Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto SLL Uudenmaan piiri

Uusimaa
Navigaatio päälle/pois

Valitus KHO:lle Uusimaa 2050 -maakuntakaavaa koskevista Helsingin hallinto-oikeuden päätöksistä

Uusimaa 2050 -maakuntakaavasta on poistettu suuri määrä aikaisempien maakuntakaavojen viheryhteysmerkintöjä puutteellisin perustein. Piiri vaati valituksessaan mm. näiden palauttamista. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen tältä osin, joten haimme jatkovalituslupaa KHO:lta.

Helsingin hallinto-oikeus hyväksyi 24.9.2021 Uusimaa 2050 -maakuntakaavaa koskeneen piirin valituksen suojelualuevarausten palauttamista koskevalta osalta. Suurin osa valituksista kuitenkin hylättiin. Piiri haki jatkovalituslupaa Korkeimmalta hallinto-oikeudelta ja vaatii perusteettomasti kumottujen viheryhteysmerkintöjen palauttamista (Helsingin seudun ja Länsi-Uudenmaan vaihemaakuntakaavoihin) sekä Espoon Mynttilän metsäalueen taajamavarauksen ja Mankin / Luoman junavarikkomerkinnän kumoamista (Helsingin seudun vaihemaakuntakaavasta). Helsingin seudun vaihemaakuntakaavaa koskeva valituslupahakemus ja valitus ovat luettavissa tässä alla. Länsi-Uudenmaan vaihemaakuntakaavaa koskeva dokumentti löytyy pdf-tiedostona tekstin lopusta.

VALITUSLUPAHAKEMUS JA VALITUS 25.10.2021

KORKEIMMALLE HALLINTO-OIKEUDELLE

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry.

Asia

Valitusluvan hakeminen ja valitus sekä vaatimus täytäntöönpanopäätöksen kumoamiseksi.

Valituksenalainen päätös

Helsingin hallinto-oikeuden päätös H4582/2021
(valituksenalainen päätös Liite 1, valitusosoitus Liite 2)

Antopäivä 24.9.2021

Diaarinumerot
(samassa päätöksessä on käsitelty useita valituksia, eikä päätöksestä ilmene mikä diaarinumero koskee Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin valitusta)

21688/03.04.04.04.16/2020
21851/03.04.04.04.16/2020
21891/03.04.04.04.16/2020
21924/03.04.04.04.16/2020
21936/03.04.04.04.16/2020
21966/03.04.04.04.16/2020
21971/03.04.04.04.16/2020
21972/03.04.04.04.16/2020
21973/03.04.04.04.16/2020
21981/03.04.04.04.16/2020
21982/03.04.04.04.16/2020
21984/03.04.04.04.16/2020
21993/03.04.04.04.16/2020
22029/03.04.04.04.16/2020
22037/03.04.04.04.16/2020
22079/03.04.04.04.16/2020
22081/03.04.04.04.16/2020
22082/03.04.04.04.16/2020
22084/03.04.04.04.16/2020
22093/03.04.04.04.16/2020
22099/03.04.04.04.16/2020
22108/03.04.04.04.16/2020

Päätös, jota valituksenalainen Helsingin hallinto-oikeuden päätös koski:

Uudenmaan liiton maakuntavaltuusto 25.8.2020 § 20

Maakuntavaltuusto oli hyväksynyt Helsingin seudun vaihemaakuntakaavan
Uusimaa-kaava 2050 -kokonaisuudesta ja kumonnut päätöksessä tarkemmin
ilmenevällä tavalla voimassa olevat Uudenmaan maakuntakaavat siltä osin
kuin ne sijoittuvat Helsingin seudun vaihemaakuntakaavan alueelle.

Valittaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, Helsinki

Prosessiosoite

Erityisasiantuntija Lauri Kajander
Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry
Itälahdenkatu 22 b A
00210 HELSINKI
Puhelin 045 114 0088
Sähköposti uusimaa (a) sll.fi

Vaatimukset

1. Haemme valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

2. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan tässä valituksessa eritellyin osin.

3. Kumotaan Uudenmaan maakuntavaltuuston 25.8.2020 hyväksymä Helsingin seudun vaihemaakuntakaava Uusimaa-kaava 2050 -kokonaisuudesta Helsingin hallinto-oikeudelle 9.10.2020 tekemämme valituksen mukaisesti niiltä osin kuin on tässä valituksessa mainittu.

