Lausunto Loviisan metsästrategian luonnoksesta

[Piiri lausui myös Loviisan metsästrategian aihiosta 23.6.2025: LINKKI]

LAUSUNTO 20.10.2025

Loviisan kaupunki
ymparisto@loviisa.fi

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

ASIA: Lausunto Loviisan metsästrategian luonnoksesta

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri on perehtynyt Loviisan kaupungin metsästrategian luonnokseen. Strategialuonnoksessa on paljon hyvää ja siinä on tunnistettu kaupungin omistamien metsien merkitys asukkaille. Myös kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien parantamiseen on kiinnitetty hyvin huomiota. Strategiassa on kuitenkin vielä myös merkittäviä parannustarpeita, joita alla esitetään tarkemmin.

Kuntalaisten näkemykset otettava huomioon

Luonnoksen liiteaineistona on ”Loviisan metsästrategian kuntalaiskysely – Kooste tuloksista” -raportti. Kyselyyn on saatu runsaasti vastauksia ja tulokset ovat hyvin selkeitä: kuntalaisten mielestä tärkeimmät tavoitteet kaupungin metsäomaisuuden hoidolle ovat luonnon monimuotoisuus, virkistyskäyttö ja ilmastonmuutoksen hillintä. Taloudellista tuottoa kaupungin metsiltä ei sen sijaan kaivata. Yli puolet vastaajista oli pääosin tyytymättömiä kaupungin nykyiseen metsien hoitoon. Kuntalaiset selvästi ymmärtävät, että metsätalouden aiheuttamat haitat tärkeämmille tavoitteille ovat niin suuria, että taloudellisista tavoitteista on syytä tinkiä. Suurin osa vastaajista liikkuu kaupungin metsissä päivittäin tai vähintään muutaman kerran viikossa, mikä kertoo metsien tärkeydestä asukkaille ja myös vastaajien laajasta kokemuksesta kaupungin metsien hoidosta. Kyselyn tulosten on syytä näkyä myös laadittavassa metsästrategiassa.

Kaupungin metsien nykytila

Metsästrategialuonnos: ”Loviisan kaupunki omistaa metsää yhteensä 2 978,2 hehtaaria. Näistä noin kahta kolmasosaa, eli noin 2000:a hehtaaria on hoidettu talousmetsänä, joissa tavoitteena on monipuolinen puuntuotanto ja metsänhoito. Loput noin 1000 hehtaaria metsää on varattu pääosin virkistyskäyttöön. Metsien keski-ikä on 56 vuotta, ja puuston keskitilavuus on 189 kuutiometriä hehtaarilla metsämaalla. Puuta kasvaa metsätalousmaahehtaarilla keskimäärin 5,5 kuutiota vuodessa.”

→ Kaupungin metsien alhainen keski-ikä ja keskitilavuus tarkoittavat, että kaupungilla on hyvät mahdollisuudet lisätä hiilensidontaa metsiin antamalla niiden vanhentua. Metsien korkeampi ikä lisää niiden arvoa myös virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Talousmetsien osuus, kaksi kolmannesta kaupungin omistamista metsistä, on kuntalaiskyselynkin tulosten perusteella aivan liian suuri.

Metsästrategialuonnos: ”Suojelualueet ovat pinta-alaltaan pääosin pieniä. Kokonaisuudessaan Loviisan kaupungin omistamasta metsäalasta on suojeltu noin 3 prosenttia. Omistuksessaan olevien suojelualueiden lisäksi Loviisan kaupunki myi metsäalueita valtiolle suojeltavaksi vuonna 2023. Myydyistä alueista Keitalan alue oli kooltaan noin 15 hehtaaria ja Åkersön samoin noin 15 hehtaaria, josta noin 8 hehtaaria vesialuetta.”

→ Suojelupinta-ala Loviisan kaupungin metsissä on todella vaatimaton. Merkittävää suojelualueiden lisäystä tarvitaan. EU:n biodiversiteettistrategian mukaisesti vähintään 30 % EU:n maa- ja merialueista on suojeltava vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi Porvoon kaupunki on asettanut tavoitteekseen suojella vähintään 17 % omistamistaan metsistä v. 2030 mennessä. Luonnonsuojelulain 11 §:n mukaan kunnan tehtävä on edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua sekä maisemansuojelua alueellaan. On selvää, että 3 % suojeluosuus kaupungin metsistä ei vastaa riittävästi luontokadon pysäyttämisen vaatimuksiin. Strategiaan tarvitaan kunnianhimoiset ja selkeät tavoitteet suojelualueiden pinta-alan kasvattamiseksi.

Metsästrategialuonnos: ”Kuvat 1: Suuri osa Loviisan kaupungin metsistä sijaitsee asutuksen läheisyydessä. Jopa 41 prosenttia kaupungin omistamasta metsäpinta-alasta sijaitsee korkeintaan kilometrin etäisyydellä taajama-alueen reunalta.”

→ Taajama-alueiden läheinen sijainti korostaa osaltaan kaupungin omistamien metsien suurta merkitystä ihmisten asuinviihtyisyyden kannalta. Kun iso osa kaupungin metsistä sijaitsee siellä, missä kuntalaiset asuvat ja virkistäytyvät, on erityisen tärkeää ottaa virkistysarvot huomioon kaupungin metsien hoidossa. Avohakkuumetsätalouden piirissä olevat metsät ovat suurimman osan ns. kiertoajastaan heikosti virkistyskäyttöön sopivaa hakkuuaukeaa, tiheää vaikeakulkuista taimikkoa tai monotonista harvennettua metsää.

Metsien hiilitase

Metsästrategiatyön tausta-aineistoksi on tuotettu simulointiin perustuvia laskelmia kaupungin metsien hiilinieluista ja -varastoista ja niiden kehityksestä Sitowisen laskentatyökalulla (lausuntoaineiston Liite 1: Loviisan kaupungin metsien ja metsien hiilitaseen kehitys vuosina 2025–2045) . Kaikissa laskelmissa on käytetty oletuksena, että metsiä käsitellään Tapion ”hyvän metsänhoidon suositusten” mukaisilla toimenpiteillä eli voimakkaasti taloudellista tuottoa painottaen ja avohakkuumetsätalouden menetelmin. Näin on päädytty toteamaan, että Loviisan kaupungin metsien hiilivarastot jonkin verran kasvavat ja hiilinelut pienentyvät selvästi vuoteen 2045 mennessä.

Mallinnuksessa pitäisi verrata talousmetsäkäsittelyä simulointiin, jossa hakkuista pidättäydytään, jotta nähtäisiin hakkuiden negatiivinen vaikutus hiilensidontaan.

Metsästrategian tarkoitus on määritellä kunnan tahtotila ja tavoitteet metsäomaisuutensa suhteen. Tapion talousmetsänhoidon suosituksiin perustuvat laskelmat eivät kerro mitään siitä, miten eri strategiset valinnat metsänhoidon linjauksissa vaikuttaisivat kaupungin metsien hiilitaseeseen ja minkälaiset valinnat metsien luokittelun ja hoidon osalta parhaiten tukisivat haluttuja päämääriä. Laskelmat osoittavat vain sen, että tavanomaisella talousmetsänhoidolla metsien vuotuinen hiilinielu pienenee 20 vuodessa yli 40 %. Tällaisenaan laskelmista ei ole strategiatyön päätöksenteon tukena juurikaan apua.

On kuitenkin tärkeää asettaa metsästrategian tavoitteeksi, että puuston määrä kasvaa ja puuston keski-ikä (nyt vain 57 vuotta) nousee strategiakaudella. Rajaamalla enemmän arvokkaita kohteita metsätalouden ulkopuolelle (erityisesti iäkkäissä metsissä ja turvemailla), välttämällä hakkuita virkistysmetsissä sekä vähentämällä talousmetsien hakkuita ja antamalla niiden kasvaa vanhemmiksi, hiiltä on mahdollista sitoa Loviisan kaupungin metsiin merkittävästi nykytilannetta enemmän, millä olisi suotuisa vaikutus kaupungin ilmastotavoitteiden kannalta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen nousi tärkeäksi tavoitteeksi myös kuntalaiskyselyssä. Nämä samat toimet edistävät tehokkaasti myös kuntalaisille tärkeimpiä luonnon monimuotoisuuteen ja virkistyskäyttöön liittyviä tavoitteita.

