Evo – kruununmetsästä kohti tiedekansallispuistoa

Hämeenlinnassa ja Padasjoella sijaitseva Evon alue on monelta osin ainutlaatuinen luontoalue Etelä-Hämeessä, Suomessa ja jopa maailman mittakaavassa. Evon alueeksi mielletään yleisesti Evon valtionmaat, jotka ovat noin 7 200 hehtaarin alue Lammin pitäjän pohjoisosassa. Siihen kuuluvat Evon retkeilyalue, Evon Natura-alue, Evon järvialue ja Evon opetusmetsä. (Hokka et al., 2012.)

Puumateriaalin lähteestä valvotuksi talous- ja opetusmetsäksi
Evon aluetta on asutettu jo 1300-luvulta. Sieltä on kaadettu metsää merkittävästi aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin Keisarillinen senaatti sääti Evon kruununpuiston perustamisesta (Metsähallitus 1 s.a.). Samoihin aikoihin päätettiin metsälaista, ja Evolle lähetettiin metsänvartijoita varmistamaan metsän uudistumiskykyä, jota jatkuvat alueen metsänhakkuut vaikeuttivat. Tämän jälkeen alueen kehitys kohti sen hyödyntämistä tutkimus- ja opetuskäyttöön sai alkusysäyksen metsäopetuksen ja metsäopiston myötä. (HAMK, s.a.) Opisto oli Suomessa laatuaan ensimmäinen (Hokka et al., 2012).

Valvonnan alla puuston määrä Evolla pääsi kasvamaan, mutta sitä hyödynnettiin edelleen paljon polttopuuna. Puita kuljetettiin pois niin uittamalla kuin rautateitse. Kaskenpolton vuoksi puusto oli tällöin pääosin lehtipuuta. Puiden hakkuun myötä kuusi alkoi valtaamaan tilaa Evolla. Kaskeamisen historian voi tänäkin päivänä nähdä Evon metsärakenteissa. Kulotuksia toteutetaan edelleen Evon alueella opetustarkoituksessa: luonnontilaisissa metsissä tuli on tärkeä osa metsän kasvukehitystä, jota kulotuksella jäljitellään. Kulotushistoria on myös yksi Evon alueen erityispiirteistä, jonka vuoksi Evolla voi tavata palaneesta puusta riippuvaisia lajeja, jollaisten tapaaminen on nykyään hyvin harvinaista Suomen alueella. (Hokka et al., 2012.)

Evon alueella on pyritty säilyttämään näytealueita metsän kehityksestä, kun ihminen ei siihen puutu. Nämä ovat Evon arvokkaimpia alueita, joilta voi löytää valtavia vanhoja haapoja sekä reilusti lahopuuta. Kyseiset alueet tarjoavat nykyaikana harvinaisia turvapaikkoja haapaa ja lahopuuta tarvitseville lajeille. (HAMK s.a.) Yksi näistä alueista on Kotisten metsä, joka on saanut vanheta 1920-luvulta saakka. Metsähallitus perusti Kotisista suojellun aarnialueen vuonna 1955, joka oli silloin noin 55 hehtaarin laajuinen. 1990-luvun alussa tehdyissä kartoituksissa alue arvioitiin Etelä-Suomen arvokkaimpien joukkoon. Alue on nykyään 242 hehtaaria ja on osa Evon retkeilyaluetta. Se on edelleen suojelun piirissä sekä tutkimuskohteena. (Hokka et al. 2012) Kotisten alueella tutkimuksellista seurantaa tekevät useat yliopistot ja tutkimuslaitokset kuten Ilmatieteen laitos.

Evon alueella tutkimusta tekevät muun muassa Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Jyväskylän yliopisto, Maanmittauslaitos ja tietenkin Helsingin yliopiston alaisen Lammin biologisen aseman kautta lukuisat tutkijat kautta maailman. Opetusta Evolla tarjoavat Hämeen ammattikorkeakoulu ja Hämeen ammatti-instituutti Evo, jotka jakavat opetusmetsän Evon Natura-alueella. Valtaosa Evosta on tätä nykyä retkeilyaluetta. (Rosti, 2026) Evolla ei tutkita pelkästään metsiä vaan tutkimuksen piiriin kuuluu laaja-alaisesti koko metsäympäristö asukkeineen. Pitkäaikaisseuranta on tarjonnut myös merkittävää tietoa ilman epäpuhtauksien laskeumista kautta aikojen. (Salemaa, 2026)

