Tuomalansuon lehmusmetsikkö

Tuomalansuon luonnonsuojelualueet

Tuusulan kaakkoisosassa on vuodesta 2018 ollut kunnan omistama Tuomalansuon 22,3 ha luonnonsuojelualue ja länsiosaan on perustettu v. 2024 suorakaiteen muotoinen Taistelukoulunsuon 6,2 ha luonnonsuojelualue. Tuomalansuon lehmusmetsikkö sijaitsee suon keskiosassa (Kuva 1).

Kuva 1. Tuomalansuon lehmusmetsikkö ympäröity keltaisella (Kartta: paikkatietoikkuna).

Tulevina vuosina Tuomalansuon luonnonsuojelualue laajenee itäosastaan Mansikkamäen ja Kaunisniityn alueille. Mahdollisesti suojeluun tulee myös kaistale lehmusmetsikön itäpuolelta. Tuusulassa on viime vuosina kaadettu rajusti metsää Rykmentinportin yritystoiminnan alueelta Tuusulan Itäväylän varrelta ja myös Rykmentinpuistoon tulee iso asuntoalue. Hyvä että tulossa lisää suojelualueita, tosin nuo suunnitellut kohteet on Tuusulan yleiskaavassa merkitty virkistysalueiksi.

Mutta mennään takaisin suolle ja metsään. Miten sinne pääsee? Talvella on ehkä helpointa lähteä Tuusulan puolelta Taistelukouluntien pysäköintialueelta. Sieltä alkavat Annivaaran kuntoreitit. Vähälumisen talvena metsät ja suot ovat täynnä mainioita kävelypolkuja (Kuva 2). Kesällä sama paikka onkin sitten jo huomattavasti vaikeammin kuljettavissa (Kuva 3).

Kuva 2. Vähälumisena talvena koiranulkoiluttajat tallovat hyviä polkuja Tuomalansuolle.

Kuva 3. Tupasvillaa riittää.

Kesällä paikka on vaivattomimmin saavutettavissa Keravan puolelta Pyöräkallion, Saksankallion ja Mansikkamäen tiheän polkuverkoston kautta (ks. kartta). Metsiköstä lähtee kohti pohjoista kovasti kuljettu polku. Se seuraa helminauhamaista särkkien jonoa. Polkua reunustavat hyvin vanhat puut ja se päättyy lähellä Tuomalan asuntoaluetta olevaan vanhaan metsään. Tuonne on kuitenkin jo vuonna 2024 tehty hakkuuilmoitukset. Metsä on yleiskaavassa merkitty maa- ja metsätalousalueeksi. Merkkejä metsätöistä ei kuitenkaan vielä ole? Tässä olisi kyllä ollut parempi suojelukohde kuin Mansikkamäen suunnan talousmetsät (Kuvat 4 ja 5).

Kuva 4. Helposti kuljettava polku särkillä.

Kuva 5. Ilmeinen pikkusieppometsä Tuomalan asuntoalueen läheisyydessä. Hakkuut uhkaavat. Joku on tuonut jo muistolyhdyn?

Mutta entä se itse lehmus? Metsälehmusta eli niinipuuta kasvaa eteläisessä Suomessa. Missään se ei
ole kovin yleinen eikä se muodosta varsinaisia lehtoja vaan enemmänkin pieniä puuryhmiä. Nimi niinipuu johtuu siitä, että sen kaarnan alla olevaa niintä on käytetty aikanaan esimerkiksi köysien ja mattojen tekemiseen. Puu voi kasvaa jopa 30 metriä korkeaksi. Talvella sitä voi olla vaikea erottaa haavasta (Kuva 6). Suurin osa suojellun alueen puustosta on haapaa, koivua, kuusta ja mäntyä. Lehmuksia on pari isompaa ryhmää.

Kuva 6. Metsälehmusmetsikössä kasvaa myös mäntyjä, kuusia, haapoja ja koivuja.

Metsälehmus vesoo runsaasti juurakosta. Äkkiseltään kasvin voi sekoittaa pähkinäpensaaseen, mutta lähemmässä tarkastelussa kiinnittyy huomio herttamaiseen lehteen (Kuva 7). Kaupungeissa kasvava jalostettu puistolehmus on rungoltaan muhkuraisempi kuin hoikka metsälehmus.

Kuva 7. Nuorta ja vanhaa metsälehmusta.

Ihan tavallisissa talousmetsissäkin voi tulla vastaan metsälehmuksia. Kaikki vaan niitä joukolla havainnoimaan.