Mielipidekirjoituksemme Nokian Uutisissa 10.2.2021: Nokianvirran silta hävittäisi merkittäviä luontoarvoja
Julkisuudessa on kerrottu Nokianvirran yli suunnitellusta sillasta (muun muassa NU 22.1.2021).
Sillan tarve päätyi 2010-luvun alussa valmisteilla olleen Pirkanmaan maakuntakaavan 2040 Pirkanmaan liiton ja muutaman henkilön esittämänä. Maakuntakaavaluonnoksessa tavoitteena mainittiin Turun- ja Porintien välisen yhteyden saaminen etelässä Kahtalammin ja pohjoisessa Harjuniityn välille. Maakuntakaavaan ei laadita liikennearvioita eikä luontoselvityksiä.
Nokianvirran ylittävän sillan vaihtoehdoista toinen kulkee Haaviston luonnonsuojelualueen kyljessä ja toinen merkittiin Melon voimalan länsipuolelle Pöllönvuoren Natura-alueen kylkeen.
Nokian luonto ry. (nykyinen Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry,) jätti mielipiteen maakuntakaavan luonnokseen 10.4.2015 ja SLL Pirkanmaan piiri ry 10.5.2015. Kaavaehdotukseen jätettiin muistutus 11.11.2016. Kaikissa lausunnoissamme esitimme siltayhteyden poistamista luontoon kohdistuvien mittavien menetysten perusteella. Maakuntaliiton kaavoittajalta ei saatu näihin vastauksia. Tämä on yleistä kunnallisessa demokratiassa: kuntalaisia kuullaan, mutta ei tulla kuulluiksi.
Nokianvirran ylittävät siltavaraukset jäivät 27.3.2017 hyväksyttyyn maakuntakaavaan. Mielestämme se kertoo Pirkanmaan liiton menneen ajan arvomaailman pönäkästä suunnittelukulttuurista. Maakuntakaavan maankäytön painopisteet vaikuttavat muinaisen itänaapurimme viisivuotissuunnitelmilta: moottoriteitä, raskasta infrastruktuuria ja uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä.
Ilmastonmuutoksen torjumiseen ja luonnon monimuotoisuuden häviämiseen maakuntakaavassa ei ole valmistauduttu. Luonto näkyy tavoitteissa kapeina viherriekaleina ja retorisina huomioina.
Legitiimin aseman puuttuminen maakuntakaavalta on vakava ongelma. Myöskään kaavan hyväksyneillä poliittisesti valituilla päättäjillä ei ole legitiimiä vastuuta. Näin maakuntakaavaan päätyy ilmastonmuutoksen torjunnan, luontokadon ehkäisyn, luonnonvarojen riittävyyden ja kestävän kehityksen kannalta harkitsemattomia ja tuhoisia suunnitelmia.
Maakuntakaavalla on pelkkä alueellista maankäyttöä ohjaava rooli. Käytännössä kuntien maankäytön vastaavat kuitenkin perustavat usein suunnitelmiaan maakuntakaavan merkintöjen mukaisiin esityksiin. Tästä on kysymys myös Nokianvirran ylittävässä siltasuunnitelmassa.
Nyt Nokian kaupunkikehityslautakunta esittää molempia siltavarauksia Harjuniityn seisakkeen osayleiskaavaan, joka oli nähtävillä vuoden vaihteesta tammikuun loppuun.
Nokianvirtaa reunustavat kalliot ovat 2000 miljoonaa vuotta vanhaa, maakunnallisesti merkittävää ruhjemuodostumaa. Ruhje alkaa Pispalan kohdalta Pyhäjärven syvänteestä ja jatkuu itä-länsi-suunnassa Nokian ja Sastamalan läpi Lavialle Satakuntaan ja päättyy lähelle Selkämerta.
Nokianvirran pohjoisrannan kallioista Kullaanvuori ja Pöllönvuori sisältyvät Nokian arvokkaisiin kallioalueisiin. Haavistolla sijaitsee puolestaan Nokian vanhin luonnonsuojelualue, jolla kasvaa runsaasti mm. uhanalaista vuorijalavaa ja euroopanpähkinäpensasta. Pähkinää kasvaa myös Pöllönvuorella ja lajia löytyy yleisesti virran rinteiden molemmilta puolilta.
Nokianvirran rinteiden kuivien, tuoreiden ja kosteiden lehtojen luontotyypit ovat vuoden 2018 tarkastelussa uhanalaisia luontotyyppejä (Syke ja Ympäristöministeriö). Luonnollisesti rinteet ylläpitävät elinympäristöjen mosaiikkia monipuoliselle eliölajistolle, jossa esiintyy myös uhanalaista lajistoa.
Unohtaa ei pidä myöskään Nokianvirran Tyhjäperän ja Taivalkunnan puoleisen rannan historiallisesti merkittäviä ja maakunnallisesti arvokkaita kulttuuri- ja perinnemaisemia. Toteutuessaan tiet halkoisivat näitä molemmissa siltavaihtoehdoissa.
Onko autoilijan mahdollinen muutaman minuutin ajan voittaminen alueen herkälle luonnolle aiheutettujen korvaamattomien menetysten arvoinen?
Timo Lepistö, puheenjohtaja
Kaija Helle, sihteeri
Suomen luonnonsuojeluliiton Nokian yhdistys ry.