Muistutus Data Prop A Oy:n täydennetystä lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen, Riihimäki

[Päivitys – YLE:n uutinen 30.3.2026: Datakeskusyhtiö vetäytyi suunnitelmista – Riihimäen luonnontilainen lähdealue säästyi]

[Piirin alkuperäinen muistutus 15.4.2025 löytyy täältä.]

MUISTUTUS 10.11.2025

Etelä-Suomen aluehallintovirasto, Ympäristöluvat

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Asia: Muistutus Data Prop A Oy:n täydennetystä lupahakemuksesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta poikkeamiseen, Riihimäki

Dnro: ESAVI/4677/2025

Yhteystiedot:
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 bA 00210 Helsinki
sposti: uusimaa@sll.fi
p. 045 114 0088
Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

Riihimäki kuuluu Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n toiminta-alueeseen.

Vaatimus

Data Prop A Oy:n Riihimäellä hakemaa oikeutta poiketa vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisesta luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta ei tule myöntää.

Tausta

Data Prop Oy on hakenut poikkeamislupaa luonnontilaisen lähteen vaarantamiskiellosta. Alkuperäinen hakemus on kuulutettu 7.3.–14.4.2025. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on jättänyt asiassa muistutuksen AVI:n myöntämän lisäajan puitteissa 15.4.2025. Tämän jälkeen Data Prop Oy on teettänyt alueella täydentäviä luontoselvityksiä ja tehnyt uuden täydennetyn poikkeamislupahakemuksen, joka on uudelleenkuulutettu nähtäville 2.10. -10.11.2025.

Riihimäen Haapahuhdan alueelle, kaupungin omistamalle kiinteistölle on tarkoitus rakentaa datakeskustoimintaan liittyvä rakennuksia ja niitä tukevia toimintoja. Suuri osa kiinteistöstä olisi rakennettua aluetta. Kiinteistöllä sijaistee vesilain 2 luvun 11 §:n nojalla suojeltu Haapahuhdan lähteikkö sekä hakijan teettämässä täydentävässä lähdeselvityksessä löytyneitä uusia vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia suojeltuja vesiluontotyyppikohteita. Vesilain lähdeluontotyyppi sisältää avolähteet, tihkupinnat ja lähdenorot ja purot. Lähteikkö on näiden yhdistelmä.

Haapahuhdan lähteikön kuvaus täydennetyssä lähdeselvityksessä (Sweco 10.9.2025, lihavoinnit lisätty):

”Maastokarttaan merkitty tunnettu kohde on avolähteiden ja tihkupintojen muodostama lähteikkökokonaisuus, josta saa alkunsa pieni lähdepuro, joka purkaa vetensä Ojalan purolehdon puroon (kuva 7). Lähde on tunnistettu aiemmissa selvityksissä vesilain suojaamaksi lähteeksi (Sweco 2024,2025; Riihimäen kaupunki 2007).

Lähteikköalueella on yksi selvärajainen allikkolähde (kuva 8) (noin 3 m x 2 m, 60 cm syvä, veden lämpötila 8,3 astetta) ja toinen tihkupintojen keskellä havaittavissa oleva lähdeallas (noin 2 m x 1,5 m, veden lämpötila 6,7 astetta), josta pohjavettä purkautuu. Lisäksi pohjavettä purkautuu lähteikköalueella maan pinnalle tihkumalla laajalta alueelta. Paikoin tihkupinnoilla on myös pieniä avovesipintoja (kuva 9). Lähteikön reunasta on metsähakkuiden yhteydessä ajettu metsäkoneella, mutta lähteikkö on palautunut häiriöstä hyvin. Lähteikköalue rajautuu länsireunalta avonaiseen niittyalueeseen, jonka reunalla on oja.