4. Päätöksen täytäntöönpano kielletään valituksenalaisten osien osalta KHO:n päätökseen asti.

PERUSTELUT

Asian kuvaus

Valitimme 9.10.2020 Helsingin hallinto-oikeuteen Uudenmaan maakuntavaltuuston päätöksestä hyväksyä Uusimaa 2050 -maakuntakaavakokonaisuuden osana Helsingin seudun vaihemaakuntakaava. Vaadimme päätöstä tietyiltä valituksessa perustelluilta osiltaan kumottavaksi maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n ja 28 §:n, maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n, valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä luonnonsuojelulain 64 a § ja 65 §:n vastaisena.

Alkuperäinen 9.10.2020 päivätty valituksemme on tämän valituksen Liitteenä 3. Lisäksi liitteinä ovat ne alkuperäisen valituksen liitteet, jotka ovat tämän valituksen kannalta olennaisia (Liitteet 3.1-3.3) sekä 25.3.2021 annettu vastaselitys (Liite 4).

Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi osittain valituksemme 24.9.2021.

Valitusluvan edellytykset

Katsomme, että lain mukaiset edellytykset valitusluvan myöntämiselle täyttyvät.

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 111 §:n mukaan valituslupa on myönnettävä, jos: 1) lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi; 2) asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi; tai 3) valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.

TARKEMMAT PERUSTELUT JA VALITUS

1) Oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi

Helsingin hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa useiden vaikutusten arviointia ja vaikutusten merkittävyyttä koskevien KHO:n ratkaisujen kanssa.

Esimerkiksi:

KHO:2016:14 – Maakuntakaavaa laadittaessa tulee varmistaa että siinä esitettävät varaukset ovat ylipäänsä toteuttamiskelpoisia yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa

KHO:2018:151– Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten selvittämiselle asetettavat vaatimukset

KHO: 2020:3- Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten selvittämiselle asetettavat vaatimukset

Helsingin hallinto-oikeus on valituksia koskevassa hylkäämispäätöksessään hyväksynyt Espoonlahti-Saunalahti – Natura-alueeseen Mankin-Luoman ratavarikkohankkeesta kohdistuvia vaikutuksia koskevat Natura-arvionnit, huolimatta siitä että nämä arvioinnit eivät täytä Natura-arvioinneille asetettuja oikeudellisia laatuvaatimuksia – jotka hallinto-oikeus kuitenkin on itse listannut päätöksensä luvussa 3.2.

Ratkaisua tarvitaan mm. siitä onko asiassa toimittu maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten mukaan. Maakuntakaavassa on osoitettu muuttavaa maankäyttöä alueille, joiden osalta ei ole selvitetty niiden nykyluonnetta sellaisella tarkkuudella, että voitaisiin arvioida voiko kaavassa osoitettujen aluevarausten mukainen maankäyttö ylipäänsä lain puitteissa olla näillä alueilla päämaankäyttömuoto.

2) “asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen ilmeisen virheen vuoksi”

On tapahtunut ilmeisiä virheitä, kun Helsingin hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan ottanut lainkaan kantaa osaan valituksemme keskeisistä perusteluista. Se on niiden käsittelyn sivuuttaen perustanut päätöksensä nimenomaan sellaisiin Uudenmaan liiton ym. ilmoittamiin tietoihin, jotka on valituksessamme osoitettu virheellisiksi tai puutteellisiksi – näiden tietojen virheellisyyden/puutteellisuuden ollessa nimenomaisesti yksi valituksemme keskeisistä perusteluista.

On myös tapahtunut ilmeisiä virheitä kun hallinto-oikeus on käsitellyt valituksessamme esiin tuotuja seikkoja, mutta perustanut päätöksensä virheellisiin tietoihin tai päätelmiin.

Näistä ongelmista on tarkempi kuvaus alla tässä valituksessa.

