Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry Kotkankatu 9 00510 Helsinki Kaupunginhallitus PL 1 00099 Helsingin kaupunki LAUSUNTO HELSINGIN YLEISKAAVA 2002 -EHDOTUKSESTA JOHDANTO Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry haluaa kiittää mahdollisuudestaan lausua Helsingin yleiskaava 2002 -ehdotuksesta. Yhdistys painottaa lausunnossaan Helsingin luonnon ja ympäristön tilaan sekä ympäristöterveyteen ja asumisviihtyvyyteen liittyviä seikkoja. Yhdistyksen näkemyksen mukaan nykyisiä viheralueita ei tule rakentamalla pienentää. Pääosa yhdistyksen lausunnosta käsittelee tiettyjen alueiden maankäyttövarauksia ja -rajauksia, joihin vielä ehdotamme muutoksia, vaikka kaavaehdotukseen onkin tehty eräitä myönteisiä muu-toksia kaavaluonnokseen verrattuna. Haluamme myös lausunnollamme kiinnittää kaavanvalmisteli-joiden huomion eräiden kaavamerkintöjen ja -määräysten riittämättömyyteen ohjata virkistysaluei-den maankäyttöä ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Huomautamme myös vaikutusarviointien vähäisestä näkyvyydestä yleiskaavaehdotuksessa, erityisesti liittyen liikennemelu- ja ilmansaaste-alueille rakentamiseen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Yhdistys ei tässä puutu kaa-van jatkosuunnittelussa kielteisten ympäristövaikutusten lievittämiseksi ehdotettuihin toimenpitei-siin, mutta toivoo, että niitä tullaan täsmentämään ja että niihin voi palata jatkokäsittelyssä. Vaiku-tusarvioinnit sisältävät paljon sellaista tietoa, jota jatkosuunnittelussa voidaan hyödyntää. Lopuksi lausumme muista huomionarvoisista seikoista, jotka mielestämme vaativat täsmennystä yleiskaa-vassa. MAANKÄYTTÖVARAUKSET: ALUEKOHTAINEN TARKASTELU Mustavuori - Pohjois-Vuosaari Mustavuoreen rajoittuvan arvokkaan kallioalueen eteläosa on osoitettu yleiskaavaehdotuksessa asuntovaltaiseen rakentamiseen. Alue rajautuu lähelle nykyistä Mustavuoren luonnonsuojelualuetta. Vuosaaren Niinisaarentien kalliojakso on valtakunnallisesti luokiteltu geologisesti ja biologisesti hyvin merkittäväksi ja Helsingin kalliokohteista arvokkaimmaksi. Kallioalue Niinisaarentien varrel-la on myös tärkeä virkistysalue, ja toimii osana Uutelasta Mustavuoren kautta Sipoonkorpeen johta-vaa ekologista käytävää sekä osittain suojavyöhykkeenä luonnonsuojelualueelle. Alueen rakentami-nen olisi Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä ekologisesti kestämätöntä tuhotessaan ar-vokkaan kallioalueen ja kaventaessaan viherkäytävää. Alue olisi mielestämme säästettävä asuntora-kentamiselta ja säilytettävä viheralueena. Mahdollinen rakentaminen tulisi osoittaa ainoastaan Pors-lahdentien jälkeiselle alueelle Laivanrakentajantien varteen. Myllypuro - Roihupelto Vesitornin itäpuolista pientalovaltaisen asuntoalueen varausta tulisi pienentää, jotta seudullisesti tärkeän, Viikistä itään suuntautuvan viherkäytävän jatkuvuus, laajuus ja toimivuus varmistuu. Niin-ikään Roihupellon Viilarintien eteläpuoleista asuinaluetta tulee samasta syystä pienentää. Yleiskaa-vaehdotuksessa Myllypuroon ja Roihuvuoreen osoitettujen asuinalueiden rakentamisen seurauksena Viikin ja Mustapuron välinen viheryhteys kapenisi liikaa. Alueelle on valmisteilla olevassa Uuden-maan maakuntakaavaehdotuksessa merkitty viheryhteystarve. Lisäksi alueella on kaksi arvokasta kasvillisuuskohdetta. Näistä Myllypuron Matokallion korpi- ja lehtoalueen tila heikkenee jo liian lähelle rakentamisesta. Näin ollen viheralueiden ja rakennettujen alueiden välisten suojavyöhykkeiden tulisi olla riittävän leveitä. Herttoniemen metsäselänne Yleiskaavaehdotuksessa nykyiselle metsäiselle virkistysalueelle Herttoniemen urheilupuiston, So-pulitien pientaloalueen, Siilitien länsipuolisen kerrostaloalueen ja Viikin peltojen väliin on osoitettu pientalovaltainen asuntoalue. Alue kuuluu Vanhankaupunginlahden, Viikin ja Kivikon virkis-tysaluekokonaisuuteen, reunustaa Viikin peltoaluetta ja on osa Vanhankaupunginlahden Natura-alueen suojavihervyöhykettä. Vanhankaupunginlahden ympäristöön, esimerkiksi Viikkiin ja Ara-bianrantaan, on viime vuosina kohdistettu runsaasti asuinrakentamista, joka jatkuu edelleen. Natura-alueen