Vastaselitys Vantaan Kivistön Lumikvartsi -asemakaavaa koskevassa valitusasiassa

• Piirin valitus 30.12.2022 Lumikvartsin asemakaavasta löytyy tästä linkistä.

VASTASELITYS 5.6.2023

Helsingin hallinto-oikeus
helsinki.hao(a)oikeus.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Vastaselitys Vantaan Kivistön Lumikvartsi -asemakaavaa koskevassa valitusasiassa

Muutoksenhaunalainen päätös: Vantaan kaupunginvaltuusto, 14.11.2022, 13

Viite: vastaselityspyyntö, HHAO 4.5.2023

Diaarinumero: 6454/03.04.04.04.16/2022

Prosessiosoite

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
erityisasiantuntija Lauri Kajander
Itälahdenkatu 22 b A, 00210 Helsinki
Puhelin 045 1140 088
uusimaa(a)sll.fi

Toivomme ensisijaisesti sähköistä asiointia.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri toteaa, että Vantaan kaupungin 3.3.2023 antamassa lausunnossa ei tuoda esiin sellaista uutta tietoa, joka antaisi aihetta muuttaa alkuperäisen valituksemme (30.12.2022) vaatimuksia tai perusteluja.

Muistutamme edelleen, että Helsingin hallinto-oikeus on 26.11.2021 antamallaan päätöksellä (H5923/2021 kumonnut Lumikvartsin länsipuolelle samalle metsäalueelle sijoittuvan Kivistöntähden asemakaavan ja asemakaavan muutoksen (nro 232500). Päätöksessä esitetyt perustelut pätevät lahokaviosammalen osalta edelleen myös Lumikvartsin asemakaavan kohdalla.

Kommentoimme alla joitakin Vantaan kaupungin lausunnossa esitettyjä väitteitä.

VANTAA: ”Vantaan kaupunginhallitus toteaa, että ELY-keskus valvovana viranomaisena ei ole missään vaiheessa kaavaprosessia todennut luontoselvityksiä riittämättömiksi.”

SLLUP: Se, vastaavatko luontoselvitysten tulokset maastossa todettavissa olevaa todellisuutta, voidaan todeta vain maastossa. ELY-keskuksella ei ole resursseja tarkastaa kaavojen luontoselvitysten paikkansapitävyyttä maastossa, joten se ettei ELY ole kirjallisen materiaalin perusteella löytänyt huomautettavaa, ei todista selvitysten riittävyydestä mitään. Olennaista on, että valituksessamme kuvatut maastohavainnot ovat osoittaneet selvitysten puutteet.

VANTAA: ”Kaupunginhallitus toteaa johtopäätöksenä, että on ollut perusteltua olettaa, että laaditut luontoselvitykset ovat olleet MRL ja MRA mukaisia ja riittävällä tarkkuudella laadittuja.”

SLLUP: Sen arviointi, ovatko selvitykset lainsäädännön mukaisia ja riittävän tarkkoja, ei voi perustua sille katsooko kaupunki (perustellusti tai ei) voineensa olettaa että näin on, vaan se voidaan tehdä ainoastaan vertaamalla maastotodellisuutta selvitysten sisältöön. Lisäksi: vastuu (ja siten myös valvontavastuu) siitä, että selvitykset kohdistuvat oikeisiin asioihin ja että niiden laatu on riittävä, kuuluu yksiselitteisesti kaavoittajalle. ELY:n velvollisuus on puuttua sellaisiin epäkohtiin, jotka se resurssiensa puitteissa kykenee havaitsemaan, mutta tämä ei poista kaavoittajan vastuuta.

VANTAA: ”Vaikutusten arvioinnissa todetaan, että Lumikvartsin suunnitteluratkaisuilla turvataan ekologisia yhteyksiä tiivistyvässä kaupunkirakenteessa.”