Lähteikköalueen putkilokasvillisuutta edustavat muun muassa leskenlehti, purolitukka, mesiangervo, ojakellukka, suokeltto, lillukka, metsäimarre, suo-ohdake, lehtotähtimö ja raate, joista erityisesti purolitukka ja suokeltto ovat lähteisyyden ilmentäjiä ja muut tyypillistä lähteikköjen ja kosteiden kasvupaikkojen lajistoa. Sammalissa esiintyy runsaasti pohjavesivaikutusta ilmentävää lajistoa, muun muassa haaraliuskasammal (uhanalainen, vaarantunut, VU), isonauhasammal (uhanalainen, vaarantunut, VU), tihkulehväsammal, hetealvesammal, lähdelehväsammal ja luhtakuirisammal. Lähteikköalueella on selvästi muusta ympäristöstä poikkeava kostea ja viileä pienilmasto. Lähteikköalueen vesitalous on luonnontilaisen kaltainen, vaikkakin niittyalueen reunalle kaivattu oja ja metsäkoneen urat ovat voineet aiheuttaa jonkin verran häiriötä erityisesti lähteikköalueen reunoille.

Lähteikkö on luonnontilaisen kaltainen ja osittain täysin luonnontilainen, ja siten vesilain 2. luvun 11. § mukainen lähde. Lähteikön luonnontilaa ei saa vaarantaa, ellei siihen saada viranomaiselta vesilain mukaista poikkeuslupaa.

Luontoarvoluokitus luokka 1: Lainsäädännöllä turvatut kohteet (vesilaki).”

Alkuperäisessä hakemuksessa Haapahuhdan lähteikköaluetta ja siihen kuuluvaa noroa kuvattiin lisäksi seuraavasti (lihavoinnit lisätty):

”Lähdealueen vedet valuvat noroa myöten pohjoiseen ja ojaan, joka laskee puroon. Noron virtaamaa on noin 2–3 dl/s. Noro on pääosin luonnontilainen ja siten luonnontilaisen kaltainen, vaikka on lyhyeltä matkalta muuttunut metsäkoneen uran kohdalla. Myös noro on vesilain 2 luvun 11 §:ssä suojeltu kohde. Tätä lähteen ja noron kokonaisuutta käsitellään tässä hakemuksessa yhtenä lähteikkönä, koska sekä lähde että noro saavat vetensä samalta rinteeltä. Noron on havaittu kulkevan maan pinnalla kulkevana valuntana, jolla ei ole selvää uomaa. Keväisin se todennäköisesti etsiikin uuden reitin.

Koko kostean ja lähdevaikutteisen alueen pinta-ala on noin 0,25 hehtaaria. Allikkolähteen koko on noin 3×2 metriä ja osittain tuhoutuneen avolähteen pinta-ala on noin 2 x 2 metriä. Ajourien vedentäyttämien osuuksien pinta-ala on noin 5 x 20 metriä. Lähdenoron pituus avolähteeltä metsäojaan on noin 50 metriä.

Kiinteistöllä on lisäksi kaksi kohdetta, jotka ovat vaatimattoman näköisiä, mutta mahdollisesti lähteitä. Havaittujen kohteiden koordinaatit (ETRS-TM35FIN) ovat 380574 E, 6738899 N ja 380563 E, 6738860 N. Painaumien lähistöllä kasvillisuudessa esiintyi kosteiden alueiden putkilokasveja (soreahiirenporras, mesiangervo ja rönsyleinikki). Alueen puusto oli nuorta. Nämä kohteet ovat todennäköisesti säilyttäneet luontaisen rakenteensa, mutta pienilmasto on muuttunut hakkuiden vuoksi. Mikäli kohteet tulkitaan pohjavesivaikutteisiksi (lähteiksi) on kumpikin niistä vesilain 2 luvun 11 §:n mukainen vesiluontotyyppi.