suojavihervyöhyke on täten kaventunut, ja virkistyskäyttöpaine lahden ympärysalueilla on kasvanut. Näin ollen Herttoniemen metsäselänteen asuntorakentamisesta tulisi mielestämme luopua, ja alue tulisi säilyttää viheralueena, alue sopisi myös liitettäväksi Helsinki-puistoon. Vallisaari ja Kuningassaari Nykyään puolustusvoimien hallinnoimat Vallisaari ja Kuningassaari on yleiskaavaehdotuksessa osoitettu alueiksi, jotka muutetaan asunto- ja virkistysalueiksi, jos nykyinen toiminta päättyy (kaa-vamerkintä (A)). Saaret ovat kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta ja luonteeltaan suora jatko Suomenlinnan maailmanperintökohteelle osana merellistä linnoitusjärjestelmää. Vaikutusarvioin-nissa Vallisaari on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi ja kumpaakin saarta on ehdotettu maailmanperintökohteen suojavyöhykkeeseen. Lisäksi saaret kuu-luvat kasvistonsa puolesta Helsingin rikkaimpiin alueisiin. Näin ollen saarten (A)-merkinnät tulisi poistaa yleiskaavaehdotuksesta, eikä niitä tulisi ottaa asuntorakentamiskäyttöön. Mahdollinen vir-kistyskäyttö tulisi rajoittaa siten, että saarien ominaispiirre säilyy, sillä liiallinen virkistyskäyttö voi heikentää lajiston monimuotoisuutta. Jos alueiden sotilaskäyttö loppuu, saaret tulisi liittää osaksi Helsinki-puistoa, johon ne luontevasti kuuluisivat. Valli- ja Kuningassaareen tulisi laatia oma hoito- ja käyttösuunnitelma sekä osa alueista rauhoittaa kaupungin omalla päätöksellä. Haaga Haagan liikenneympyrän ja Riistavuoren alueen ekologinen viherkäytävä kapenisi yleiskaavaehdo-tuksen toteuttamisen seurauksena, ja Riistavuorenpuisto jäisi eristyksiin. Mielestämme Haagassa-kaan ei tulisi ottaa rakentamiskäyttöön alueita, joiden rakentaminen katkaisee viheryhteyksiä. Malminkartano: Honkasuo Honkasuolle yleiskaavaehdotuksessa varattua pientalovaltaista asuinaluetta olisi pienennettävä ja osa muutettava yleiskaavassa virkistysalueeksi. Mieluiten alueen rakentamisesta tulisi kokonaan luopua. Honkasuon alue sijaitsee lähellä Malminkartanon täyttömäkeä, ja yhdistyy pohjoisessa maakunnallisesti tärkeään ekologiseen käytävään, joka kulkee Espoon kaupungin alueelta Laajalah-desta Rajatorpan ja Vantaan Myyrmäen kautta pohjoiseen. Suunniteltu asuinalue pienentäisi virkis-tysaluetta sekä kaventaisi viherkäytävää ja heikentäisi sen arvoa toimia ekologisena käytävänä. Meluhaittojen minimoimiseksi mahdollinen Kehä II -tie tulee yhdistyksen mielestä yleiskaavaehdo-tuksen mukaisesti sijoittaa Honkasuon alueella tunneliin. Lauttasaari Lauttasaaren pohjoisosaan kaavoitettujen uusien rakentamisalueiden jatkosuunnittelussa on kau-punkikuvalliset, kulttuurihistorialliset ja luontoarvot otettava huomioon ja turvattava. Lisäksi ker-rostaloaluevaraukset tulisi poistaa kahdesta vanhasta puistoalueesta, Myllykallion puistosta ja Laut-tasaaren urheilupuistosta. Myllykallion pohjoisrinne on kulttuurihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä muun muassa julkisten rakennusten ympäristönä. Alueella on myös geomorfologisesti arvokas, luonnonhistorialli-sena muistomerkkinä pidettävä Litorina-meren rantamuodostuma, osa Myllykallion - Katajaharjun drumliinimuodostumaa. Lisäksi alue on tärkeä metsäinen osa viheraluekokonaisuutta, jonka merki-tys sekä ydinalueena että viheryhteytenä on Lauttasaaressa paikallisesti tärkeä. Pyrinnön urheilukenttä olisi säilytettävä virkistysalueena. Lauttasaari vastaa väestöpohjaltaan kes-kikokoista suomalaista kaupunkia, ja alueelle suunnitellaan ja parhaillaan rakennetaankin lisää asuntoja. Näin ollen on vaikea nähdä perusteita alueen ainoan ja vilkkaassa käytössä olevan urhei-lukentän kaavoittamiselle asuinrakentamiseen, etenkin kun Pyrinnön kentän tilalle ei ole löydettä-vissä korvaavaa paikkaa. Näiden alueiden rakentamisella ei olisi merkitystä Länsiväylän kattamisen kannalta, mutta maise-malle ja luonnolle alueen kerrostalorakentaminen olisi tuhoisaa. Lisäksi alueet olisivat meluhaitto-jen ja ilmanlaatuongelmien takia ympäristöterveydellisesti huonoja asuntoalueina. Alueet, joiden rajauksia on yleiskaavaehdotuksessa muutettu yleiskaavaluonnokseen