Kumottavaksi vaadittava kaavamerkintä 1: Luoman ja Mankin raideliikenteen varikkoaluetta koskeva merkintä

Helsingin hallinto-oikeus on virheellisesti tukeutunut ratkaisussaan ainoastaan Espoonlahti-Saunalahti –Natura-aluetta koskevien Natura-arvioiden johtopäätöksiin, olettaen ne itsestään selvästi paikkansa pitäviksi ja arviot itsessään riittäviksi – ilmeisesti sillä perusteella että Uudenmaan ELY-keskus on lausunnossaan todennut kyseistä Natura-aluetta koskevat Natura-arviot riittäviksi. Toisin sanoen hallinto-oikeus on jättänyt valituksemme tältä osin tutkimatta Natura-arviointia valvovan viranomaisen lausunnon perusteella. Oikeus ei ole ottanut huomioon, että valvovan viranomaisenkin lausunto voi olla puutteellinen ja/tai virheellinen. Valituksessamme nämä puutteet/virheet oli osoitettu ja yksilöity, ja siten todistettu että jää vähintään varteenotettava tieteellinen epäilys siitä, että varikkohankkeesta koituisi niin rakentamis- kuin operointivaiheessakin Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin kohdistuvaa, merkittävästi niitä heikentävää haittaa. Keskeisinä tekijöinä tässä oli, ettei arvioissa kyetty esittämään perusteita sille, että esitetyt lieventämistoimet olisivat ylipäänsä toteutettavissa hankealueen haastavissa maaperäoloissa, sekä se että kaikissa arvioissa oli jätetty täysin huomiotta varikkohankkeen sijoittuminen tulvariskialueelle.

Hallinto-oikeus toteaa ratkaisussaan:

Valituksenalainen, varsin yleispiirteinen kohdemerkintä mahdollistaa käytettävissä olevien selvitysten perusteella paitsi sijainniltaan, osin myös vaikutuksiltaan ympäristön ja sen arvojen kannalta erilaiset toteuttamisvaihdot. Varikkohankkeen toteuttaminen edellyttää olennaisesti valittua maakuntakaavatasoa yksityiskohtaisempaa jatkosuunnittelua, jossa ratkaistaan esimerkiksi varikkoalueen täsmällinen sijainti ja laajuus samoin kuin kysymys siitä, minkälaisia kaavamääräyksiä varikon sopeuttaminen ympäristöönsä edellyttää yksityiskohtaisessa kaavoituksessa.”

Hallinto-oikeus sivuuttaa tässä sen, että selvitykset joihin se tässä viittaa, on valituksissa osoitettu puutteellisiksi ja virheellisiksi, ja se on kokonaan sivuuttanut valitusten käsittelyn näiltä osin. Todellisuudessa on erittäin epätodennäköistä, että nyt kaavassa olevan kohdemerkinnän puitteissa olisi – sen sijainnista ja maaperäoloista johtuen – löydettävissä yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa yhtään sellaista ratkaisua, joka olisi yhtä aikaa sekä mahdollinen toteutettavaksi lain puitteissa että vastaisi niihin tarpeisiin, joiden vuoksi varikkovaraus on ylipäätään maakuntakaavaan tehty. Näin riippumatta siitä millaisia kaavamääräyksiä mahdollisesti asetettaisiin. Tilanne olisi olennaisesti eri, mikäli kaavaan olisi merkitty vaihtoehtoisena varikon sijoituspaikkana myös selvityksissä tutkittu Vuohimäen alue. Hallinto-oikeus toteaa jopa itse, että ”esiselvityksen mukaan koko Luoma-Mankin alue soveltuu rakentamiseen erittäin heikosti muun ohella sen johdosta, että alueen maaperä on rakennettavuusluokassa 6, savea on yli 15 metriä ja koska rakentaminen

edellyttää paaluttamista.”

Hallinto-oikeus toteaa myös:

Jatkosuunnittelussa ja kuntakaavoituksessa ratkaistavaksi jää erityisesti kysymys siitä, sijoitetaanko varikko Espoon Mankkiin vai Kirkkonummen Luomaan. Näihin seikkoihin nähden maakuntavaltuuston päätöksen lainmukaisuuden arvioinnissa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko merkinnän osoittamisen tueksi tehdyt selvitykset tässä vaiheessa riittävät ja ovatko selvityksissä ja valituksissa esitetyt kriittiset näkökohdat sellaisia, että ne voidaan ennalta arvioiden ratkaista yksityiskohtaisessa suunnittelussa yleis- ja asemakaavan sisältövaatimusten edellyttämällä lainmukaisella tavalla.”

