Tampereen Veden toimenpiteet Pinsiönlähteellä näyttävät viherpesulta

Vastine Tampereen Vesi Oy:n toimitusjohtaja Juha Rintamäelle 15.12. Nokian Uutiset

Tampereen Veden toimenpiteet Pinsiönlähteellä näyttävät viherpesulta.

Tampereen Vesi Oy:n toimitusjohtaja Juha Rintamäki vastaa 15.12. Tampereen kaupunginvaltuutettu Saana Kuusipalolle raakun suojelun olevan yhtiölle tärkeää. Jos väite pitäisi paikkansa, raakun säilymisen tilanne ei olisi nyt hälyyttävä.

Todellisuudessa yhtiön edustajat ovat valvoneet yhtiön etuja ja Rintamäen kertomat tähänastiset toimenpiteet näyttävät viherpesulta. Pohjavedenotosta on ollut vakavia seurauksia raakulle, taimenelle ja niiden kotijoen vesiluonnolle, mutta yhtiön edustajat ovat laiminlyöneet vastuunsa. Raakku ei selviä vähävetisessä joessa ja sen uhanalaisstatus on taantuva ja kuoleva.

Yhtiö ottaa pohjavettä 4 000 m3 ja pumppaa sitä jokeen noin 700 m3 vuorokaudessa, mikä on riittämätöntä joen ekosysteemeille. Rintamäen mainitsemat kevättulvat ja rankkasateet ovat satunnaisia pintavesipulsseja, joilla ei ole merkitystä runsasta ja puhdasta pohjavesivirtausta tarvitsevalle raakulle ja taimenelle.

Joen veden virtaamia on mitattu vuodesta 1968 alkaen. Jatkuvat mittaukset tai uudet selvitykset  eivät paranna erittäin uhanalaisten raakun ja taimenen kriittistä tilannetta.

Joen virtaamien nykyinen alhaisuus on heikentänyt Pinsiönlähteen ja joen elinympäristöä. Hellejaksot lisäävät riskejä, kun joen vesi lämpenee liian lämpimäksi raakulle ja sen väli-isännälle taimenelle. Veden lämpötilan pitäisi pysyä alle 18 asteessa. Talvisin näiden kotikosket jäätyvät pohjia myöden. Raakut jäätyvät ja kuolevat. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tutkimus osoittaa kiistatta veden vähyyden syyksi raakun ja taimenen ahdinkoon

Pinsiön-Matalusjoen raakkukanta on romahtanut vuonna 1999 havaituista 26 000 yksilöstä vuoden 2019 10 450 yksilöön (Panu Oulasvirta, Alleco Oy 2019). Joen raakkukanta ei ole lisääntynyt yli 30 vuoteen muutamia yksilöitä lukuun ottamatta. Nuorimmat aikuisiksi kasvaneet raakut olivat toukkia 1990-luvun vaihteessa. Nykyäänkin joesta löytyy toukkia ja pikkuraakkuja, mutta ne eivät selviä aikuisiksi.

Jyväskylän yliopiston professori Jouni Taskinen työryhmineen tutkii raakun ekologiaa ja pohjaveden virtaaman merkitystä lajille. Hänen mukaansa virtaaman määrällä on selvä yhteys raakun elinvoimaisuuteen. (Jouni Taskinen, JYO 2016 ym.).

Raakun säilymisen kannalta on merkitystä ”ympäristövirtaamalla, jonka tarkoituksena on yllŠäpitä䊊 mä䊊räŠllisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittäŠvää ŠŠvirtaamaa, jotta joen ekosysteemin hyväŠ tila olisi virtaaman osalta turvattu.” (Saija Koljonen ym., Suomen ympäristökeskus (Syke) 2017.)

Koljosen mukaan vedenoton vuoksi Pinsiön-Matalusjoen ympäristövirtaaman tavoitteet eivät toteudu. ”Joen ekosysteemin hyvä tila ei ole virtaaman osalta turvattu määrällisesti, laadullisesti, eikä ajallisesti. Joen rakenteellisen, toiminnallisen ja luonnontilaisen kaltaisen ekosysteemin ennallistuminen edellyttää pohjaveden virtauksen palauttamista ennen vedenottoa olleeseen tilaan.” (Saija Koljonen Ympäristöministeriö (YM) 2018).

Koljonen huomauttaa myös pohjaveden pinnan alentumisesta ja luontaisten lähteiden kuivumisesta, jotka ovat vedenoton seurauksia. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Pohjavedenotto mitätöi nykyistä lainsäädäntöä

Pohjavedenoton jatkaminen 57 vuoden takaisella luvalla on kestämätöntä, kun sillä vaarannetaan jääkaudelta peräisin olevan raakun ja taimenen säilyminen. Nykyisin kyseisenlaista, toistaiseksi voimassa olevaa vedenottolupaa ei missään tapauksessa myönnettäisi.

Pohjavedenotto on vastoin Pinsiönlähteen ja Pinsiön-Matalusjoen Natura 2000 -alueen ja luonnonsuojelulain erityssuojeltavan lajin tiukkoja suojelumääräyksiä. Euroopan Unionin luontodirektiivit edellyttävät raakun ja sen elinympäristöjen suojelua. Vesilain ja vesipuitedirektiivin pitäisi suojella joen lajeja ja valuma-alueen ekosysteemejä, mutta pohjavedenotto vesittää lakien toteutumista.

Rintamäki kertoo Tampereen Vesi Oy:n sitoutuneen alueen suojelutavoitteisiin. Tämä toteutuu, kun yhtiö vähentää Pinsiönharjun pohjavedenottoaan niin, että joen virtaama nousee Jyväskylän yliopiston sekä raakku- ja virtaamatutkijoiden suotuiseksi katsomalle tasolle.