verrattuna Meri-Rastila Meri-Rastilan nykyisen asuinalueen ja Vartiokylänlahden välissä Vuotien eteläpuolella on viher-alue, jota yleiskaavaehdotuksessa levennettiin kerrostalovaltaisen alueen kustannuksella yleiskaava-luonnokseen verrattuna. Alueella sijaitsee Litorina-meren rantakivikko, ns. pirunpelto, joka ehdo-tuksen toteutuessa jäisi puristuksiin kerrostaloalueen sisään, kerrostalojen pihojen väliin. Mieles-tämme pirunpelto tulisi yleiskaavassa liittää Meri-Rastilan viheraluekokonaisuuteen kaventamalla kerrostaloaluetta lisää ja jättämällä rinteen pohjoisreuna rakentamatta. Rantakivikko on Helsingin mittakaavassa huomattava geomorfologinen kohde ja luonnonhistoriallinen muistomerkki jääkau-den jälkeisen ajan kehityshistoriasta, palvellen tällaisena myös opetuksellisia tarkoituksia. Alue täydentäisi luonnonmuistomerkkinä myös Vartiokylänlahtea ympäröivää Itä - Helsingin kulttuuri-puistoa, jonka imagoon kuuluvat eri-ikäiset kulttuurihistorialliset kohteet kuten pronssikautiset hau-dat, muinaislinnan ja maanlinnoituksen rauniot, kartanot ja muut kulttuuriympäristöt. Meri-Rastilan metsäisellä viheralueella on lisäksi tärkeä merkitys sekä luonnon kannalta viherkäytävänä, että asukkaiden lähivirkistysalueena. Näin ollen viheralueen säilyttäminen mahdollisimman laajana ja yhtenäisenä on perusteltua. Vartioharju: Tankomäki Vartioharjun Tankomäkeen on yleiskaavaehdotuksessa osoitettu pientalovaltainen asuinalue, jota ehdotuksessa yleiskaavaluonnokseen verrattuna laajennettiin pohjoiseen, kiinni työpaikka-alueeseen. Tankomäki sijaitsee Broändanpuron ja Mellumäenpuron yhtymäkohdassa luonnon- ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän Broändan purolaakson keskellä. Alueen rakentaminen heiken-täisi oleellisesti Vartiokylänlahti-Broända -purolaakson toimivuutta ekologisena viherkäytävänä. Alueella on myös muun muassa useita kookkaita siirtolohkareita, metsäinen mäki, pronssikautinen hautaröykkiö, vanha pihapiiri ja koulu sekä huonosti tutkittuja vanhan asutuksen jäänteitä. Yleis-kaavaehdotuksessa asuntorakentamiseen varatun lisäalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee lisäksi Uudenmaan perinnemaisemaselvityksessä mainittu perinnebiotooppikohde, Linnavuoren-puiston keto, jonka suojavyöhyke on kaavaehdotuksessa olematon. Helsingin luontoselvityksissä Linnavuorenpuiston keto mainitaan Helsingin kauneimpana kukkaniittynä. Alueen luonto- ja kult-tuuriarvojen säilymisen turvaamiseksi yleiskaavaehdotuksen pientalovaltaisesta alueesta huomatta-va osa olisi muutettava virkistysalueeksi. Laajasalo: Kruunuvuori ja Stansvikin alue Kruununvuorenlampea ympäröivää viheraluetta tulisi laajentaa ja mieluiten rauhoittaa. Kolmen lähekkäisen suojellun kohteen, Kruununvuorenlammen, Stansvikin kaivoskallion ja lehmuslehto-alueen välinen viheryhteys olisi turvattava yleiskaavalla, kuten myös niiden yhteys Tullisaareen. Alueet ovat vaarassa jäädä puristuksiin asuinalueiden väliin, ja alueen suojeltujen kohteiden merkit-tävien luontoarvojen turvaaminen edellyttää laajempaa suojavyöhykettä. Alue on myös muun muas-sa entisen huvilakulttuuriinsa ja läheisen hopeakaivoksen perusteella kulttuurihistoriallisesti arvokas ja tulisi liittää Helsinki-puistoon. Alue olisi puiston luonteva osa ja sillä olisi puiston imagoa kohot-tava vaikutus myös, koska alueesta nimensä saanut Kruunuvuorenselkä on puiston keskeisiä vesi-alueita. Merentäytöt ja rakentaminen rannoilla tulisi rajoittaa ainoastaan öljysataman nykyisinkin rakenne-tuille alueille, luonnonrantoja ei siis pitäisi täyttää eikä rakentaa. Laajasalon eteläiset, luonnontilai-set rantakallioalueet tulee merkitä viheralueeksi, ja vastaamaan valmisteilla olevan Uudenmaan maakuntakaavaehdotuksen viherkäytävää. Uudenmaan valmisteilla olevassa maakuntakaavaehdo-tuksessa Kruunuvuoren luonnontilaiset ranta-alueet on merkitty tärkeäksi virkistys- ja luontoalueek-si, jonka omaleimaisuus ja eläinten luonnollinen liikkumismahdollisuus tulee turvata. Lisäksi alu-een kallioalueet ovat mukana uudessa valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden luettelossa. Vartiosaari, Kivinokka ja