SLL Lappi: Sokli vastine Yara Suomi Oy:n va­li­tus­lu­pa­ha­ke­muk­seen ja valitukseen

 

Korkein hallinto-oikeus

PL 180

00131 HELSINKI

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

 

Viite

Kirjeenne 17.9.2020 Diaarinumero 1716/1/20.

Pyyntö vastineen antamiseksi Yara Suomi Oy:n valituslupahakemukseen ja valitukseen muutoksenhaun alaista Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä 5.5.2020 nro 20/0034/3.

Asia

Vastine Yara Suomi Oy:n valituslupahakemukseen ja valitukseen

Määräpäivä

Alkuperäinen määräpäivä 22.10.2020.

Pyynnöstämme meille annettu uusi määräpäivä 6.11.2020.

 

Vastineen antaja

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Nuortin Elinkautiset ry

 

Vastineen antajien yhteystahona toimii (prosessiosoite)

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

lappi@sll.fi

040 823 2443

Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

 

varapuheenjohtaja Seppo Väinönheimo   toiminnanjohtaja Mika Flöjt

 

 

 

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry sekä Nuortin Elinkautiset ry kiittävät vastinemahdollisuudesta Yara Suomi Oy:n valituslupahakemukseen ja valitukseen.

Annamme vastineen seuraavasti jaoteltuna:

VASTINE ESITETTYIHIN VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISPERUSTEISIIN

ennakkoratkaisukysymysten yleisestä merkityksestä

Lupapäätöksen kumoaminen ja Yhtiön hakemuksen hylkääminen Pierkulin ja Kaulusrovan louhosten osalta

Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomien siirrolle myönnettyjen vesitalouslupien kumoaminen

VASTINE VALITUKSEN PERUSTELUIHIN

Pierkulin ja Kaulusrovan louhokset

Vesitalouslupien osittainen kumoaminen

VASTINEEN TIIVISTELMÄ

 

VASTINE YARA OY:n VALITUSLUVAN MYÖNTÄMISPERUSTEISIIN

1. Ennakkoratkaisukysymysten oikeusperustakuvaus on virheellinen

Vanhan ja uuden ympäristönsuojelulain keskinäinen tulkinta ei ole riittävä peruste valitusluvan myöntämiselle

Viittaamme Yaran valituslupahakemuksen kohtaan ’3.1 Yleistä ja ennakkoratkaisukysymysten yleisestä merkityksestä’, sekä valituslupahakemuksen kohtaan ’3.2. Lupapäätöksen kumoaminen ja Yhtiön hakemuksen hylkääminen Pierkulin ja Kaulusrovan louhosten osalta, jossa Yara esittää valitusluvan myöntämisen perusteeksi:

”Ensimmäinen ennakkopäätöstä vaativa kysymys koskee vanhan ympäristönsuojelulain (86/2000, ”VYSL”) 42.1 §:n 4 kohdan ja sitä vastaavan voimassa olevan ympäristösuojelulain (527/2014, ”YSL”) 49.1 §:n 4 kohdassa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen määritelmää ja lainkohdan tulkintaa.”

Katsomme Yaran esittävän virheellisesti kuin ennakkoratkaisukysymyksen oikeudellista ja yleistä merkitystä voitaisiin käsitellä pelkästään ympäristönsuojelulain ja siihen tehtyjen muutosten tulkintoihin perustuen.

Katsomme vastoin Yara Suomi Oy:n valituslupahakemuksensa perusteluksi esittämää, että oikeuskäytäntöä ohjaavaa ennakkoratkaisua ei voi tehdä pelkästään ympäristönsuojelulain muutostulkintoihin perustuvasti, vaan ympäristönsuojelulain soveltamista ohjaavien oikeusohjeiden on perustuttava EU:n Suomea velvoittaviin direktiiveihin:

1. ympäristövaikutusten arviointidirektiivi (85/337/ETY)

Viittaamme ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta viittaamme EU tuomioistuimen ennakkotapaus C-531/13 (11.2.2015), – kohta ”29. Tämän säännöksen sanamuodosta johtuu, ettei siinä luetella tyhjentävästi erilaisia kairauksia, joita säännöksessä tarkoitetaan, vaan sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki muut syväkairaukset paitsi sellaiset, jotka tehdään maaperän stabiilisuustutkimuksia varten.”

– kohta ”45. Tästä seuraa, että kansallisen viranomaisen on hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittäessään tutkittava vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Kun asiaa ei sitä paitsi ole erikseen täsmennetty, tämä velvoite ei rajoitu pelkästään keskenään samankaltaisiin hankkeisiin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, ennakkoarvioinnissa on tarkasteltava sitä, voivatko koeporausten ympäristövaikutukset olla muiden hankkeiden vaikutusten vuoksi merkittävämpiä kuin ilman niitä.”

Edellä kuvattuihin EU tuomioistuimen tulkintoihin perustuen katsomme, että oikeusohjetta ympäristösuojelulain soveltamisesta ei voi tehdä pelkästään kansallisen ympäristönsuojelulain tulkintoihin perustuen, vaan tulkintaohje on perustuttava ympäristövaikutusten arvioitidirektiiviin sekä siitä annettuihin EU-tuomioistuimen velvoittaviin tulkintaohjeisiin.

2. vesipuitedirektiivi 2000/60/EY

Viittaamme hakijan vastineeseen muistutuksiin lupahakemusvaiheessa:

”Muistuttajat ovat viitanneet EU:n vesipolitiikan puitteista annettuun direktiiviin (2000/60/EY) (jäljempänä ”Vesipuitedirektiivi”) ja vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin (1299/2004) (jäljempänä ”Vesienhoitolaki”) sekä näiden säädösten asettamiin vaatimuksiin. Hakija toteaa ensinnäkin, ettei Vesipuitedirektiivi ole suoraan velvoittava, vaan vesienhoidon kannalta tulisi lähtökohtaisesti kiinnittää huomiota vesienhoitolakiin, johon on implementoitu Vesipuitedirektiivin säännöksiä.”

Katsomme vastoin hakijan väittämää, vesipuitedirektiivi on jäsenmaita velvoittava direktiivi, jonka vuoksi oikeusohjeita annettaessa on otettava huomioon vesipuitedirektiivin velvoitteet, ja niiden soveltamisesta annetut EU-tuomioistuimen velvoittavat tulkintaohjeet, kuten esim. ns. Weser tuomio.

3. luontodirektiivi

Katsomme vastoin hakijan väittämää, että luontodirektiivi on Suomea velvoittava. Erikseen toteamme, että tällä hetkellä luonnonsuojelulain 65 §:n ja luontodirektiivin tekstit ovat keskenään ristiriitaiset, jonka vuoksi oikeusohjetta annettaessa on samalla annettava ohje luonnonsuojelulain soveltamisesta luontodirektiivin velvoitteen mukaisesti.

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtiin:

”3 Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4 Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

Katsomme, että Soklin kaivospiirin alue sekä lähialue on tärkeää direktiivilajien laaksoarhon ja lettorikon esiintymisaluetta.

Lettorikon kasvupaikkoja Soklissa on uhanalaisin suotyyppimme, koivuletto. Sokliaavan lettorikkoesiintymät ovat laajoja ja elinvoimaisia. Kun kyseessä on direktiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltava laji, joka kasvaa liitteen I ensisijaisesti suojeltavalla luontotyypillä, on hävityskiellosta poikkeamisen edellytyksenä, että ”ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristöön muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvät syy taikka muu erittäin tärkeä yleisen edun kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä (Ekroos & Warsta 2012 s.42).

Katsomme luontodirektiivin soveltamisohjeen antamisen osalta merkitykselliseksi Soklin osalta kaksi oleellista seikkaa:

– vaatimus arvioida kaikkien hankekokonaisuuden alueen hankkeiden yhteisvaikutukset sen suhteen miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.

– Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

Huomautamme edellä kuvatun jälkimmäisen kappaleen tekstin olevan erilainen, kuin luonnonsuojelulain 65 §:n vastaava teksti, joka ristiriita on erityisen merkityksellinen Soklin erityyppisten luontotyyppien ja -arvojen ja alueen koskemattomuuteen aiheutuvien haittojen lainmukaisuutta tai -vastaisuutta arvioitaessa, ja että sen vuoksi kyseisten vaikutusten arviointiperustana ei voi käyttää luonnonsuojelulain 65 §:n määrittelyjä, vaan arviointiperustana on käytettävä luontodirektiivin määrittelyjä.

4. kaivannaisjätedirektiivi

Viittaamme erityisesti, että haitalliset vaikutukset luonnolle, ympäristölle ja vesistölle aihetuvat pääsääntöisesti hankealueen haitallisista mineraaleista, jonka vuoksi oikeusohjeita annettaessa on otettava huomioon myös kaivannaisjätedirektiivin velvoitteet, erityisesti huomioiden kaivannaisjätteistä aiheutuvat pitkäaikaisvaikutukset.

Katsomme erityisesti, että oikeusohjeita annettaessa on otettava huomioon, että kyseiset direktiivit edellyttävät luotettavia selvityksiä tehtäväksi koko hankekokonaisuuden vaikutusalueelta, huomioiden kaikki hankekokonaisuuteen vaikuttavat hankkeet niiden koko vaikutusajalta

Katsomme, ettei Yara Suomi Oy ole sellaista kuvausta hankekokonaisuudestaan tehnyt, vaan on esittänyt ympäristölupahakemuksen hankekokonaisuuden yhden palasen osalle, eli nykyistä kaivospiiriään koskevan ympäristölupahakemuksen, eikä ole hankekokonaisuuttaan kuvannut, ei edes käynnissä olevaa kaivospiirin laajennushankettaan.

Katsomme lisäksi, että lisäksi tässä tapauksessa on otettava erikseen huomioon YVA-lain hankeluettelon 2d) kohta radioaktiivisten aineiden käsittelyn ympäristövaikutusten arvioimisesta niiden kemiallisen ja ekologisen ympäristövaikutuksen selvittämiseksi, otettava huomioon vähemmistöryhmien oikeuksia suojaavat kansainväliset sopimukset, otettava huomioon kolttalain vaatimukset sekä rajavesistöä koskevan rajavesistösopimuksen velvoitteet, eikä Yara ole niitä ympäristölupahakemuksessaan selvittänyt, eikä hallintoviranomainen eikä hallinto-oikeus ole niitä päätöksissään riittävästi huomioinut.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yara Suomi Oy:n edellä esittämän perustelun vaatia ennakkopäätösratkaisu asiasta pelkästään vanhan ja uuden ympäristönsuojelulain tulkintaan perustuen perusteettomaksi, jonka vuoksi katsomme, ettei valituslupaa tule myöntää.

Lisäksi Yhtiö perustelee valituslupahakemuksessaan myös, että ”Erityisten luonnonolosuhteiden huonontuminen on perusteltava” kohdistaen perusteluvaatimuksen hallinto-oikeuden päätökseen:

”Valituksenalaisen päätöksen perusteluiden mukaan kaivostoiminta ja siitä aiheutuvat pölypäästöt sekä pohjaveden alentaminen aiheuttaisivat ennalta arvioiden luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella VYSL 42.1 §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin.”

Katsomme viitaten edellä kuvattuihin direktiivien vaatimuksiin, että Yhtiö katsoo kuin hallinto-oikeuden olisi tullut selvityksiin perustuen osoittaa, että hakijan hakeman ympäristöluvan aiheuttama toiminta aiheuttaa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista tekemänsä osittaisen lupapäätöksen kumoamisen perusteluksi.

Katsomme Yhtiön vaatimuksen oikeuskäytön perusteiden vastaiseksi. Katsomme että jo vanhan YVA-lainsäädännän perusteena oli luvanhakijan vastuulle asetettu velvoite selvittää hakemuksensa mukaisesta toiminnasta aiheutuvat haitat ympäristölle, luonnolle ja vesistölle, ja että noiden selvitysten riittävästä laajuudesta ja luotettavuudesta vastaa hankkeesta vastaava.

Katsomme, ettei oikeusohjetta erityisten luonnonolosuhteiden määrittämisestä, selvittämisestä ja haettavan hankkeen vaikutuksien selvittämisestä kyseisten erityisten luonnonolosuhteisiin voida antaa pelkästään vanhan ja uuden ympäristönsuojelulain säädöksiä keskenään vertaillen, vaan tältäkin osin mahdollisesti annettava oikeusohje on perustuttava EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiiviin, luontodirektiiviin, vesipuitedirektiiviin sekä biodiversiteettisopimuksen velvoitteisiin, huomioiden kyseisten direktiivien velvoite selvittää luotettavasti hankekokonaisuudesta luonnonolosuhteisiin aiheutuvat vaikutukset huomioiden kaikkien hankekokonaisuuteen kuuluvien hankkeiden yhteisvaikutukset ja hankkeiden pitkäaikaisvaikutukset

Katsomme, ettei luvanhakija lupahakemuksessaan eikä hallintoviranomainen lupapäätöksessään ole edellä kuvattuja riittäviä selvityksiä hankkinut luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi, ja että kyseisten riittävien selvitysten puuttumisen vuoksi hallinto-oikeus osittain rajasi hallintoviranomaisen tekemää lupapäätöstä.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että Yhtiöllä on selvitysvelvollisuus ja osoittamisvelvoite siitä, ettei hakemuksen mukaisesta toiminnasta aiheudu erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, jonka vuoksi katsomme perusteettomaksi Yhtiön valituslupahakemuksen perustelun sillä perusteella, ettei hallinto-oikeus ole päätöksensä perusteluissa osoittanut perustellusti erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, jonka vuoksi katsomme, ettei valituslupaa Yhtiölle tule myöntää.

Luvanhakijan väite kohtuuttomasta selvitysvelvollisuudesta on perusteeton valituslupahakemuksen peruste

Viittaamme hakijan esittämään perusteluun:

”Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut lupahakemuksen hyväksymisen Pierkulin alueen osalta edellyttävän selvitystä, joka osoittaisi, että Pierkulin alueella ei ole kyse lain tarkoittamasta erityisestä luonnonolosuhteesta. Ottaen huomioon, että hallinto-oikeus on tulkinnut VYSL 42.1 §:n 4 kohtaa hyvin laajasti ja tavalla, jota toiminnanharjoittaja ei ole voinut ennakoida, hallinto-oikeuden omaksuma käytäntö asettaa luvanhakijan kohtuuttomaan asemaan selvitysvelvollisuuden laajuuden suhteen.”

”Hallinto-oikeuden VYSL 42.1 §:n 4 kohdan tulkinta ja vaatimus laajasta selvittämisvelvollisuudesta yhdessä asettavat luvanhakijan kohtuuttomaan asemaan. VYSL 42.1 §:n 4 kohdan laajentavan tulkinnan hyväksyminen johtaa myös luvan hakijan selvittämisvelvollisuuden laajentamiseen. Jotta luvan hakijan selvittämisvelvollisuus olisi kohtuudella hakijan täytettävissä, on ympäristöluvan myöntämisen esteitä tulkittava ennakoitavalla tavalla.”

Viittaamme edellä lausumaamme luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin ja vesipuitedirektiivin velvoittavuuksista, katsomme hakijan vaatimuksen VYSL42.1.§:n 4 kohdan tulkinnan perusteella väittää luvanhakijan selvitysvelvollisuuden tai lainsäädännön ennakoitavuuden muuttuneen hallinto-oikeuden päätöksen perusteella.

Katsomme, että lainsäädännöstä hakijalle aiheutuva selvitysvelvollisuus sekä myös lainsäädännön ennakoitavuus perustuvat nimenomaan EU:n Suomea velvoittaviin direktiiveihin, ja ne ovat olleet voimassa jo kauan ennen hallinto-oikeuden tekemää Soklin ympäristöluvan osittaista kumoamista.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yhtiön valituslupahakemuksen perusteen perusteettomaksi, eikä Yhtiölle tule myöntää valituslupaa.

 

Hakija perustelee luontotyyppien suojelua säätelevää lainsäädäntöä virheellisesti

Viittamme hakijan perusteluun:

”Lainsäädännössä asetetaan tietyt keinot luonnonsuojelun toteuttamiseksi. Näistä merkittävimpiä ovat luonnonsuojelulain ja metsälain mukaiset suojelumääräykset, suojelualueiden perustaminen sekä näitä tukevat kaavaratkaisut. Luonnonsuojelun toteuttaminen ei kuulu VYSL:n mukaisen sääntelyn piiriin, ja koska VYSL ei sisällä luonnonsuojelulakia vastaavaa omaisuudensuoja- ja korvauskysymyksiä koskevaa sääntelyä, ei näin tule ollakaan. Hallintooikeuden valituksenalaisen alaisen päätöksen mukainen tulkinta erityisen luonnonolosuhteen määritelmästä vaikuttaa kuitenkin ohjaavan säännöksen tulkintaa luontotyypin suojelun suuntaan. Kuten edellä on esitetty, tulkinta on ristiriidassa sekä säännöksen tarkoituksen, että korkeimman hallinto-oikeuden aikaisemman oikeuskäytännön kanssa.”

”Mikäli hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen mukainen tulkinta hyväksytään, laajentaa se VYSL 42.1 §:n 4 kohdassa tarkoitettuja ympäristö- ja vesitalousluvan myöntämisen esteitä koskevaa ympäristönsuojelulain tulkintaa. Oikeusohjeen antaminen VYSL 42.1 §:n 4 kohdan ja YSL 49.1 §:n 4 kohdan tulkinnasta erityisen luonnonolosuhteen määritelmän osalta on siten tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa sekä oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi. Tällaista ympäristönsuojelulain laajentavaa tulkintaa ei ole perusteltua sallia. Korkeimman oikeuden on siten perusteltua myöntää asiassa valituslupa ja käsitellä asia.”

 

Katsomme, että hakijan viittaama YSL 49.1 §:n 4 kohta kuuluu:

4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella.

Katsomme, että kyseinen lainkohta suoraan velvoittaa hallinto-oikeutta arvioimaan, että aiheuttaako luvassa myönnetty toiminta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella.

Katsomme, että ympäristönsuojelulaki linkittyy LSL:in siten, että lupaharkinnassa huomioidaan erityisen luonnonolosuhteen huononeminen (HUOM: yksikkömuoto). Tällöin harkittavaksi tulevat alueen poikkeukselliset luontoarvot

Katsomme erityisesti, ettei kyseisen VYSL tai YSL säädösten keskinäisten vertailujen perusteella voida antaa oikeusohjetta siitä, kuinka erityinen luonnonolosuhde määritellään ja minkälaiset selvitykset hankkeen vaikutuksista erityisiin luonnonolosuhteisiin velvoitetaan tekemään luvan myöntämisen edellytysten tai esteiden määrittämiseksi, vaan kyseistä asiaa koskevien oikeusohjeiden on perustuttava luontodirektiiviin, ympäristönvaikutusten arviointidirektiiviin sekä vesipuitedirektiiviin.

Kyseiset direktiivit ovat olleet voimassa jo pitkään ennen nyt käsiteltävänä olevaa hallinto-oikeuden päätöstä, joten varsinainen lainsäädäntöperusta ei ole hallinto-oikeuden päätöksen perusteella muuttunut.

Edellä kuvattuihin perusteluihin viitaten katsomme Yhtiön valituslupahakemuksen perustelun perusteettomaksi, ja katsomme ettei valituslupaa Yhtiölle tule myöntää.

 

Vesilain 3 luvun 20 §:n tulkintavaatimus ei ole riittävä peruste valitusluvan myöntämiselle

Viittaamme Yara Suomi Oy:n esittämään perusteluun:

”Oikeusohjeen antaminen Sokliojan ja Yli-Nuorttin uomien siirtoa koskevan ratkaisun perustana olleesta vesilain 3 luvun 20 §:n tulkinnasta on tärkeää lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa sekä oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi.”

Katsomme, ettei oikeusohjetta myöskään vesilain 3 luvun 20 §:n tulkinnasta voi tehdä pelkästään vesilakia erillisesti tulkiten, vaan oikeusohje vesilain tulkinnasta tulee perustua vesipuitedirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin ja luontodirektiivin velvoitteisiin, erityisesti huomioiden kyseessä olevan luonnontilaisen uoman siirrosta luontovaikutuksille ja Natura-alueelle aiheutuvat vaikutukset, rajavesistölle ja rajavesistön kalastolle aiheutuvat haitat rajavesistösopimuksen velvoittamalla tavalle, sekä ottaa huomioon kyseisestä vesistötyöstä kolttasaamelaisten nautintaoikeudelle aiheutuvat haitat kolttalain velvoitteiden mukaisesti.

Katsomme, että Nuortti-Tuloman joessa on vaelluskalojen palauttamishanke. Merilohi ja meritaimen aiotaan palauttaa jo Venäjän Nuorttijärvestä vaeltavan vaellustaimenen kaveriksi nousemaan Nuortin vesistöön Suomen puolelle. Samanlainen tavoite on myös Kemijoen vesistössä, minne ELY:n aloittaman Kalatalousvelvoitteiden muutoksen kautta pyritään palauttamaan meritaimen ja merilohi takaisin Savukosken Ylä-Kemijoelle. Nuorttijoessa on vaellustaimenta, jokitaimenta ja harjusta.

Viittaamme Maa- ja metsätalousministeriön asetus uhanalaisten ja taantuneiden kalojen arvoista. Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään kalastuslain (379/2015) 119 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on laissa 427/2019:

Kalastuslain (379/2015) 119 §:n 1 momentissa mainittujen lajien määritetyt yksiköt ja niiden arvot ovat:

9) taimen meressä ja mereen laskevassa joessa 3 260 euroa;

11) taimen sisävesissä leveyspiirin 67 astetta pohjoista leveyttä eteläpuolella 2 440 euroa;

3) jäämeren lohi sisävesissä 3 480 euroa;

17) harjus sisävesissä leveyspiirin 67 astetta pohjoista leveyttä eteläpuolella 300 euroa;

Katsomme, että Nuortin ja Kemijoen vesistön vaelluskaloille, taimenille ja harjuksille tulee laskea käypä hinta ja kaivoshankkeiden jätevedet Nuortin ja Kemijoen vesistöön uhkaavat kalojen lisääntymistä ja poikasten selviytymistä sekä haittaavat vaelluskalojen nousua. Katsomme että vedenlaadun pilaantuminen on myös vaelluskalojen ja vesiekologian kannalta EU:n vesipuitedirektiivin vastaista.

Katsomme, ettei edellä kuvattuja selvityksiä ole hakija lupahakemuksessaan esittänyt, eikä hallintoviranomainen ole sellaisia selvityksiä luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi osoittanut, eikä myöskään hallinto-oikeus ole sellaisia selvityksiä päätöksensä perustelussa osoittanut, vaan nimenomaan perusteli lupapäätöksen osittaista kumoamista noilla puutteellisilla selvityksillä.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yara Suomi Oy:n esittämän perustelun vaatia ennakkopäätösratkaisua asiasta pelkästään vesilain tulkintaan perustuen perusteettomaksi, jonka vuoksi katsomme, ettei valituslupaa tule myöntää.

 

 

VASTINE HAKIJAN VALITUSPERUSTEISIIN

1. Yhtiön vaatimus hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta Pierkulin ja Kaulusrovan louhosten osalta on perusteeton

1.1. Yhtiön perustelu alueen ”Erityisen luonnonolosuhteen olemassaoloa koskeva tulkinta on virheellinen” on perusteeton.

Viittaamme Yhtiö valituksessaan esittämiin perusteluihin:

”Yhtiö toteaa, että asiassa saatu selvitys ei tue hallinto-oikeuden tulkintaa, vaan erityisen luonnonolosuhteen määritelmää on päätöksessä laajennettu sekä lainsäätäjän tarkoituksen, että vallitsevan oikeuskäytännön vastaisesti. VYSL:n esitöiden mukaan VYSL 42.1 §:n 4 kohdan mukaisilla erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitettaisiin alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Lain esitöiden mukaan erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Pykälän ja sen perusteluiden sanamuodon valossa voidaankin päätellä, että pykälän tarkoituksena on ollut ensisijaisesti vesialueiden suojelu. Valituksenalaisessa päätöksessä (s. 130) on katsottu kyseisen erityisen luonnonolosuhteen muodostuvan Pierkulin alueeseen kuuluvan Soklin ahot -luontotyypin ja siihen rinnastuvien luontotyyppien ohella muiden samaan kokonaisuuteen ja toisiinsa liittyvien luonnonarvoiltaan merkittävien osa-alueiden, kuten Pierkulin aapan, Pierkulin harjun sekä Yli-Nuorttin ja sen rantavyöhykkeen muodostamasta varsin laajasta kokonaisuudesta.”

”… Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa (s. 131) todennut, että lupahakemuksen hyväksyminen Pierkulin alueen osalta edellyttäisi muun ohella selvitystä, joka osoittaisi, että Pierkulin alueella ei ole kyse lain tarkoittamasta erityisestä luonnonolosuhteesta. Tämän edellytyksen täyttäminen tarkoittaisi Yhtiölle kohtuuttoman laajaa selvittämisvelvollisuutta, ottaen huomioon, että päätöksen perusteluiden valossa Soklin ahot -luontotyypin ei katsota yksinään muodostavan erityistä luonnonolosuhdetta, vaan Pierkulin alueen kokonaisuudessaan. Tämä seikka tukee osaltaan Yhtiön näkemystä siitä, että VYSL 42.1 §:n 4 kohdan mukaista erityisen luonnonolosuhteen määritelmää on valituksenalaisessa päätöksessä sovellettu kohtuuttoman laajaan ja hajanaiseen luonnonkokonaisuuteen.”

Ottaen huomioon, että Soklin ahot ovat valtakunnallisesti ja kenties globaalistikin ainutlaatuinen luontotyyppi, on kaivosyhtiön näkemys, jonka mukaan Pierkulin ahot eivät ole VYSL:n 49.1 §:n 4 kohdan tarkoittama erityinen luonnonolosuhde, järjenvastainen. Poikkeukselliset luontoarvot ovat lähtökohtaisesti sellaisia, joita ei esiinny muualla.

Luokitelluista uhanalaisista luontotyypeistä Soklin ahot ovat lähinnä äärimmäisen uhanalaisia (CR) kangasketoja (Lapin Ely-keskus). Ahojen kasvillisuustutkimuksen v.1988 tehnyt Jarmo Laitinen toi esille Soklin vaivaiskoivunummi- ja ahokasvillisuuden suuren valtakunnallisen suojeluarvon (Laitinen Jarmo Soklin karbonatiittimassiivin alueen kasvipeite ja luonnonsuojelumerkitykset 1988). Alueen erityisyys on ollut tiedostettu myös silloin, kun Sokliin aiemmin suunniteltiin perustettavan kaivosta.

Pierkulin ahojen lähialueelta, Rouvoivan ahojen viereiseltä suurruohoniityltä ja Törmäojan latvasta on löydetty kaksi hiljattain tieteelle uutena kuvattua Bolantina- sääskilajia. (Salmela ym. 2015 Malaise- pyynti Lapin suojelualueilla). Soklin kaivospiirin rajoittuvasta Törmäojan Natura 2000- alueelta löydettiin yhteensä yhdeksän tieteelle uutta lajia. Kartoittajien mukaan on todennäköistä, että osa näistä lajeista elää Suomessa harvinaisena, esimerkiksi melko kapealla vyöhykkeellä (Salmela & Suuronen 2014). Rouvoivan ahoilta on yhteys Pierkulin ahoille ahokasvillisuuden peittämän Pierkulin notkon kautta. On siis todennäköistä, että näitä lajeja löytyisi myös Pierkulin ahoilta, jos niitä olisi lainkaan haettu. Alueen tutkimuksellista arvoa on tämänkin vuoksi suuri. Pierkulin satelliittimalmion viereiseltä Sokliaavan lähteeltä on viime vuosina löydetty pohjanruttojuurella elävä, erittäin uhanalainen lettokoi (Hertta; laji.fi). Havaintopaikka sijaitsee Törmäojan Natura-alueen ja kaivospiirin kapeassa välissä.

Katsomme Yhtiön valituksen perusteettomaksi myös siitä direktiivien soveltamisohjeiden osoittamasta syystä, että hakijalla on Soklin alueella laaja hankekokonaisuus, josta valituksenalainen Soklin kaivospiirin ympäristölupapäätös on vain yksi osa.

Viittaamme kaivosrekisterin karttapalvelun 30.10.2020 karttaotteeseen kaivosyhtiö Yara Oy:n hankekokonaisuudesta Soklissa:

Kaivosrekisterin karttaote 30.10.2020.

Yara Oy:n kaivoslain mukaiset luvat ja hakemukset Soklissa.

Yaran lupa-alueiden rajat turkoosilla.

 

Katsomme karttaotteesta ilmenevän, että kaivosyhtiö Yara Oy:llä on Soklissa Soklin kaivospiirin lisäksi useita eri lupakäsittelyvaiheessa olevia kaivoslain alaisia hankkeita Soklissa, jotka muodostavat hakijan yhtenäisen laajan hankealueen, eikä siten luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin eikä vesipuitedirektiivin velvoittaman yhteisvaikutusten arvioimisen kannalta kyse ole vain hakijan ympäristölupahakemuksessaan kuvaamasta Soklin kaivospiiristä, johon hallintoviranomainen PSAVI antoi ympäristöluvan muutettuna, ja jonka luvan hallinto-oikeus oittain kumosi.

Viittaamme luontodirektiiviin, ympäristövaikutusten arviointidirektiiviin sekä vesipuitedirektiiveihin, sekä niiden velvoitteeseen selvittää kaikki hankekokonaisuuden hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset, luontokohteille, ympäristölle ja vesistöille.

Katsomme, että tämä vaatimus koskee koko hankekokonaisuus aluetta, eikä vain Yhtiön väittämiä tällä hetkellä lupahakemuksen kohteena olevia louhinta-alueita, ja koko tuon hankekokonaisuusalueen luonnolle, ympäristölle ja vesistölle aiheutuvien haittojen ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvat luotettavat selvitykset haettavien lupien myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Katsomme ympäristövaikutusten arviointiperiaatteeseen kuuluneen jo vuodesta 1994 alkaen, että hankkeesta vastaava selvittää kustannuksellaan ja vastuullaan hankkeesta aiheutuvat vaikutukset luonnolle, ympäristölle ja vesistölle.

Katsomme, että edellä kuvattujen vaikutusten selvittämisen perusteellisuutta, luotettavuutta ja laajuutta säätelevät edellä mainitut direktiivit, eikä suinkaan vanhan tai uuden ympäristönsuojelulain tulkinta.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme perusteettomaksi hakijan väitteen kyseisten selvitysten kohtuuttomuudesta Yhtiölle. Kohtuuton luonnolle on Yhtiön laaja hankekokonaisuus tuolla alueella.

Katsomme, että mikäli yhtiöllä ei ole kykyä laatia riittäviä selvityksiä hankekokonaisuuden vaikutuksista luonnolle, ympäristölle ja vesistölle, ei Yhtiö pysty esittämään riittäviä direktiivien velvoittamia selvityksiä luvanmyöntämisen edellytysten selvittämiseksi, jonka seurauksena ympäristölupaa Yhtiölle ei voida myöntää.

Katsomme, että Yhtiö valituksensa tämän kohdan perustelussaan myöntää, ettei yhtiöllä ole kyvykkyyttä tehdä edes tästä hankekokonaisuuden osapalasesta riittäviä direktiivien velvoittamia selvityksiä, jonka vuoksi hallinto-oikeuden osittain yhtiölle myöntämä ympäristölupa on kumottava.

 

1.2. Yhtiön perustelu, että Luontotyyppisuojelua ei tule toteuttaa ympäristönsuojelulain nojalla, on perusteeton ja harhauttava

Viittamme Yhtiön perusteluun:

”Soklin kaivospiirin alue ei ole luonnonsuojelualuetta, eikä sitä ole sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Välittömästi kaivospiirin itäpuolella sijaitsee kuitenkin 1.11.2017 perustettu Törmäojan Natura 2000 -alue, johon kuuluu Törmäojan laakso ja myös varsinainen Soklin ahot -luontotyyppiä edustava alue. Kaivospiirin kaakkoispuolella sijaitsee myös 1.11.2017 perustettu Yli-Nuorttin Natura 2000 -alue. Kaivosalueen luontoarvot ovat siis tulleet harkittaviksi varsin hiljattain näitä luonnonsuojelualueita perustettaessa. Pierkulin aluetta kokonaisuutena tai luontotyypin Soklin ahot esiintymiä ei kuitenkaan ole katsottu tarpeelliseksi sisällyttää suojelualueisiin, tai ryhtyä muihinkaan toimenpiteisiin niiden suojelemiseksi. Pierkulin aluetta tai Soklin ahot -luontotyyppiä ei ole myöskään katsottu tarpeelliseksi suojella kaavaratkaisuilla Itä-Lapin maakuntakaavassa, Soklin osayleiskaavassa tai Soklin asemakaavassa. Asemakaavaselostuksen kasvillisuutta kuvaavassa osiossa ahot on mainittu vain lyhyesti.”

Katsomme Yhtiön valituksellaan osoittavan tietävänsä, että esimerkiksi Pierkulin alueella ja laajemminkin on luontotyypin Soklin ahot mukainen luontotyyppi, mutta valituksessaan luo käsitystä, että koska kukaan muu ei ole etukäteen ryhtynyt toimenpiteisiin niiden luontoarvojen tarkemmaksi selvittämiseksi ja suojelutoimenpiteisiin, ei Yhtiöllä olisi ympäristölupahakemuksensa perusteeksi velvollisuutta niitä luontotyyppejä selvittää ja tuottaa selvityksiä niiden luontotyyppien suojelutarpeista lupapäätöksen myöntämisedellytysten täyttymisen edelletysten selvittämiseksi.

Katsomme Yhtiön valituksessaan perusteettomasti esittävän väitteen, ettei VYSL 42.1 §:n 4 kohtaa voida käyttää luontotyyppien suojeluun.

Katsomme, että ympäristönsuojelulaki linkittyy LSL:in siten, että lupaharkinnassa huomioidaan erityisten luonnonolosuhteen huononeminen. (huom: yksikkömuoto) Tällöin harkittavaksi tulevat alueen poikkeukselliset luontoarvot. Käytännössä niiden suppeana määritelmänä voidaan pitää juuri erityisten luontoarvojen oikeuskäytännössä täsmentynyttä sisältöä. (Ekroos & Warsta Luontoarvot ympäristölupamenettelyssä 2012 s.28 ja 30.)

Katsomme, että ympäristöluvan hakijan selvilläolovelvollisuuteen kuuluu tietää, että perussäädökset oikeusohjeiden antamiseen ja lainsäädännön soveltamiseen luonnonsuojelussa, mukaan lukien luontotyyppien suojelu, tulevat luontodirektiivistä, ympäristövaikutusten arviointidirektiivistä, vesipuitedirektiivistä, sekä biodiversiteettissopimuksesta.

Katsomme, että ympäristönsuojelulaissa on vaatimus ympäristöluvan myöntämisen edellytyksen täyttymisen selvittämiseksi varmistaa, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella, on juuri lainsäädännön asettama velvoite ottaa esim. luontodirektiivin velvoitteet huomioon luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä harkittaessa.

Ne EU:n direktiivit ovat olleet voimassa jo ennen hallinto-oikeuden päätöstä, joten hallinto-oikeus päätöksellään ei ole laajentanut velvoittavan lainsäädännön tulkintaa laveammaksi, vaan päinvastoin tässä kohdin on vienyt lain soveltamista kohti direktiivien jo pitkään edellyttämää käytäntöä.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yhtiön väitteen YSL:n soveltumattomuudesta luontotyyppien suojeluun perusteettomaksi, jonka vuoksi valitusperuste on tältä osin hylättävä.

1.3. Yhtiön väite, ettei Hankkeella ei ole VYSL 42.1 §:n 4 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia, on perusteeton.

Viittaamme Yhtiön perusteluun.

” Valituksenalaisen päätöksen perusteluiden mukaan kaivostoiminta ja siitä aiheutuvat pölypäästöt sekä pohjaveden alentaminen aiheuttaisivat ennalta arvioiden luonnonolosuhteiden
huonontumista toiminnan vaikutusalueella VYSL 42.1 §:n 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin.”

” VYSL 42.1 §:n 4 momentin soveltamisalaa on pohdittu myös vuoden 2014 ympäristönsuojelulain uudistuksen yhteydessä, mutta sääntelyä ei kuitenkaan ole muutettu soveltamisalan laajentamiseksi. Esim. Kuusiniemi on lausunnossaan nähnyt mahdollisen toiminta-alueen muuttamisesta johtuvia luonnonarvojen heikennyksiä koskevan säännöksen ongelmallisena, koska koko ympäristönsuojelulain järjestelmä on rakennettu sille pohjalle, että laki koskee päästöistä aiheutuvia pilaantumisvaikutuksia, ei esimerkiksi niin sanottua rakenteellista pilaantumista.

Kuusiniemi jatkaa, että säännöksen tehtävänä olisi tällöin estää luvan myöntäminen hankkeeseen, joka kenties muutoin, eli pilaamisvaikutuksistaan huolimatta, olisi mahdollinen. Lain soveltaminen ei silloin perustuisi jo muualla suoritettuun luontoarvojen arvottamiseen ja suojeluratkaisuun, vaan kysymys olisi lupaviranomaisen tapauskohtaisesta ratkaisusta.12 Yhtiö toteaa, että valituksenalainen päätös on VYSL 42.1 §:n 4 kohdan soveltumista koskevan tulkinnan osalta tyyppiesimerkki tällaisesta tilanteesta, ja siten voimassa olevan lainsäädännön ja tulkintakäytännön vastainen siinäkin tapauksessa, että Pierkulin alueen katsottaisiin muodostavan VYSL 42.1 §:n 4 momentissa tarkoitetun erityisen luonnonolosuhteen.

Katsomme, että yhtiö viittaa voimassa olevaan lainsäädäntöön ja tulkintakäytäntöön, esittäen asiasta vanhoja kirjallissuuviitteitä, mutta ei ole löytänyt perustelukseen EU direktiivien velvoittamia säädöksiä asiansa perusteluksi, eikä EU-tuomioistuimen asiaa valaisevia velvoittavia ratkaisulausuntoja.

Katsomme Yhtiön valituksen tältä osin perusteettomaksi, ja vaadimme valitusperustelu tältä osin hylättäväksi.

1.4. Yhtiön valitusperustelu Selvittämisvelvollisuuden tulee olla kohtuullinen, on perusteeton

Viittaamme hakijan perusteluun:

”Kaivostoiminnan etenemissuunnitelman mukaan Pierkulin alue tulisi louhittavaksi vasta viimeisten kolmen- neljän vuoden aikana. Alueen kuivatusvesien hallinta perustuisi Loitson louhosalueelta saatuihin kokemuksiin. Järjestystä ei siten voi muuttaa. Pierkulin ahojen alue ehtisi täten olla Loitson alueelta kantautuville pöly-, melu ja valosaasteille alttiina lähes 20 vuoden ajan, ennen kuin sen louhiminen alkaisi.”

”Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa ratkaisussaan katsonut, että Yhtiön tulisi VYSL 35 §:n 2 momentin nojalla esittää tarkemmat Soklin ahot -luontotyyppiä ja siellä esiintyviä kasvi- ja eläinlajeja koskevat selvitykset. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että Yhtiön tulisi riittävin selvityksin osoittaa, että toiminnasta ei aiheudu VYSL 42.1 §:n 4 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia.”

” Yhteysviranomainen on hankkeen YVA-selostuksesta 14.8.2009 antamassaan lausunnossa esittänyt jatkoselvityksiä muun muassa Soklin ahojen osalta perustellen kantaansa nimenomaisesti sillä, että Soklin alueelle ominaisten luontotyyppien kohtuullinen turvaaminen olisi mahdollista kaivosalueen lähiympäristössä. ELY-keskus on myös esittänyt, että Yhtiö ei puutteellisten inventointien vuoksi voi osoittaa, että varsinaiset Soklin ahot sijaitsevat kaivosalueen
ulkopuolella.”

” Ympäristölupa-asioissa on välttämätöntä tehdä rajanveto yksittäisen hankkeen toteuttamisen kannalta välttämättömien selvitysten ja yleistä tieteellistä intressiä omaavien selvitysten välillä.

Oikeuskirjallisuudessa tämä on kiteytetty toteamalla, että rajalliset taloudelliset resurssit edellyttävät osaltaan hallinnon suhteellisuusperiaatteen soveltamista ympäristölupaharkinnassa. Keskeistä suhteellisuusperiaatteen toteutumisen kannalta on se, että viranomaisen toiminta on tavoitteisiinsa nähden oikeasuhtaista. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että hallinnollinen toiminta ei saa rajoittaa enempää yksityisen oikeussubjektin oikeuksia tai kohdistaa yksityiseen tahoon pakkoa kuin on välttämätöntä toimenpiteen tavoitteiden saavuttamiseksi. Näin ollen, vaikka kaksi edellä käsiteltyä suhteellisuusperiaatteen edellytystä täyttyisi, olisi lupamenettely nähtävä periaatteen vastaisena, jos kevyemmällä ohjauskeinolla voitaisiin saavuttaa sama ympäristönsuojelun taso heikentämättä merkittävästi toiminnanharjoittajan, haitankärsijän tai yleisen edun asemaa. Tämä ja muu yllä esitetty huomioiden Soklin ahot -luontotyyppi ja luontotyypin mahdolliset tutkimukselliset arvot tulevat kohtuullisesti turvatuksi kaivostoiminnasta huolimatta, eikä Yhtiön velvoittamiseen lisätutkimuksin selvittämään kyseisen luontotyypin tarkempia ominaisuuksia ole oikeudellisia perusteita.”

Katsomme, että YVA:n yhteysviranomainen on todennut Soklin kasvillisuusselvitykset puutteellisiksi paitsi koivikoiden, myös Soklin ahot- esiintymien tyypittelyn, ominaispiirteiden ja laajuuden selvittämisessä (YVA- selostus s.42). Myös Metsähallitus on vaatinut lupamääräyksin varmistettavaksi luontotyypin edustavien esiintymien säilyminen (MH:n lausunto Soklin ympäristöluvasta s.5).

Yara Suomi Oy:n toimesta ei kuitenkaan ole tehty ainuttakaan selvitystä Soklin ahot-luontotyypin esiintymien sijainnista, pinta-aloista, niin kuin ei kasvillisuudestakaan ole tehty.

Katsomme Yhtiön esittämän perustelun kohtuuttomista selvitysvaatimuksista sen kohtuuttomuuden perustelemista, kuin suhteellisuusperiaate ei toteutuisi viranomaistoiminnan tavoitteiden ja Yhtiön oikeuksien turvaamisen välillä.

Katsomme, että nimenomaan Yhtiön toiminta estää oikeasuhtaisen suhteellisuusperiaatteen soveltamiseen hankkeeseen, koska Yhtiö ei ole ympäristölupahakemuksessaan selosta koko hankekokonaisuuttaan, vaan pelkästään osaa siitä, eli kaivospiiriä koskevan ympäristölupahakemuksen.

Katsomme, että toimien oikeasuhtaisuutta tulee arvioida siihen hankehistoriaan suhteutettuna, että hanketoimijat ovat vuosikymmeniä panostaneet hankkeen kallioperän tutkintaan, ja jättäneet samalla selvittämättä alueen luontoarvoille hankkeesta aiheutuvat haitat. On kohtuutonta nyt perustella, että noiden vuosikymmenten aikana jätetyt selvitykset tulisivat nyt kohtuuttomaksi, siis kuin koska ei ole tähän saakka selvitetty, olisi kohtuutonta nyt selvittää.

Viranomaistoiminnassa on kuitenkin otettava huomioon direktiivien velvoitteen koko hankekokonaisuuden hankkeiden yhteisvaikutusten huomioimista koko hankealueen luontotyypeille ja luontoarvoille, joten Yhtiön peräämä oikeasuhteisuuden arviointi suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta on mahdollista vain sen jälkeen, kun Yhtiö esittää koko hankekokonaisuuttaan koskevat luonto-, ympäristö- ja vesipuitedirektiivien velvoittavat selvityksensä.

Vastoin Yhtiön väittämää katsomme, että hakijayhtiöillä ei ole ollut oikeasuhtaista halukkuutta selvittää hankekokonaisuuteen kuuluvan alueen luontoarvoja ja niiden suojelumahdollisuuksia, vaikka hanketta on ajettu kuin käärmettä pyssyyn jo useiden vuosikymmenten ajan, ja Yhtiö kehuu niihin hankeselvityksiin kuluneen suunnattomasti rahaa. Mutta luontoarvoja eivät Yhtiöt ole selvittäneet, ja nyt Yhtiö väittää, että kun niitä vaaditaan selvitettäväksi, olisi se kohtuutonta.

Katsomme Yhtiön valitusperusteen tältä osin perusteettomaksi, ja vaadimme se hylättäväksi.

 

1.5. Yhtiö perustelee, että hallinto-oikeuden tulkinta pohjaveden alentamiseen liittyvien selvitysten puutteellisuudesta perustuu puutteelliseen ymmärrykseen hakemuksen kohteena olevasta toiminnasta.

Viittaamme hakijan perusteluun:

” Yhtiö toteaa, että hallinto-oikeuden ratkaisu perustuu tältä osin puutteelliseen ymmärrykseen hakemuksen kohteena olevasta toiminnasta. Lupapäätöksen mukainen louhinta Yli-Nuorttin Natura-aluetta lähinnä olevista louhoksista on tarkoitus käynnistää vasta, kun kuivatusvesien hyvä hallinta ja kuivattavan vaikutuksen rajoittamistoimenpiteiden toimivuus on varmistettu Loitson alueen noin 20 toimintavuoden aikana karttuneen kokemuksen ja tehostetun tarkkailun avulla.”

” Pierkulin ja Kaulusrovan alue ei kuulu nykyisen kaivospiirin alueeseen, joten tältä osin Yhtiö ei ole voinut suorittaa tarkempaa pohjavesivaikutusten arviointia varten tarvittavia selvityksiä kaivospiirin sisällä. Lisäksi Metsähallitus kyseisen maa-alueen omistajana on kieltänyt kairaukset nykyisen kaivospiirin ulkopuolella. Soklin malmin vedenjohtavuutta on kuitenkin tutkittu sekä laboratoriotutkimuksin että siiviläputkipumppaustestein. Lisäksi Detailed engineering -vaiheessa tullaan tekemään koekaivanto tähän mennessä tehtyjen tutkimusten varmentamiseksi ja täydentämiseksi. Tämä on tärkeää paitsi ympäristöön kohdistuvan kuivattavan vaikutuksen, myös taloudellisen louhinnan suunnittelun kannalta.”

”… Tarkempi tutkimus Pierkulin alueella olisi edellyttänyt koekaivantojen tekemistä, siiviläkaivojen rakentamista ja pumppauskokeita. Näitä tutkimuksia ei ole kuitenkaan nähty perustelluiksi tehdä, koska olosuhteet ovat hyvin saman tyyppiset kuin Loitson alueella, missä on tehty jo huomattavan paljon selvitystyötä. Näillä selvityksillä olisi myös ollut jo itsessään Pierkulin alueen ympäristöön vaikutuksia, joita ei haluttu aiheuttaa ennen kuin tiedetään, voidaanko alueelle perustaa kaivos niin lupaprosessit kuin hankkeen lopullinen taloudellinen kannattavuus huomioiden.”

” Ympäristönäkökohdista ei ole perusteltua aiheuttaa ympäristölle vahinkoa tarpeettoman yksityiskohtaisilla tai laajoilla tutkimuksilla tilanteessa, jossa hankkeen toteutuminen ei ole varmaa. Luvituksen tulisikin pohjautua perusteltuihin ja asiantunteviin teknisiin suunnitelmiin ja arvioihin vaikutuksista. Tätä varten muun muassa maaperägeologit pystyvät tekemään luotettavia arvioita olemassa olevan kairaustietokannan perusteella.”

Katsomme Yhtiön perustelun luonto-, ympäristö. Ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden vastaiseksi siitä, että ympäristöluvan myöntämisen edellytysten täyttymiseksi ei tarvitsisi tehdä riittäviä selvityksiä toimintakokonaisuuden vaikutuksista, ”koska selvitykset itsessään aiheuttavat haittaa”, ja että ”maaperägeologit pystyvät tekemään luotettavia arvioita olemassa olevan kairaustietokannan perusteella.

Katsomme, että Yhtiö ei perustelut, miksi ei kyseiseltä alueelta selvittänyt alueen luontotyyppejä eikä luontoarvoja. Niihin ei ratkaisua kairaustietokannasta löytyne.

Katsomme Yhtiön valituksensa tämän kohdan perustelun direktiivien vastaiseksi, ja katsomme että tältä osin valitusperuste on hylättävä.

1.6. Yhtiön perustelu, että Pohjavesivaikutuksia voidaan kontrolloida toiminnan aikana, ei kelpaa luvanmyöntämisen perusteluksi

Viittaamme Yhtiön perusteluun:

” Yhtiö pyytää myös huomioimaan, että pohjavesipinnan alentaminen mahdollisimman pieneltä alueelta on tärkeää myös kannattavan kaivostoiminnan kannalta. Pohjavesipinnan alentamisen optimoinnissa vaikuttavina tekijöinä ovat maa- ja kallioperäolosuhteiden lisäksi mm. siiviläkaivojen ja mahdollisten ponttiseinien tai muiden pohjaveden virtausta rajoittavien rakenteiden sijoittelu louhosalueella. Ennen pohjavesipinnan alentamisen aloittamista ympäristön kannalta herkkien alueiden läheisyyteen tullaan asentamaan tarkkailuputkia, joiden jatkuvalla seurannalla tarkkaillaan kaivostoiminnan kuivattavaa vaikutusta, sekä pohjaveden laatua alueella. Pohjaveden tarkkailusuunnitelma hyväksytetään Lapin ELY-keskuksella ennen kuin virallinen pohjaveden tarkkailu aloitetaan…”

” Hankkeen ympäristövaikutuksiin on mahdollista vaikuttaa toiminnan aikana, esimerkiksi sääntelemällä kuinka syvälle kaivoksessa mennään ja kuinka lähelle herkkiä alueita edetään. Pierkulin alueen osalta on YVA-vaiheessa, Natura-selvitysten ja ympäristö- ja vesitalouslupakäsittelyn yhteydessä määritelty vaikutuksia, arvoitu millä toimilla ei vielä olisi merkittäviä vaikutuksia, sekä esitetty toimia ja myöhemmin lupamääräyksiä, joilla estetään merkittävien ympäristövaikutusten syntyminen herkille ja suojelluille alueille, kuten läheisille Natura-alueille. Annettuja lupamääräyksiä noudattamalla arvioitua suurempia ympäristövaikutuksia ei pääse syntymään. Lisäksi Pierkulin alueen ympäristövaikutusten hallitsemiseksi on päätetty aloittaa kaivostoiminta Loitson alueelta, jotta saadaan kokemusta muun muassa katkaisuseinien toiminnasta. Edelleen samasta syystä Pierkulin alueella kaivostoiminta aloitetaan Pohjoispäästä tkuivilta alueilta ja edetään Etelään kohti lähemmäs Yli-Nuorttin Natura-aluetta…”

”… Tieto Pierkulin ja Kaulusrovan louhosten pohjavesivaikutuksista
tulee siis lisääntymään ja tarkentumaan muun toiminnan edetessä, ennen kuin louhinta alueella voi alkaa. Keskeistä asiassa on myös huomioida lupamääräyksen 100 viimeinen kappale, joka kuuluu seuraavasti:

”Mikäli vaikutuksia Natura-alueelle ei rakenteilla tai muillakaan toimenpiteillä kyetä estämään, on kyseiset vaikutukset aiheuttava louhoksen loppuosa jätettävä louhintasuunnitelmien ulkopuolelle ja toteutettava sen osalta tarvittavat sulkemistoimenpiteet.”

” Oikeusharkintaisessa päätöksenteossa toiminnalle tulee myöntää ympäristölupa, mikäli toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, ei aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa VYSL 42 §:ssä kiellettyä seurausta. Käsillä olevassa tapauksessa lupaviranomainen on voinut esitetyn selvityksen nojalla ja yllä viitatuin lupamääräyksin varmistua siitä, että toiminnasta ei aiheudu tällaista seurausta. Näin ollen ei myöskään ole ollut estettä määrätä tarkentavia selvityksiä toimitettavaksi jälkikäteen. Yhtiö katsoo, että asetetut lupamääräykset huomioiden lupapäätös on täyttänyt VYSL:n mukaiset luvan myöntämisen edellytykset myös Pierkulin ja Kaulusrovan louhosten osalta, eikä lupaviranomaisen ratkaisun kumoamiselle ole ollut oikeudellisia perusteita.”

Katsomme Yhtiön esittämän perustelun olevan luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin sekä vesipuitedirektiivin velvoitteiden vastainen, sillä ne velvoittavat ennalta varautumisen periaatteeseen nojautuvaan ennakollisia luotettavia ja riittäviä selvityksiä koko hankekokonaisuuden hankkeiden yhteisvaikutuksista luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Jälkikäteinen valvontaviranomaisen tarkkailuohjelmaan perustuva tarkkailu ei voi olla luvanmyöntämisen täyttymisedellytyksenä.

Katsomme Yhtiön valituksen tässä kohdin esittämän valitusperusteen lainsäädännön vastaiseksi, jonka vuoksi se on hylättävä.

1.7. Yhtiön perustelut Vesitalouslupien osittainen kumoaminen -päätöksen kumoamiseksi ovat lainsäädännön vastaiset

1.7.1. Yhtiön perustelu ’Uomien siirron vaikutukset vedenlaatuun ja taimenkantaan’ on perusteeton ja harhauttava

Viittaamme Yhtiön perusteluun:

”… Yhtiö katsoo, että hankkeen vaikutuksia Nuorttin vesistön hydrologis-morfologiseen tilaan on pystytty arvioimaan hakemuksen sisältämien tietojen valossa riittävästi sen toteamiseksi, että uomien siirroilla ja pohjaveden alentamisella ei tule olemaan vesienhoitolain (1299/2004) tai vesilain vastaisia vaikutuksia.”

” Lupapäätöksessä on annettu määräyksiä Sokliojan ja Nuorttin vesimuodostumien nykyisen tilan ylläpitämiseksi. Kaivosalueelta johdettaville vesille on määrätty kiintoaineen raja-arvo, joka on asetettu siten, että haitallisia vaikutuksia vesistöihin ei synny. Lisäksi puhtaat pohjavedet on hakemuksen ja lupamääräyksen 97 mukaan johdettava ensisijaisesti läheiseen vesistöön eli Sokliojaan ja Yli-nuorttiin. Tällä kompensoidaan pohjaveden alentamisen ja valuma-aluemuutosten vaikutusta jokien virtaamiin.2

” … Yhtiö pitää hallinto-oikeuden ratkaisua yllättävänä myös siksi, että hallinto-oikeus on painottanut ratkaisussaan järvitaimeneen kohdistuvia vaikutuksia. Hankkeen vaikutukset Nuorttijoen järvitaimenkannan elinympäristöön on arvioitu perusteellisesti UK-puisto–Sompio–Kemihaara Natura-aluetta koskevassa Natura-arvioinnin täydennyksessä, josta Lapin ELY-keskus on antanut myönteisen lausuntonsa 14.8.2013. ELY-keskus katsoo lausunnossaan lupaviranomaisen tavoin, että suunnitelman mukainen kaivoshanke ei ennalta arvioiden merkittävästi heikennä Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit -luontotyypin ilmentäjälajin, järvitaimenen, elinympäristöjä Nuorttijoessa kokonaisuutena ajatellen.”

”… Vesitalousluvan osittaiselle kumoamiselle Sokliojan ja Yli-Nuorttin
veden laatuun tai taimenkantaan kohdistuvien vaikutusten tai niitä koskevien selvitysten puutteellisuuden vuoksi ei siten ole ollut oikeudellisia perusteita.”

Katsomme, että uomien siirrolla olisi myös kemiallisia yhteisvaikutuksia vesipäästöjen kanssa joen ekologiaan ja esimerkiksi kaloihin. Katsomme, ettei Yhtiö ole esittänyt selvityksiä eikä perusteluja ettei tuollaisia kemiallisia yhteisvaikutuksia uomien oikaisulla olisi.

Katsomme, että vesilain ja ympäristösuojelulain päätösten erottelu on keinotekoista ja vääristää kokonaisvaikutuksien arviointia molempien lakien suhteen.

Katsomme Yhtiön valitusperusteen vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, rajavesistösopimuksen sekä kolttalain vastaiseksi sen suhteen, ettei noiden säädösten edellyttämiä riittäviä ennakollisia, riittäviä ja luotettavia selvityksiä luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi ole tehty eikä esitetty.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yhtiön tämän kohdan valitusperusteen lainsäädännön vastaiseksi, jonka vuoksi valitusperuste on hylättävä.

1.7.2. Yhtiön valitusperuste ’Vesilain 3 luvun 20 §:ä koskeva tulkinta on virheellinen’ on perusteeton

Viittaamme Yhtiön perusteluun:

” Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että aluehallintovirasto on soveltanut vesilain 3 luvun 20 §:ä virheellisesti. Hallinto-oikeuden perustelujen mukaan kyse ei ole sellaisesta selvityksestä, jota ei olisi voitu hankkia ennen luvan myöntämistä. Hallinto-oikeus toteaa, että vesilain 3 luvun 20 § tulee sovellettavaksi tilanteessa, jossa olosuhteiden muutokset, ympäristön tilaa ja toimintaa koskevan tiedon lisääntyminen sekä muut syyt saattavat johtaa siihen, että vesitaloushankkeelle annettua lupaa on lupamääräysten osalta tarkistettava.”

” Yhtiö katsoo, että hallinto-oikeus on tulkinnut vesilain 3 luvun 20 §:ä tarpeettoman joustamattomasti ja tapauskohtaisen harkinnan ohittaen. Hallituksen esityksessä pykälän sisältöä on tarkennettu varsin joustavasti lisäämällä toisaalta toimintaa koskevan tiedon lisääntyminen ja toisaalta ”muut syyt” yhdeksi soveltamisperusteeksi. Lain esitöiden valossa pykälän soveltamisalaan on siten hyvinkin mahdollista lukea käsillä olevan kaltainen tilanne, jossa vesitalousluvan lupamääräyksellä on määrätty tarkempia suunnitelmia toimitettavaksi myöhemmin sellaisen toiminnan osalta, jonka on käytettävissä olevan selvityksen ja viranomaislausuntojen pohjalta voitu katsoa täyttävän luvan myöntämisen edellytykset.”

Katsomme yhtiön valituksensa perustelun vesipuitedirektiivin, luontodirektiivin sekä ympäristövaikutusten arviointidirektiivien vastaiseksi. Direktiivit edellyttävät ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvia riittäviä ja luotettavia selvityksiä hankkeen vaikutuksista luontoon, ympäristöön, vesistöön ja kalastoon luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme Yhtiön tämän kohdan valitusperustelun lainsäädännön vastaiseksi, jonka vuoksi se on hylättävä.

1.7.3. Yhtiön perustelu, että ’Kohtuullinen selvittämisvelvollisuus on täytetty’ on perusteeton

Viittaamme Yhtiön perusteluun:

” Vastoin hallinto-oikeuden näkemystä, toiminnan vesitalouslupahakemuksessa on esitetty vesilain 11 luvun 3 §:n ja vesitalousasioista annetun valtioneuvoston asetuksen (1560/2011) 2 §:n edellyttämät asian ratkaisemisen kannalta riittävät tiedot. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksen laadinta aloitettiin syksyllä 2012. Alkuperäinen hakemus jätettiin lupaviranomaiselle vuonna 2013 ja kuljetusmuodon vaihtumisen johdosta tarkistettu hakemus vuonna 2015.

Käsittelyssä oli useita täydennysvaiheita, maastokatselmuksia ja palavereita lupa- ja valvontaviranomaisten kanssa. Lupahakemuksessa käytettiin paljon hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa muodostunutta aineistoa, ja täydennyspyyntöjen kautta lupaviranomainen varmisti saavansa riittävät selvitykset. … Selvityksissä ei ole sellaisia puutteita, joiden johdosta lupahakemus voitaisiin katsoa puutteelliseksi tai epäluotettavaksi. Lupapäätöksessä edellytetään kuitenkin lisäksi joidenkin asioiden tarkempaa suunnittelua ja toiminnan vaikutusten monipuolista seurantaa, mikä onkin välttämätöntä näin laajassa hankkeessa. Kokonaan uuden toiminnan aloittamiseen liittyy aina tiettyä epävarmuutta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että lupahakemus olisi ollut puutteellinen.”

” Yksityiskohtainen suunnittelu ja riittävät selvitykset suunnitelmien toteuttamiskelpoisuudesta ovat toki joidenkin toimintojen osalta lähtökohtaisesti tarpeen jo lupaharkintaa tehtäessä. Yhtiö kuitenkin katsoo lupaviranomaisen tavoin ja hallinnon suhteellisuusperiaate huomioiden, että selvitysvelvollisuuksia tulee näin laajassa hankkeessa kyetä joltain osin lykkäämään myöhempään ajankohtaan, kun hankkeen toteutuminen on varmistunut.”

Katsomme Yhtiön myöntävän, että hanke on niin laaja, ettei yhtiö ole voinut kaikkia selvityksiä tehdä lupahakemukseen liittyen, ja vaatii siihen perustuen, että sillä perusteella ei saisi katsoa lupahakemusta puutteelliseksi.

 

Katsomme Yhtiön valitusperustelun luontodirektiivin, ympäristövaikutusten arviointidirektiivin ja vesipuitedirektiivin vastaiseksi, koska kyseiset direktiivit edellyttävät ennalta varautumisen periaatteeseen perustuvia riittäviä ja luotettavia selvityksiä hankkeen vaikutuksista luontoon, ympäristöön, vesistöön ja kalastoon luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Katsomme, että koska Yhtiön valituksen perustelu on lainsäädännön vastainen, on valitus tältä osin hylättävä.

Vastineen tiivistelmä

Katsomme, että Yhtiö on perustellut sekä valituslupahakemustaan että valitustaan virheellisiin lainsäädännön tulkintoihin perustuen, jättänyt lainsäädäntöä ja lain soveltamista velvoittavat EU direktiivit sekä valituslupahakemuksessaan että valituksessaan huomiotta, jonka vuoksi Yhtiön esittämät valituslupahakemuksen ja valituksen perustelut ovat oikeusperusteeltaan perusteettomia ja ne on hylättävä. Sen vuoksi Yhtiön valituslupahakemus ja valitus on hylättävä.

 

Tietopyynnöt

Pyydämme tiedottamaan tähän vastineeseen annettavista lausunnoista ja antamaan meille mahdollisuus lausua niihin.

 

Kunnioittaen

Rovaniemellä 6.11. 2020

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

lappi@sll.fi

040 823 2443

Rovakatu 23, 96100 Rovaniemi

 

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry:n puolesta

 

puheenjohtaja Seppo Aikio              toiminnanjohtaja Mika Flöjt

 

Nuortin Elinkautiset ry