ja edelleen:

Edellä selostetun Natura-arviointilausunnon mukaan lausunnossa esitetyt lieventämistoimenpiteet on mahdollista toteuttaa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Natura-arvioinnissa ja ELY-keskuksen Natura-arvioinnista antamassa lausunnossa mainittujen esimerkiksi rakennusaikaisiin häiriöihin, valoon, meluun ja vesistövaikutuksiin liittyvien mahdollisten seurausten vaikutuksen tarkempaa kohdistumista Natura-alueeseen voidaan ylipäätään arvioida lähemmin vasta asiassa tarkentuvan suunnittelun yhteydessä. Tässä vaiheessa riittävää on siten, että asiassa ei ole epäselvyyttä siitä, ovatko ongelmat ratkaistavissa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.”

Hallinto-oikeus tulee edellä olevissa lausumissaan siis esittäneeksi, että samanaikaisesti

1) Maakuntakaavassa lyödään jo ennen yksityiskohtaisempaa suunnittelua lukkoon se, että varikko sijoittuu joko Luoman tai Mankin alueelle (tämä pitää paikkansa),

2) Varikon rakentamisen vaikutuksia voidaan oikeasti selvittää vasta yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, ja

3) Silti on oikeuden mielestä selvää, että kaavassa osoitetun varikkovarauksen sijaintiin liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.

Kohdan 3 johtopäätös on mahdollinen vain ja ainoastaan, jos jätetään huomiotta ja käsittelemättä ne varikkovarausta koskevien selvitysten ja ELY:n lausunnon puutteet, jotka valituksissa on nostettu esille, erityisesti tulva- ja maaperäkysymykset. Ja juuri näin hallinto-oikeus on tehnytkin.

On syytä kiinnittää huomiota myös muihin virheellisyyksiin, joilla hallinto-oikeus on päätöstään perustellut: ”Esiselvityksessä on tarkasteltu kolmea eri vaihtoehtoa varikon sijainnille: Mankkia, Luomaa ja Vuohimäkeä, joista Vuohimäkeä on pidetty rakennettavuudeltaan ja ympäristöön sopivuudeltaan parhaana vaihtoehtona, mutta liikennöinnin kannalta merkittävästi muita vaihtoehtoja huonompana, mikäli Espoon kaupunkirata päättyyKauklahteen.” [alleviivaus lisätty]

Hallinto-oikeus on pitkälti pohjannut päätöksensä oletusvaihtoehtoon, jossa kaupunkirataa ei jatketa Kauklahdesta Kirkkonummen suuntaan. Kuitenkin kaupunkiradan jatkamista on todellisuudessa suunniteltu Kirkkonummen keskustaan asti. Tämäkin osaltaan pudottaa pohjan hallinto-oikeuden päätöksessään lausumalta:

Hallinto-oikeus katsoo, että maakuntaliitto on vaihtoehtoja koskevien selvitysten perusteella voinut päättää, että varikko osoitetaan maakuntakaavassa nyt kyseessä olevalle alueelle. Päätöksen tukena olleita teknis-taloudellisia ja rakennettavuuteen liittyviä selvityksiä on pidettävä maakuntakaavan suunnittelutarkkuus huomioon ottaen riittävinä. Selvityksistä ei ilmene, että varikkoa ei olisi rakennettavuuteen liittyvien näkökohtien johdosta etukäteen arvioiden mahdollista sijoittaa alueelle, vaikka heikko rakennettavuus on tunnistettu jatkosuunnittelun haasteeksi. Näin ollen hankkeen osoittaminen rakennettavuudeltaan ongelmalliselle alueelle on ratkaisu, jonka maakuntavaltuusto on maakuntakaavan sisältövaatimusten puitteissa voinut tehdä osana alueidenkäyttöä koskevaa kokonaisharkintaansa ja ottaen erityisesti huomioon sijainnin liikenteellisen sopivuuden.”