Koivusaari Vartiosaari, Kivinokka ja Koivusaari on yleiskaavaehdotuksessa merkitty selvitysalueiksi, joiden maankäyttö ratkaistaan yleiskaavalla tai osayleiskaavalla. Selvitysaluemerkintä tulee mielestämme poistaa näistä kohteista. Alueet on säästettävä rakentamiselta ja niitä on kehitettävä virkistysalueina. Vartiosaarta olisi kehitettävä kasvavan Helsingin erityisenä virkistysalue-helmenä. Kivinokka olisi liitettävä Helsinki-puistoon, johon se sijaintinsa ja luontonsa puolesta soveltuu erinomaisesti: Alue on kesämaja- ja siirtolapuutarhatoimintansa sekä Kulosaaren kartanon takia kulttuurihistoriallisesti arvokas. Lisäksi Kivinokka kuuluu Vanhankaupunginlahden Natura-alueen suojavihervyöhykkeeseen, ja Vanhakaupunginlahden luonnonsuojelualue ulottuu Kivinokan rantaan saakka. Kivinokka on säilyttänyt metsäisen luonteensa ja on kasvillisuudeltaan ja linnustoltaan ar-vokas kohde. Alue on myös tärkeä paikallinen virkistysalue. Koivusaarta olisi kehitettävä merellisenä virkistysalueena. Sen rakentaminen olisi maisemallisesti epäedullista, eikä asuinrakentaminen Koivusaaren kaltaisille pahoille melu- ja liikennepäästöalueil-le ole suositettavaa. Länsimetro voidaan toteuttaa ilman Koivusaaren rakentamistakin. Lassila Vihdintien ja Mätäjoen välinen alue on yleiskaavaehdotuksessa merkitty kerrostalovaltaiseksi, ja on ehdotuksessa kapeampi kuin luonnoksessa. Kerrostalomerkintä olisi mielestämme poistettava ko-konaan (tai rajattava vielä pienemmäksi) ja muutettava virkistysalueeksi. Länsipuisto Mätäjokilaak-soineen on ainoa viherkäytävä, joka ulottuu läpi koko läntisen Helsingin. Mikäli virkistysaluemer-kintää ei edelleen laajenneta, puiston liiallinen kapeneminen aiheuttaa tässä kohdassa viherkäytävän katkeamisen. Seudullisesti tärkeä viheryhteys on merkitty viheryhteystarpeena Uudenmaan valmis-teilla olevaan maakuntakaavaehdotukseen. KAAVAMERKINNÄT JA -MÄÄRÄYKSET Yleistä Yleiskaavan tavoitteisiin kuuluu muun muassa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja lisää-minen. Helsinki-puiston merkitseminen omalla kaavamerkinnällään yleiskaavaehdotuksessa on as-kel tähän suuntaan. Pääosin käytetyt kaavamerkinnät (suojelualuemerkintää lukuun ottamatta) eivät kuitenkaan varsinaisesti ota huomioon luonnon monimuotoisuutta. Kaavamääräykset eivät myös-kään juurikaan velvoita alueiden laadulliseen kehittämiseen. Yleiskaavaehdotuksessa viheralueet on jaettu vain kaupunkipuistoihin ja virkistysalueisiin, mikä on mielestämme riittämätöntä eivätkä kaavamääräykset määrittele alueiden käyttöä riittävän täsmällisesti. Luonnon monimuotoisuuden ylläpitämistä voisi kaavassa edistää nykyistä paremmin sekä kaavamerkinnöillä että määräyksillä. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry ehdottaa, että viheralueiden kaavamerkintöjä ja -määräyksiä monipuolistettaisiin ja tarkennettaisiin esimerkiksi Ympäristöministeriön suosittelemien mukaisiksi seuraavasti: kaavamerkinnöin olisi selvemmin erotettava a) rakentamattomat viheraluekokonaisuu-det (V), b) rakennetut puistoalueet (VP) ja c) urheilu- ja virkistyspalvelujen alueet (VU). Lisäksi olisi kaavamerkinnöin osoitettava suojavihervyöhykkeet (EV), viheryhteystarpeet (viher) ja luon-non monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet (luo), kuten perinnemaisemakohteet. Muutosehdotuksia kaavamääräyksiin Kaupunkipuiston ja virkistysalueen kaavamääräyksistä tulisi poistaa lause "Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä". Virkistysalueiden luontoarvot on kaavaehdotuksessa muutenkin otettu heikosti huomioon muun muassa edellä mainittujen kaava-merkintöjen puutteellisuuksien takia. Helsinki-puiston kaavamääräykseen olisi lisättävä, että aluetta kehitetään maankäyttö- ja rakennus-lain mukaisen kansallisen kaupunkipuiston periaattein. Maakuntakaavan suhde Helsingin yleiskaava 2002 -ehdotukseen Uudenmaan alueen maakuntakaavaluonnos oli lausuntokierroksella vuonna 2002, ja tällä hetkellä laaditaan maakuntakaavaehdotusta. Helsingin erityistarpeet liikenne- ja teollisuustoimintojen osalta on valmisteilla olevassa maakuntakaavaehdotuksessa otettu huomioon. Valmisteilla olevaan maa-kuntakaavaehdotukseen on muun muassa merkitty metroyhteysvaraus Katajanokalta Laajasaloon. Maakuntakaavaehdotuksessa on myös osoitettu eliölajien liikkumisen ja leviämisen kannalta oleel-liset, maakunnallisesti tärkeät viheryhteystarpeet. Helsingin yleiskaava 2002 -ehdotuksesta puuttuu merkintä Helsingin kaupungin alueen maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävistä viheryhteys-tarpeista, eikä viheryhteystarpeita ja niiden osoittamista ole käsitelty edes selosteosassa. Maakunnallisesti tärkeitä ekologisia viherkäytäviä Helsingissä ovat: a)Hakuninmaalta pohjoiseen (alueelta yhteys Haltialaan, osa Helsinki-puistoa) b)Viikki - Veräjänmäki - Pukinmäki - Haltiala (osa Helsinki-puistoa) c)Viikki - Kurkimäki - Rajakylä - Hakunila - Sipoonkorpi Lisäksi paikallisesti merkittäviä viherkäytäviä, jotka tulisi merkitä yleiskaavaan tärkeiksi ekologi-siksi viherkäytäviksi ovat: d)Vartiosaari - Vartiokylänlahti - Mustavuori - Sipoonkorpi e)Uutela - Mustavuori - Sipoonkorpi (Vuosaaripuisto) f)Keskuspuisto g)Haaga - Lassila - Malminkartano h)Mustapuron laakso Näiden säilyminen myös ekologisesti toiminnallisina käytävinä olisi yleiskaavalla turvattava. MUUT HUOMIONARVOISET SEIKAT Vaikutusarviointien huomioon ottamisesta yleiskaavaa laadittaessa Yleiskaava 2002:n vaikutusten arviointia varten tehtiin kiitettävä määrä selvityksiä. Riittävän, maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen osallistumisen varmistamiseksi näiden olisi pitänyt olla lau-sujien ja muiden kaupunkilaisten saatavilla viimeistään silloin, kun yleiskaavaluonnos asetettiin nähtäväksi. Huomattava osa etenkin ympäristöterveyttä, elinoloja, ympäristöä ja luontoa koskevista selvityksistä valmistui kuitenkin vasta vuoden 2002 lopussa. Näin ollen paljon tärkeää tietoa yleis-kaavan vaikutuksista tuli kaupunkilaisten ulottuville varsin myöhäisessä vaiheessa kaavaprosessia. Näitä tietoja ei mielestämme myöskään ole riittävästi hyödynnetty itse kaavan laatimisprosessin aikana, eikä kielteisiä vaikutuksia ympäristöön ole tarpeeksi otettu huomioon yleiskaavaehdotuk-sessa. Yleiskaavaehdotus 2002:n selostusosassa esitetyt vaikutusarviointeihin perustuvat johtopää-tökset yleiskaavan luonto- ja ympäristövaikutuksista näyttävät monessa tapauksessa olevan ristirii-dassa vaikutusarviointien tulosten kanssa, eivätkä aina vastaa vaikutusarviointien sisältöä. Liikennemelu ja ilmansaasteet Yleiskaavaehdotuksessa on hyvin puutteellisesti otettu huomioon liikenteen aiheuttaman melun ja ilmansaasteiden vaikutukset osoittamalla suuri määrä asuinrakentamisalueita liikennemelun ja päästöjen kannalta epäedullisimmille alueille. Yli kolmannes uusista asuinalueista on yleiskaava-luonnoksessa osoitettu melualueille (vähintään 55dB). Päästöjen osalta kaupunki-ilman typpidiok-sidipitoisuudet saattavat liikennemäärien kasvusta huolimatta pitkällä tähtäimellä pienentyä uuden tekniikan käyttöönoton myötä. Pölyn ja pienhiukkasten, jotka ovat tärkeimpiä hengitystieongelmia aiheuttavia päästökomponentteja, pitoisuuksien vähenemistä ei kuitenkaan ole odotettavissa. Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä melu ja ilmansaasteet ovat voimakkaita asuinraken-tamista vastaan puhuvia tekijöitä. Alueilla, joilla yleiskaavaehdotuksen toteutuminen johtaisi sekä lisääntyvään päästöille altistumiseen että kielteisiin vaikutuksiin maisemalle tai luonnolle, asuinra-kentamisesta pitäisikin luopua. Tällaisia alueita ovat muun muassa Koivusaari, Pyrinnön kenttä ja Myllykallion puisto Lauttasaaressa, Pohjois-Vuosaari ja Fallbacka, Viikki, Myllypuro ja Roihupel-to, Lassila sekä tietyt alueet Haagassa. Erittäin positiivista on, että Helsingin "hiljaiset alueet" on kartoitettu, mutta näkyykö tämä arviointitulos yleiskaavaehdotuksessa? Yhdistys katsoo myös, että harvinaistuvina luonnonvaroina hiljaisten alueiden huomioon ottaminen kaavan jatkosuunnittelussa on tärkeää. Luonnonsuojelualueet, muut luonnontilaiset viheralueet ja luonnon monimuotoisuus Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteina on muun muassa luonnon monimuotoisuuden ja muiden luontoarvojen säilyttäminen. Natura- ja