Evon luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kehitys
Evo on ollut Suomen luonnonsuojelutoimissa mukana aina ensimmäisistä kansallisista ohjelmista lähtien. Vuonna 1976 Kansallispuistokomitea ehdotti ensimmäisissä mietinnöissään perustettavaksi Evon luonnonpuistoa. Komitean ehdotus jäi kuitenkin pitkäksi aikaa voimaan lähinnä suojeluvarauksien muodossa, joita myöhemmin muutettiin luonnonsuojelualueiksi. Myöhemmin 1900-luvun lopulla metsien virkistyskäytön merkitys kasvoi ja valtion maille perustettiin tähän tarkoitukseen soveltuvia alueita. Katseet kääntyivät jälleen Evoon, joka laajana ja asumattomana eteläsuomalaisena valtion alueena soveltui täydellisesti virkistyskäyttöön. (Hokka et al., 2012)

Valtioneuvoston päätöksellä perustettiin Evon retkeilyalue (284/1994) vuonna 1994. Retkeilyalueeksi määriteltiin, luonnonsuojelualueita lukuun ottamatta, koko Metsähallituksen hallinnoima osuus Evosta. Tarkoituksena Evon retkeilyalueelle oli ulkoiluympäristön ja virkistysmahdollisuuksien parantaminen sekä metsien elinvoimaisuuden ja monimuotoisuuden säilyttäminen. Perustamispäätöksessä kiellettiin muun muassa muu rakentaminen kuin mikä on retkeilyalueen ja sen metsien tarkoituksenmukaisen hoidon ja käytön kannalta tarpeellista. Metsien käsittely ja muut toimenpiteet oli päätöksen mukaan toteutettava alueen erityispiirteet säilyttäen pienialaisina ja maisemaan sopeuttaen.

Aarnialueiden sekä nykyisellään harvinaisten kulotusalueiden lisäksi rakentamattomana säilyneet rannat ovat suojelullisesti tärkeä piirre Evon luonnossa. Evon järvialue -nimisen ohjelman puitteissa Evon alueen metsäjärvien rantoja suojeltiin jo vuoden 1991 valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman osana noin 50 kilometrin pituudelta. Näiden arvojen summana Evo hyväksyttiin vuonna 1998 Natura 2000 -ohjelmaan, jolla on ollut merkittävä vaikutus alueen luontotyyppien ja lajien suojelussa. (Hokka et al. 2012)

Vuosien 2002–2005 Evo-Life-hankkeen myötä Evon Natura-alueen suojelu- ja virkistysarvoja kyettiin parantamaan merkittävästi. Alueella ennallistettiin tällöin paljon metsä-, suo- ja pienvesikohteita. UPM-Kymmeneltä hankittiin myös lisää ranta-alueita suojeltavaksi. (Hokka et al. 2012)

Evon retkeilijöiden kävijämäärää ovat lisänneet Suomen Partiolaisten leirit, jotka vakiintuivat alueelle partiolaisten saadessa pysyvän leirialueen Evon Pitkäniemen kankaalle. Tämä toteutettiin yhteistyössä Metsähallituksen, Suomen Partiolaisten ja Senaatti-kiinteistöjen kanssa vuosien 2009–2010 aikana. (Metsähallitus 2, s.a.) Partioleirit keräävät alueelle toistakymmentä tuhatta partiolaista kuuden vuoden välein jopa 20 eri maasta (Leponiemi, 2022). Pitkäniemen kankaan leirialue on ollut myös yksittäisten retkeilijöiden ja muiden kuin partiolaisten retkikuntien aktiivisessa käytössä partioleirien välillä (Metsähallitus 2, s.a.).

Evon retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma päivitettiin viimeksi vuonna 2015. Suunnitelmassa huomiota kiinnitettiin esteettömyyteen, kalastusmahdollisuuksiin sekä luontoarvojen suojeluun. Myös ulkoilu- ja maisema-arvoja korostettiini. Alueella todettiin olevan riittävästi palveluita maastossa ja tarpeiden lisäpalveluille olevan pienet. Alueelle tai sen läheisyyteen pohdittiin kohtuuhintaisten majoituspalveluiden tarvetta. Yhtenä riskinä nähtiin tietyn alueen kävijämäärän kestämätön kasvu, jolle ratkaisuna nähtiin kävijöiden aktiivinen ohjaus muihin alueen osiin. Suunnitelman aikaan kävijämääräksi raportoitiin noin 60 000 kävijää vuodessa. (Metsähallitus 3, 2015)

Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistumisen jälkeen vuonna 2020 valmistui Evon retkeilyalueen maankäytön ja matkailun yleissuunnitelma. Tavoitteena oli laatia suunnitelma ohjaamaan ja tukemaan luontomatkailuelinkeinojen kehittämistä ottaen huomioon alueen luonteen. Alueen kävijämäärä oli 2019 lukujen mukaan 85 400. Kävijämäärä oli kasvanut 10 vuoden ajalla noin 9 prosenttia vuodessa. Suunnitelmassa toistui teemana vastuullinen ja kestävä matkailu. Esillä olivat elämykset, luonto- ja ympäristökasvatus sekä luontoaktiviteetit. Aluevarauksia rakentamiselle kohdennettiin ranta-alueille, joille suunnitelmassa kuvailtiin tasokkaita vuokramökkejä laajentumisalueineen. Näitä kaavailtiin Evo-keskuksen (n. 200 mökkiä) sekä Niemisjärven (n. 120 mökkiä) ja Kalliojärven (n. 30 mökkiä) ympärille. (Metsähallitus 4, 2020)

Kohti kansallispuistoa
Kansallispuistokomitean vuoden 1976 mietintöjen jälkeen Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiri on ehdottanut kansallispuiston perustamista Evolle vuosina 2001 ja 2012. Vuonna 2012 ympäristöministeriölle osoitettuina perusteina olivat muun muassa alueen muun käytön valmis soveltuvuus kansallispuistohankkeelle sekä erittäin merkittävät vanhojen metsien suojelutarpeet. Kansallispuiston katsottiin myös nostavan alueen merkittävyyttä retkeilyaluetta enemmän. (Laurila, Jutila, 2012) Ehdotus ei kuitenkaan edennyt.

Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiri yhdessä Pirkanmaan piirin kanssa teki seuraavan esityksen Evon kansallispuistosta ympäristöministeriölle vuonna 2020. Evon kansallispuiston alueeksi ehdotettiin maakuntakaavan virkistys- ja suojelualueita sekä lisäksi Syrjäharjun geologiset muodostelmat ja valtion omistamat Natura-alueet Hämeenlinnan kaupungin ja Padasjoen kunnan alueilla. Kansallispuiston pinta-alaksi ehdotettiin 7 000 hehtaaria, joka sisältäisi 4 500 hehtaaria retkeilyaluetta.
Perustelut pitivät sisällään muun muassa ilmaston lämpenemisen torjunnan kannalta alueen roolin erittäin tärkeänä metsämantereena sekä Evon soveltuvuuden täydentämään Etelä-Suomen vähäisiä kansallispuistoja ja suuria suojeltuja metsäalueita. Kansallispuiston todettiin parantavan alueen tunnettuutta ja arvoa sekä lisäävän vierailijoiden määrää. Lisäksi kansallispuiston kerrottiin piristävän aluetaloutta ja kasvattavan luontomatkailuun perustuvan elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia. Myös alueen inventointia tutkimus- ja koulutusmielessä pidettiin kansallispuistoa rikastuttavana perustana. Evon aiemman tutkimus-, opetus- ja retkeilykäytön todettiin olevan linjassa kansallispuiston päämäärien kanssa. Evon alueessa korostettiin myös sen hiljaisuutta, joka nykyaikana on jo harvinaisuus itsessään ja lisää osaltaan alueen vetovoimaisuutta. Esityksessä luonnonsuojelupiirit totesivat tukevansa Nappu, Forsberg, Loehr, Rosti -työryhmän esitystä Evon tiedekansallispuistosta, jonka kanssa luonnonsuojelupiirien esityksellä ei ollut ristiriitaa tai kilpailutilannetta. (Honkanen et al., 2020) Esityksessä viitattu työryhmä Evon tiedekansallispuisto -esityksen takana oli Kentällä – In the field -työryhmän, Helsingin yliopiston, Suomen WWF:n, Suomen luonnonsuojeluliiton ja Greenpeace Nordenin yhteishanke. Hankkeen valmistelussa oli mukana useita ihmisiä tieteen, luonnonsuojelun, retkeilyn ja työllisyyden näkökulmista. (Helsingin yliopisto, 2020)

Myös Greenpeace keräsi yli 18 000 nimeä Evon tiedekansallispuistoaloitteeseen vuoden 2019 ja 2020 taitteessa (Greenpeace, s.a.). Yhtä aikaa Evon kanssa ehdotettiin perustettavaksi Sallaan kansallispuistoa Natura-verkoston suojelualueelle. Sallan kansallispuisto perustettiin ja Evon kohdalla jatkettiin perustamalla ympäristöministeriön aloitteesta työryhmä, jonka tarkoituksena oli sovittaa rajaus kansallispuistolle. Se huomioisi Evolla toimivat muut tahot sekä tarkentaisi ajatusta tiedekansallispuistosta. (Hanhinen, 2020) Ympäristöministeriö tilasi Helsingin yliopistolta selvityksen tiedekansallispuistosta vuonna 2021. Samana vuonna maa- ja metsätalousministeriö asetti erillisen työryhmän toimeenpanemaan aiempaa maankäytön ja matkailun yleissuunnitelmaa.

