Valitus Boliden Kevitsan sivukivikasan suojauksen heikennyksestä
–
Kasan peitteleminen ei ole kestävä ratkaisu, koska suotovesien pitoisuuksia ei pystytä hallitsemaan ja estämään pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista pitkien aikojen kuluessa. Seuraukset olisivat pitkien aikojen kuluessa kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen vastaisia sekä yhteiskunnan, ympäristön ja paikallisten yhteisöjen kannalta kestämättömiä. Huomioiden kaivoksen suhteellisen lyhyen eliniän sekä lupa- ja valitusprosessien keston, kestävä ratkaisu on löydettävä pian.
Valitus
Vaasan Hallinto-oikeus
16.12.2024
ASIA
Päätösnro 148/2024
Antopäivä 7.11.2024
Hakija Boliden Kevitsa Mining Oy Asia Sivukivialueen pintarakenteen kerrospaksuuden muuttaminen, Sodankylä
MÄÄRÄPÄIVÄ
16.12.2024
MUUTOKSENHAKIJAT
Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry
Saara Laivamaa
Puheenjohtaja
+358 468 107 744
Sari Hänninen
taloudenhoitaja
Sähköposti lappi@sll.fi tai lapinpiiri@gmail.com
Rajat Lapin kaivoksille ry
Vesa Puuronen
puheenjohtaja
Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ry
ja
Vesiluonnon puolesta ry
Jari Natunen
Puheenjohtaja
Ympäristöbiokemisti, FT
040 952 78 15
njarit@yahoo.com
TIIVISTELMÄ
Alkuperäinen lupa on myönnetty lähtökohtaisesti väärin perustein. Tämän korjaamista vaaditaan vireillä olevassa valituksessa luvasta Nro 80/2023 Dnro PSAVI/9287/2019 24.5.2023, valittajat SLL Lapin piiri ry, Rajat Lapin kaivoksille ry, Kansalaisten kaivosvaltuuskunta ja Vesiluonnon puolesta ry. Kasan peitteleminen ei ole kestävä ratkaisu, koska suotovesien pitoisuuksia ei pystytä hallitsemaan ja estämään pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista pitkien aikojen kuluessa. Seuraukset olisivat pitkien aikojen kuluessa kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen vastaisia sekä yhteiskunnan, ympäristön ja paikallisten yhteisöjen kannalta kestämättömiä. Kestävämpi ratkaisu on esimerkiksi jätteiden sijoittaminen avolouhokseen ja pysyvä stabilointi sinne.
Päätös on ongelmallinen, kun siinä muutetaan valituksenalaista päätöstä. Tämä on omiaan hämärtämään keskeistä ongelmaa, ettei ko. sijoitusmenetelmä ylipäänsä sovi ko. jätteelle. Toiminnan keskeinen tavoite on yhtiön näkökulmasta halvalla ratkaisulla tehdä jätteiden ilmeisen kestämättömästä sijoitusjärjestelystä pysyvä selvittämättä kestäviä vaihtoehtoja.
VAATIMUKSET
1) valitusasia tulee käsitellä yhdessä vireillä olevan valituksen PSAVI päätös Nro 80/2023 kanssa
2) toiminnanaloituslupaa ei tule myöntää.
3) lupa tulee kumota, ja edellyttää kaivannsijätedirektiivin mukaista ratkaisua ja selvityksiä
4) Asiassa on laitettava vireille ympäristövaikutusten arviointi pitkien aikojen kuluessa
vaihtoehtoina jätteiden louhossijoitus sekä nykyiseen läjitykseen ja sen peittovaihtoehdot. YVAssa tulee myös käsitellä kallioruhjeiden vaikutukset kaikissa vaihtoehdoissa pinta- ja pohjavesien pilaantuminen sekä näiden vaikutuksien estäminen.
5) Valittajien oikeudenkäyntikulut 600 euroa tulee korvata. Lupa johtuu viranomaisen ilmeisestä virheestä myöntää lupa todennäköisesti pysyvälle jäteratkaisulle ilman kaivannaisjätelainsäädännön ja YVA-selvityksiä
6) Jätteiden vakuuden tulee kattaa vaarallisuuden suhteen priorissoitujen jätteiden sijoittaminen takaisin avolouhokseen (Back fill) sekä mahdolliset stabilointi ja/tai yhteissijoitustoimet rikastushiekan kanssa sekä toimet louhokseen mahtumattomien jätteiden pysyväksi stabiloimiseksi. Tämän lisäksi vakuuden tulee kattaa varovaisuusperiaatteen mukainen turvamarginaali selvityksissä paljastuvien yllättävien ongelmien ratkaisemiseksi.
Vaadimme seuraavia tonnikohtaisia vakuuksia pitkäaikaisesti haitallisille ja vaarallisille jätteille eli metallipitoisia suotovesiä muodostavalle sivukivelle, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa/tonni, kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
Toissijainen vaatimus:
7) asia tulee palauttaa AVIlle ja edellyttää seuraavia:
a) harkita väliaikaisen peiton luvittamista huomioiden moreeninoton ilmasto- ja luontovaikutukset, sekä moreenin veden johtavuuden vaihtelusta johtuvat riskit
b) jätteiden louhossijoituksen selvittämistä.
c) kallioruhjeiden vaikutusten selvittämistä mittaamalla ja mallintamalla ruhjeita ja ruhjeissa virtaavia vesiä.
Asiassa on EU-oikeuden ennakkoratkaisun tarve:
1. Voiko lupaviranomainen antaa luvan kaivannaisjätteiden todennäköisesti pysyvälle sijoitukselle ilman asianmukaisia selvityksiä ja havaittujen ilmeisellä tavalla kaivannaisjätedirektiivin pitoisuuksien kanssa ristiriitaisilla selvityksillä?
2. Tuleeko vakuusharkinnassa huomioida suotovesien pitoisuudet suhteessa ympäristölaatunormeihin kaivannaisjätedirektiivin liitteen mukaisesti.
3. Voiko luvan antaa, kun on tiedossa, että kaivostoiminta uhkaa loppua ennen kuin asianmukaiset selvitykset voisivat johtaa luvankorjaamiseksi kaivannaisjätedirektiivin mukaiseksi?
4. Onko kaivannaisjätedirektiivin huomiotta jättäminen ja halvemmat jätevastuut EU-kilpailulainsäädännön vastaista laitonta valtiontukea?
PERUSTELUT
Alkuperäinen lupa on myönnetty lähtökohtaisesti väärin perustein. Tämä korjaamista vaaditaan vireillä olevassa valituksessa. Kasan peitteleminen ei ole kestävä ratkaisu, koska suotovesien pitoisuuksia ei pystytä hallitsemaan ja estämään pinta- ja pohjavesien sekä maaperän pilaantumista pitkien aikojen kuluessa. Seuraukset olisivat kaivannaisjätedirektiivin ja -asetuksen vastaisia. Kestävämpi ratkaisu on esimerkiksi jätteiden sijoittaminen avolouhokseen ja mahdollinen stabilointi sinne.
Lähtökohtaisesti alkuperäinen lupa ja tämän valituksen alainen lupa ovat vallitsevan oikeuskäytännön vastaisia (mm. Mieslahden ja Sastamalan rikastamo), kun kaivannaisjäteselvityksiä ei ole tehty. Erityisen suuri ongelma on vaara kaivostoiminnan ja rahoituksen hiipumisesta ennen luvituksen saamista ajan tasalle.
Massan suhteen tehokkainta olisi mahdollisesti läjittää rikastushiekkaa (josta myös aiheutuisi pitkäaikaista haittaa) yhdessä sivukiven kanssa. Tätä tutkitaan Sotkamo Silverin YVAssa.
Väliaikainen lupa moreenipeittoon ohuemmallakin kerroksella uhkaa suurena investointina tehdä peittoratkaisusta (vaikka vaihtelevalla paksuudella) pysyvän.
Pidämme mahdollisena, että väliaikaiseen peittoon, jos sellaista tarvitaan, on ympäristöä säästäviä ja todennäköisesti halvempia ratkaisuja. Moreenipeitto aiheuttaisi valituksessa olevan luvan perusteella miljoonien tonnien pintamaanoton ja hyvin pitkäaikaisen luontokadon luonnontilaisilla alueilla. Toiminnalla olisi myös pohjavesivaikutuksia. Maa-ainesotto voisi myös osua myös rapautuvan mineralisaation alueella ja aiheuttaa kemiallista haittaa vastaavasti kuin kaivostoiminta, jonka vaikutuksia koetetaan torjua.
Toiminnanaloittamislupaa ei tule myöntää. Johtuen luonnontilaisen alueen hävittämisestä vaikutukset olisivat pitkäaikaisesti hyvin haitalliset Lapin luonnossa. Huomioiden kaivoksen suhteellisen lyhyen eliniän sekä lupa- ja valitusprosessien keston, kestävä ratkaisu on löydettävä pian ja väliaikainen peitto moreenilla voisi jäädä pysyväksi. On myös riski, että yhtiö pyrkisi pakottamaan ratkaisun vapaakauppasopimusten (ECT; CETA yms.) kautta, jos lupakäytäntö olisi poukkoilevaa ja vielä annettaisiin mahdollisuus poiketa kaivannaisjätedirektiivin velvoitteista.
Kaivannaisjätedirektiivin velvoitteista joustaminen ottamalla tosiasiallinen vastuu valtiolle ja paikalliselle kunnalle voisi olla laitonta valtion tukea, vrt. EU-oikeuden Iberpotash päätös.
Alkuperäinen lupa maanpäälisille läjityksille ja on myönnetty väärin perustein seuraavista syistä
i) Asiassa ei ole tehty kaivannaisjätedirektiivin edellyttämällä tavalla kaivannaisjäte- ja sulkemissuunnitelmia
ii) Luvanmyöntämisen jälkeen yhtiö on toimittanut konsulttien teoreettisen sulkemismallinnuksen, jonka mukaan jätealueet tuottaisivat neutraalia kaivosvalumavettä jonka pitoisuus nikkelin suhteen on 400 mikrogrammaa. Tämä mallinnus johtaa pinta- ja pohjavesissä laittomaan ja mahdollisesti kumulatiivisesti pahenevaan tilanteeseen. Ns. Enhanced mitigation case johtaa laajaan laittomaan pohjaveden pilaamiseen, sen mallinnuksessa ylittyvät nikkelin kuukausimaksimi ympäristölaatunormin 34 mikrog/L ja se perustuu toivomuksen oloiseen teoriaan levistä, joita kasvattamalla louhoksella ilman muita ympäristövaikutuksia ja kustannuksia pitkäaikaista vesipäästöä voitaisiin hallita. Toisin kuin mallinnuksen avulla on 200 vuodeksi arvioitu, pohjaveden virtaus tulisi saavuttamaan aikaisemminkin läheiset järvet. Tästä on osoituksena jo nykyisellään kaivoksen eteläpuolelle kaivosalueen ulkopuolelle pohja- ja pintavesiin levinneet päästöt. Koska kaivosalueen ulkopuolinen kiinteistö ei ole yhtiön omistuksessa, tapahtuu siellä jo nykyisellään laitonta pohjaveden pilaamista.
Sodankylän kunta on ottanut ansiokkaasti kantaa myös pohjaveden pilaamisen merkitykseen yleiselle edulle ja siten YSL:n vastaisuuteen. Pohjaveden tulevia käyttöjä pitkien aikojen kuluessa ei voida tietää ja pitkiksi ajoiksi tapahtuva pilaaminen tulisi jossain vaiheessa haittaamaan veden käyttöä. Tulee myös huomioida, että todennäköisesti tuhansia vuosia jatkuva pilaantuminen leviäisi lopulta hyvin laajalle vesien ja maaperän pilaamisena.
Tosiasiallisesti sivukivitäytön sisäiset vedet ovat jo pitoisuudeltaan korkeimmillaan yli kaivoksen sisäisten vesien luparajan 5 mg eli 5000 mikrogrammaa litrassa. Kaivoksella oletetaan syntyvän mikrobitoiminnan vaikutuksesta neutraalia kaivosvalumaa. Pitoisuuksien ajoittainen laskeminen johtunee sivukivikasan osittaisesta jäätymisestä, jolloin jääpinnalla valuva sulamisvesi ei pääse reagoimaan kasan sisällä.
Vuosikeskiarvonormi nikkelille vesistössä on 5 mikrogrammaa litrassa eli 1/1000 osa. Tämä tarkoittaa, että jos suotoveden keskipitoisuus jäisi tasolle 5 mg/L miljoona kuutiota suotovettä vuodessa pystyisi pilaamaan miljardi kuutiota pintavettä yli laatunormin tai 500 miljoonaa kuutiota pohjavettä (laatunormi 10 mikrog/L).
Jätteiden sijoittaminen louhokseen on kaivannaisjätedirektiiviin perusteella suosittu vaihtoehto. Kaivosvalumien tiedetään jatkuvan vuosituhansia, niin kauan kuin reaktiivista mineraalia on veden ja ilman tavoitettavissa. Tästä syystä BATn (Best Available Techniques, paras käyttökelpoinen tekniikka) mukainen ratkaisu on sijoittaa jätteet pohjaveden pinnan alapuolelle, jossa hapettuminen on hitaampaa. Tässäkin tulee huomioida pohjaveden suojelu ja esimerkiksi avolouhoksen kalliorakoilut, joiden pysyvä tukkiminen ja toisaalta jätteiden stabilointi tulee selvittää.
Kalliorakoilujen ja ruhjeiden huomioimisessa on kysymys oikeudenkäytön yhtenäisyydestä suhteessa AVIn, Vaasan HaOn, Korkeimman Hallinto-oikeuden päätöksiin koskien Terrafamen kaatopaikkoja ja jätealueita. PSAVI hylkäsi Terrafamen Kortelammen sakkakaatopaikan. Vaasan HaO ja KHO palauttivat Terrafamen Tammalammen geotuubialueella suunnitellun kaatopaikan luvan johtuen kalliorakoiluista.
Väliaikaisen sijoituksen osalta moreenin laadunvaihtelu ja korkeampi vedenjohtavuus on ilmeinen riski, joka tulee huomioida luvituksessa, jos moreenia käytetään.
Väliaikainen sijoitus edellyttää myös vakuutta kestävään loppusijoitukseen sekä suotovesien käsittelyyn sitä ennen.
Kallioruhjeiden vaikutus väliaikaisessa ja mahdollisessa loppusijoituksessa on käsiteltävä jätteiden YVA:ssa ja ympäristöluvituksessa.
KHO on hankkinut EU-oikeuden ennakkoratkaisun, ettei Kaivoslain määräys mahdollisen tulevan kaivostoiminnan haittaamisesta estä jätteiden sijoittamista louhoksiin (/tunneleihin). Päätöstä on lainattu KHO:n päätöksessä Dragon miningin Oriveden kaivoksen ympäristöluvasta, ( Liite 2.)
Vaasan Hallinto-oikeuden Keliberin kaivoshankkeesta tekemän päätöksen VHaO 206/2024, liite 3 ks. S. 45-6, kaivannaisjätteillä Kaivannaisjätedirektiivin selvityksineen pitää olla ympäristövaikutusten arviointi.
Vaadimme seuraavia tonnikohtaisia vakuuksia pitkäaikaisesti haitallisille ja vaarallisille jätteille eli metallipitoisia suotovesiä muodostavalle sivukivelle, joko yhtenä kertavakuutena 100 euroa/tonni tai vakuutena, joka maksetaan vuosittain, esimerkiksi 10 euroa tonni kunnes jätteet on asianmukaisesti käsitelty.
Jätteiden vakuuden tulee kattaa vaarallisuuden suhteen priorissoitujen jätteiden sijoittaminen takaisin avolouhokseen (Back fill) sekä mahdolliset stabilointi ja/tai yhteissijoitustoimet rikastushiekan kanssa sekä toimet louhokseen mahtumattomien jätteiden pysyväksi stabiloimiseksi. Tämän lisäksi vakuuden tulee kattaa varovaisuusperiaatteen mukainen turvamarginaali selvityksissä paljastuvien yllättävien ongelmien ratkaisemiseksi. Katsomme, että kaivannaisjätedirektiivi edellyttää näitä.
Jätteiden vakuudessa tulee huomioida jätteiden suotoveden kertaluokkia korkeammat pitoisuudet suhteessa ympäristölaatunormeihin (Kaivannaisjäteastus, liite) ja potentiaali pilata pinta- ja pohjavesiä. On arvioitavissa, että pilaaminen tapahtuisi laittomasti hyvin pitkiä aikoja tai jätevesiä tulisi puhdistaa jopa tuhansia vuosia. Kun vesien puhdistus maksaa kymmeniä miljoonia vuodessa tuhansien vuosien vastuu tarkoittaisi kymmenien miljardien vakuuksia.