luonnonsuojelualu-eet on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) perusteella, ja niiden säilyminen olisi turvattava ympäröivien alueiden käytön suunnittelulla tai yleiskaavassa suojeltavien alueiden ympärille olisi osoitettava riittävät suojavyöhykkeet. Viikin Natura-alueen suojavihervyöhykettä Viikinrannalla levennettiin yleiskaavaehdotuksessa luonnokseen verrattuna, ja Säynäslahden pohjukkaan merkittiin uusi virkistysaluevaraus. Suojelu-alueiden tarvitsemat suojavyöhykkeet tulisikin varmistaa yleiskaavassa kaikilla Helsingin Natura- ja muilla luonnonsuojelualueilla sekä muissa arvokkaissa luontokohteissa. Viikissä suojavihervyöhy-kettä voisi edelleen leventää ja Viikinrannan rakennetun alueen varaaminen pääasiassa työpaikka-käyttöön vähentäisi asuintoimintojen kuormitusvaikutuksia Natura-alueen reunavyöhykkeeseen. Lisäksi Viikin pellot tulisi liittää Helsinki-puistoon. Kallahden Natura-alueella yleiskaavassa pitäisi tarkemmin arvioida esitetyn asukasmäärän virkis-tyskäytön ohjausta. Fallbackan asuinalueen lisärakentamisella olisi suojavyöhykkeen puuttumisen takia kielteinen vaikutus Mellunmäen luhta-alueeseen, samoin Itäväylän leventäminen vaikuttaisi haitallisesti Mustavuoren lehdon länsireunaan. Yleiskaavaehdotuksen aluerajaukset eivät, lähinnä suojavihervyöhykkeiden puuttumisen takia, pys-ty mielestämme riittävästi turvaamaan kaikkia luonnonsuojelualueita (kuten Rastilan neva ja Stans-vikin kaivoskallio) eikä suojeltuja luontotyyppejä (esimerkiksi Koivusaaressa ja Kruunuvuoressa). Yleiskaavaehdotuksen toteutuessa esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaita luontoalueita (Pohjois-Vuosaaren kallioselänne ja osa Kaitlahden kalliota) sekä erittäin uhanalainen kasvilaji, lehtonata Laakson lehdossa, jäisi rakentamisen alle (Laakson osalta Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry on allekirjoittanut Laakson asukkaiden adressin lehtoalueen säilyttämisen puolesta). Lisäksi on arvioi-tu, että yleiskaavan toteutuminen vähentäisi monimuotoisuutta eräissä arvokkaissa luontokohteissa (kuten Linnavuorenpuiston niitty ja Myllypuron Matokallio), jos rakennettu alue ulotetaan liian lähelle näitä luontokohteita. Yleiskaavaehdotuksessa Helsingin muiden merkittävien luonnontilaisten virkistysalueiden (metsät, kalliot, ranta-alueet) ekologista arvoa ei mielestämme myöskään ole riittävästi otettu huomioon. Harvinaisten luontokohteiden suojeleminen on tärkeää, mutta luonnon monimuotoisuuden pitkäai-kainen säilyminen riippuu kuitenkin lisäksi viheralueiden laajuudesta ja yhtenäisyydestä, jolloin yhtä tärkeässä asemassa Helsingin luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ovat 'aivan tavalliset' metsä-, suo-, kallio- ja ranta-alueet, joiden pienentämistä ja pirstomista tulisi välttää. Yleiskaavalla olisi siis tärkeää turvata myös näiden Helsingin paikallisesti arvokkaiden, vaikkakin valtakunnalli-sesti tavanomaisempien luontoalueiden ja -kohteiden asema. Tällaisia lähes luonnontilaisia metsä- ym. alueita on kiihtyvään tahtiin kadonnut tai ne ovat pienentyneet rakentamisen myötä. Pieniä metsiköitä häviää, isompia alueita nakerretaan reunoista ja viherkäytäviä katkeaa edelleen, ellei tätä vastuullisella kaavoituksella estetä. Kaupungin oman, paikallisen eliölajiston ja luontotyyppien mo-nimuotoisuuden sekä yhtenäisten luonnontilaisten viheraluekokonaisuuksien vaaliminen on sekä luonnon että ihmisasukkaiden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Yleiskaavan maankäytön kehityskuvassa korostetaan merellisen sijainnin merkitystä Helsingin kau-punkikuvassa. Nykyiset luonnontilaiset rannat on siis ehdottomasti säästettävä rakentamiselta, ja niiden luonnonarvojen säilyminen sekä virkistysarvo tulee ottaa huomioon yleiskaavassa. Rakentaminen umpeuttaisi merimaiseman ja ranta-alueet, ja kaupungin merellinen luonne säilyy ainoastaan, jos rannat säilytetään vapaina kaikkien käytössä. Pintaveden laatu merialueilla Yleiskaavaehdotuksessa osoitetuilla Jätkäsaaren, Salmisaaren ja Koivusaaren merentäytöillä on arvioitu olevan haitallisia vaikutuksia pintaveden laatuun Laajalahdella ja Seurasaarenselällä. Jätkä-saaren merentäyttöjen vaikutukset tulisivat selvimmin näkymään heikkenevinä virtauksina Laut-tasaarensalmessa ja veden lisääntyvänä viipymänä Seurasaarenselän alueella. Vaikutusarvioinnin mukaan viipymää voisi pienentää pyöristämällä Jätkäsaaren rantaviivaa (pienennetty täyttövaih-toehto). Sen sijaan Koivusaaren merentäytöillä olisi suurempi vaikutus sisälahtien veden vaihtuvuu-teen. Koivusaaren ja Jätkäsaaren täyttöjen yhteisvaikutusta ei ole tutkittu virtausmallitarkasteluna, mutta veden viipymän arvioitu lisäys on suurusluokaltaan noin 15 % nykytilanteeseen verrattuna. Liikenne- ja piha-alueiden lisääminen Helsingin silloilla ja isoilla saarilla (kuten Laajasalossa, Laut-tasaaressa ja Koivusaaressa) lisäisi pakokaasujen ja hulevesien mukana veteen joutuvien haitallisten aineiden pitoisuuksia heikentäen näin vedenlaatua rannoilla. Yleiskaavan yhteydessä ei kuitenkaan ole selvitetty, miten asutuksen ja liikenteen voimakas kasvattaminen vesien äärellä vaikuttaisi ranta- ja rannikkovesien tilaan . Rinnealueiden rakentaminen aiheuttaa merkittäviä muutoksia valumaolosuhteissa. Näin ollen rinne-alueille tulisi varata rakentamatonta tilaa, jotta vesi pääsisi valumaan maastoon ja imeytymään maaperään. Lisäksi asuinalueiden rakentamattomat alueet tulisi säilyttää mahdollisimman luon-nonmukaisina, sillä rakennetuilla viheralueilla ja piha-alueilla ei muodostu luonnontilaista maan-nosta. Rakennettujen virkistysalueiden vaikutukset valumaolosuhteisiin ovat siis samanlaiset kuin asuinalueilla. Tuulivoima Yleiskaavaehdotukseen on merkitty raja, jonka eteläpuolisella merialueella voidaan selvittää tuuli-voiman sijoittamista. Mielestämme raja kulkee liian lähellä rannikkoa, ja sitä tulisi siirtää ulommas. Lisäksi virkistyskäyttöön ja varsinkin luontoon liittyviä vaikutuksia on vielä paljon selvittämättä. Erityisesti vaikutuksista arktisten lintujen kevätmuuttoon tarvitaan lisätietoa, koska vastaavanlaista ilmiötä ei välttämättä ole tuulivoimaloiden sijoituspaikoilla muualla, mutta Helsingin edustalle merkitty tuulivoiman sijoittamisen selvittämisalue sijaitsee arktisten lintujen muuttoreitillä. Yleis- ja asemakaavoituksen suhde Yleiskaavaehdotuksen karttaosassa aluerajauksia on luonnokseen verrattuna yleispiirteistetty. Yleiskaavan ympäristöön ja luontoon kohdistuvien ongelmien suhteen viitataan näin ollen helposti asemakaavaan. Kuitenkin pieni korjaus yleiskaavassa helpottaisi huomattavasti asemakaavavaihet-ta, ja on monessa tapauksessa ainoa realistinen tapa epäkohtien todelliseen korjaamiseen. Liikenne Liikenne on melun ja päästöjen takia merkittävä elämisen- ja ilmanlaatua heikentävä tekijä Helsin-gissä. Kaupungin olisi siis järjestelmällisesti pyrittävä hillitsemään etenkin henkilöautoliikenteen kasvua. Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry kannattaa Helsingin kaupungin painottamaa joukko-liikenteen, erityisesti raideliikenteen kehittämistä. Yhdistyksen mielestä länsimetron mahdollinen rakentaminen tulee kuitenkin toteuttaa vain yhdellä metroasemalla Lauttasaaressa, Koivusaareen ei tule rakentaa metroasemaa eikä asutusta. Sen sijaan Laajasalon metroa emme katso ensisijaiseksi, vaan saaren joukkoliikenneyhteyksiä voitaisiin kehittää esimerkiksi lauttayhteydellä Katajanokalta Kruunuvuoreen. Nykyiset joukkoliikenneyhteydet Viikin ja kantakaupungin välillä ovat riittämättömät, ja niitä tulisi pikaisesti parantaa. Viikistä etelään suunniteltu pikaraitiotie, Viira, kohentaa tilannetta, mikäli sillä turvataan keskustan ja Viikin mutkaton ja nopea joukkoliikenneyhteys. YHTEENVETO Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry esittää Helsingin yleiskaavaehdotukseen 2002 seuraavia muu-toksia ja tarkennuksia: Maankäyttö seuraavilla alueilla * Mustavuori - Pohjois-Vuosaari: asuntorakentamisesta on luovuttava, jotta arvokkaat luonto-alueet (kuten kalliot) säilyisivät * Myllypuro - Roihupelto: pientalovaltainen alue on rajattava pienemmäksi, jotta alueen ar-vokkaat kasvillisuuskohteet eivät kärsisi eikä viherkäytäväyhteys kapenisi liikaa * Herttoniemen metsäselänteen asuinrakentamisesta tulee luopua. * Vallisaari ja