Lausunto Etelä-Suomen vedyn siirtoverkon YVA-ohjelmasta

LAUSUNTO 8.4.2026

Lupa- ja valvontavirasto

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Suomen kansallisen vedyn siirtoverkon, osa V, Etelä-Suomi, YVA-ohjelmasta

VIITE: LVV-U/32454/2026

YVA-ohjelmassa on esitetty luonto- ja muita selvityksiä, joita hankkeen vaikutusalueella on tarkoitus toteuttaa. Olennaisinta YVA:ssa on löytää tunnistetuille luontokohteille mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavat toteutusvaihtoehdot.

Ensisijaisesti on pyrittävä löytämään putkelle ja muille rakenteille sijainnit, jotka väistävät arvokkaat luontokohteet. Siellä missä tämä ei ole mahdollista, on selvitettävä toteutusvaihtoehtoja, jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa, kuten alittaminen poraamalla. Erityisesti lailla suojeltujen luontoarvojen, kuten vesilain suojeltujen luontotyyppien ja direktiivilajien kohdalla on etsittävä kaikki mahdolliset vaihtoehdot poikkeuslupamenettelyn välttämiseksi.

Hankkeen tarpeellisuus

YVA-ohjelmassa ei riittävästi perustella, miksi tarvitaan yli 1000 kilometriä pitkä vedynsiirtoputkisto. Vetyä valmistetaan nykyisin lähinnä maakaasusta, mutta tulevaisuudessa vedyn tuotannon on tarkoitus perustua uusiutuvilla energianlähteillä tuotettuun sähköön ja veteen. Sähkönsiirtoverkko on maanlaajuinen ja valtakunnallista runkoverkkoa vahvistetaan ja laajennetaan jatkuvasti. Siten sähköenergian siirto vedyn tuotantopaikoille on mahdollista. YVA:ssa tarkastellaan ns. nollavaihtoehtona sitä, että hanketta ei toteuteta. YVA-selostuksessa on syytä esittää perustelut, miksi tarvitaan yhtenäinen laaja vedyn siirtoverkko, jonka rakentaminen aiheuttaa merkittäviä luontohaittoja ja ilmastopäästöjä, ja miksi sitä ei voida korvata siirtämällä energiaa sähkönä ja valmistamalla vetyä siellä missä sille on tarvetta.

Vedyn siirtoverkon rakenteet

YVA-ohjelman mukaan siirtoverkko koostuu siirtoputkista (halkaisija enintään 1,2 m, peitesyvyys vähintään 1 m eli kaivannon syvyys noin 2-3 m) sekä venttiili- ja paineenvähennysasemista. Lisäksi rakennetaan venttiili- ja paineenvähennysasemien yhteyteen kaavin- ja mittausasemia sekä putkireitin varteen anodikenttiä.

YVA-ohjelman mukaan ”Työmaaliikennettä ja putken asennusta varten putkikaivannon viereen rakennetaan asennustie, joka seuraa putken linjausta. Kaasuputket tuodaan rautateitse tai maanteitse työmaan putkivarastoalueille arvioilta noin 12–18 metrin pituisina osina. Varastoalueelta putket kuljetetaan työmaa-alueelle maanteitse. Uusia teitä tehdään tarvittaessa myös venttiili-, linkki- ja paineenvähennysasemille ja putkilinjan alueelle pääsemiseksi.”

”Siirtoputkelle lunastettava, pysyvä käyttöoikeusalue on noin 10 metrin levyinen. Rakentamisen jälkeen peltoalueet ovat viljelyskelpoisia myös putkikaivannon kohdalla. Metsäalueilla käyttöoikeusalue on pidettävä puuttomana, eikä sillä voida harjoittaa metsätaloutta.” Pysyvän 10 metriä leveän käyttöoikeusalueen lisäksi tarvitaan rakentamisaikana paljon lisätilaa: metsässä työmaa-alue on leveydeltään 37 m ja peltoalueilla 40 m. Alitettaessa vesistöjä tai muita kohteita, tarvitaan poraus- ym. kalustolle vielä huomattavasti lisätilaa.

Maa- ja vesirakentaminen tulee olemaan raskasta ja sillä on huomattavasti työmaa-aluetta laajemmalle ulottuvia vaikutuksia. Varsinaisen putkikaivannon ja venttiiliasemien ym. rakennelmien lisäksi hanke edellyttää suurta määrää uusia väliaikaisia tai pysyviä teitä siirtoputken rakentamista ja huoltoa varten. Näiden rakentaminen vaikuttaa reitille osuvien luontokohteiden ja herkän lajiston liikkumismahdollisuuksien lisäksi merkittävästi lähialueen vesitalouteen, jolla on puolestaan suuria vaikutuksia erityisest suo- ja pienvesikohteisiin.

