Lumijälkiä ihmettelemässä

Olimme opastamassa lumessa näkyviä eläinten jälkiä Siuron päiväkodin lähimetsässä 5-vuotiaille viskareille ja 6-vuotiaille eskareille eli esikoululaisille. Päiväkodin sijainti on ihanteellinen, kun sen vieressä on kivikkoinen ja järkälemäistä puustoa kasvava vanha metsä. Ulos tullessaan lapset juoksevat sinne ja leikit löytyvät paikan päältä.

Oli kevään ihana hankikanto ja metsässä saattoi kulkea missä vain. Katselimme valkohäntäkauriiden askelluksia ja kettujen helminauhamaisia jälkijonoja. Rusakoiden jälkiä risteili metsän reunassa ristiin rastiin ja monet lapsista tunnistivat ne pupujen jäljiksi. Oravat olivat hypelleet edestakaisin puusta maahan ja takaisin. Lapsilla oli myös ehdotuksia tassun jälkiä tehneiksi eläimiksi.

Päiväkodin vieressä elää harvinainen liito-orava, jonka tunnistaa parhaiten levähdyspuun juurella näkyvistä ulosteista. Keräännyimme ”papanapuun” juurelle ja juttelimme lasten kanssa oravan ja liito-oravan eroista.

Ruskea orava hyppii puusta puuhun ja maassakin pitkillä hypyillä. Liito-orava on harmaa, mutta ei lennä eikä hypi vaan liitää taitavasti liitopoimullaan pörröhäntäänsä ohjaamiseen käyttäen. Liidossa se näyttää harmaalta rukkaselta, joka läsähtää puun runkoon ja kiipeää ylös. Maahan joutuessaan se on avuton, kun liitopoimu tarttuu oksiin ja kiviin.

Orava tekee risupesän puun oksille ja syö mielellään kuusen siemeniä. Liito-oravan pesä on usein palokärjen tekemässä kolossa ja sen ruokaa ovat haavan silmut, nuput, kukat ja lehdet. ”Liiturin”   voi nähdä hämärän tullessa, kun se lähtee ruokailemaan. Lapsilta tuli liito-oravan elintapoihin asiantuntevia kommentteja.

Liito-oravien papanoiden äärellä totesimme olevamme kakkaretkellä, johon lapsilta tuli spontaani reaktio: hyiiiii! Hyiiii!