Auringonlaskussa Ketaranvuorella

Mustarastaan haikea huilu saatteli meidät kuutamoretkelle Ketaranvuorelle auringon laskiessa. Metsien läpi kiertelevää ja kovaksi talloutunutta polkua oli helppo kulkea. Nousimme Ketaravuorelle, joka kohoaa ympäristöstään puiden latvojen yläpuolelle. Idän taivaalla viipyvät pastellinsävyt kylän yllä. Laulujoutsenten tervehdykset kaikuivat kaukaa järveltä.

Lännen horisontti hehkui auringonlaskun tulenpunaisin siveltimen vedoin maalattuna ja viipyi maan ja taivaan rajalla koko illan. Syvällä metsässä puhtaan lumen hohde loi tunnelmasta salaperäisen ja teki kulkemisesta vaivatonta ilman taskulamppuja. Pysähdyimme välillä kuuntelemaan hiljaisuutta. Hämärässä kulkeminen vahvistaa tasapainoa ja kehon hallintaa ja vahvistaa itsetuntoa.

Laskeuduimme metsästä jäälle, jossa ihastelimme tuhansien tähtien syttymistä valon vähetessä. Jupiter, Otava, Pohjantähti loistivat muiden tähtien ja planeettojen kanssa. Jään avaruuden tunnelma tähtitaivaan alla on ajaton elämys.

Kuu pysyi koillisessa ja nousi palattuamme idästä. Kuutamoretkestämme tulikin tähtimöretki. Totesimme, että aina kannattaa lähteä metsään hämärässä ja pimeässäkin. Lumisena aikana valoa riittää ja pimeää on vain sähkövalon vaikutuspiirissä.