Esikoululaisten kanssa lumijälkiretkellä
Siuron eskareiden lumijälkiretkellä 5- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa opettelimme aluksi pupun jäljet: ensin kaksi perättäistä askelta etujaloilla ja sitten loikka takajaloilla edellisten ohi. Pian oli eskareiden piha täynnä pupujen jälkiä. Menimme metsään, josta löytyi runsaasti pupujen eli rusakoiden jälkiä. Kettukin oli jolkottanut polkua myöden. Sateen rapauttamalla lumella näkyi valkohäntäkauriiden sorkkien askelluksia ja osuimme niiden ”vessaan”, jossa oli mustia papanoita.
Oravan jälkiä löytyi myös. Valtavan suuren kuusen alla oli paljon oksien katkottuja latvuksia ja käpyjä, joiden käpysuomuja oli avattu ja kaivettu siemenet. Näin orava löytää ruokaa talvellakin, kun pesän voi tehdä kuuseen ”ruokapöydän” viereen.
Sade oli rapauttanut hiirten ja myyrien jäljet tunnistamattomiksi. Niinpä katselimme rinteessä kasvavien pähkinäpensaiden hedenorkkoja ja emikukkien pikkuruisia silmuja. Kesän lopulla pähkinät kelpaavat linnuille ja oraville.
Vastaamme tuli kookas koivupökkelö ja arvioimme, onko puu elävä vai kuollut. Monet lapsista tiesivät, että elävällä koivulla pitää olla oksat ja kesällä oksissa lehdet. Kuolleenakin koivu on täynnä elämää, kun kuoren alla näkyi toukkien kaivamia pieniä reikiä ja syömäjälkiä. Pökkelön kyljessä törötti useita taulakääpiä, jotka hajottavat rungon kovaa puuainesta. Luonnossa ei ole mitään turhaa. Retkellä Kaija Helle opasti lumessa tottuneesti kahlannutta 17 reippaan lapsen ryhmää.