Edelleen hallinto-oikeus jatkaa:

Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt, että alueen sulfaattipitoisuuteen, geologiaan, hulevesiin, tulvavesiin, pohjavesiolosuhteisiin, pintavesiolosuhteisiin, kuivatukseen taikka valaistusvaikutuksiin liittyviä kysymyksiä olisi maakuntakaavavaiheessa tullut selvittää laajemmalti. Näiltä osin kysymys on yksityiskohtaisempaan suunnitteluun kuuluvista kysymyksistä, jotka etukäteen arvioiden on mahdollista ottaa huomioon ja ratkaista yleis- ja asemakaavoituksessa. Kuten edellä on todettu, maakuntakaavassa omaksuttu ratkaisu jättää varikon yksityiskohtaisen toteutumisen olennaisesti alemman tasoisessa kaavoituksessa ratkaistavaksi. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on lausuttu maakuntakaavan tarkoituksesta ja yleispiirteisyydestä, ei maakuntakaavaa kuitenkaan voida pitää Naturaan liittyvillä perusteilla lainvastaisena, mikäli asiassa voidaan riittävästi varmistua siitä, että suojelun toteutuminen on mahdollista varmistaa alemman tasoisessa kaavoituksessa.[alleviivaus lisätty]

Nimenomaan viimeisessä lauseessa mainittu riittävä varmuus puuttuu. Valituksissa on selkeästi tuotu esiin perusteluineen asiaan liittyvät suuret epävarmuudet. Samalla on osoitettu perustellut syyt olettaa, että suurella todennäköisyydellä merkittävät haitalliset vaikutukset eivät ole ehkäistävissä. Esimerkiksi tulvavesien osalta hallinto-oikeuden toteamus, että ”ei ole ilmennyt että kysymystä olisi maakuntakaavavaiheessa tullut selvittää laajemmin” on absurdi, kun asiaa ei ole selvitetty lainkaan, mikä on valituksissakin nostettu selkeästi esiin. Pohjavesivaikutusten osalta ei taas ole selvitetty lainkaan edes karkealla tasolla varikkoalueen paalutukseen tarvittavista paaluista liukenevia haitta-aineita ja niiden vaikutusta vesiin.

Kaikki edellä sanottu huomioiden hallinto-oikeuden seuraavalta lausumalta puuttuu juridinen pohja:

Valituksenalaisella päätöksellä hyväksytystä maakuntakaavasta sen suunnittelutarkkuus huomioiden ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia 65 §:n 1momentissa tarkoitettuja Natura-alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia, että saman lain 66 §:n 1 momentti olisi ollut esteenä maakuntakaavan hyväksymiselle. Näin ollen valituksissa tarkoitetun alueen osoittaminen maakuntakaavassa varikkoalueeksi ei ole lainvastaista Natura-alueisiin liittyvillä perusteilla.”

Hallinto-oikeuden mielestä vaikutuksia voidaan selvittää vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun perusteella. Natura-alueita koskeva EU-oikeus kuitenkin noudattaa varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan suunnitelmia (kuten maakuntakaavaa) ei ole mahdollista hyväksyä, jollei ensin ole varmistettu, ettei jää tieteellisesti perusteltua epäilyä siitä, että suunnitelman toteuttamisesta saattaa koitua merkittävää Natura-alueen heikkenemistä. Tässä tapauksessa tällainen epäily (mm. aiemmin esitettyjen Natura-arviointeihin sisältyvien puutteellisuuksien vuoksi) on olemassa, jopa hyvin vahvana.

Junavarikkoa koskevasta maakuntakaavan varauksesta tekee poikkeavan se, että varikon merkitys koko alueen ja jopa valtakunnan joukkoliikenteen järjestämiselle on niin suuri, että varikko pyritään tulevaisuudessa toteuttamaan aiheutuvista haitoista riippumatta. Tämän seurauksena maakuntakaavan ratkaisu, jossa varikolle ei tarjota vaihtoehtoisia sijainteja, voi tehdä jo itsessään tyhjäksi mahdollisuudet välttää merkittäviä haittoja yksityiskohtaisessa suunittelussa. Vaikka yksityiskohtaiset selvitykset osoittaisivat myöhemmin varikosta aiheutuvan suuria ympäristöhaittoja ja jopa merkittävää haittaa Natura-alueelle, sen toteuttamatta jättäminen olisi varikon yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi tässä vaiheessa erittäin suuren kynnyksen takana, koska maakuntakaavassa ei olisi osoitettu vaihtoehtoista vähemmän haitallista sijaintivaihtoehtoa. Tämä seikka korostaa entisestään tarvetta varovaisuusperiaatteen mukaisesti erityisesti Natura-aluetta koskevien haittojen kattavampaan ja tarkempaan arviointiin kuin nyt on tehty. MRL 28 §:n maakuntakaavan sisältövaatimukset edellyttävät, että maakuntakaava mahdollistaa junaliikenteen tarvitseman varikkoratkaisun. Mikäli maakuntakaavassa ei tarjota varikon sijainnille vaihtoehtoja ja yksityiskohtaisen suunnittelun aikaiset selvitykset osoittavat, ettei Mankin tai Luoman sijainti ole toteutuskelpoinen, varikkoa ei voida rakentaa.