YVA:ssa on etsittävä haitattomimmat sijoituspaikat kaikille näille rakenteille ja YVA-selostuksessa on esitettävä putkilinjan lisäksi oheisrakenteiden (venttiiliasemat, paineenvähennysasemat, anodikentät, tiet) sijainnit ja niiden vaikutukset. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kaikkien rakenteiden rakentamisaikaiseen sekä pitkän aikavälin vaikutukseen pinta- ja pohjavesiin.

Metsäkadon välttäminen on tärkeää

Koska kyseessä on hyvin pitkä linjamainen rakenne, sen reitille osuu väistämättä paljon arvokkaita luonto- ja muita kohteita.

YVA-ohjelman mukaan: ”[Edellä mainitut] herkät kohteet on kierretty lähes poikkeuksetta, mikäli se on ollut mahdollista. Pitkänomaisissa kohteissa, kuten Natura 2000 -verkostoon kuuluvat joet ja poikittaisten harjumuodostumien pohjavesialueet, risteämiltä ei kuitenkaan ole vältytty. Rakennettavuus on huomioitu reitityksessä ohjaamalla reittiä kantaville rakennuspohjille, pois soilta ja jyrkänteiden läheisyydestä. Reittisuunnittelussa suositaan peltoalueita metsän sijasta, koska peltoalueilla viljely voi rakennustöiden jälkeen jatkua tavanomaiseen tapaan eikä käyttöaikana maanviljelylle aiheudu rajoituksia. Näin myös lievennetään siirtoputkiston rakentamisesta aiheutuvaa metsäpoistumaa, koska putken käyttöoikeusalue tulee jatkossa pitää puuttomana. Jokien risteämäkohdissa on vältetty koskialueita. Lisäksi tiheä asutus, kaivokset, maa-ainestenottoalueet, padot ja osa asemakaava-alueista on kierretty.”

Siirtoverkon kokonaispituudeksi ilmoitetaan noin 1 200 kilometriä, joten pysyvästi puuttoman 10 m leveän käyttöoikeusalueen sisään jää noin 1 200 hehtaaria alueita ja rakentamisaikainen 37-40 m leveä työmaavyöhyke kattaa noin 4 400 – 4 800 hehtaaria. Hankkeessa myllerretään siten hyvin suuri määrä maa-alueita ja on merkitystä sillä, poistuuko putkilinjan alta metsää ja muita luontoalueita vai toimitaanko pelloilla tai muilla ihmistoiminnan piiri jo otetuilla alueilla. On hyvä, että reittisuunnittelussa suositaan peltoalueita. YVA-ohjelman kappaleessa 7.1 on esitetty maankäyttömuotojen (erit. maa- ja metsätalous) pinta-aloja vetyputken vaikutusalueella. Olennaista tietoa olisi myös eri toteutusvaihtoehtojen vaatimat tilat erikseen työmaa-alueella (40/37m) ja käyttöoikeusalueella (10m) ja nämä on syytä esittää YVA-selostuksessa.

Siellä missä putki on pakko rakentaa metsään, tulee huomioida alueen nykyinen hakkuutilanne. Suosimalla reittivalinnoissa äskeittäin päätehakattuja tai nuoria metsiä voidaan välttää suuri osa hankkeen aiheuttamista haitoista niin luontoarvoille, ekologisille yhteyksille kuin hiilivarastoillekin.

Pienvedet ja vesilaki

Pitkälle putkilinjalle osuu väistämättä arvokkaita pienvesikohteita.

YVA-ohjelman kappaleessa 1.6.10 ”Vesilain mukainen lupa” on kuvattu erilaisia vesilain lupia, joita hankkeelta todennäköisesti tullaan vaatimaan. Kappaleessa ei kuitenkaan mainita vesilain 2. luvun 11 §:n mukaisia suojeltuja vesiluontotyyppejä ja näiden suojelua koskevia poikkeuslupia. Hanke onkin suunniteltava siten, ettei suojelluille vesiluontotyypeille (mm. lähteet ja norot) aiheudu laissa kiellettyä haittaa. Mikäli kaikkia vesilain suojelemia kohteita ei pystytä kokonaan kiertämään, on etsittävä toteutustavat, kuten suuntaporaus, joilla voidaan välttää lainvastaiset haitat kohteille.

Vesilain mukaan näiden suojeltujen vesiluontotyyppien suojelusta voidaan myöntää poikkeamislupa vain jos kyseisen vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Suojeltujen vesiluontotyyppien vaarantamiskiellosta poikkeaminen on korkean kynnyksen takana ja lain mukaisten luvan myöntämisedellytysten mukaisten riittävän kattavien selvitystietojen hankkiminen on vaikeaa tai mahdotonta. YVA:ssa on syytä selvittää ensisijaisesti toimenpiteet, joilla vesilain 2. luvun 11 §:n suojeltujen vesiluontotyyppien vaarantamista ei aiheudu eikä poikkeuslupia tarvita.

