Lausunto Uudenmaan VISIO-maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

LAUSUNTO 29.4.2025

Uudenmaan liitto

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Uudenmaan VISIO-maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta

Uudenmaan liitto on aloittanut 5. vaihemaakuntakaavan valmistelun. Vihreän siirtymän teemoihin keskittyvää kaavaa kutsutaan nimellä Innovatiivinen vihreä siirtymä eli VISIO-kaava.

Nyt laadittava kaava on nähtävillä olevan osallistumis- ja arviointisuunnitelman (OAS) mukaan vaihemaakuntakaava, joka täydentää voimassa olevaa ja lainvoimaista kaavakokonaisuutta vihreään siirtymään liittyvien teemakokonaisuuksien osalta:

• Energia
• Logistiikka ja pitkän matkan henkilöliikenne
• Luonto ja hiilensidonta
• Teollinen tuotanto, kiertotalous ja maa-aineshuolto
• Vesihuolto ja vesivarat

Vaihemaakuntakaavan tavoitevuosi on vuodessa 2050. Kaavan tultua voimaan kaikki mitä ei erikseen tämän kaavan hyväksymisen yhteydessä kumota, jää aikaisemmista maakuntakaavoista voimaan.

Alueellisesti kaava kattaa kaikki Uudenmaan alueen kunnat lukuun ottamatta Östersundomin maakuntakaavan aluetta Helsingissä, Sipoossa ja Vantaalla.

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri haluaa tässä varhaisessa valmisteluvaiheessa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin.

Niin sanottu vihreä siirtymä aiheuttaa monenlaisia uusia merkittäviä maankäyttöpaineita, joista osa on toistaiseksi heikosti säädeltyjä. Siksi on erittäin tärkeää, että vihreän siirtymän luontoon kohdistuvia haittoja pyritään tehokkaasti rajaamaan ja toimintaa ohjaamaan myös maakuntakaavan tasolla.

VISIO-kaavalla on OAS:n mukaan kolme vihreään siirtymään liittyvää päätavoitetta:

1. Ilmastonmuutokseen vastaaminen ja luonnon monimuotoisuuden lisääminen
2. Kestävän ja innovatiivisen kilpailukyvyn vahvistaminen
3. Toimintavarmuuden ja turvallisuuden edistäminen

Päätavoitteita tarkentavat 20 alatavoitetta.

VISIO-maakuntakaavan tavoitteet ovat hyviä. On tärkeää, että maakuntakaavatyössä huomioidaan vihreän siirtymän edistämisen aiheuttamat riskit luonnon monimuotoisuudelle. Ilmastonmuutoksen torjunnalla ei voida oikeuttaa luontokadon kiihdyttämistä vaan näihin uhkiin on pystyttävä vastaamaan samanaikaisesti.

Luonnon monimuotoisuus

Voimakkaan ja edelleen nopeasti lisääntyvän muuttavan maankäytön kohteena oleva Uudenmaan luonto on kovan paineen alla. Ekosysteemit tarvitsevat toimiakseen riittävästi pinta-alaa, joka muodostaa toimivan verkoston ydinalueiden välisine kulkuyhteyksineen. Keskeisimpiä tapoja turvata luonnon monimuotoisuutta maakuntakaavassa on arvokkaiden luontoalueiden ja ekologisten yhteyksien säilyttäminen suojelualue- ja muilla kaavamerkinnöillä.

On erittäin tärkeää, että nykyisen voimassaolevan Uusimaa 2050 -maakuntakaavakokonaisuuden ekologista verkostoa ei heikennetä VISIO-kaavaprosessin myötä, vaan päinvastoin, verkoston toimivuutta parannetaan, suojeltavaa pinta-alaa lisätään ja maankäyttöä ohjataan alueille, joilla haitat luonnolle ovat mahdollisimman vähäisiä. Yhtenäisten luontoalueiden pirstoutumista on ehkäistävä. Kaavamerkinnöissä on perusteltua noudattaa periaatetta, että säilyttävää maankäyttöä merkitsevien kaavamerkintöjen rajat määritellään mahdollisimman tarkasti. Sen sijaan erilaisten muuttavaa maankäyttöä sisältävien kaavamerkintöjen keskinäiset rajat voivat olla tarvittaessa joustavampia.

