Aavistushakkuita Helsinkiin?

Helsingin kaupungilla harkittiin kiistanalaisen Patterimäen metsän ”aavistushakkaamista” vuonna 2016, jottei liito-oravia tai muita suojeluarvoja tarvitsisi ottaa huomioon Raide-Jokeria rakennettaessa. Suunnitelmasta kertoi kaupunkiympäristön toimialan projektipäällikkö Lauri Kangas viime viikonloppuna Facebookissa:

”Tiedän, että Patterimäen tapauksessa puiden kaatamista harkittiin jo 2016, mutta pidettiin kohtuuttomana. Voi olla, että seuraavalla kerralla ei pidetä”, Kangas kirjoitti ”Lisää kaupunkia Helsinkiin” -ryhmän sivustolla.

Viestiketjussa hämmästyttävän monet kirjoittajat yllyttivät kaupunkia ja Raide-Jokeria hakkaamaan erilaisten hankkeiden jo aivan alkuvaiheissa arvokkaat metsäkohteet, ettei niiden suojeluarvoihin voitaisi vedota.

Projektipäällikkö Lauri Kangas palasi aavistushakkuiden mahdollisuuteen käsitellessään ongelmia, jotka syntyivät kun Raide-Jokerista ei tehty ympäristövaikutusten arviointia (YVA):
”Olen potinut, millä tavalla YVA olisi muuttanut tilannetta, kun 2015 liito-oravista ei ollut havaintoa missään lähelläkään Patterimäkeä. Niihin aikoihin se olisi tehty. Varmaa vastausta en tiedä. Ehkä olisi kartoitettu lisää ja havaittu liito-oravalle sopiva metsä. Ehkä se olisi sitten kaadettu ongelmien välttämiseksi.”

Itse asiasta jälkikäteen kuultuna Kangas vahvistaa, että vuoden 2016 tapaus on tosi.
”Kaupunki teki vuonna 2015 liito-oravakartoituksen, jonka mukaan Patterimäessä ei liito-oravia ole. Kun kuitenkin tiedettiin siellä olevan liito-oravalle sopivaa metsää, niin vuonna 2016, kun Raide-Jokerin hankesuunnitelma oli hyväksytty, keskustelimme siitä, olisiko aiheellista hakata metsää etukäteen. Ei tätä kuitenkaan alettu eteenpäin viemään, ja luultavasti se olisi kaupungin johdon puolelta tyrmätty, jos olisi viety”.

Onko Helsingin kaupungilla muissa kohteissa suunnitelmia aavistushakkuista?

”Ei, ei ole. Kaupunki on ohjeistanut hyvin selkeästi, ettei ennakoida, ettei kaupunki ole sellainen toimija, jolle tällainen toiminta sopisi. Mennään tarkasti pykälien mukaan, ja hakkuissa ja muissa toimissa odotetaan viimeiseen päivään asti, valittaako joku”, Kangas vakuuttaa. ”Helsingissä on tässä tiukka linja, mutta en ole vakuuttunut, että kaikkialla olisi. Olen siinä käsityksessä, että esimerkiksi Espoossa on toisinaan toimittu toisin”.

Patterimäessä työt seisovat

Raide-Jokerin työmaa Patterimäessä on nyt pysähdyksissä, koska sen ELY-keskukselta saamasta poikkeusluvasta saada kaataa liito-oravan asuinpuita on valitettu.  Onko Raide-Jokerilla suunnitelmia aavistushakkuista?

Projektijohtaja Juha Saarikoski tuntuu hämmästyvän kysymyksestä. ”Minä en ole tällaisista keskusteluista kuullut, enkä tiedä sellaisia Raide-Jokerin piirissä käydyn. Tietysti jos jälkiviisaita ollaan, niin olisi ehkä kannattanut”.

”Jatkossa emme odota aivan viimeiseen asti ennen hakkuita, kuten nyt olemme tehneet. Kysymys on kuitenkin yhdestä tai muutamasta kuukaudesta. Siinä ei voi puhua aavistushakkuista, vaan kaikkien lupien ja muiden on oltava kunnossa”.

Liito-oravan suojelee erityisen tiukasti EU:n luontodirektiivi, joka koskee useita muitakin eliölajeja. Tällaisten eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kiellon rikkominen on yksiselitteisesti rikos. Luonnonsuojelurikos, josta maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta. Kokonaan toinen asia on, että poliisit ja syyttäjät estävät näiden rikosten tutkinnan. Rikoksia ne silti ovat. 1)
Tämänkin vuoksi on erikoista, että itseään kunnon kansalaisina pitävät ihmiset yllyttävät kaupungin virkamiehiä laittomuuksiin. Julkinen kehottaminen rikokseen on sekin rikos.

Aavistushakkuut historiaan

Aavistushakkuilla on paha kaiku ja täydellä syyllä.

Aavistushakkuilla on vuosikymmenet yritetty estää luonnonsuojelua, ja siinä usein myös onnistuttu. Termi tarkoittaa, että jos jotain aluetta ehdotetaan tai edes voidaan ehdottaa luonnonsuojelualueeksi, se kiireesti hakataan, ojitetaan tai muuten tuhotaan paikan luontoarvot.

Suomen historian luultavasti suurimmat aavistushakkuut nähtiin 1970-luvun lopulla. Vuonna 1976 valmistui Kansallispuistokomitean mietintö, ehdotus lukuisiksi uusiksi kansallis- ja luonnonpuistoiksi. Se oli kunnianhimoisin siihen asti nähty ohjelma alkuperäisen luonnon suojelemiseksi. ”Jos Suomi on sivistysvaltio, se toteuttaa tämän ohjelman”, totesi mietinnön vastaanottanut maatalousministeri Johannes Virolainen. Suomi ei ollut sivistysvaltio, vaan MTK, Metsähallitus ja metsäteollisuus aloittivat silmittömän vihakampanjan ohjelmaa vastaan. Oleellinen osa kampanjaa olivat aavistushakkuut: ehdotettujen kansallispuistojen metsiä parturoitiin ja soita ojitettiin. Nämä arvet näkyvät vieläkin muutamissa kansallispuistoissa.

Teksti: Mikko Niskasaari

Kirjoittaja on vapaa oikeus- ja ympäristötoimittaja, sekä Helsyn hallituksen jäsen.

Lähteitä ja lisätietoja:

1) ”Rikos jota ei tutkita”. Suomen Luonto 1/2018.
https://suomenluonto.fi/uutiset/rikos-jota-ei-tutkita/