SLL LAPIN PIIRI TUOMITSEE PEFC-MET­SÄS­TAN­DAR­DIN

Metsäsertifiointia käytetään todistamaan puun alkuperää ja metsänhoidon käytäntöjä. Yleisesti tunnettuja sertifikaatteja on kaksi, FSC ja PEFC.

PEFC-sertifikaatin piiriin kuuluu yli 90 % Suomen talousmetsistä. Siksi PEFC-kriteerien määrittelyt käytännössä pitkälti ratkaisevat sen, mille tasolle metsätalouden vesiensuojelussa ja metsien monimuotoisuuden säilyttämisessä ja parantamisessa Suomen talousmetsissä päästään.

Standardit arvioidaan ja päivitetään viiden vuoden välein. PEFC-sertifikaatin pohjana olevassa standardissa monimuotoisuudelle tärkeitä kriteerejä on heikennetty tasaisesti koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi Metsätieteen aikakauskirjan julkaisun (katso https://www.metsatieteenaikakauskirja.fi/article/10493/author/20162) mukaan tärkeiksi luokiteltujen elinympäristöjen pinta-alaa on PEFC-standardissa pienennetty 95 prosenttia vuosituhannen alusta.

PEFC-sertifikaatti on tehty metsäyhtiöitten ehdoilla ja ympäristön vaatimukset sivuuttaen. Tätä osoittaa se, että viime vuoden toukokuussa useat tahot irtautuivat uudistettavana olevan PEFC-sertifikaatin päivitystyöstä. Paliskuntien yhdistyksen ja Saamelaiskäräjien lisäksi myös ympäristöviranomaiset (ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus SYKE) kieltäytyvät uuden sertifikaatin hyväksymisestä.

Tutkimukset ja uhanalaisuusselvitykset osoittavat Suomen metsissä tapahtuvien muutosten aiheuttavan merkittävää lajien ja elinympäristöjen häviämistä ja uhanalaistumista.

ELY-keskusten mukaan syynä heikkenevälle kehitykselle on se, että hakkuut on toteutettu lakien ja sertifiointikriteerien vähimmäisvaatimuksia noudattaen.

Erityisesti on tuotu esille, etteivät PEFC-standardin kriteerit vastaa niihin vaateisiin, joita kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö Suomelle asettavat (ilmastosopimukset, biodiversiteettisopimus, EU-lainsäädäntö). Myöskään uutta tutkimustietoa ei ole otettu huomioon.

Tässä vielä linkit ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) perusteluihin PEFC-standardin valmistelusta irtautumiselle:

• ELY-keskusten perustelut
• SYKE muistio

Artikkelin kuvassa on koralliorakas, joka kasvaa etenkin koivulla, mutta myös haavalla ja muilla lehtipuilla. Tyypillinen elinympäristö on varttunut tuore tai lehtomainen metsä, jossa on runsaasti lahopuuta.