Nykyisen maakuntakaavan ekologinen verkosto on hyvä pohja, mutta ei sellaisenaan riitä pysäyttämään luontokatoa Uudellamaalla, saati kääntämään kehitystä positiiviseksi. Erityistä huomiota on siksi syytä kiinnittää VISIO-kaavan tavoitteen 1.7 onnistuneeseen muotoiluun (OAS, s. 21): ”Ekologisten verkostojen vahvistaminen”. On tärkeää, että kaavatyön valmistelussa on tarkoitus nimenomaan ”vahvistaa” ekologista verkostoa, eikä esimerkiksi ”kehittää” tai ”päivittää”. Kaavatyössä on koko prosessin ajan pidettävä kiinni tästä vahvistamisesta, vaikka näin voimakkaan maankäytön alueella taloudellisilla perusteilla esitetään varmasti myös päinvastaisia vaatimuksia. Edellisellä maakuntakaavakierroksella Uusimaa 2050 -kaavalla kumottiin aiemmassa lainvoimaisessa maakuntakaavassa esitettyjä suojeluvarauksia alle 5 ha:n koon tai alle 200m leveyden (riippumatta varauksen kokonaislaajuudesta) perusteella. Tämä päätös poisti lukuisten arvokkaiden luontoalueiden lainsuojan ja asiaa olisi syytä tarkastella uudelleen VISIO-maakuntakaavan yhteydessä.

Kansainvälisiä ja kansallisia sitoumuksia luontokadon pysäyttämisestä ei voida saavuttaa vahvistamatta Uudenmaan ekologista verkostoa. Samalla turvataan luonnon hiilinieluja ja -varastoja ja kasvavan maakunnan asukkaiden tarvitsemia virkistysalueita. Virkistysalueita koskevia kaavamääräyksiä on tarpeen tarkastella ja varmistaa, että ne ovat riittäviä säilyttämään alueiden virkistysarvot ja estämään niitä uhkaavat hankkeet, kuten maa-ainesten oton.

Ekologiset yhteydet

Keskeinen teema luonnon monimuotoisuuden kannalta on ekologisten yhteyksien toimivuuden varmistaminen ja turvaaminen. Uusimaa 2050 -maakuntakaavan viheryhteystarve -merkintöjen sijainti ja yhteyksien toimivuus on päivitettävä vastaamaan todellisuutta ja yhteyksien määrää on lisättävä. Viheryhteystarpeita koskevia kaavamääräyksiä on syytä täsmentää siten, että niillä oikeasti turvataan toimivien yhteyksien säilyminen muuttuvan maankäytön jaloissa. Hyvä esimerkki vaarantuneesta viheryhteydestä on Sipoon ja Porvoon välinen Anttilan viheryhteys, jota heikentävät lukemattomat alueelle kasautuvat hankkeet. Uusimaa 2050 -kaavakokonaisuudessa (kaikki kolme vaihemaakuntakaavaa mukaan lukien) jätettiin kokonaan esittämättä yli 90 kpl aiemmin vähintään maakunnallisesti merkittäviksi määritettyjä viheryhteyksiä, jotka oli esitetty aiemmassa maakuntakaavassa viheryhteyksinä. VISIO-maakuntakaavassa on tarpeen tehdä korjausliike ja vahvistaa ekologista verkostoa uusilla viheryhteyksillä.

Maakuntakaavan viheryhteystarpeita koskevilla kaavamääräyksillä on rajoitettava tarkempaa maankäytön suunnittelua siten, että viheryhteyksien toimivuus varmistetaan.

Ekologinen kompensaatio ja ennallistaminen

Ekologinen kompensaatio on luonnonsuojelulain uudistuksen myötä tullut mahdolliseksi. Koska kompensaatio on vapaaehtoista, käytännön yleistyminen jää nähtäväksi. Pilottihankkeita on kuitenkin aloitettu ja laskentasääntöjä kehitetty.

Maakuntakaavataso on hyvä tilaisuus tarkastella mahdollisuuksia kohdentaa ekologisen kompensaation kautta tai muuten (mm. EU:n ennallistamisasetuksen seurauksena) toteutettavia luonnon tilaa parantavia toimia ekologisen verkoston kannalta järkevästi. VISIO-maakuntakaavatyössä olisi perusteltua selvittää ja huomioida maakunnallisen ekologisen verkoston kannalta otollisia ekologisen verkoston kehittämisalueita, joilla olemassaolevien arvokkaiden luontoalueiden laajentaminen ja niiden välisen kytkeytyvyyden parantaminen olisi ekologisesti tehokkainta.

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen

Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen uuden rakentamislain myötä lakiin perustuvaa haja-asutusalueiden rakentamisen ohjausta on huomattavasti heikennetty. Poikkeamislupia ja suunnittelutarvealueiden rakentamislupia koskeva yleistä etua edistävien yhdistysten valitusoikeuden poistaminen, yhdistettynä Sipilän hallituksen v. 2017 toteuttamaan ELY-keskusten valitusoikeuden rajoitukseen, avaa viimeisetkin pidäkkeet lainvastaiseltakin maankäytön suunnittelujärjestelmää romuttavalta hallitsemattomalta hajarakentamiselta joissakin kehyskunnissa, joissa poliittinen ilmapiiri sen mahdollistaa. Maakuntakaavassa on tarpeen tarkastella ja ottaa käyttöön yhdyskuntarakenteen hajautumisen ehkäisemisen ohjauskeinoja. Esitämme, että maakuntakaavaan palautetaan edellisellä kierroksella Uusimaa 2050-kaavasta poistetut ns. valkoisia alueita koskevat ajantasaistetut suunnittelumääräykset.

