Tuusulan ja Keravan rajalla – Matkoissuon-Harminkallion luonnonsuojelualue

Suojelualueen pinta-ala on yhteensä noin 35 hehtaaria (kuva 1).

Kuva 1. Matkoissuo-Harminkallio kartalla (Kartta: paikkatietoikkuna).

Mutta minkälainen alue on kysymyksessä ja miten sinne pääsee? Siinäpä onkin pulmaa kerrakseen. Tekoäly suosittelee tulemaan Pursutien ja Pahkakujan risteykseen. Bussilla 973 pääsee Virptien pysäkille. Ihan pätevät ohjeet, mutta entä sitten? Yleisiä P-paikkoja ei ole. Paikalle saapuvalle kirkastuu nopeasti sama ongelma kuin aina ruuhka-Suomessa. Vähäiset luontokohteet on tiukasti ympäröity asuinrakennuksilla tai teollisuushalleilla. Pahkakujalta pääsee kahden omakotitalon välistä heinittynyttä polkua pitkin metsään (kuva 2).

Kuva 2. Arvoitus Pahkakujalla. Mistä pääsen metsään ja luonnonsuojelualueelle?

Mitään opasteita ei ole, Keravan puolelle on metsän keskelle hiljattain pystytetty pari tolppaa luonnonsuojelualueen merkkinä. Pursutien notkelma-alueelta lähtee myös toinen polku etelää kohti. Luonnonsuojelualueen halkaisee keskeltä kahtia Uudenkyläntie. Siinä saa kyllä ajaa autolla, ja pääsee pysähtymällä suoraan metsän sisälle, mutta pysäköidä ei saa. Entä sitten itse luonto ja liikkuminen alueella? Matkoissuo on enimmäkseen pientä mäntyä kasvava räme (kuva 3).

Kuva 3. Kesäinen näkymä Matkoissuolta.

Vanhat ihmiset muistelevat, että vielä 1960- ja 70-luvuilla Matkoissuo oli suurelta osin avointa nevaa, josta kerättiin ämpärikaupalla karpaloita ja hiihdettiin talvella. Sittemmin suo on ojitettu ja se on nykyään melko kuiva, ainoastaan hyvin sateisena syksynä voi pienellä avoimella paikalla vähän saapasta upottaa (kuva 4). Yhteen kohtaan on aikojen alussa upotettu jonkinlaisia pitkospuitakin (kuva 5). Suon reunamilla on rehevämpiä hillakasvustoja (kuva 6).

Kuva 4. Upottavaa Matkoissuota syksykelillä.

Kuva 5. Ikiaikaiset pitkospuut.

Kuva 6. Sopivana kesänä tästä voi pistellä hillojakin poskeensa?

Sekä Tuusulan että Keravan puolella on kauniita vanhoja kuusikoita (kuva 7). Edellisissä Luontouutisissa kirjoitin Tuomalansuon metsälehmuksista. Huomasin että Keravan puolella kuusikossa kasvaa ainakin yksi sellainen (kuva 8).

Kuva 7. Järeää kuusikkoa on runsaasti suojelualueen joka kolkassa.

Kuva 8. Metsälehmus kuusikossa.

Paljon kuljettuja polkuja on useita ja niitä hyväksi käyttäen on mahdollista kiertää tehokkaasti koko suojelualue. Tuusulan puolella on itse Harminkallio (kuva 9). Se on melko laakea eikä sinne kipuaminen paljoakaan hengästytä. Tuusulan puolelta löytyy myös Harminsuo. Sekään ei ole enää suota vaan korpimetsää (kuva 10).

Kuva 9. Harminkallion laki on laakea ja kulunut.

Kuva 10. Harminsuo.

Matkoissuon-Harminkallion luonnonsuojelualue on tutustumisen arvoinen paikka. Jylhissä kuusikoissa on helposti kuljettavia polkuja. Se sopii hyvin päiväretkipaikaksi. Koko alueen pysyy kiertämään kerralla ja aikaa menee noin 2 – 3 tuntia. Paikka on saatu viime hetkellä rauhoitettua, mutta asutus ja teollisuusalueet puristavat metsää joka puolelta. Hiljattain lounaiskulman reunasta avohakattiin komea kuusikko. Omistajaan yritettiin saada yhteyttä METSO-ohjelman puitteissa, mutta kuten lähes aina, siinä ei onnistuttu. Tuusulan Itäväylän liikennemelu kuuluu jonkin verran häiritsevänä, mutta muuten voi virittäytyä erämaan tunnelmaan. Roskia on jonkin verran ja kulkija saa mielellään varautua kuljettamaan niitä pois metsästä. Tuusulan ja Keravan pitäisi yhdessä kehittää arvokasta aluetta. Edes muutaman opaskyltin voisi kustantaa?