Lisäksi on syytä vielä kiinnittää huomiota hallinto-oikeuden päätöksessään lausumaan:

Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä parantavan hankkeen ei liioin voida arvioida olevan lainvastainen ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvien näkökohtien johdosta.”

Väite on niin asiallisesti kuin juridisestikin kestämätön. Minkä tahansa hankkeen ilmastollista kestävyyttä pitää tarkastella sen asianmukaisesti arvioitujen hankekohtaisesti vaihtelevien kokonaisilmastovaikutusten pohjalta, eikä ideologisten liikennöintimuotoon perustuvien vaikutusolettamien pohjalta.

Kumottavaksi vaadittava kaavamerkintä 2: Espoon Myntinmäen uuden raideliikenteeseen tukeutuvan taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen merkintä

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään hylätä valituksemme Myntinmäen osalta mm. seuraavasti:

Kaavalla on haluttu varmistaa, että tulevilla, uusilla asemanseuduilla säilyvät toteuttamisedellytykset riittävän tiiviille, raideliikenteeseen tukeutuville taajamille, jotka voidaan rakentaa energiatehokkaiksi ja joiden avulla on mahdollista ilmastoviisaan joukkoliikenteen järjestäminen.”

Myntinmäessä on kuitenkin kyse raideliikenteeseen tukeutuvan taajamarakentamisen aluevarauksesta vain teoriassa – kaavamääräykset sallivat alueen rakentamisen ilman että sinne toteutetaan raideliikenneyhteyttä asemineen. Ilman raideyhteyttä alue rakentuisi erilleen nykyisestä yhdyskuntarakenteesta. Hallinto-oikeuden esittämä perustelu on siten virheellinen.

Yhden keskeisistä valitusperusteistamme, taajamavarauksen sijoittumisen vähintään maakunnallisesti arvokkaaksi luontoselvityksissä todetun luontokokonaisuuden ja liito-oravan ydinalueiden päälle, hallinto-oikeus on hylännyt seuraavin perustein:

Asiassa ei myöskään ole ilmennyt, että Myntinmäen alueelle ei, kun otetaan huomioon ympäristöön ja luontoon, rautatieyhteyksiin sekä asemien rakentamiseen liittyvät teknis-taloudelliset näkökohdat, etukäteen arvioiden voitaisi yksityiskohtaisessa kaavoituksessa osoittaa kaavatalouden kannalta riittävästi asukkaita tai asukasmäärän lisäyksen edellyttämää raideliikenneyhteyttä ja asemaa.”

Maakuntakaavapäätöksen lainmukaisuuden kannalta on tältä osin merkitystä erityisesti sillä, onko alueeseen liittyvien luontoarvojen huomioiminen yksityiskohtaisessa kaavoituksessa mahdollista. Myntinmäessä sijaitseva Högabergetin alue on selvityksissäkin ilmenevällä tavalla maakunnallisesti arvokas alue. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, etteikö siihen tai muihin nytkyseessä oleviin alueisiin liittyviä erityisiä arvoja olisi mahdollista ottaa huomioon taajamatoimintojen kehittämisvyöhykkeen suunnittelumääräyksen ja maakuntakaavan yleismääräysten edellyttämällä tavalla yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa.”

Yksittäisten lajihavaintojen osalta hallinto-oikeus toteaa, että Myntinmäessä yleiskaavoitusta varten tehdyistä selvityksistä kootut liito-oravahavainnot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voidaan ja ne tuleekin ottaa huomioon alueelle laadittavassa yleiskaavassa ja rakentamisen edellytyksenä olevassa asemakaavassa.”