Aurinkovoima

VISIO-maakuntakaavan tavoite ”1.5 Ilmaston ja ympäristön kannalta kestävän energiajärjestelmän edistäminen” (OAS, s. 21) on tärkeä tavoite, jonka edistämiseen sisältyy myös merkittäviä uhkia luonnon monimuotoisuudelle.

Yksi voimakkaimmin kasvavista maankäyttöpaineista Uudellamaalla on lisääntyvät aurinkovoimahankkeet. Aurinkovoimahankkeiden sääntely on toistaiseksi erittäin puutteellista ja laajoja hankkeita puuhataan siellä täällä usein jopa ilman kaavoitusta. Aurinkovoima on keskeinen osa puhtaamman energian tuotantoa ja oikein, oikeaan paikkaan toteutettuna voi tuottaa jopa hyötyjä luonnon monimuotoisuudelle ja vesien suojelulle. Laajamittakaavainen villi toiminta kuitenkin aiheuttaa uhkia ja väärässä paikassa aurinkovoimalan haitat voivat olla paljon suurempia kuin hyödyt.

VISIO-maakuntakaavassa on tarpeen rajoittaa aurinkovoimaloiden (kuten muidenkin toimintojen) rakentamista arvokkaille alueille. Tällaisia ovat ainakin suojeluvaraukset, viheryhteystarpeet, arvokkaat kulttuuriympäristöt ja maisema-alueet, virkistysalueet, laajat yhtenäiset metsäalueet ja maakuntakaavatyön taustaselvityksissa paikannetut luonnon ydinalueet. Näiden niin sanottujen no go -alueiden määrittely maakuntakaavassa selkeyttäisi tilannetta ja estäisi pahimmat ylilyönnit ja siten tukisi vihreän siirtymän hyväksyttävyyttä.

Sähkönsiirto

Yksi maankäytön ohjaustarve, johon VISIO-kaavassa on syytä puuttua, on jatkuvasti kasvava sähkönsiirtoverkko. Uusien johtokäytävien raivaaminen maakuntakaavan suojelualuevarauksille on lähtökohtaisesti syytä kieltää mikäli alueella kulkee johtokäytävä jo ennestään. Suojelualuevarauksilla on rakennettava sähköjohdot yhteispylväisiin entisten linjojen kanssa aina kun mahdollista.

Junaradat

Suunnitteluvaiheessa olevat, uusiin maastokäytäviin sijoittuva ratahankkeet Länsirata ja Itärata aiheuttavat ongelmia maakuntakaavan kannalta. Ratahankkeiden toteutuminen on edelleen hyvin epävarmaa. Lisäksi Itäradan osalta suunnittelutyön kuluessa on esitetty uusia linjauksia, jotka ovat ainakin Sipoon osalta nykyisen maakuntakaavan vastaisia.

VISIO-kaavassa on syytä varautua vaihtoehtoon, että ratahankkeet jäävät toteutumatta. Tällöin laajat Uusimaa 2050 -kaavan raideliikenteeseen tukeutuvat uudet taajamavaraukset ovat nykyisen maakuntakaavan mukaisina toteutuskelvottomia. Näistä useat sijaitsevat arvokkailla luontoalueilla ja aiheuttaisivat merkittävää yhdyskuntarakenteen hajautumista myös ratojen toteutuessa, saati ilman rataa. Mikäli ratahanke ei toteudu, maakuntakaavan raideliikenteeseen tukeutuvia rakentamisalueita on tarkasteltava uudelleen ja estettävä yhdyskuntarakennetta hajauttava arvokkaiden luontoalueiden rakentaminen.

Mikäli Itäradassa päädyttäisiin uutena esitettyyn Nikkilän kautta kulkevaan vaihtoehtoon, rata mahdollistaisi paikallisliikenteen Porvoosta, muttei asemaa Talmaan ja Ahjoon. Tällöin Uusimaa 2050 -kaavan KeNi-rataan perustuvalta ratkaisulta putoaa pohja ja Sipoon ja Keravan laajat raideliikenteeseen tukeutuvat maakuntakaavavaraukset on poistettava.

Todettakoon, että Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri kannattaa molempien luontokatoa ja ilmastonmuutosta kiihdyttävien ratahankkeiden kuoppaamista.

Lisätiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, p. 045 114 0088, sposti: uusimaa@sll.fi

Helsingissä 29.4.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija