Maakotka

Ilmojen kuninkaan paluu

Maakotkan pesä on ylväimpiä paikkoja, mitä maa päällään kantaa. Kotkanpesä on ollut nimenä monella tukikohdalla niin partiolaisilla kuin Suomen luonnonsuojeluliitollakin. Kelon latvasta lentoon lähtevä maakotka oli pitkään Suomen luonnonsuojeluliiton tunnus, ennen saimaannorppaa.

Maakotka on ollut Suomessa vuosikymmeniä vainottu petolintu. Se on rauhallisten salomaiden asukas, kun taas merikotka on elänyt saaristossa, nykyään myös suurilla järvillä. Lajit eivät juurikaan kilpaile ravinnosta keskenään.

Kultaista kruunuaan (englanniksi lajin nimi on golden eagle) kantava kotka on yrittänyt tehdä paluuta eteläiseen Suomeen, alkuperäisille elinalueilleen. Vainoa on riittänyt silti näihin päiviin. Kotkia edelleen jopa ammutaan salaa ja pesintöjä häiritään.

Lue lisää: Maakotka palaamassa eteläiseen Suomeen – tekopesät auttavat kuningaspareja

Suojeltu pesä

Uhanalainen maakotka ja erityisesti sen pesä on suojeltu. Sitä suojaavat EU:n lintudirektiivi ja Suomen luonnonsuojelulaki. Sen pesintää ei saa häiritä. Silti riski on olemassa tälläkin pesällä. Uteliaisuus, halu saada läheltä luontokuvia, tarkoituksellinen pesinnän häiritseminen, munien laiton kerääminen – riskejä on useita. Siksi tämän pesän paikkaa ei kerrota tarkemmin.

Suomen luonnonsuojeluliitto on auttanut kotkia rakentamalla niille avuksi tekopesiä ja valmisteli pitkään yhteistyössä viranomaisten kanssa mahdollisuutta näyttää reaaliaikaista kuvaa kotkanpesältä. Kotkaparin pesintä onnistui hyvin, ja poikanen jätti pesänsä 28.7.

Katso tallenne ensilennosta:

Kotkanpesää ja poikasen kehitystä voi myös ihailla näiden tallenteiden välityksellä:

Kotkaperheen aamupuuhat

Koiras tuo saalista pesälle

Seurannan tulokset

Yleisöä pyydettiin seuraamaan emojen pesälle tuomia saaliita ja ilmoittamaan meille havainnoistaan. Valppaat katsojat tuottivatkin arvokasta tietoa kotkan ravinnosta.

Asiantuntija Risto Sulkavan blogikirjoitukset kameraa ja tuloksia koskien:

Maakotkakamera – maailmalle lähtö

Maakotkakamera – draamaa ja sattumia kotkan pesällä

Maakotkakamera on tuonut tutkijoille huolta, iloa ja uutta tietoa

Pesäkamera suojelee ja edistää tutkimusta

Suomen luonnonsuojeluliiton pesäkameralla seurattiin Suomessa pesivän maakotkan pesinnän edistymistä. Kotkakamera on sijoitettu pesäpuuhun siten, että emon tavanomainen saapumisreitti näkyi kuvassa. Kuva-alan ulkopuolelle ja rungon taakse jää kuitenkin osa pesästä, eli toisinaan poikanen oli puoliksi piilossa.

Pesäkameran tarkoitus on sekä luonnonsuojelullinen että tutkimuksellinen. Kyseisellä pesällä kotkaparilla on viime vuosina ollut tuntemattomia vaikeuksia. Pesivä koiraslintu on kadonnut jo kahdesti ja naaraskin vaihtunut ainakin kerran. Tavoite on, että jo kameran olemassaolo voisi suojata pesää häirinnältä. Tarkkaa kamerapesän sijaintia ei anneta laajempaan tietoon, joten kamera voi olla millä vain pesällä. Seurantapesiä onkin useampia, ja osalla pesistä jompikumpi emolintu on myös satelliittiseurannassa. Myös pesän lähimaastoa seurataan kameratekniikan avulla. Tahallisesti aiheutettu häiriö tai vaino voi siis hyvinkin paljastua ja tekijä jäädä kiinni.

Kamera uusi tutkimusmenetelmä

Kameran toinen tavoite oli selvittää tarkemmin maakotkan ravintobiologiaa ja pesäkäyttäytymistä. Ravintoa on kyllä tutkittu paljon, mutta saalisjätteiden määritykseen perustuvissa tekniikoissa usein pienet saaliit tai pehmytkudoksista koostuvat saaliinosat jäävät löytymättä. Kameraa ei aiemmin ole tässä mielessä tutkimusmenetelmänä kokeiltu.

Kameran asennus oli pitkä prosessi

Kotkan pesäkameralle on ELY-keskuksen erityislupa. Kaikki on tehty kotkan ehdoilla. Kamera oli paikalla jo viime keväänä, mutta kotkaemo päätti silloin valita lähellä sijaitsevan vaihtopesänsä. Tuolloin kuvaa ei saatu.

Tänä keväänä kameratekniikka petti kotkan aloitellessa pesintäänsä helmikuussa. Haudonta-aikaan maakotka on arka ja pakenee pesältään. Silloin munat pesässä jäähtyvät nopeasti ja pesä tuhoutuu helposti. Siksi pesälle ei kevättalvella menty ja kuvaa ei haudontajaksolta saatu. Kesäkuun alussa pesällä käytiin tarkistamassa pesinnän tilanne. Iloksemme pesintä tässä aiemmassa kotkaprojektissa tehdyssä tekopesässä oli onnistunut! Pesässä oli yksi poikanen. Se rengastettiin. Samalla käynnillä korjattiin kameralaitteistoa – ja kuvaa oi vihdoin saatavilla!

Odotettu hetki tutkijoille

Pesinnän seuraaminen livenä, kuin ”paikanpäällä”, oli kotkatutkijallekin koukuttavaa. Projektissa asiantuntijoina toimivilla Risto Sulkavalla ja Jouni Lamminmäellä on molemmilla noin 30 vuoden kokemus maakotkasta, kotkan tekopesien rakentamisesta, rengastuksesta, ravintotutkimuksesta ja niin edelleen. Silti koskaan ihminen ei pääse pesälle katsomaan kuinka kotkien perhe-elämä käytännössä sujuu.

Edellä mainittujen asiantuntijoiden lisäksi projektissa ovat mukana kuvanvälitysjärjestelmän kokonaissuunnittelusta ja ylläpidosta vastaavat Hannu Kero, Juhana Pitkänen ja Seppo Pitkänen.

Kiinnostavia katseluhetkiä!

Yhteistyössä mukana:

Pirteä Pässi