Tätä yhden luonnontilaisen avolähteen, siihen mahdollisesti liittyvän noron ja kahden mahdollisen lähteen kokonaisuutta on syytä tarkastella yhtenä vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettuna lähdeluontotyyppinä. Mahdollinen noro liittyy kiinteästi avolähteeseen sijaintinsa ja vedensaantipaikkansa osalta. Kaksi pienempää kohdetta ovat osa samaa kokonaisuutta kuin varsinainen lähde ja yhdessä ne muodostavat lähteikköalueen luoteeseen laskevan rinteen alaosaan. Tähän kokonaisuuteen viitataan Haapahuhdan lähteikköalueena, jolle haetaan kokonaisuutena vesilain 2 luvun 11 §:ssä tarkoitettua poikkeamislupaa.”

Hakijan teettämässä täydentävässä lähdeselvityksessä (Sweco 10.9.2025) alueelta on tunnistettu aiempien lisäksi uusia vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia suojeltuja vesiluontotyyppikohteita:

Jo aiemmin tunnetun lähteikköalueen (kohde 3.2. [lisäys tässä: ”Haapahuhdan lähteikkö”]) lisäksi Ojalan purolehdosta löytyi uusimman selvityksen tuloksena uusi avolähde (3.1.). Lisäksi selvitysalueen itäosasta rinteestä havaittiin tihkupinta-alueet (kohteet 3.5. ja 3.6). Varsinaisen selvitysalueen eteläpuolelta radan toiselta puolelta havaittiin myös lähde (kohde 3.7.). Rinteessä etelä-pohjoissuuntaisesti virtaavassa uoma ei ole luonnontilainen, mutta uomaan on kehittymässä luonnontilaisen noron ominaispiirteitä (kohde 3.4.). Muista selvitetyistä kohteista ei havaittu vesilain mukaisia pienvesiä.

[…]

Punkanojan latvahaaran (ks. 3.4.) länsipuolella rinteessä havaittiin tihkupintoja, joista pohjavesi purkautuu maan pinnalle (kuvat 14 ja 15) [lisäys tässä: yllä olevan kartan kohteet 3.5 A-C]. Pohjavesivaikutteisuutta indikoivaa lajistoa ovat erityisesti purolitukka ja purosuikerosammal. Alueen lajistossa on lisäksi lähdeympäristöissä yleisesti tavattavaa lajistoa kuten metsälehväsammal, okarahkasammal, isokastesammal, rönsyleinikki, rantamatara, mesiangervo, ojakellukka, korpi-imarre, lillukka, korpinurmikka, röyhyvihvilä, leskenlehti, soreahiirenporras, metsäalvejuuri, rentukka ja isoalvejuuri. Pohjaveden purkaumapisteissä vesi oli viileimmillään 12,4 astetta.

[…]

Ojituksista huolimatta tihkupinta-alue on luonnontilaisen kaltainen lähde ja siten vesilain 2. luvun 11. § suojaama. Tihkupinta-alueet ovat rakenteeltaan ja ominaispiirteiltään luonnontilaisen kaltaisia (lajisto, pohjaveden antoisuus, kostea ja viileä pienilmasto). Ojitukset ja lähiympäristön metsänhoidon toimenpiteet (harvennushakkuut) ovat heikentäneet lähteiden tilaa. Lähteen luonnontilaa ei saa vaarantaa, ellei siihen saada viranomaiselta vesilain mukaista poikkeuslupaa. Tihkupintojen tilaa olisi mahdollista ennallistaa tukkimalla alueen ojituksia (Eskelinen & Juutinen 2023).”

Perustelut

Viittaamme hakemuksen mukana esitettyjen hakijan teettämien luontoselvitysten lisäksi luonto-ohjaaja, lähde- ja sammalharrastaja Johanna Viitasen ansiokkaaseen selvitykseen hakemuksen kohteena olevien vesiluontotyyppikohteiden tilasta, lajistosta ja arvosta. Viitanen on toimittanut selvityksensä mielipiteessään AVI:lle 15.10.2025 [Liite 2]. Viitasen havainnot alueelta osoittavat, että kyseessä on vähintään maakunnallisesti arvokas useiden lähdeluontotyyppien muodostama kokonaisuus, jossa on säilynyt merkittävästi uhanalaista ja vaateliasta lähdelajistoa. Kohteiden tuhoaminen rakennushankkeella vaarantaisi kyseisten lähdeluontotyyppien suojelutavoitteet vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisten poikkeamisluvan myöntämisperusteiden vastaisesti.

Myös hakijan teettämässä täydentävässä lähdeselvityksessä (Sweco 10.9.2025) on todettu, että hankealueella sijaitsee useampia vesilain suojelemia vesiluontotyyppikohteita kuin alkuperäisessä poikkamislupahakemuksessa oli esitetty. Samalla alueella sijaitsevat luontotyypit muodostavat kokonaisuuden, jonka arvoa lisää entisestään useampien kohteiden lähekkäinen sijainti. Ekologisen tutkimuksen luotettavasti vahvistama perusperiaate on, että vaateliaan lajiston paikallisten populaatioiden säilyminen alueella on sitä todennäköisempää, mitä enemmän niille sopivaa elinympäristöä ja sen seurauksena suurempia tietyn lajin paikallispopulaatioita alueella on. Siten ekologisesti kytkeytyneen kokonaisuuden merkitys on vielä suurempi kuin yksittäisen lähdeluontotyyppikohteen.

Vesilaki 2. luku 11 § [lihavoinnit lisätty]:

”Eräiden vesiluontotyyppien suojelu

Luonnontilaisen enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan, kluuvijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta,jos momentissa mainittujen vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lupaviranomaisen luvasta säädetään.”

Lähtökohtaisesti hakemuksen kohteena olevien lähteiden ja noron luonnontilan vaarantaminen on siis vesilain mukaan kielletty ja oletusarvo on, että kohde on rajattava muuttavan maankäytön ulkopuolelle. Poikkeus vaarantamiskiellosta on mahdollista myöntää vain siinä tapauksessa, että on mahdollista riittävällä varmuudella osoittaa, ettei kohteen heikentäminen huomattavasti vaaranna kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteita.

Jotta olisi mahdollista arvioida poikkeamisluvan edellyttämää suojelutavoitteiden vaarantumista tai sen välttämistä, olisi hakijan pystyttävä esittämään riittävät selvitykset asiaan vaikuttavista seikoista. Näitä selvitettäviä asioita olisivat ainakin kyseisen kohteen biologiset ja hydrologiset ominaisuudet riittävällä tarkkuudella sekä edellä mainittujen ominaisuuksien osalta vastaavien lähteikköalueiden lukumäärä alueellisesti. Lisäksi olisi selvitystiedon nojalla pystyttävä arvioimaan näiden ominaisuuksiltaan vastaavien lähde- ja noroluontotyyppien määrän ja laadun kehitys sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa, jotta olisi mahdollista arvioida niiden alueellinen nykyinen suojelutaso ja hakemuksen kohteena olevan vaarantamiskiellosta poikkeamisen merkitys suhteessa lain tarkoittamiin vesiluontotyyppien suojelutavoitteisiin. Tarkastelualueen laajuutta ei ole laissa määritelty, mutta vähimmäistasona voitanee pitää kuntaa.

Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa todetaan lähteiköistä seuraavaa (SYKE ja YM 2018; linkki):

”Tämä luontotyyppi käsittää kaikki lähteikköjen yleiskuvauksessa kuvatut lähteikkötyypit eli eri trofiatasoja edustavat puro-, allikko- ja tihkupintalähteet, lähdepurot ja lähteikkökompleksit eutrofisia huurresammallähteikköjä lukuun ottamatta.” […] ”Lähteiköillä esiintyy erityisesti näiden kasvupaikkojen ekologisiin olosuhteisiin sitoutunutta, vaateliasta eliölajistoa.” […] ”Pohjaeläinlajisto vaihtelee ravinteisuuden sijasta etenkin pohjan laadun ja muiden lähteikön fysikaalisten ominaisuuksien mukaan.” […] ”Lähteikköjen lajisto vaihtelee merkittävästi paikallisten olojen mukaan, ja alueellisesti tunnistettavaa vaihtelua esiintyy lähinnä vähittäisenä etelä-pohjois-suuntaisena vaihettumisena.”

[…]

”Lähteiköt arvioitiin koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN) pidemmällä aikavälillä tapahtuneiden abioottisten ja bioottisten laatumuutosten vuoksi (CD3).”

[…]

”Määrällinen muutos viimeisen ja tulevan 50 vuoden aikana arvioitiin sen sijaan puutteellisesti tunnetuksi (A1 & A2a: DD). Lähteikköjen häviäminen on varmasti ollut suurinta juuri viimeisen 50 vuoden aikana, jolloin metsäojitus on ollut intensiivisintä, mutta hävinneiden esiintymien määrää on mahdotonta arvioida olemassa olevilla aineistoilla.”

[…]

”Lähteikköjen suojeluaste on pieni ja suojelu painottuu Pohjois-Suomeen. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen maastotietokannan (2017) lähdepisteistä on suojelualueilla Etelä-Suomessa 4 %, Pohjois-Suomessa 19 % ja koko maassa 8 %.”

[…]

”Lähteiköt ovat varsin vastustuskykyisiä muutoksille niin kauan kuin pohjaveden muodostumiseen ja purkautumiseen ei tule häiriöitä; niitä on vaikea kokonaan hävittää, ja ajan kuluessa ne kykenevät ennallistumaan jossakin määrin itsestään esimerkiksi ojituksen kaltaisesta häiriöstä.”

[…]

”Kehityssuunta: Koko maassa ja Pohjois-Suomessa vakaa, Etelä-Suomessa heikkenevä. Luontotyypin laatua heikentää etenkin ympäröivän maankäytön vaikutus luontotyypin vesitalouteen.”

Norojen osalta Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (SYKE ja YM 2018; linkki) todetaan seuraavaa:

”Havumetsävyöhykkeen norot arvioitiin koko maassa ja osa-alueilla puutteellisesti tunnetuiksi (DD) luontotyypin määrän ja laadun muutoksiin liittyvän tiedon puutteen vuoksi.

Havumetsävyöhykkeen noroista ei ole olemassa luotettavaa kartta- tai muuta määrällistä aineistoa. Noroista ei myöskään ole seurantatietoa, jotta niiden laatua voitaisiin arvioida. Luontotyyppi arvioitiin siten sekä määrän että abioottisen ja bioottisen laadun muutosten osalta puutteellisesti tunnetuksi.”

Koska norot ovat valtakunnallisesti huonosti tunnettu luontotyyppi, vaaditaan niiden osalta selvityksissä erityistä kattavuutta ja huolellisuutta, jotta voitaisiin arvioida vesilain edellyttämällä tavalla aiheutuuko hankkeesta laissa tarkoitettua vesiluontotyypin suojelutavoitteiden huomattavaa vaarantumista.

Aikaisemman oikeuskäytännön perusteella vesilain tarkoittamaa luontotyypin suojelutavoitteiden tarkastelua ei voida tehdä vain yleisellä tasolla, vaan on huomioitava eri kohteiden ominaisuudet ja niiden vastaavuus. Lähteiköt ovat luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa käytetty luokka, joka pitää sisällään suuren joukon ominaisuuksiltaa toisistaan poikkeavia ”alatyyppejä”. Vaasan hallinto-oikeus linjasi 12.12.2012 antamassaan Oulun kaupungin Viinivaaran pohjavedenottohanketta koskevassa päätöksessä Nro 12/0363/1 [liite 1] vesilain lähteiden vaarantamiskiellosta seuraavasti:

”Hallinto-oikeus katsoo, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida varmuudella arvioida, vaarantuuko lähteiden suojelutavoite. Selvityksissä ei ole tarkasteltu lähteiden kokoa ja ominaisuuksia niin, että olisi mahdollista arvioida toisiaan vastaavien lähteiden esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella. Hallinto-oikeuden palautusratkaisun jälkeen hakijan tulee, mikäli haluaa jatkaa hakemustaan, esittää uusi vedenottosuunnitelma. Koska tällöin vedenoton määrä ja kohdistuminen alueittain voi muuttua, on tarpeen arvioida uudelleen hankkeen vaikutuksia yksittäisiin lähteisiin ja lähteiden suojelutavoitteeseen. Hallinto-oikeus toteaa, että arviossa on otettava huomioon yksittäisten lähteiden vesimäärän lisäksi myös niiden ekologia, kasvillisuus ja luonnonsuojelullinen arvo.”

Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poikkeamislupaa varten olisi selvitysten perusteella pystyttävä arvioimaan hydrologisten ominaisuuksien lisäksi ekologialtaan ja kasvillisuudeltaan toisiaan vastaavien vesiluontotyyppien esiintymistä hankealueen sisällä ja alueen ulkopuolella sekä arvioitava näiden luonnonsuojelullista arvoa. Vasta näiden riittävän kattavien selvitysten perusteella olisi mahdollista arvioida ylittyykö vesilaissa tarkoitettu suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen kynnys.

Lupahakemuksen tueksi ei ole esitetty läheskään riittäviä selvityksiä. Lupahakemuksen liitteessä 2 ”Riihimäen ympäristön lähteiköt” on tarkasteltu lähteikkökohteiden maantieteellistä jakautumista ja luonnontilaisuutta 15 kilometrin säteellä poikkeuslupahakemuksen kohteena olevasta lähteestä Riihimäen kaupungissa. Raportissa todetaan, että yleensä lähteikköjen luonnontilaisuutta tarkastellaan maastotutkimuksin tutkimalla lähdealtaan ja purku-uoman rakennetta sekä lähiympäristön piirteitä, mutta tätä raporttia varten ei kuitenkaan ole tehty maastotutkimuksia, vaan luonnontilaa tarkastellaan karkealla tasolla tunnettujen vaikutustyyppien (rakentaminen, maankäyttö) kautta paikkatietoanalytiikan ja tilastotieteen keinoin. Lähdeselvityksessä ei ole eritelty tarkastelussa löydettyjen lähteiden ominaisuuksia, joten sen perusteella ei voida arvioida niiden vastaavutta lupahakemuksen kohteena olevaan lähteikköalueeseen verrattuna. Selvityksessä on jonkin verran kuvailtu lähteisiin kohdistuvia uhkia ja todettu, että vain hyvin pieni osa alueen lähteistä on suojeltu. Norojen esiintymistä ja niiden tilan kehitystä tai muita norojen suojelutavoitteisiin liittyviä tekijöitä selvityksessä ei ole arvioitu lainkaan. Analyysin perusteella ei ole mahdollista varmistua, ettei kyseisten vesiluontotyyppien suojelutavoitteet lain vastaisesti huomattavasti vaarantuisi mikäli poikkeuslupa myönnettäisiin. Siten luvan myöntämisen edellytykset eivät täyty ja lupahakemus on hylättävä.

Hakija esittää hakemuksessaan, että poikkeamislupa lähteikön tuhoamiseksi on myönnettävä, koska hakemus koskee vain pientä osaa alueen lähteiköistä:

”Hakija korostaa, että poikkeamislupahakemuksen kohteena on määrällisesti pieni osuus suojeltavan luontotyypin kokonaismäärästä alueella. Hakija katsookin, että vaikka kohteen tunteminen on luonnollisesti edellytys suojelutavoitteiden huomattavan vaarantumisen arvioimiseksi, tulisi tässä tapauksessa huomio kiinnittää erityisesti hakemuksen kohteena olevien suojeltujen kohteiden määrään (kaksi lähdekohdetta). Kohteen merkitys lähdeluontotyypin suojelutavoitteiden toteutumiselle ei ratkaisevasti muutu, olipa lähde sitten ominaisuuksiltaan tai laadultaan minkälainen tahansa.”

