Pohjois-Karjalan piirin lausunto karhujen kiintiömetsästyksestä

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri antoi lausunnon valtioneuvoston asetuksesta metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta (VN/20041/2026):

Luonnoksessa valtioneuvoston asetukseksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 8 §:n muuttamisesta (VN/20041/2026)  ei kyse tosiasiallisesti ole teknisestä muutoksesta poikkeuslupajärjestelmään, vaan merkittävästä muutoksesta karhun suojelua koskevaan oikeudelliseen järjestelmään. Ehdotuksen seurauksena luontodirektiivin edellyttämä tapauskohtainen harkinta korvattaisiin ministeriön vuosittain vahvistamilla alueellisilla kiintiöillä.

Karhu kuuluu edelleen Euroopan unionin luontodirektiivin tiukan suojelun piiriin. Direktiivin 16 artiklan poikkeuksia on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti tulkittava suppeasti. Poikkeamisen edellytykset on osoitettava yksityiskohtaisesti, tapauskohtaisesti ja tieteelliseen näyttöön perustuen.

Asetusluonnos ei osoita, miten nämä vaatimukset täyttyisivät kiintiöjärjestelmässä, vaan asetuksen todellinen tarkoitus on poistaa poikkeuslupiin kohdistuva oikeudellinen kontrolli. Ministeriö perustelee muutosta sillä, että karhun kannanhoidollinen metsästys on käytännössä estynyt poikkeusluvista tehtyjen valitusten vuoksi. Merkittävä osa poikkeusluvista ei olekaan kestänyt tuomioistuinten oikeudellista arviointia. Se, että poikkeuslupia on saatettu tuomioistuinten arvioitavaksi, ei sellaisenaan osoita järjestelmän toimimattomuutta, vaan kuuluu ympäristöasioiden laillisuusvalvontaan.

Oikeusvaltiossa tämän pitäisi johtaa poikkeuslupien laadun parantamiseen ja luontodirektiivin vaatimusten huolellisempaan noudattamiseen. Sen sijaan nyt ehdotetaan järjestelmää, jonka keskeisenä seurauksena olisi yksittäisiin poikkeuslupiin liittyvän muutoksenhaun poistuminen. Tätä ei voida pitää hyväksyttävänä sääntelyn kehittämisen lähtökohtana.

Ministeriö viittaa perusteluissaan korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuun KHO:2026:36. KHO:n ratkaisu ei kuitenkaan tue kiintiömetsästystä vaan osoittaa, että karhun kannanhoidollinen metsästys on mahdollista nykyisessä poikkeuslupajärjestelmässä silloin, kun konkreettinen ongelma, hyväksyttävät perustelut, muiden tyydyttävien ratkaisun puuttuminen sekä vaikutukset suotuisaan suojelutasoon pystytään osoittamaan. Ratkaisussa kyse oli tarkasti rajatusta alueellisesta tilanteesta Itä-Suomessa. Korkein hallinto-oikeus hyväksyi poikkeamisen juuri siksi, että poikkeamisedellytykset oli selvitetty tapauskohtaisesti. KHO:n ratkaisu näyttää, että nykyinen poikkeuslupajärjestelmä toimii. Se ei osoita tarvetta siirtyä kiintiöjärjestelmään.

Asetusehdotuksen suurin oikeudellinen ongelma on se, ettei siinä kyetä osoittamaan, kuinka luontodirektiivin edellyttämä tapauskohtainen arviointi toteutuu. Poikkeuslupamenettelyssä arvioidaan yksittäisen alueen olosuhteita, vahinkoja, turvallisuustilannetta, vaihtoehtoisia ratkaisuja ja vaikutuksia karhukantaan. Kiintiömetsästyksessä arviointi korvautuu ennalta määrätyllä kiintiöllä, eikä pyynnin kohdistuminen riipu vahingoista, turvallisuusriskeistä tai todellisesta luontodirektiivistä poikkeamisen tarpeesta.

Tässä tapauksessa lausunnonantajilta pyydetään kannanottoa järjestelmään, jonka keskeisiä sisältöjä ei ole vielä esitetty. Lausuntomateriaalista puuttuvat muun muassa alueellisen kiintiön suuruus, kiintiöiden alueellinen kohdentuminen, vaikutusarvioinnit eri kannanhoitoalueilla sekä arviot vaihtoehtoisista toimintamalleista.  Käytännössä lausunnonantajia pyydetään ottamaan kantaa järjestelmään tietämättä, millaisia metsästysmääriä tai alueellisia vaikutuksia sillä olisi. Tällaista valmistelutapaa ei voida pitää hyvän lainvalmistelun mukaisena.

Karhukannan vahvistuminen on luonnonsuojelun onnistumistarina. Se, että kannan arvioidaan olevan nykyisin noin 2181-2790 yksilöä ja edelleen kasvavan, ei sellaisenaan muodosta luontodirektiivin mukaista perustetta poiketa tiukasta suojelusta.

Luontodirektiivi ei mahdollista suojeltujen eläinten metsästystä siksi, että niitä on enemmän kuin aiemmin. Poikkeamisen perusteena on oltava   hyväksyttävä päämäärä, jonka toteutuminen on osoitettava tapauskohtaisesti. Juuri tästä syystä poikkeuslupamenettely on oikeudellisesti perusteltu järjestelmä ja kiintiömetsästys ongelmallinen.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjois-Karjalan piiri näkee, että asetusehdotus on ennenaikainen eikä sen oikeudellista perustaa ole kyetty osoittamaan riittävästi. Tästä syystä asetusehdotus on hylättävä. Karhun metsästyksen tulee jatkossakin perustua tapauskohtaiseen poikkeuslupamenettelyyn, jossa poikkeamisen edellytykset voidaan arvioida tapauskohtaisesti, päätökset perustella asianmukaisesti ja niiden lainmukaisuus saattaa tarpeen tullen tuomioistuinten tutkittavaksi.

Kiintiömetsästyksen sijaan tulisi lisätä resursseja erityisesti vahinkojen ennaltaehkäisyyn sekä neuvontaan ja konfliktien vähentämiseen niin ihmisen ja karhun kuin eri toimijoidenkin välillä.