Yllä, hallinto-oikeuden päätöstekstissä mainitut vähintään maakunnallisesti arvokkaat luontoalueet ja liito-oravaesiintymät kattavat luontoselvitysten perusteella n. 50% Myntinmäen taajamavarauksen pinta-alasta, joten on ilmiselvää että jos ne otetaan yksityiskohtaisessa suunnittelussa asianmukaisella tavalla huomioon, eli jätetään rakentamisen ulkopuolelle (tarvittavine suojavyöhykkeineen), aluevaraukselle ei enää sovi rakentamista niin suurelle väkimäärälle että alueelle toteutettaisiin lähiliikenteen rautatieasema. Hallinto-oikeus on siten perustanut päätöksensä virheelliseen käsitykseen.

Kumottavaksi vaadittava hallinto-oikeuden päätös: Aiempien lainvoimaisten maakuntakaavojen viheryhteystarvemerkintöjä koskevan valituksen hylkääminen

Hallinto-oikeus toteaa ratkaisussaan, että ”saadun selvityksen” mukaan:

Kehittämisperiaatemerkinnällä osoitetut viheryhteystarpeet on valituksenalaisessa kaavassa osin osoitettu erilaisilla tekniikoilla kuin alueella aikaisemmin voimassa olleessa maakuntakaavassa. Viheryhteystarpeiden yksityiskohtaisempaa suunnittelua ohjataan aikaisempaa enemmän erilaisilla kaavamerkintöihin perustuvilla suunnittelumääräyksillä, minkä johdosta viheryhteystarpeita koskevia määräyksiä on poistettu. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että maakuntavaltuuston päätös olisi lainvastainen valituksissa esitetyillä yleisillä viheryhteystarpeisiin liittyvillä perusteilla, kun otetaan huomioon kehittämisperiaatemerkinnän toteutumista kokonaisuutena.

Hallinto-oikeus toteaa myös, että

Alueella voimassa oleva maakuntakaava ei ole ohjeena alueelle hyväksyttävälle uudelle maakuntakaavalle. Kaavan hyväksyvä viranomainen voi siten maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimusten mukaisissa puitteissa päättää hyväksyä myös suojelualueiden ja viheryhteyksien osalta toisen sisältöisen ja toisista lähtökohdista valmistellun kaavan kuin, mitä alueella on aikaisemmin ollut voimassa.” [alleviivaus lisätty]

Muita perusteluja hallinto-oikeus ei anna päätökselleen hylätä valituksemme siltä osin kun se koskee kumottuja voimassa olleen maakuntakaavan viheryhteysmerkintöjä.

Näin ollen hallinto-oikeus ei tältä osin ole käsitellyt lainkaan valitustamme, koska valituksemme ei koskenut tekniikkaa, jolla viheryhteystarpeet on kaavassa esitetty tai viheryhteyksiä koskevia kaavamääräyksiä, vaan sitä että maakuntavaltuuston hyväksymässä Uusimaa 2050 -kaavakokonaisuudessa (kaikki kolme vaihemaakuntakaavaa mukaan lukien) on jätetty kokonaan esittämättä yli 90 kpl aiemmin vähintään maakunnallisesti merkittäviksi määritettyjä viheryhteyksiä, jotka oli esitetty voimassa olleessa maakuntakaavassa viheryhteyksinä, jotta niiden säilyminen tulisi turvattua maakuntakaavan ohjausvaikutuksen kautta myös yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Emme ole valituksessamme esittäneet, että aiemman maakuntakaavan olisi tullut toimia ohjeena uutta laadittaessa, vaan että aiemmin maakuntakaavassa vähintään maakunnallisen merkityksensä vuoksi esitettyjen viheryhteystarpeiden esittämättä jättäminen uudessa maakuntakaavassa vaatisi yhteyskohtaiset, laillisuusnäkökulmasta relevantit perustelut, jollaisia tässä tapauksessa ei ole esitetty.