Metsästrategialuonnos: ”Hiilinieluja voidaan vahvistaa pitämällä metsät puustoisina ja hyvässä kasvussa, jolloin ne sitovat tehokkaasti hiiltä. Nieluja voidaan lisätä esimerkiksi metsittämällä puuttomia alueita sekä vähentämällä hakkuita.”

→ Strategialuonnoksen keinoluettelo hiilinielujen ja -varastojen kasvattamiseen on hyvin niukka ja puutteellinen. Keinoihin on syytä lisätä vähintään suojelu- ja säästökohteiden pinta-alan lisääminen, avohakkuista pidättäytyminen erityisesti turvemailla sekä kiertoajan pidentäminen talousmetsissä.

Luonnon monimuotoisuus

Tärkein tehtävä Loviisan kaupungin metsissä luonnon monimuotoisuuden tilan parantamiseksi on suojelualueiden pinta-alan merkittävä lisääminen nykyisestä 3 prosentista. Toinen keskeinen keino on hakkuiden ja muiden metsätaloustoimien vähentäminen. Talousmetsien siirtäminen virkistysmetsien luokkaan ja maltillisempien toimenpiteiden piiriin edistää osaltaan myös luonnon monimuotoisuutta ja hiilensidontaa.

Strategiatyön tueksi on laskettu monimuotoisuusindeksi Loviisan metsille Sitowisen työkalulla. Laskelmaa vaivaa strategisen päätöksenteon kannalta sama ongelma kuin hiilitaselaskelmia. Indeksin kehitys on laskettu vain Tapion ”hyvän metsänhoidon suositusten” mukaisten hakkuutoimenpiteiden pohjalta. Jotta voitaisiin arvioida erilaisten toimien vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, pitäisi vallitsevaa talousmetsäkäsittelyä verrata siihen, ettei metsää käsitellä vaan sen annetaan luonnontilaistua. Lisäksi monimuotoisuusindeksiä pitäisi tarkastella erikseen Loviisan kaupungin omistamien metsien osalta. Nyt indeksikartta sisältää kaikkien maanomistajien metsät kaupungin alueella, vaikka muihin omistajiin ei voida tällä strategialla vaikuttaa.

Painopiste: Virkistävät lähimetsät

Metsästrategialuonnos: ”Ulkoilu- ja virkistysmetsissä ei tavoitella taloudellista tuottoa.”

→ Tämä on erittäin hyvä linjaus ja mahdollistaa asukkaille tärkeimpien tavoitteiden eli virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden sekä ilmastonmuutoksen hillinnän paremman huomioimisen.

Metsästrategialuonnos: ”Avohakkuumenetelmää käytettäessä kohteet pyritään pitämään pinta-alaltaan pieninä.”

→ Virkistysmetsissä on ensisijaisesti syytä kokonaan välttää avohakkuita, koska niistä on merkittävää haittaa virkistyskäytölle vuosikymmeniä. Silloin kun avohakkuuseen on pakottava syy, tavoite pienestä pinta-alasta on paikallaan.

Metsästrategialuonnos: ”Loviisalaiset voivat vaikuttaa lähimetsien hoitoon ja käyttöön.”

→ Tärkeä tavoite. Esitetyistä toimenpiteistä puuttuu hoitotoimenpiteistä tiedottaminen ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet niihin. Karttapohjainen verkkotyökalu on tähän paras ratkaisu.

Metsästrategialuonnos: ”Huomioidaan virkistys- ja ulkoilumetsien hoidossa mahdollisuuksien mukaan hiilensidonta ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen.”

→ Toimenpiteistä puuttuvat keskeisimmät: metsien keski-iän nostaminen ja voimakkaiden (avo)hakkuiden välttäminen.

Painopiste: Suojelualueet

Metsästrategialuonnos: ”Lisätään suojelualaa ja laajennetaan suojeltavien kohteiden valikoimaa. ”

”Suojellaan monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen säilyttämisen kannalta edustavimmat kohteet.”

→ Nämä ovat tärkeitä ja hyviä tavoitteita, mutta toimenpiteenä vain kaikkein edustavimpien kohteiden suojelu ei riitä. Lisäksi on säilytettävä ja ennallistettava (aktiivisesti tai passiivisesti) myös vähemmän arvokkaita kohteita, erityisesti arvokkaiden ydinalueiden tukialueina ja ekologisten yhteyksien kannalta merkittävissä sijainneissa. EU:n ennallistamistrategian täytäntöönpanoon valmistautuminen on syytä huomioida myös Loviisan metsästrategiassa.

Metsästrategialuonnos: ”Kartoitetaan suojeluarvot kaupungin metsäalueilla.”

”Tunnistetaan arvokkaimmat kohteet ja ekologiset verkostot.”

”Käytetään talousmetsissä suojeltujen alueiden ympärillä olosuhteisiin sovitettuja suojavyöhykkeitä.”

→ Nämä ovat tärkeitä ja hyviä tavoitteita.

Painopiste: Maisema- ja suojametsät

Metsästrategialuonnos: ”Säilytetään olemassa olevia viheryhteyksiä ja luodaan uusia sinne, missä se on tarpeen ekologisten yhteyksien tukemiseksi. Suojametsäkaistaleet vahvistavat viherkäytäviä.”

→ On tärkeää huomioida, että virkistyskäytön ja luonnon monimuotoisuuden lisäämisen tarpeet eivät ole viherkäytävien osalta samat, mutta hyvällä suunnittelulla ne on mahdollista huomioida samoilla alueilla. Olennaista on kiinnittää viheryhteyksien sijainnin, määrän ja leveyden lisäksi huomiota niiden laatuun luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Painopiste: Tasapainoiset talousmetsät

Talousmetsiä on Loviisan kaupungin nykyisen luokituksen mukaan noin kaksi kolmasosaa kaupungin metsistä. Talousmetsien osuuden merkittävä vähentäminen ja vastaavasti suojelualueiden ja virkistysmetsien lisääminen mahdollistaisivat paremmin vastaamisen kansallisiin ja kansainvälisiin luonnonmonimuotoisuuden suojelua koskeviin sitoumuksiin, kunnan lakisääteisiin velvollisuuksiin ja kuntalaisten toiveisiin.

Metsästrategialuonnos: ”Talousmetsissä käytetään ensisijaisesti hyväksi todettuja menetelmiä, mutta vaihtoehtoisia metsänkasvatustapoja kokeillaan siellä, mihin ne parhaiten soveltuvat.”

→ Jatkuvapeitteisen metsänhoidon toimivuudesta on paljon näyttöä ja sen merkittävä lisääminen talousmetsien käsittelytapana on perusteltua sekä virkistys- ja luontoarvojen, ilmastonmuutoksen hillinnän että talouden kannalta.

Metsästrategialuonnos: ”Vältetään hakkuita lintujen pesimäaikaan etenkin rehevämmillä alueilla mahdollisuuksien mukaan.”

→ ”Välttäminen mahdollisuuksien mukaan” on turhan löysä linjaus. Lähtökohtana on oltava se, että pesimäaikaisia hakkuita ei tehdä kaupungin metsissä ollenkaan ja poikkeaminen tästä tavoitteesta tapahtuu vain pakottavasta syystä.

Metsästrategialuonnos: ”Tarjotaan oikeaa ja ymmärrettävää tietoa metsien hoitoa koskevista päätöksistä (kartat, infograafit, yleistajuiset tiivistelmät).”

”Osallistetaan loviisalaisia päätöksentekoon metsiin liittyvissä asioissa.”

→ Nämä ovat hyviä tavoitteita, mutta niiden ei pitäisi rajoittua talousmetsiin vaan koskea kaikkia kaupungin omistamia metsiä. Lisäksi osallistaminen vaatii konkretiaa: asukkailla ja yhdistyksillä on oltava mahdollisuus kommentoida suunniteltuja hoitotoimenpiteitä kuviotasolla, mieluiten karttatyökalulla verkossa.

Metsästrategialuonnos: ”Ilmastonmuutosta hillitään talousmetsien avulla.”

→ Kuten tässä lausunnossa aiemminkin on todettu, tehokkaimpia keinoja hillitä ilmastonmuutosta ovat metsien siirtäminen metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle, avohakkuiden välttäminen ja varsinkin turvemailla lopettaminen, sekä kiertoajan pidentäminen ja puuston vanhentaminen.

Metsästrategialuonnos: ”Tutkitaan ennallistamisen ja kompensaation tarjoamat mahdollisuudet”

→ Tämän otsikon alla puhutaan vain kompensaatiosta, mutta ennallistaminen on unohtunut. EU:n ennallistamisstrategian mukaisesti myös kaupungin metsissä on selvitettävä ennallistamistarpeet ja panostettava erityisesti ojitettujen soiden ennallistamiseen.

Metsien kunnossapitoluokitus

Metsästrategialuonnos: ”Tavoitteena on tuoda karttapohjainen kunnossapitoluokittelu jatkossa myös kaupunkilaisten saataville.”

→ Tämä on hyvä ja tärkeä tavoite.

Valtakunnallisen viheralueiden kunnossapitoluokituksen (RAMS2020) käyttöönottoa sellaisenaan ei voi suositella, koska sen lähtöoletuksen mukaan intensiivinen metsien hoito on aina tarpeellista ja hyödyllistä, eivätkä arvometsien hoitoluokkaan kuulu kuin kaikkein edustavimmat luontokohteet. Luokituksen metsäisiä alueita käsittelevän osuuden ongelma on siihen sisäänrakennettu ajatus hoidon ensisijaisuudesta verrattuna luonnontilaan jättämiseen. Edes arvometsien hoitoa käsittelevässä osuudessa ei nosteta esille sitä tosiasiaa, että kuntametsissä on runsaasti sellaisia metsiä, jotka voidaan hyvin jättää hoidon ulkopuolelle ilman virkistyskäytölle koituvia haittoja.

Kunnat voivat vapaasti käyttää myös omia hoitoluokituksiaan sekä soveltaa Viherympäristöliiton kunnossapitoluokitusta luonto- ja virkistysarvomyönteisemmin. Tärkeää metsien luokittelussa olisi rajoittaa hakkuut vain sinne, missä niille on oikeasti tarvetta.

Kunnan omistamat metsäalueet olisi syytä luokitella tavoitteiden mukaisiin luokkiin, jotka ohjaavat painotuksia tulevissa hoitotoimenpiteissä. Erityisen tärkeää on rajata arvometsät, jotka säästetään hakkuilta luontoarvojen perusteella, sekä virkistysmetsät, joissa ei aiheuteta metsätaloustoimilla haittaa virkistyskäytölle. Metsäalueiden luokittelu on hyvä tapa sovittaa hoitotoimenpiteitä muihin metsille asetettuihin tavoitteisiin.

Käytännön kannalta olennainen luokittelutieto kertoo kuviokohtaisesti, miten kohteella aiotaan jatkossa toimia, esimerkiksi:

• jätetään pysyvästi metsänkäsittelyn ulkopuolelle
• ei tehdä metsänkäsittelytoimenpiteitä suunnitelmakaudella
• seurataan yksittäisten reiteille, teille ym vaarallisten puiden kaatamisen tarvetta vuosittain
• tehdään metsänkäsittelytoimenpiteitä suunnitelmakaudella, mikä voi tarkoittaa esimerkiksi ennallistamista tai ko. luontotyypin säilymiselle tarpeellisia hoitotoimia (esim. pähkinälehdoissa tai hakamailla)
• aikaisemmin käsitellyn metsän (usein taimikon) ohjaaminen monimuotoisemmaksi
• kaupallisia hakkuita.

Yhteystiedot: Lauri Kajander, erityisasiantuntija, Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry, p. 045 114 0088, uusimaa@sll.fi

Helsingissä 20.10.2025,

Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri ry

Laura Räsänen
puheenjohtaja

Lauri Kajander
erityisasiantuntija