Retkellä Siuron muinaisella Linnavuorella 28.9.2025

Aamulla maiseman verhonnut harsoinen usva haihtui noustessamme Siuron Linnavuoren rinnettä. Vaativan nousun jälkeen laella pysähdyimme muinaisuuden jäljille ja tutustuimme vuoren historiaan ja luontoon. Puolustusteollisuus- ja teknologiayhtiö Patrian hallinnoimalla vartioidulla alueella käymiseen tarvitaan erillinen lupa.

Linnavuorelle tullaan Pirunportinaukeeksi sanotun satulamaisen laakson kautta. Nimen katsotaan
viittaavan 1100- ja 1200-lukujen kristinuskon levityksen aikaan. Kansa oli vastahakoista omaksumaan uutta näkymätöntä jumalaa.

Tuolloisia lähetyssaarnaajia paettiin ja piileskeltiin vaikeakulkuisissa paikoissa, joita kristinuskoa
levittäneet piispat ja papit nimittivät sielunvihollisen tekeleiksi. Tästä kertovat Pirunpesät, Pirunkirkot, Pirunvuoret ja muut saman sisältöiset paikannimet.

Siuron Linnavuori on yksi Länsi-Suomessa sijaitsevista kohteista, jotka toimivat puolustus- ja
pakopaikkoina ennen ajanlaskua olleelta rautakaudelta keskiajalle 1400-luvulle. Väkeä koottiin
linnoihin turvaan lähetyssaarnaajien ohella heimosodilta ja muilta vainolaisilta.

Vaaran uhatessa turvapaikan päälle tehtiin isot tulet, jotka toimivat hälytyksenä ja tiedotusvälineinä asukkaille lähi- ja kaukoympäristöön. Viikinkienkin tiedetään tulleen Kokemäenjoen vesistöä sisämaahan ja vieneen täältä mukanaan riistaa ja kauniita naisia.

Siuron Linnavuoren pohjoislakea on kiertänyt kivistä ladottu varustuksen perusta, jonka päällä oli
hirsinen rakennelma. Nämä kaikki ovat aikojen kuluessa hävinneet lukuun ottamatta muutamia perustuksen kivilatomuksen rippeitä. Osa niistä hävisi 1930-luvun nuorison kisassa, jossa linnavuorelta heiteltiin kilpaa kiviä Jokinenjärven veteen. Osa latomuksesta hävisi myöhemmissä rakennushankkeissa. Vuoren toinen muinaisjäännös on etelänpuoleisella laella.

Vuoren luonto on jylhää ja karua

Ylhäältä puiden latvojen yläpuolelta avautuvat hulppeat maisemat saavat katsojan huokaisemaan
ja hiljentymään. Vuoren laella seisoessamme totesimme, kuinka optimaalinen puolustuspaikka se
oli huimaavasti alas putoavine ja järkäleisen louhikkoisine rinteineen. Muinaiseen aikaan länsipuolen jyrkänne putosi suoraan Jokinenjärveen ja nykyinen rannassa kulkeva Miharintie on rakennettu pengerrykselle. Luonnollisesti vuorella kulkiessa pitää noudattaa varovaisuutta.

Vuoren laella ja rinteillä kasvaa ainakin 80 vuoteen kirveen koskematon metsä vanhoine puustoineen. Kalliolla seisovat kilpikaarnaiset petäjät voivat olla jopa 300-vuotiaita tai vieläkin vanhempia. Laella kasvavien puiden ja muiden lajien voi sanoa elävän ääriolosuhteissa säiden vaihtelun armoilla.

Poron- ja tinajäkäläpeitteistä kalliota ja lohkareita rytmittävät metsien varvustot ja kivien sammalet. Kuulimme, kuinka puut eivät eläisi ilman seuralaissieniään. Tutustuimme ennenvanhaiseen tapaan käyttää rahka- ja seinäsammalia hirsirakennusten eristeinä. Näin varhaiset turvekammit ja myöhemmin kivijalkaan rakennetut ja sammalin eristetyt mökit ja talot eivät homehtuneet.

Vuoren eteläpuolella näkyy myös mannerjään kookkaiksi lohkareiksi paikoilleen ruhjoma vuorenhuippu. Laella ja rinteillä kasvaa vankkaa kuusimetsää, jota viimeaikaiset myrskyt ovat riepotelleet tuulenkaatorydöiksi. Linnavuoren metsä on valtion taholta suojeltu ja puut saavat lahota ja maatua siellä rauhassa maannokseksi uudelle kasvulle. Metsiin tulee uutta maannosta vain lehti- ja neulaskarikkeesta ja lahoavasta puusta.

Evästelimme ylhäällä syysauringon kultaamassa huikeassa maisemassa. Vuoreen tutustui 37 kiinnostunutta ja kirjoittaja toimi retken oppaana.

• Kaija Helle