SLLUP: Lumikvartsin suunnitteluratkaisulla heikennetään merkittävästi nykyisin olemassa olevaa ekologista yhteyttä esim. liito-oravan kannalta. Valtaosa Vantaan omissakin selvityksissä (Vantaan ekologiset yhteydet, Anna Ojala 2018. Alkuperäisen valituksen liite 8.) merkittäväksi ekologiseksi yhteydeksi todetusta arvokkaasta metsäalueesta aiotaan rakentaa. Kaavassa esitetyillä lieventämistoimilla, kuten viherkatoilla tai pitkospuilla, pystyttäisiin parhaimmillaankin vain hieman lieventämään aiheutuvia haittoja. Tässä tapauksessa ei läheskään riittävästi.

VANTAA: ”Lumikvartsin kaava-alueella luo-määräyksellä huolehditaan liito-oravan ja lahokaviosammalen elinympäristön edellytyksistä. Kaavamääräyksissä ohjeistetaan muun muassa pitkospuiden suosimiseen. Tämä on keino ohjata kulutus/kulkeminen pois herkiltä alueilta, vaalia maapohjaa kulumiselta, vähentää riskiä esimerkiksi lahokaviosammalelle tärkeiden pitkälle lahonneiden maapuiden tallomiselle ja turvata metsäkasvillisuuden kerroksellisuus.”

Pääasiallinen ongelma on se, että kaava suuntaisi merkittävän määrän rakentamista luontoarvojen, kuten lahokaviosammalesiintymien ja liito-oravan kulkuyhteyksien ja potentiaalisen elinympäristön päälle. Kaavassa metsää jäisi kaava-alueen länsireunaan kapeillimmaan n. 30 metrin kaistale. Ongelma on siis itse luo-alueen pienuus, ei sen kaavamääräysten sisältö.

VANTAA: ”Vaikutusten arvioinnissa todetaan myös, että Vantaan kaupunki on mukana SYKE:n ekologisen kompensaation kansallisessa pilotissa, jossa etsitään kaupunkitasoista ratkaisua luontoarvojen turvaamiseksi. Kivistön keskustassa asemien lähellä paikallinen laajamittainen luontoarvojen suojelu on kyseenalaista, koska on ekologisesti kestävintä sijoittaa mahdollisimman paljon asukkaita jo rakennetun joukkoliikenteen runkoyhteyden asemien lähelle. Tavoitteena on, kuten tähänkin saakka, kompensoida menetettyjä arvoja muualla kuin Kivistön keskustassa, mutta kompensaatiopilotin tarkoituksena on tehdä luontoarvojen suotuisan suojelutason varmistamisesta läpinäkyvämpää.”

SLLUP: Ekologisen kompensaation perusperiaatteisiin kuuluu, ettei sillä voi oikeuttaa luontoarvojen tuhoamista missään – ts. mahdollinen hankkeesta aiheutuvien luontohaittojen kompensaatio ei saa vaikuttaa hankkeen lainmukaisuuden arviointiin millään tavoin. Vasta mikäli hanke on lain mukaan mahdollista toteuttaa, voidaan vapaaehtoisin kompensaatiotoimenpitein yrittää lievittää hankkeen toteuttamisesta aiheutuvia haittoja. Siten kompensaatiosuunnitelmia ei Lumikvartsin asemakaavankaan osalta voida käyttää perusteena joustaa valituksessa esitetyistä lain vaatimuksista.

Asukastavoite on aina arvioon perustuva poliittinen tahtotila, eikä sellaisena pakottava sääntö, josta ei voitaisi suunnitelmien lainmukaisuuden edellyttämänä tarvittaessa joustaa. Kivistön alueen asukastavoitteen täyttäminen voitaisiin järjestää myös kaavoittamalla aseman läheisyyteen nykyisissä kaavoissa esitettyä korkeampaa rakentamista, jolloin arvokkaita luontoalueita ei ole tarpeen ottaa rakentamiseen.

VANTAA: ”Selvitysten ajantasaisuuden on arvioinut Vantaan ympäristökeskus kaavatyön alkaessa ja sen edetessä.”

SLLUP: Valituksessamme kyse ei ole esimerkiksi luontotyyppiselvityksen osalta selvityksen ajantasaisuudesta, vaan siitä että kyseinen selvitys on puutteellinen. Toisin sanoen siinä ei ole tunnistettu kattavasti kaikkia sellaisia luontotyyppiesiintymiä, jotka selvityksessä väitetään kattavasti kartoitetuiksi.

Metsien luonnonsuojeluarvon määrittely ja METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet

Vantaan kaupungin lausunnossa siteerataan luontotyyppiselvityksen vuonna 2020 toteuttaneiden FCG:n asiantuntijoiden perusteluja, joiden mukaan he eivät ole tunnistaneet alueella erityisiä arvoja. Nämä kaupungin lausunnossa esitetyt sitaatit tarjoavat selityksen sille, miksi kaavan selvityksissä ei ole tunnistettu alueen tosiasiallisia metsäisiä luontoarvoja ja miksi selvitykset ovat puutteellisia ja niihin perustuva kaava tältä osin MRL:n vastainen. Metsien luonnonsuojeluarvon arviointiin käytettyjä METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintaperusteita (Liite 1) on lausunnon perusteella tulkittu FCG:n asiantuntijoiden toimesta yksiselitteisesti väärin.

Virheellisiä väittämiä ja ristiriitaisuuksia on merkitty lihavoinnilla alla olevaan sitaattiin.

VANTAA: ”Luontotyyppiselvityksen vuonna 2020 toteuttaneet FCG:n asiantuntijat eivät ole tunnistaneet alueella erityisiä arvoja, seuraavin perusteluin:

”Kehäradan ja Tikkurilantien väliin jäävällä alueella ei ole kovin vahvaa METSO–potentiaalia, sillä puusto on verrattain nuorta. Vaikka alueella on kohtalaisesti lahopuustoa, se on kuitenkin pääosin riukumaapuuta sekä yksittäisiä tuoreita tuulenkaatoja. Alue on arviomme mukaan korkeintaan luokan III Metso aluetta; talousmetsää, jolle on hoidon viivästymisen vuoksi muodostunut hieman runsaammin lahoa. Lahokaviosammalen esiintyminen nostaa hieman alueen arvoa, mutta luontotyypeiltään alue ei selvityksessämme [FCG 2020] ole noussut esiin. Rakenteellisesti puusto ei ole kovin monimuotoista.

Metso I luokan kriteerien mukaan puuston iän tulisi olla yli 80–100- vuotiasta, mikä ei tässä tapauksessa täyty. Toki uhanalaisen lahokaviosammalen esiintyminen voi nostaa ko. kasvupaikat METSO I luokkaan, mutta muilta osin kriteerit jäävät vajavaisiksi. (1) Puusto on yksijaksoista eli pääosin tasaikäistä, alueella on siis tehty aikanaan avohakkuu, jonka jälkeen puusto on kasvanut takaisin. Tämän myötä latvuksen monikerroksellisuus puuttuu, alueella on muutamia iäkkäämpiä haapoja ja kuusia, mutta nämä ovat vain yksittäisiä puita. (2) Hakkuun jälkeen kasvanut puusto on ilmeisesti jätetty aikanaan harventamatta, minkä takia puusto on ollut (ja on edelleen) ylitiheää ja osa nuoresta puustosta (erit. koivu) on kuollut varjostuksen ja ravinnekilpailun takia. Tämän myötä ohutrunkoista lahopuuta on paikoin kohtalaisesti. Eri lahoasteet ja lahopuuston eri runkopaksuudet kuitenkin puuttuvat. (3) Kenttäkerros puuttuu ja/tai on voimakkaan aukkoinen, mikä johtuu niin ikään puuston liiallisesta tiheydestä. Luonnontilaisen kaltaisessa tai luonnontilaisessa, METSO-kriteerit täyttävässä metsässä puuston tiheys on vaihtelevaa, ja kenttäkerros on saanut pääosin kehittyä kasvupaikkatyypille ominaiseksi. Kivistön tapauksessa kenttäkerroksen luonnontila on heikko. Jos lehtojen tai lehtomaisen kankaan kasvilajeja kasvaa siellä täällä, se kertoo enintään maapohjan potentiaalista kehittyä lehdoksi pitkällä aikavälillä.

SLL:n Kivistöntähden asemakaavan muistutuksen (7.10.2019) valokuvissa on muutama järeämpi maalahopuurunko, mutta taustalla oleva puusto on edelleen pääasiallisesti tasaikäistä ja yksijaksoista. Lahokaviosammalen esiintyminen nostaa sen kasvupaikkojen arvoa, mutta viime vuosien inventointiaktiivisuuden lisäännyttyä myös lajista tehtyjen havaintojen määrä on kasvanut merkittävästi. Havaintojen perusteella lajia esiintyy myös nuorissa talousmetsissä, jos sopivaa lahoainesta vain on saatavilla.”

METSO-ohjelman valintaperusteita valmistelleen työryhmän jäsenenä toimineen luontokartoittaja ja metsätalousinsinööri Jyri Mikkolan mukaan yllä siteeratuissa FCG:n perusteluissa esitetään ainakin seuraavia virheellisiä päätelmiä:

• Lausunnossa on kokonaan sivuutettu METSO-kriteereiden mukainen arvoluokka II.
• Lehtojen valintaperusteet on sivuutettu.
• Lausunnossa väitetään virheellisesti, että lehtoisuus edellyttäisi runsaan ns. lehtokasvillisuuden esiintymistä. Lehtoisuus on maaperän perusteella määritettävä ominaisuus, joka kasvupaikalla on riippumatta sen hetkisestä kasvillisuudesta.
• Lausunnossa asetetaan puustolle läpäisyperiaatteella ikärajoja, joita METSO-kriteereissä ei ole kuin joissain yksittäisissä kriteereissä, jotka ovat vaihtoehtoisia toisten kriteerien kanssa, joissa tällaisia rajoja ei ole.
• Lausunnossa asetetaan lahopuun järeydelle ja laadulle läpäisyperiaatteella vaatimuksia, jotka esiintyvät vain sellaisissa kriteereissä, jotka ovat vaihtoehtoisia kriteereille, joissa tällaisia vaatimuksia ei esitetä.

Alla on siteerattu METSO-ohjelman luonnontieteellisiä valintaperusteita. Kohde täyttää kyseisen luontotyypin arvoluokan määritelmän jos yksikin kriteeri täyttyy. Kriteerit ovat siis vaihtoehtoisia, eikä niiden kaikkien täyttymistä vaadita yhtä aikaa. Kriteereistä on lihavoitu ne kohdat, jotka on FCG:n selvityksessä kokonaan sivuutettu, mutta joita olisi tullut luontotyyppikartoituksessa soveltaa. Eritysesti on pantava merkille, että runsaslahopuustoisilta lehtomaisilta ja tuoreilta kankailta ei edellytetä vanhaa ikää jos lahopuumäärän kynnysarvo täyttyy. Päinvastoin, edes uudistuskypsyyttä ei edellytetä vaan kriteereissä mainitaan nimenomaisesti myös varttuneiden eli uudistuskypsää nuorempien metsien kuuluvan kyseiseen arvoluokkaan jo pelkän lahopuumäärän perusteella. Myöskään lahopuun laadulle ei ole kirjattu sellaisia erillisiä vaatimuksia, joihin FCG lausumassaan viittaa. Lisäksi on syytä panna merkille luokan II kriteereihin sisältyvät ”tai”-sanat, jotka viittaavat kriteereiden vaihtoehtoisuuteen.

LEHDOT

LUOKKA I

• Havupuuvaltaiset ja sekapuustoiset yli 100-vuotiaat lehdot.
• Lehtipuuvaltaiset yli 70-vuotiaat lehdot.
• Lehdot, joissa lahopuuston määrä on yli 10 m3/ha.
• Lehdot, joissa kasvaa kookkaita, vanhoja tai lahovikaisia jaloja lehtipuita yksittäin tai ryhminä.
• Kosteat lehdot, joissa on luonnontilainen tai sen kaltainen vesitalous ja monimuotoisuuden kannalta tärkeitä puuston rakennepiirteitä.
• Kuivat harjulehdot ja kalkkipitoisten maiden lehdot

LUOKKA II

• Puustoltaan luokassa I lueteltuja lehtoja nuoremmat lehdot,
• joissa on lahopuuta 5-10 m3/ha, tai
• jotka ovat lehtipuuvaltaisia, tai
• joissa on lehdoille tyypillistä lajistollista monipuolisuutta (runsas lehtoruohosto, lehtopensaita tai muita lehtolajeja), tai
• joissa kasvaa jaloja lehtipuita.

LEHTOMAISET JA TUOREET KANKAAT

LUOKKA I

• Lehtomaisen ja tuoreen kankaan varttuneet ja uudistuskypsät metsät, joissa
on lahopuuta yli 10 m3 /ha.
• Tuoreen kankaan havupuuvaltaiset yli 120-vuotiaat metsät.
• Lehtomaisen kankaan havupuuvaltaiset yli 100-vuotiaat metsät.
• Lehtomaisen ja tuoreen kankaan lehtipuuvaltaiset yli 80-vuotiaat metsät.
• Pohjavesivaikutteiset tai soistuneet metsät, joiden puusto on vanhaa (yli 80-vuotiasta) tai puustossa on muita monimuotoisuudelle merkittäviä rakennepiirteitä.
• Ruoho- ja mustikkaturvekankaat, joissa on lahopuuta yli 10 m3 /ha.

LUOKKA II

• Lehtomaisen tai tuoreen kankaan varttuneet ja uudistuskypsät metsät, joissa
on eri laholuokkiin kuuluvaa lahopuuta 5–10 m3 hehtaarilla.
• Haavikkoiset metsät vanhoja haapoja kasvavien suojelualueiden läheisyydessä.
• Lehtomaisen ja tuoreen kankaan puuston rakennepiirteiltään monipuoliset metsiköt, joissa on:
• eri lahovaiheessa olevia maapuita tai runsaasti kuolleita pystypuita, tai
• kookkaita yksittäisiä haapoja tai haaparyhmiä, tai
• runsaasti lahovikaisia lehtipuita, tai
• jaloja lehtipuita.

Edellä esitetty osoittaa, että metsäisten luonnonsuojeluarvojen tunnistamatta jääminen on johtunut ainakin osittain METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden virheellisestä tulkinnasta. Huomiotta on jätetty merkittävä määrä METSO:n mukaisiin lehtojen sekä lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden mukaisiin arvoluokkiin I ja II kuuluvia metsiä. Vaikka METSO-ohjelman valintaperusteet eivät itsessään ole lakisääteinen suojeluperuste, ne ovat yleisesti käytetty työkalu metsien suojeluarvon määrittelyssä ja niiden avulla voidaan tunnistaa erityisiä luontoarvoja, joita myös maankäyttö- ja rakennuslain mukaan pitää kaavoituksessa turvata.

Helsingissä 5.6.2023,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

Liite 1. ”METSO-kriteerit” – Syrjänen K. ym.: Monimuotoisuudelle arvokkaiden metsäympäristöjen tunnistaminen. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet 2016–2025. (YM & MMM 2016)