Vastaselitys Vaasan hallinto-oikeuteen Sankapalonsuon turpeennostoluvasta

Kannanotot 13.2.2017

VAASAN HALLINTO-OIKEUDELLE

Viite Vaasan hallinto-oikeuden vastaselityspyyntö 23.1.2017, lähete 5888/16, diaarinumerot 01385/16/5115, 01435/16/5115 sekä vastaselityspyynnön täydennys 25.1.2017

Asia Vastaselitys Tainikoski Oy:n vastineeseen ja Simon kunnan ympäristölautakunnan lausuntoon koskien Sankapalonsuon turvetuotantoalueen ympäristölupaa ja toiminnan aloittamista

Vastaselityksen antajat

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Maailman Luonnon Säätiö (WWF), Suomen rahasto

Vastaselityksemme Tainikoski Oy:n vastineeseen

Tainikoski Oy muistuttaa vastineessaan (19.1.2017) hankkeen kalataloudellisista vaikutuksista, että ”keskeinen merkitys jokikalastusta kestävien lohikantojen palautumiseen on ollut merialueen ammattikalastuksen tiukalla rajoittamisella”. Yhdymme Tainikoski Oy:n vastineeseen siltä osin, että merikalastuksen tiukentunut säätely on lisännyt huomattavasti jokeen palaavien emokalojen määrää Simojoessa. Kuitenkin tulee huomioida, että Luonnonvarakeskuksen seurantojen (Romakkaniemi 2017, liite 1.) perusteella Simojoella lohen selviytyminen mädistä vaelluspoikaseksi on ollut keskimäärin vain 0,45 % (vuodet 2008-2012), kun taas Tornionjoella vastaava selviytyminen on ollut keskimäärin 1,05 % (vuodet 2009-2011). Tornionjoella lohenpoikasten selviytyminen on siis yli kaksinkertaista Simojokeen verrattuna.

Tornion- ja Simojoen erot lohen poikasten selviytymisessä selittyvät ainoastaan jokiympäristöön tilaan liittyvillä tekijöillä, sillä tässä tarkastelussa merikalastuksen vaikutuksella ei ole merkitystä. Tainikoski Oy käyttää vastineessaan merikalastusta selittävänä ja tärkeimpänä tekijänä lohikannan elpymiselle, mutta Luonnonvarakeskuksen seurantojen tulokset kertovat yksiselitteisesti, että Simojoella lohikannan elpymiseen vaikuttaa merkittävästi myös jokiympäristön heikentynyt tila. Simojoella lohen heikkoon selviytymiseen on siis todellakin aiheellista epäillä syyksi valituksessamme esiteltyä kiintoaineen vaikutusta. Näin ollen toimenpiteet, jotka edelleen lisäävät vaelluskalojen selviytymisen kannalta haitallisia vaikutuksia, tulee Simojoella kieltää.

Lisäksi tulee huomioida, että merikalastuksen vaikutus Simojoen lohikantaan näyttäisi ylipäänsä pienemmältä kuin esimerkiksi Tornionjoella. Romakkaniemen (2017) mukaan Simojoen lohen eloonjäänti vaelluspoikasesta jokeen palaavaksi emoloheksi on ollut keskimäärin 7,5 % ja parhaimmillaan jopa 13 % (vaelluspoikasvuosiluokat 2007-2012). Tämä on jopa maailmanlaajuisesti ennätyksellisen korkea selviytymisprosentti. Tornionjoen lohen osalta vastaavasti eloonjäänti vaelluspoikasesta jokeen palaavaksi emoksi on ollut vuosiluokissa 2008-2011 keskimäärin vain 3,5 %. Tarkkaa syytä tähän eroon ei tunneta, mutta ilmeisesti Simojen lohen syönnösalueet sijaitsevat pohjoisempana kuin Tornionjoen lohen, jolloin niihin kohdistuu vähemmän avomerikalastusta (suullinen tiedonanto, Atso Romakkaniemi 24.2.2017). Tämäkin tukee selkeästi sitä, että merikalastuksen säätely ei yksin riitä selittämään Simojoen lohikannan elpymiseen liittyviä ongelmia.

Meritaimeneen liittyen Tainikoski Oy tuo esille vastineessaan, että ”meritaimenen luonnonkierrolle on tyypillistä, että se käyttää lisääntymisalueinaan enemmänkin sivujokia ja puroja kuin pääuomaa, joka on lohen pääasiallista lisääntymisaluetta”. Perusteluissaan Tainikoski Oy tuo esille Tornion-Muonionjoen vesistöalueen, missä meritaimenen pääasialliset lisääntymisalueet sijaitsevat sivujoissa. Tainikoski Oy toteaa, että meritaimenen luonnonkierrolle sopivat potentiaaliset hiekka- ja soramailta laskevat sivujoet ja purot yksinkertaisesti puuttuvat Simojoen alueelta ja, että Simojokeen laskevien sivujokien ja purojen valuma-alueilla on tehty aikoinaan runsaasti metsä- ja suo-ojituksia, jotka ovat heikentäneen niiden veden laatua.

On totta, että taimenen lisääntymisalueet sijaitsevat useimmiten pienemmissä sivujoissa ja -puroissa. Simojoki on kuitenkin huomattavasti Tornionjokea pienempi joki, eivätkä joet ole tässä suhteessa täysin vertailukelpoisia. Simojoki vastaa kokonsa puolesta pikemminkin Tornionjoen suurimpia latva- ja sivujokia, joissa taimen lisääntyy. Näin ollen Simojoen tapauksessa ole mitään syytä olettaa, etteikö taimen käyttäisi Simojoella myös pääuomaa lisääntymisalueenaan. Simojoen pääuoman lisääntymisalueiden suojelun merkitystä korostaa myös se, että useat sivujoet ja -purot ovat voimakkaasti muuttuneita ojitusten vuoksi, kuten Tainikoski Oy vastineessaan tuo hyvin esille. Äärimmäisen uhanalaisen meritaimenkannan suojelemiseksi on näin ollen ensi arvoisen tärkeää, ettei pääuomaan kohdistuvaa kuormitusta lisätä entisestään.

Ylivirtaamien osalta toteamme, että uudistamme valituksessa sanotun, sillä Tainikoski Oy ei ole mitenkään pystynyt osoittamaan valituksessa esitettyä kritiikkiä ylivirtaamien päästöjen puutteellisesta mittaamisesta perättömäksi.

Vastaselityksemme Simon kunnan ympäristölautakunnan lausuntoon

Simon kunnan ympäristölautakuntakäsittelyssä 31.3.2015 lautakunta katsoi, ettei Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lausuntopyyntöön ole tarvetta antaa lausuntoa ja 13.12.2016 käsittelyssä lautakunta viittaa vain Pohjois-Suomen aluehallintoviraston lausuntoon. Eli näyttäisi siltä, että ympäristölautakunnalla ei ole asiantuntemusta lausua asiasta mitään tai se ei jostain muusta syystä halua ottaa asiaan kantaa. Meille on ilmoitettu, että Tainikoski Oy:n johtaja Sauli Martimo on myös Simon kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Näyttäisi siltä, että jääviyspykälät eivät täyttyne, mutta ympäristölautakunnan haluttomuus lausua turvelupahakemuksesta voi selittyä myös sillä, että luvan hakija on myös kunnan johtohenkilöitä.

Varaamme itsellemme oikeuden täydentää lausuntoamme myös jatkossa.

Rovaniemellä ja Helsingissä 13.2.2017

VAKUUDEKSI

Suomen luonnonsuojeluliiton Lapin piiri ry

Seppo Aikio Tarja Pasma

puheenjohtaja toiminnanjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Harri Hölttä Päivi Lundvall

puheenjohtaja toiminnanjohtaja

WWF Suomi

Jari Luukkonen Matti Ovaska

suojelujohtaja suojeluasiantuntija