yhdistykset toteavat, että vireilletulo, alustavat suunnitteluperiaatteet sekä osallistumis- ja arviointisuunnitelma koskivat Stansvikinnummea. Kaavoitusta on mahdotonta seurata ja siihen osallistua, jos asemakaava jaetaan vuosien varrella kahteen osaan ja nimetään vieläpä uudelleen (Kruunuvuoren keskuskortteli 12410 ja Stansvikinkallio 12410). Helsingin kaupunki vetoaa omassa lausunnossaan lukuisiin luontotutkimuksiin, jotka on tehty vasta väitetyn vireille tulon (18.5.2015) jälkeen. Osa luontoselvityksistä ei ole vastaselityksen allekirjoituspäivänäkään saatavilla Helsingin kaupungin julkisesta luontotietojärjestelmästä. Osallistuminen kaavoitukseen MRL:n edellyttämällä tavalla on mahdollista tehdä vain silloin kun tiedetään mistä asemakaavasta on kyse ja osallisilla on kaavoitusta ohjaavien suunnitteluperiaatteiden esittelyvaiheessa käytössä kaikki asiaan liittyvät asiakirjat kuten ajantasaiset ja riittävät luontoselvitykset.

Johtopäätökset

Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavaehdotuksesta muotoutui itsenäinen maankäytön suunnitteluprosessi vailla vuorovaikutusta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmaa. Asemakaavaehdotus osoittaa kortteli- ja katualueita osayleiskaavan virkistysalueille, sivuuttaa kaava-alueen luonnon maakunnallisen ja linnuston valtakunnallisen arvon kuin myös kaava-alueen uhanalaiset luontotyypit ilman minkäänlaista mainintaa, vaikutusten arvioinnista puhumattakaan. Lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei ole varsinaisesti yritettykään selvittää. Sammalet ja jäkälät on tietoisesti jätetty selvittämättä, kuten kaupungin lausunnosta ilmenee. Selkärangattomia ei ole tarvinnut tutkia, kun kaavatyössä tutkitun tiedon on korvannut ”näkemys”. Näistä syistä Kruunuvuorenrannan keskuskortteleiden asemakaavaehdotus tulee kumota.

Stansvikin kyläyhdistys ry

Matti Tahvanainen
puheenjohtaja

Maija Wilskman
varapuheenjohtaja

Vastaselitykseen yhtyy Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry

Antti Halkka
puheenjohtaja

Emilia Pippola
järjestösihteeri