Pitkäjänteistä työtä vanhojen metsien hyväksi
Erämaakomitean erävoitto
Inarilainen Maire Puikko on pitänyt vanhojen metsien puolta kauan. Ensimmäiset suuret askeleet hän otti 1980-luvulla erämaaliikkeen aktivistina. Erämaaliike oli yksittäisten ihmisten muodostama kansanliike, jonka tavoite oli lakiin kirjattu, pysyvä hakkuukielto erämaa-alueille. Hän osallistui erämaaliikkeen edustajana erämaakomiteaan, jonka tehtävä oli suunnitella erämaalakia ja erämaa-alueiden aluerajauksia Pohjois-Lapissa. Mukana oli hyvin erilaisia tahoja: metsähallituksen lisäksi saamelaiskäräjät, metsäkoneyrittäjät, SLL, erämaaliike ja muita. “Joka kuukausi kokoustettiin jossain päin ja päästiin yksimielisyyteen lain tarpeellisuudesta”, Maire muistelee.
Tuon komitean työn ansiosta saatiin 12 erämaa-aluetta, myös silloin kiistanalaiset Hammastunturi ja Kessi. Kaikkea tavoittelemaansa eivät luonnonsuojelijat tuolloin toki saaneet: puheenjohtaja päätti että lisäsuojelu yhdellä alueella olisi saman verran toiselta alueelta pois. Siksi esimerkiksi Kessin eteläosa jäi pois, ja siitä tuli tavallista talousmetsää.
“Erämaaliike jätti eriävän mielipiteen komitean lausuntoon. Myöhemmin Metsähallitus antoi myöten ja luopui myös erämaa-alueille suunnitelluista luonnonmukaisista hakkuista”, Maire kertoo. Eriävän mielipiteen sisältämä kritiikki on kantanut hedelmää: siinä esitettyjä käytäntöjä kuten pienaukkohakkuita ja jatkuvapeitteistä kasvatusta alettiin testata koealoilla. Mairen mukaan eriävässä mielipiteessä on edelleen ihan toimivia ehdotuksia, joita voisi soveltaa muuallakin kuin Pohjois-Lapissa.
Asenneilmapiiri on muuttunut
Kiihtyvä luontokato, ilmastonmuutos ja maailmanpoliittiset kriisit ovat muuttaneet maailma rajusti. Myös suhtautuminen suojeluun on muuttunut erämaakomitean ajoista. “80-luvulla ei puhuttu metsien monimuotoisuudesta tai ilmastonmuutoksesta. Se oli enemmän vielä jäljellä olevien laajojen vanhojen metsien suojelua”, Maire Puikko toteaa.
Metsiin kohdistuu monenlaisia käyttöpaineita, jotka ovat usein ristiriidassa keskenään, mutta yhteinenkin sävel voi löytyä. Maire uskoo keskustelun ja yhteistyön olevan ratkaisu. “Keskustelemalla voitaisiin sovittaa metsätalouden, porotalouden ja matkailun tarpeita yhteen. Esimerkiksi tiheät riukuasteen männiköt ovat poroille hankalia, ja poronhoitoelinkeino hyötyy niiden harventamisesta. Samalla energiateollisuus saisi raaka-ainetta”, hän tuumii.
Asiat muuttuvat hitaasti
Mikä auttaa jaksamaan luonnonsuojelijaa, joka on vaikuttanut niin erämaakomiteassa, kunnanvaltuustossa, kunnanhallituksessa, energiayhtiö Inergian hallituksessa kuin Suomen luonnonsuojeluliiton eri tasoilla? Puikko luki 18-vuotiaana Rachel Carsonin Hiljaisen kevään ja Rooman klubin raportin. “Kirjat olivat herätys: uhkakuva oli että elämisen edellytykset katoavat ja meillä on kamala tulevaisuus edessä”, Maire kertoo. Tämä herätys on pitänyt metsien suojelijan aktiivisena ja valppaana vuodesta toiseen.
“Onneksi aina on uusi sukupolvi, joka on huolestunut metsien käsittelystä”, Maire tuumii ja jatkaa hieman lakonisesti: “Me, jotka ollaan oltu monta kymmentä vuotta mukana, ollaan jo totuttu siihen, että mitään ei tapahdu”. Pessimismiin ei kuitenkaan vaivuta: “Pitkällä tähtäimellä kuitenkin huomaa, että ei tehty työ hukkaan mene.”
Myös taloudellista tukea luonnonsuojelutyöhön
Maire Puikko on antanut huomattavan paljon aikaansa ja osaamistaan luonnonsuojeluun erilaisissa yhteyksissä. Myös työn puolesta: entinen metsätalousinsinööri toimii nykyään luontokartoittajana ja keruutuoteneuvojana ja -tarkastajana.
Ajallisen panoksen lisäksi Maire tukee luonnonsuojelua myös rahallisesti. Hän on luonnonsuojeluliiton kuukausilahjoittaja ja tukee myös Lapin piiriä. Esimerkiksi helmikuussa 2023 oli vaakalaudalla lähteekö piiri valittamaan Ylitorniolla sijaitsevan Romppaiden Natura-alueelle myönnetystä malminetsintäluvasta. Yhtenä argumenttina valittamista vastaan oli piirin tiukka taloudellinen tilanne: jos valitus hylätään, lankeaa valittajalle maksu.
Puikon mielestä valittaminen oli ehdottoman tärkeää, ja hän teki siltä istumalta piirille valitusmaksun suuruisen lahjoituksen. “Aina kun Natura-alueet ovat tällä tavoin uhattuna, pitää toimia! Valtiota pitää painostaa toteuttamaan suojelu Natura-alueilla”, hän linjaa.
Uusi luonnonsuojelulakikaan ei suojele Natura-alueita esimerkiksi kaivosvarauksilta.Työ siis jatkuu. Romppaita koskevan valituksen käsittely on kesken, eikä sen lopputulemaa vielä tiedetä. Kiitos Mairen ja SLL Lapin piirin asia kuitenkin on saatu hallinto-oikeuden käsittelyyn.
Teksti: Erika Weckström