Kuningassaari: (A)-merkinnät tulee poistaa kaavakartasta ja kun sotilaskäyttö poistuu, saaret tulisi liittää osaksi Helsinki-puistoa. * Malminkartanon Honkasuo: viheryhteyden ja virkistyskäyttömahdollisuuksien turvaamisek-si pientalovaltaista asuinaluetta on pienennettävä siten, että ainakin osa siitä muutetaan vir-kistysalueeksi. * Lauttasaari: Pohjois-Lauttasaaren kerrostaloaluevaraukset tulee poistaa virkistysalueilta ja puistoista (Myllykallion puiston reuna ja Pyrinnön kentän alue). Alueet ovat maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti sekä luonnon ja virkistyksen kannalta tärkeitä. * Meri-Rastila: luonnon- ja virkistysarvojen turvaamiseksi kerrostaloaluetta on rajattava pie-nemmäksi ja pirunpelto liitettävä osaksi viheraluekokonaisuutta * Vartioharjun Tankomäki: viheraluetta tulee rajata suuremmaksi pientaloalueen kustannuk-sella, jotta tärkeä viherkäytävä ja vanha kulttuurimaisema sekä perinnemaisemakohde (Lin-navuorenpuiston keto) säilyisivät. * Laajasalo: Kruunuvuorenlammen itäpuolisia asuintaloaluevarauksia on pienennettävä. Kruunuvuoren lammen, suojellun jalopuumetsikön ja Stansvikin kaivosalueen välinen vi-heryhteys on turvattava kaavalla ja alueet liitettävä Helsinki-puistoon. * Vartiosaari, Kivinokka ja Koivusaari: selvitysaluemerkintä tulee poistaa kaavakartasta ja alueet on säilytettävä virkistysalueina. * Haaga: liikenneympyrän tuttumassa rakennettava alue on rajattava pienemmäksi niin, ettei viherkäytävä katkea. * Lassila: Vihdintien ja Mätäjoen välinen kerrostalovaltainen alue on rajattava kapeammaksi ja osa muutettava virkistysalueeksi, ettei viherkäytävä katkea. Kaavamerkintöjä ja -määräyksiä tulisi täsmentää seuraavasti: * Kaavamerkinnöillä tulisi selkeästi osoittaa ja erotella luonnontilaiset viheralueet rakenne-tuista puisto , urheilu- ja muista virkistysalueista. Lisäksi merkinnöillä olisi osoitettava suojavihervyöhykkeet, viheryhteystarpeet sekä luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet, kuten perinnemaisemat. * Viheralueiden ja kaupunkipuistojen kaavamääräyksistä tulisi poistaa lause "Alueelle saa rakentaa tarpeellisia yhdyskuntateknisen huollon tiloja ja liikenneväyliä". * Helsinki-puiston kaavamääräykseen olisi lisättävä, että aluetta kehitetään maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen kansallisen kaupunkipuiston periaattein. * Yleiskaavaan on merkittävä Helsingin maakunnallisesti tai paikallisesti merkittävät viheryh-teystarpeet, ja viheryhteyksien säilyminen ekologisesti toiminnallisina käytävinä olisi yleis-kaavalla turvattava. Muut huomionarvoiset seikat * Yleiskaava 2002:n vaikutusten arvioinnit valmistuivat sekä kaavan laadinnan että osallistu-misen kannalta liian myöhään. * Asuinrakentamista ei tulisi osoittaa alueille, joilla on tai tulee olemaan runsaasti liikenneme-lua ja ilmansaasteita. * Hiljaiset alueet tulee ottaa jatkosuunnittelussa huomioon. * Natura-alueille ja muille luonnonsuojelualueille on yleiskaavassa osoitettava riittävän leveät suojavihervyöhykkeet. * Helsingin luonnon monimuotoisuuden säilymisen varmistamiseksi olisi luonnontilaisia vi-heralueita, aluekokonaisuuksia ja viherkäytäviä säilytettävä riittävästi, eikä nykyisiä viher-alueita saisi nakertaa reunoistakaan. * Luonnonrannat tulee säilyttää rakentamattomina. * Merentäyttöjä on vähennettävä etenkin Jätkäsaaren rannoilla, jotta Lauttasaarensalmen virtaus pysyisi riittävänä eikä Seurasaarenselän vedenlaatu heikkenisi. Koivusaaren mahdollinen rakentaminen vaatii Koivusaaren ja Jätkäsaaren merentäyttöjen yhteisvaikutusten selvit-tämistä. * Lähellä rantaa sijaitsevat rinnealueet tulisi jättää rakentamatta, jotta rantojen vedenlaatu ei heikkenisi lisääntyneen pintavalunnan seurauksena. * Yleiskaavaehdotukseen merkittyä rajaa, jonka eteläpuolisella merialueella voidaan selvittää tuulivoiman sijoittamista, tulisi mahdollisesti siirtää ulommaksi rannikolta. * Kaupungin tulee järjestelmällisesti hillitä etenkin henkilöautoliikenteen kasvua ja jatkaa joukkoliikenteen, erityisesti raideliikenteen, kehittämistä. Helsingissä 30.4.2003 Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ry |