Retki Evolle

Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kasvikerho Pulsatilla järjestivät yhdessä Hämeenlinnan
Ilmastoisovanhempien kanssa alkukesästä retken Evolle, jota ennen tutustuttiin Lammin biologisen
aseman toimintaan. Itse retki kohdistui Kotisten aarnialueelle ja Kalliojärven sekä
Niemisjärven kohteisiin. Vastaavan kaltaisen retken oli myös aiemmin järjestänyt Helsingin
luonnonsuojeluyhdistys.

Lammin biologista asemaa esitteli Hanna Rosti, joka toimii biologisella asemalla projektisuunnittelijana
Rosti kävi läpi biologisen aseman rikasta historiaa sekä tehtäviä, joista hän mainitsi muun muassa
yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, ympäristökasvatuksen, kouluyhteistyön ja opetuksen kehittämisen.
Aseman kerrottiin tuottavan vuosittain noin 10 gradututkimusta ja väitöskirjaa. Aineistoa on kertynyt
kymmenien vuosian ajalta, mikä on mahdollistanut hyvää pitkäaikaisseurantatietoa.

Rosti esitteli myös mielenkiintoisia viimeaikaisia tutkimuksia joihin voi käydä tutustumassa Lammin
biologisen aseman verkkosivuilla. Vesistöt ja niissä elävät lajit ovat yksi merkittävä tutkimuskohde
Evolla. Hän kertoi myös, että Lammin biologiselle asemalle on kenen tahansa mahdollista varata majoitus. Liikkumisen helpottamiseksi on majoittujille saatavilla myös polkupyöriä.

Kävimme läpi myös Evon tiedekansallispuistoasetelmaa, jonka ehdotusta vuonna 2020 Rosti oli mukana tekemässä. Hän huomautti, että tällä hetkellä vireillä olevat hankkeet
tiedekansallispuistosta ja mökkialueista ovat ristiriidassa keskenään. Mökeistä aiheutuisi muun muassa
paljon jätevesiä, jotka pilaisivat mökkialueen järvet.

Luennon jälkeen siiryimme lounastamaan biologisen aseman ruokasaliin. Ruokasalissa voi kuka tahansa
käydä arkena lounaalla. Tarjolla ollut vegevaihtoehto oli oikein maukas! Ruoan jälkeen tutustuimme vielä hetken aseman sisätiloissa. Aulassa olevaan Suomen karttaan oli merkitty missä muualla Suomessa on vastaavia tutkimusasemia ja niitähän oli koko kartan alueella.

Siirtyessämme maastoon mukaamme liittyi HAMKin lehtori Antti Sipilä. Sipilä kertoi Evon
metsäopetuksen historiasta sekä opetusmetsän kohteista. Hän esitteli ensin ryhmälle opetuskäytössä olleen kulotusalueen ja kertoi lisää aiheesta. Siirryttyämme kahvittelemaan Sipilä kertoi muun muassa kirjanpainajista. Hän kertoi kirjanpainajatilanteen olleen Suomessa toistaiseksi hallinnassa, vaikka meillä on joinain vuosina ollut kaksi kirjanpainajasukupolvea kesän aikana. Pahoista kirjanpainajatuhoista kärsineessä Saksassa kirjanpainajasukupolvia voi olla vuodessa jopa 5-6.

Maastoretken seuraavalla osiolla tutustuimme kuuluisaan ja kerrassaan upeaan Kotisten aarnialueeseen.
Aarnialueella näki useita erilaisia tutkimuskohteita ja samaan aikaan hiljaisuus valloitti aisteja. Matkalla
mukana ollut Maija Salemaa kertoi miten on aikanaan ollut täällä tutkimassa alueen kasvilajistoa ja
löysimme samoja alueita tutkimuskäytössä joilla Saleamaa oli aikanaan tutkimusta tehnyt. Alueelle olisi
voinut jäädä koko päiväksi, mutta oli aika siirtyä vesistökohteisiin.

Kävimme Niemisjärven ja Kalliojärven alueella katsomassa upeita vanhoja puita kasvavia rantoja joille
mökkikyliä on kaavailtu. Myös näillä alueilla vallitsi rauhallinen tunnelma, jonka rikkoi ajatus miten alue
muuttuisi, jos siellä liikkuisi satoja ihmisiä ja liikennettä olisi edes takaisin. Todennäköisesti tietyöt olisivat
alueella myös alituisia matkailun keskittyessä lukuisien kävijöiden osalta samaan kohteeseen. Retki oli
upea ja kuvia tuli otettua paljon, mutta kotimatka kului kuitenkin hiljaisissa merkeissä. Ehkä montaa
pohditutti uhka, että alueet joita juuri näimme ei olisi enää kauaa entisensä.

Mikäli retkiartikkeli oli kiinnostava, seuraa verkkosivujen ajankohtaista osiota sillä vähän ajan kuluttua julkaisemme myös artikkelin Evon historiasta ja tämän päivän tilanteesta.

– Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri
Aki Somerkallio