Perhepartion sieniretki Siuron Ruutanalle 12.9.2026
–
Kokoonnuimme perhepartiolaisten kanssa Siurossa, Pentintien parkkialueella, lähellä pururataa ja kotaa. Pieni tihkusade oli vain sienille hyväksi, eikä se haitannut kuutta lasta, eikä kuutta aikuistakaan. Repuissa odottivat hyvät eväät ja retkelle…

Kokoonnuimme perhepartiolaisten kanssa Siurossa, Pentintien parkkialueella, lähellä pururataa ja kotaa. Pieni tihkusade oli vain sienille hyväksi, eikä se haitannut kuutta lasta, eikä kuutta aikuistakaan. Repuissa odottivat hyvät eväät ja retkelle tulleet olivat valmiina partiohuivit kaulassa.
Aamujumppana opettelimme runoa ” sieni suuri (ylös), sieni pieni (kyykkyyn), sienillä on sienijuuri,” jne. Sienellä ei ole myssy, lippis, eikä lierihattu, vaan lakki. Näitä isoja lakkisieniä halusimme löytää retkellämme.
Sieniä opeteltiin tuntemaan sieninäytteiden avulla. Kantarelli oli kaikille tuttu. Suppilovahvero tuotti jo hieman hankaluuksia. Joku tunsi mustatorvisienenin. Ne ovat helttasieniä.
Piikkisienistä oli näytteenä vaalea orakas ja rusko-orakas. Lapset halusivat tunnustella orakkaiden piikkejä. Ne olivatkin pehmeitä!
Tattien aika alkoi olla ohi, joten pillisieniä löydettiin todella vähän. Tatit olivat jo etanoiden ja toukkien löytämiä.
Sieniä on kaikkialla. Paljon on pieniä sieniä, kuten hiiva- ja homesieniä. Keskityimme kuitenkin isompiin lakkisieniin.
Polkua hetken kuljettuamme, löytyi ensimmäinen rousku ja hetken päästä toinenkin. Rouskuista tulee ”maitoa”. Ne pitää ryöpätä huolella, niin voi tehdä suolasieniä.
Sammalmetsästä alkoi lehtien seasta löytyä jokaisen astiaan suppilovahveroita. Keltainen varsi on aina tarkistettava, jotta ei sekoitu joukkoon myrkylliset lajit, kuten seitikit. Kun löytää itse sammalista suppikset, niin silmä löytää niitä lisää ja lisää. Muutama kantarellikin löydettiin koivujen läheltä.
Lampaankääpiä oli paljon yhdellä alueella, mutta ne olivat jo parhaat päivänsä nähneet. Paikka kuitenkin laitettiin muistiin, sillä kääväkkäisiin kuuluvat lampaankäävät nousevat samoille paikoille ensi vuonnakin. Kannattaa käydä katsomassa jo elokuussa tuo sienipaikka.
Polkuja ja sammalmetsiä aikamme tutkittua, suuntasimme kotaa kohden. Partiolaiset osaavat tehdä nuotion uloskin, mutta kostealla säällä oli tosi mukava nauttia eväät kodassa ja paistaa siellä makkarat.
Kiitollisena metsän sienisadosta ja retkeläisten innostuksesta kerätä sieniä, kirjasi tämän retken tiedot talteen oppaana toiminut Anne Viitalaakso.
Kuvat Anne Viitalaakso.




