Keloja ja koloja – vanha metsä lumosi retkeläiset
YSY järjesti Suomen luonnon päivän kunniaksi lähiluontoretken parkanolaiseen pitkään luonnontilassa olleeseen metsään sunnuntaina 1.9.2024. Luontokartoittaja Kristiina Peltomaa toimi retkioppaana, kun sukelsimme sammalien, jäkälien ja kääpien maailmaan keskelle monimuotoisen metsäluonnon kohdetta.
Teksti: Silja Suni
Kun kohteena on vanha metsä, on syytä jo matkalla virittää mielensä entisaikojen tunnelmaan. Bussissa mielikuvamatkailimme ajassa taaksepäin arvailemalla oppaamme johdolla vanhojen sanojen tarkoitusperiä. Moni tiesi metsäsian olevan mäyrä, sen sijaan nurkkaämmä paljastui sitkeän arvuuttelun jälkeen kätilöksi!
Kohteessa raikas ilma ja puuvanhukset toivottivat retkeläiset tervetulleiksi. Ihastelimme lukuisia satojen vuosien ikäisiä kilpikaarnamäntyjä, joista osa oli selvinnyt pystyssä huolimatta palokoroista ja kruunun hakkuuleimoista. Puuta halatessa saattoi vain arvailla, mitä kaikkea monisatavuotias mahtipetäjä onkaan nähnyt.
Vanhan metsän ominaispiirteisiin kuuluu runsas lahopuun määrä. Lukuisat kelot sekä vasta hiljattain kuorensa luovuttaneet männyt toivat vaihtelevuutta metsämaisemaan. Myös suuria vanhoja koivuja ja haapoja löytyi alueelta. Siinä missä vanha petäjä on erinomainen ”puunhalauskohde”, kannattaa ikäloput koivut jättää välistä. Oppaamme muistutti meitä lappilaisesta sanonnasta: ”Joka vanhan koivun kaataa, se koivun alle kuolee”. Koivun tuohi on nimittäin niin lujaa, että se voi pitää sisältä umpilahon puun vielä pystyssä. Tönäisy saattaa saada kuolleen puun sortumaan niille sijoilleen vaarallisina, niskaan tippuvina paloina!
Maahan kaatuneet, eri ikäiset lahopuurungot peittyvät hiljalleen jäkälillä ja sammaleilla. Lopulta puuta odottaa uppoaminen metsän sammalpeitteeseen, kun loputkin ravinteet vapautuvat kiertoon. Tutustuimme innolla lukuisiin eri lajeihin oppaamme avustuksella. Saimme kuulla, että Suomessa elää peräti 2000 eri jäkälälajia, eikä niitä kaikkia voi kokeneinkaan luontokartoittaja erottaa paljaalla silmällä – avuksi tarvitaan mikroskooppia.
Toinen toistaan oudomman näköiset metsän asukkaat kiinnittivät retkeläisten huomion. Ihmettelimme koralliorakasta, joka nimensä mukaisesti tuo mieleen merten koralliriutat, kelmunahkajäkälää sekä metsän hyvinvointia indikoivaa raidankeuhkojäkälää. Raidankeuhkojäkälän verkkokuvio muistuttaa keuhkon pintaa, ja ulkonäkö onkin johdatellut entisaikojen ihmisiä kokeilemaan jäkälää rohdoksi keuhkovaivoihin. Lisää voit lukea täältä. Limasieni paranvoi loisti sammalmatolla kirkkaan oranssina, kuin kala olisi käynyt laskemassa mätiään paikalle.
Kohde oli myös kolopesijöiden paratiisi. Kuuntelimme töyhtötiaisen ääntelyä ja tikkojen nakuttelua lähipuissa.
Kuljimme kohteessa muutaman kilometrin mittaisen reitin läpi mäntykankaiden ja kuusikorpien. Ylitimme lettomaisen suon, jolla kasvoi karpaloita. Edeltävien päivien runsaat sateet lisäsivät rämpimisen haastavuutta ja jollakulla saattoivat kengätkin kastua. Luonto voi aina yllättää. Muutaman tunnin hartaan metsäkierroksen päätteeksi kokoonnuimme vielä eväiden ja nuotion ääreen. Leivät, makkarat ja mustikkamuffinsit maistuivat retkeilijöille. Kotiinviemisiksi löytyi vielä kantarelleja polun syrjästä. Ylä-Satakunnan Ympäristöyhdistys kiittää lämpimästi arvokasta luontotietouttaan jakanutta Kristiina-opasta sekä kaikkia innokkaita retkeläisiä mukanaolosta. Tervetuloa jatkossakin kaikki uudet ja vanhat luonnonystävät mukaan YSY:n retkille! Tämänkertaista retkeä tuki August Ludwig Hartwallin säätiö.