Maa-ainekset

Putken asentamista varten kaivetaan linjauksen mukaisesti noin 2–3 metriä syvä kaivanto. YVA-ohjelman mukaan ”Pohjatöihin tarvitaan jonkin verran tuotua maa-ainesta, mutta myös kaivannosta saatu täyttöihin soveltuva maa-aines käytetään hyödyksi rakentamisessa.”

”Kallioalueilla putkilinjan kaivanto joudutaan louhimaan. Kaivannosta saatava louhe pyritään murskaamaan ja käyttämään esimerkiksi asennustien rakenteisiin ja kaivannon lopputäyttöön.”

”Kaivannon tasauskerroksessa ja alkutäytössä tarvitaan hiekkaa, soraa tai hienorakeista mursketta. Kaivannon lopputäyttö pyritään tekemään täyttöön soveltuvilla kaivumailla tai tarpeen mukaan muualta hankittavalla maa-aineksella.”

”Kaivumassat pyritään mahdollisuuksien mukaan palauttamaan takaisin kaivantoon. Vain liian kivinen maa-aines ja louhe eivät sovellu putkitäyttöön. Ne voidaan hyödyntää rakentamisen aikana muun muassa asennusteiden rakentamisessa. Mahdolliset muut maa-ainekset, joita ei voida palauttaa kaivantoon, toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn tai jatkokäyttöön.”

YVA:ssa on esitettävä arviot hankkeessa tarvittavien maa-aineisten määristä ja laadusta, niiden hankinta-alueet ja ylijäämämaiden loppusijoitus. YVA:ssa on esitettävä myös suunnitelma maa-ainesten mahdollisimman tehokkaasta kierrättämisestä hankkeen sisällä.

Vieraslajit

Haitallisten vieraslajien esiintyminen eri linjausvaihtoehdoilla on selvitettävä. Pitkä nauhamainen hanke, jossa möyritään ja siirrellään maa-aineksia, aiheuttaa suuria vieraslajien leviämisriskejä. Rakennustöiden kaikissa vaiheissa on varmistettava, ettei haitallisten vieraslajien leviämistä uusille kasvupaikoille pääse tapahtumaan maamassojen, työkoneiden tai työntekijöiden mukana. Vieraslajien torjuntaa koskevasta ohjeistuksesta on huolehdittava toteutuksen kaikissa vaiheissa ja kaikilla tasoilla työmaalle asti.

Erikoiskohteet

”Myös vesistöjen, kuten jokien, risteämätapa vaihtelee kohteittain, ja käytettävän tekniikan valintaan vaikuttavat sekä alueen luontoarvot ja herkkyys sekä maa- ja kallioperän laatu. Myös alituspituus vaikuttaa erilaisten menetelmien käyttöön. Alitus alkaa vaativissa kohteissa tyypillisesti useiden satojen metrien päästä varsinaisesta alitettavasta kohteesta.

Erikoiskohteiden risteämissä työmaa-alueen tilatarpeet voivat poiketa merkittävästikin tavanomaisesta putken maahan laskun tilanteesta, jossa tilatarve vaihtelee 35–40 metrin välillä. Jokainen erikoiskohteen työmaa suunnitellaan erikseen. Tarvittaessa työmaalle tehdään pohjanvahvistuksia ja tuentoja esim. ponttiseinillä. Haastavien risteämäkohtien toteuttaminen kestää tyypillisesti kuukausia”

”Erityisesti leveimpien jokien suuntaporauksen kalusto on varsin järeää ja työmaan aluetarpeet varsin suuria, vähintään noin 2500 m2 luokkaa.”

Kaikki erikoiskohteet lisätilantarpeineen ja haittojen lieventämiskeinoineen on esitettävä YVA-selostuksessa.

Putkiston painekoestus

Valmiin vedyn siirtoputken tiiviys testataan pumppamalla sinne vettä.

”Putken painekoestuksessa voidaan käyttää järvi- tai jokivettä. Vesimäärät riippuvat putkipituuksista venttiiliasemien välillä ja määrät voivat olla merkittäviä. Veden pumppaamiselle ja palauttamiselle vesistöön haetaan tarvittavat luvat.”

Tarvittavat vesimäärät ja niiden ottamis- ja poistamispaikat on esitettävä YVA-selostuksessa. Samalla on arvioitava tuleeko poistoveteen putkistosta epäpuhtauksia tai muita haitallisia vaikutuksia.

Kaavoitus

Hankealueella on valmisteilla useita kaavoja, joita ei ole huomioitu YVA-ohjelmassa. Keskeiset meneillään olevat kaavaprosessit on selvitettävä ja arvioitava hankkeen vaikutukset niihin. Esimerkkeinä Uudenmaan VISIO-maakuntakaava ja Mäntsälän strateginen yleiskaava 2050.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, p. 045 114 0088, uusimaa@sll.fi

Helsingissä 8.4.2026,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija