Uuden aktiivin ajatuksia

En ole koskaan aiemmin mieltänyt itseäni aktiiviksi, päinvastoin. Olen tukenut vuosia tukemisen arvoiseksi katsomiani järjestöjä rahallisesti, mutta pitänyt pitkään melko vähän ääntä mielipiteistäni ja arvoistani. Olen aina ajatellut, että jo pelkästään jäsenenä olemallakin voi vaikuttaa. Mitä enemmän meitä jäseniä on, sitä suuremmat vaikutusmahdollisuudet yhdistyksellä on. Suomen luonnonsuojeluliittoon ja sitä kautta myös Helsyyn olen kuulunut jo vuosia. Olen myös vuosien saatossa lukenut artikkeleita, uutisia ja kirjoja ilmastonmuutoksesta, lajikadosta, elinympäristöjen köyhtymisestä. Alkanut nähdä metsien sijaan puupeltoja, pohtia puuttuvan lumen yhteyttä pohjoisessa muuta maailmaa nopeammin lämpenevään ilmastoon ja tuntea kauppojen tavaravuorien ja ylikuluttamisen tukahduttavan painon.

Mitä enemmän luin ja katselin ympärilleni, sitä vaikeammalta alkoi tuntua vain seurata sivusta. Aloin pohtia, mitä voisin tehdä. Kävin välillä Luonnonsuojeluliiton sivuilla katselemassa vapaaehtoistyön mahdollisuuksia, mutta joka kerta tuntui siltä, ettei minulla ole antaa käyttöön mitään erityisiä taitoja ja osaamista. Ainoat osallistumisen muotoni olivat olleet, että olin harvakseltaan mukana Helsyn järjestämillä pitkillä päivävaelluksilla tai bussiretkillä kansallispuistoihin sekä kitkemässä jättipalsamia kotikulmilla. En tuntenut ketään, mutta löysin aina juttuseuraa. Oli mukavaa kohdata samanhenkisiä ihmisiä ja arvostin hyvää tunnelmaa ja sitä tietoa, mitä tapahtumissa on aina mukana.

Vaikka arvostin osaamista jota näin, se sai minut myös epäröimään edelleen itseäni. Parempi varmaan, että jatkan vain rahan antamista niiden käyttöön, jotka tietävät, mihin sitä kannattaa käyttää. Enhän minä tunne lintuja tai kasveja enkä edes ole läheskään täydellinen luonnonsuojelija arjessani, vaikka pyrinkin paremmaksi. Ei minusta varmaan ole mitään hyötyä toiminnassa? Ajatus sivusta seuraamisen vääryydestä ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Lopulta viime syksynä silmiini osui Facebookissa tapahtuma Helsyn vuokraamalla Talosaaren Torpalla. Tapahtumassa oli tarkoitus suunnitella Helsyn seuraavan vuoden toimintaa. Viimeinkin kynnys tuntui riittävän matalalta ja uteliaisuus voitti. Päätin käydä vähän tunnustelemassa ilmapiiriä ja klikkasin osallistuvani.

Ilmapiiri vaikutti ja vakuutti. Meitä oli toistakymmentä ihmistä, osa aivan uusia ja osalla vuosien kokemus. Koin päivän antoisaksi ja vastaanoton hyväksi, vaikka olinkin noviisi monen asian suhteen. Tuntui, että uusienkin tulokkaiden näkemyksiä ja ideoita todella kuunneltiin ja arvostettiin. Päivästä rohkaistuneena lupauduin mukaan perusteilla olevaan Helsyn viestintäryhmään. Päätin myös osallistua lähestyvään syyskokoukseen.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun löytyy aikaa ja kiinnostusta, niin olen syyskokouksen jäljiltä viestintäryhmän lisäksi varajäsenenä tämän vuoden Helsyn hallituksessa. Näen molemmat mahdollisuutena oppia uutta luonnonsuojelusta, yhdistystoiminnasta ja kotikaupungistani. Kävi myös ilmi, että minulta sittenkin löytyy käyttökelpoinen taito – piirtäminen – jolle voi olla tarvetta yhdistyksen viestinnässä. Myös retkiltäni kertyneille valokuville saattaa löytyä sija Helsyn julkaisujen yhteydessä. Ehkä päädyn kirjoittamaan vielä muutakin kuin tämän blogitekstin, jää nähtäväksi. Koen, että hyvän vastaanoton vuoksi on helppo olla avoimin mielin mukana ja katsoa, mihin kaikkeen tässä vielä voi ryhtyä tehdäkseen oman pienen osansa luonnonsuojelutyöstä.

Teksti ja piirros: Sanna Ahokas