Lainauksia alkuperäisestä valituksestamme:

Maakuntavaltuuston hyväksymä mittava viheryhteystarvemerkintöjen kumoaminen on monellakin tapaa maankäyttö- ja rakennuslain vastainen. Ratkaisu ei huomioi maakuntakaavan sisältövaatimuksia eikä huolehdi riittävästi valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellyttämästä viherverkoston jatkuvuudesta. Ilman tarkempaa arviointia ja selvityksiä tehty mittava kumoamisratkaisu ei myöskään täytä MRL 9 §:n vaatimuksia.

Kaava-aineistosta puuttuu selvitys, jossa olisi kumottavaksi esitettyjen viheryhteystarvemerkintöjen osalta viheryhteyskohtaisesti arvioitu ja dokumentoitu ne tekijät, joiden takia kyseinen merkintä on katsottu perustelluksi kumota.

Hallinto-oikeus ei ole ratkaisussaan lainkaan ottanut huomioon, että valituksemme peruste on nimenomaan se, että kaavaratkaisu ei täytä MRL:n mukaisia maakuntakaavan sisältövaatimuksia (ml. valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet).

Vaadimme valituksen puutteelliseen käsittelyyn vedoten, että hallinto-oikeuden päätös hylätä alkuperäinen valituksemme tältä osin kumotaan. Samalla vaadimme kumottavaksi, alkuperäisessä valituksessamme esitetyin perustein, maakuntavaltuuston päätöksen poistaa perustelematta ja päätöksen vaikutuksia asianmukaisesti selvittämättä maakuntakaavasta merkittävä määrä tärkeiksi todettuja viheryhteyksiä.

Täytäntöönpanopäätöksen kumoaminen ja perustelut

Hallinto-oikeus kumosi 24.9.2021 annetulla päätöksellään H4582/2021 aikaisemmalla välipäätöksellään asettamansa Uusimaa 2050 -kaavakokonaisuuden toimeenpanokiellon.

Vaadimme, että KHO kumoaa tämän hallinto-oikeuden päätöksen ja asettaa Uusimaa 2050 -kaavakokonaisuuden uudelleen täytäntöönpanokieltoon valituksemme oikeuskäsittelyn ajaksi niiltä osin, kuin valituksessamme vaaditaan kaavaa kumottavaksi. Täytäntöönpanokielto tarvitaan, koska muuttavan maankäytön mahdollistava alempi kaava tekisi muutoksenhakumme tyhjäksi. Maakuntakaava ei vaikuta alemman lainvoimaisen kaavan alueella, vaikka maakuntakaavaa myöhemmin muutettaisiin valituksemme perusteella. Samoin muut hankkeet voivat hävittää tai heikentää valituksemme perusteita oikeuskäsittelyn aikana, mikäli täytäntöönpanokieltoa ei aseteta.

Valitusoikeudesta

MRL 191.2 §:n mukaan rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä on toimialaansa kuuluvissa asioissa toimialueellaan oikeus valittaa kaavan ja rakennusjärjestyksen hyväksymistä koskevasta päätöksestä. Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry:n sääntöjen (Liite 5) mukaisena tarkoituksena on monimuotoisen luonnon, elinkelpoisen ympäristön sekä kulttuuri- ja rakennusperinnön suojeleminen ja hoitaminen sekä samassa tarkoituksessa toimivien paikallisten ja alueellisten yhteisöjen tukeminen. Piirin toiminta-alueeseen kuuluu koko Uudenmaan maakunta. Siten piiri on MRL:n mukaisesti oikeutettu valittamaan asiassa.

Helsingissä 25.10.2021

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry.

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija

LIITTEET

————————————————-

————————————————-

  • Piiri haki 25.10.2021 KHO:lta valituslupaa myös Helsingin hallinto-oikeuden Uusimaa 2050 -kokonaisuuden Länsi-Uudenmaan vaihemaakuntakaavaa koskevasta päätöksestä. Länsi-Uudenmaan osalta valitus koskee vain poistettuja viheryhteysmerkintöjä ja on siltä osin saman sisältöinen yllä olevan Helsingin seudun vaihemaakuntakaavaa koskevan valituksen kanssa.
  • Länsi-Uudenmaan vaihemaakuntakaavaa koskeva valitus on ladattavissa tästä:
  • Länsi-Uudenmaan vaihemaakuntakaavaa koskeva Helsingin hallinto-oikeuden päätös on ladattavissa tästä: