Kaivos uhkaa Soklin ainutlaatuista luontoa

Lapissa Savukosken kunnassa sijaitsevat Soklin ahot ovat metrin korkuista katajaa kasvavia sammalpohjaisia avoimia kenttiä. Vain muutama koivu ja kuusi nousi katajien yläpuolelle harvakseltaan. Parhaimmillaan kataja-ahojen koko on useita kymmeniä hehtaareja. Näky toi mieleeni Afrikan savannit. Jos papanoiden osoittamat poro ja hirvi olisivat käyskennelleet katajien välissä, tunnelma olisi ollut sama kuin norsujen ja kirahvien kävellessä savanneilla.

Luonnonsuojelulain mukaan katajakedot ovat suojeltuja luontotyyppejä, mutta silloin tarkoitetaan ihmisen laidunnuksella aikaansaamia ketoja. Soklin luontaisesti syntyneet katajia ja vaivaiskoivuja kasvavat ahot eivät sovi tähän luonnonsuojelulain määritelmään, vaikka niiden suojelu olisi harvinaisuutensa vuoksi erittäin tarpeellista. Näiden ahojen arvellaan syntyneen maaperässä olevien poikkeavien mineraalien ja kylmien talvien yhteisvaikutuksena.

Uhanalaisista kasveista kataja-ahoilla kasvaa harvakseltaan tunturikissankelloa jonka uhanalaisuusluokitus on silmälläpidettävä. Näkyvimpänä kasvina ahoilla kukki yleinen kultapiisku ja puustosta avoimet mättäiköt olivat keltaisenaan kultapiiskun kukista. Muuten paksuhkon sammalkerroksen muodostavat yleiset kerros-, seinä- ja karhunsammal.

Toinen erityinen alue, jossa kävimme Soklissa, oli isoja koivuja ja matalaa katajaa kasvava metsä. Noin 100-vuotiaat (elleivät jopa sitä vanhemmat) koivut kasvavat tuppaina usea paksu runko lähtien samasta kohdasta. Koivut kasvavat väljästi jättäen välialueille tilaa. Vain muutama noin 50-vuotias kuusi kasvaa koivujen välissä, eniten välialueilla kasvaa metrin–puolentoista korkuista katajaa. Mieltäni ihmetytti isojen havupuiden – mäntyjen ja kuusien – puuttuminen, mutta maastossa ei näkynyt kantoja merkkinä, että alueella olisi tehty joskus hakkuita. Tällaiset lähes pelkästään koivua kasvavat vanhat lehtipuuvaltaiset lehtomaiset ja tuoreet kankaat ovat uhanalaisuusluokitukseltaan Pohjois-Suomessa erittäin uhanalaisia.

Kolmas erityinen tutustumiskohde oli Sokliaapa, joka on lähes puuton koivikkoletto. Tämän luontotyypin uhanalaisuus on vaarantunut. Sokliaavalla kasvaa useita eri putkilokasveja, kuten koko maassa rauhoitettu lettorikko. Sen uhanalaisuusluokitus on vaarantunut ja se kuuluu EU:n luontodirektiivin II ja IV –liitteiden lajeihin. Nämä lajit ovat yhteisön tärkeinä pitämiä lajeja ja erityisesti liitteen IV lajit edellyttävät tiukkaa suojelua. Lettorikkoa oli käyntimme aikana laskelmani mukaan täydessä kukassa yli 2000 yksilöä ja alueella oli vielä lisäksi niitä, jotka olivat jo kukkineet tai olivat vielä nupullaan.

Sokliaavan keskellä virtaa Soklioja, jonka rannoilla kasvaa rehevänä väinönputkea ja joka saa vetensä eri puolilla aapasuota sijaitsevista hetteistä. Myös yhdestä kaivosyhtiön keskelle suota poraamasta koereiästä ja siihen laitetusta rautaputkesta virtaa vettä vuolaasti. Putken lähellä kasvaa erityisesti suojeltavaa, uhanalaisuusluokitukseltaan erittäin uhanalaista turjanhorsmaa. Löysimme ja saimme kuvattua tämän harvinaisen kasvilajin. Läheltä turjanhorsman esiintymispaikkaa bongasimme ketonoidanlukon, uhanalaisuusluokitus silmälläpidettävä. Kauempaa Sokliojan läheisten hetteiden ympäristöstä tunnistimme kellosinilatvan ja ruokopuntarpään, joka on alueellisesti uhanalainen Metsä-Lappi-alueella. Suomen kansainvälisiä vastuulajeja edellisistä ovat lettorikko, turjanhorsma ja kellosinilatva.

Koko maassa suojelluista lajeista havaitsimme kolme pienikokoista sammakkoyksilöä, mutta varmuudella emme voineet määrittää, oliko kyseessä tavallinen ruskosammakko vai EU:n luontodirektiivin IV-liitteen laji viitasammakko. Keväällä sammakkojen soidinaikana nämä lajit on helpoin tunnistaa äänistä.

Kahden päivän tutustumiskäynti vakuutti minut Soklin erityisistä luontoarvoista; missään muualla en ole tavannut sellaisia luontotyyppejä kuin Soklin ahot ovat enkä niin rehevää aapasuota kuin Sokliaapa on. Myös kasvilajien runsaus yllätti minut. Vielä on löytämättä serpentiinikasvillisuuteen kuuluviat lajeja, joita kirjallisuuden mukaan alueella kasvaa, kuten lapinnätä (serpentiinityyppi) ja serpentiinipikkutervakko. Toivon mukaan näen tulevina kesinä myös nämä kasvit eikä Soklin ainutlaatuista luontoa ole pilattu kaivoksella.