Näillä perusteilla mikä tahansa poikkeamislupa minkä tahansa vesilailla suojellun luontotyypin tuhoamiseksi olisi aina myönnettävä, kun niitä yksitellen haettaisiin, koska yksittäinen kohde ei voisi koskaan olla merkityksellinen luontotyypin suojelutavoitteiden kannalta. Kuten edellä on todettu, lähteikköluontotyypit ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia, niiden kehityssuunta on edelleen heikkenevä ja niistä vain n. 4 % sijaitsee suojelualueilla. On täysin mahdoton ajatus, että tällaisessa tilanteessa poikkeamiskynnys lainsuojaa nauttivan luontotyypin suojelusta olisi käytännössä olematon, kuten hakija esittää.

Päinvastoin, lähdeluontotyyppien tila on koko Etelä-Suomessa niin huono ja edelleen heikkenevä, että poikkeamislupia niiden suojelusta tulisi myöntää vain hyvin harvoissa poikkeustapauksissa, joissa kyseisen kohteen luonnontila ja siten kohteen merkitys luontotyypin suojelun kannalta on jo valmiiksi merkittävästi heikentynyt. Jokaisen jäljellä olevan säilyneen luonnontilaisen tai luonnontilaisen kaltaisen lähteikön tuhoaminen kiihdyttää entisestään jo nyt uhanalaistuneen vesiluontotyypin tilan heikkenemistä ja siten vaarantaa luontotyypin suojelutavoitteet aina. Tämän hakemuksen kohteena on edustava, lajistollisesti merkittävä ja laaja-alainen usean luontotyyppikohteen muodostama kokonaisuus, jonka merkitys lähteikköluontotyyppien suojelulle alueella on ilmeinen. Siten poikkeamisluvan myöntäminen kohteiden tuhoamiseksi vaarantaisi huomattavasti kyseisten vesiluontotyyppien suojelutavoitteita.

Asemakaavan vanhentuneisuus

Poikkeuslupahakemuksen taustalla oleva datakeskushanke perustuu vanhentuneeseen asemakaavaan, joka on 16 vuotta vanha (Kontino3, 694 23:8, hyväksytty 8.1.2009). Asemakaavassa ei ole millään tavalla huomioitu alueella sijaitsevaa lähteikköä ja noroa.

Asemakaavan ajanmukaisuuden arviointi on alueidenkäyttölain 60 §:n mukaan kunnan tehtävä. Riihimäen kaupungin elinvoimalautakunta on arvioinut vanhan asemakaavan ajanmukaiseksi päätöksellään 12.9.2024. Päätöksessä tai sen perusteluissa ei ole huomioitu asemakaavan sisältövaatimuksia eikä kaavan hyväksymisen jälkeen vuonna 2011 muuttunutta vesilakia, jonka mukaan lähteet ja norot on määritelty suojelluiksi luontotyypeiksi. Alueidenkäyttölain 54 §:n asemakaavan sisältövaatimusten mukaan: ”Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.” Siten lähteikkö olisi pitänyt huomioida viimeistään asemakaavan ajanmukaisuutta arvioidessa ja todeta asemakaava tältä osin vanhentuneeksi. Mikäli asemakaava olisi lain vaatimalla tavalla päivitetty ajanmukaiseksi, siinä olisi tullut huomioida alueidenkäyttölaissa määriteltyjen asemakaavan sisältövaatimusten mukaisesti lähteikön turvaaminen. Kaavamerkinnät ja -määräykset olisi tullut päivittää siten, ettei lähteikön luonnontilaa vaaranneta, jolloin poikkeusta vesilain suojastakaan ei olisi tarvittu.

Helsingissä 10.11.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

Liite 1. Vaasan hallinto-oikeuden päätös Nro 12/0363/1, 12.12.2012 – [Toimitettu ESAVI:lle alkuperäisen muistutuksen liitteenä 15.4.2025. Toimitetaan tarvittaessa pyynnöstä uudelleen.]