Helsingin yliopiston tiedekansallispuistotyöryhmä nosti loppuraportissaan esille lukuisia Evon alueen tutkimushyötyjä, jotka voidaan sisällyttää tiedekansallispuistoon lisäämään tietoisuutta luonnon toiminnoista ja sen monimuotoisuudesta. Keskiössä olivat luonnonsuojelulliset arvot ja niiden ympärille kertyneen tiedetaustan hyödyntäminen. Evon alueen historia aina jääkaudelta saakka on muovannut useita tutkimuksellisesti mielenkiintoisia kokonaisuuksia, niin luonnon kuin ihmisen vaikutuksesta. Alueen kommentoitiin tarjoavan myös hyvän pohjan kansalaistieteen toteuttamiselle. Alueella on ollut pitkään metsästystä, joka myös huomioitiin esityksessä kahdella vaihtoehtoisella tavalla. (Korjola et al, 2021)

Maa- ja metsätalousministeriön yleissuunnitelmatyöryhmä totesi loppuraportissaan yleissuunnitelman toimenpide-ehdotuksia pidettävän työryhmän omasta sekä aiheesta kuultujen puolesta hyvinä ja toteutuskelpoisina. Kuitenkin Helsingin yliopiston Lammin biologinen asema ja luontojärjestöt, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiri, painottivat alueen muuttamista kansallispuistoksi. Tiedekansallispuistotyöryhmän loppuraportin kommentoitiin loistavan poissaolollaan.

Loppuraportissa esitettiin muun muassa Evon kehittämistä nopeasti kohti kattavia palvelukokonaisuuksia sekä retkeilyinfran päivittämistä. Raportissa korostettiin myös kestävyyttä ja luontoympäristöstä huolehtimista kehittämisen yhteydessä. Pidettiin tärkeänä sitä, että jokaisenoikeuksien mukaisista retkeilyn edellytyksistä huolehditaan. Monimuotoisuuden suojelua elinympäristö- ja lajistolähtöisesti pidettiin myös esillä. Evon erittäin hyvästä suojelutilanteesta toivottiin myös viestittävän. (Metsähallitus 4, 2020)

Tiedekansallispuisto ei ole toistaiseksi edennyt selvityksiä pidemmälle. Hallituspuolueilla on näkemyseroja siitä, tulisiko Evon alue säilyttää retkeilyalueena vai päivittää siitä kansallispuisto. Retkeilyalueen näkökulmaa ja matkailun merkittävää lisäämistä on ajettu maakuntakaavassa, jossa retkeilyalueelle aiemmin kaavailtua satojen mökkien kylää mahdollistettiin kaavauudistuksella. Kaavauudistuksen vastaisia mielipiteitä antoi tässä muun muassa Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri yhdessä useiden Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistysten sekä Hämeenlinnan retkeilijät ry:n kanssa. Kaavauudistuksessa kritiikkiä herättivät riittämättömät selvitykset, maakuntakaavan ja yleiskaavan sisältövaatimusten vastaisuus, arvokkaaseen luontoympäristöön rakentaminen sekä sidosryhmien ohittaminen kaavaluonnosta laadittaessa (Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piiri, 2026). Myös Hämeenlinnan Ilmastoisovanhemmat kritisoivat kaavamuutosta sen taloudellisten huomioiden painotuksessa; siitä puuttuvat muun muassa kestävä ja vastuullinen matkailu, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ekologisen pirstaloitumisen välttäminen (Ilmastoisovanhemmat ry, 2026).

Vuonna 2026 Luonnonmetsä-työryhmältä valmistui raportti kansallispuistoverkoston kehittämisestä. Evon kansallispuisto oli yksi raportissa ehdotetuista kansallispuistoista. Raportissa todetaan useiden Evoa koskevien kansallispuistoesitysten käsittelevän alueen luontoarvoja kattavasti. Vuoden 2020 tiedekansallispuistoesityksen mainittiin kaatuneen muun muassa metsästyskysymykseen, jota tässä raportin ehdotuksessa pyritään ratkaisemaan uudenlaisilla ratkaisumalleilla. Raportissa perusteet ovat tuttuja aiemmista ehdotuksista, ja Evo oli esitetyistä kansallispuistoista eteläisin ja siten erittäin tärkeä paitsi alueen luonnonsuojelullisessa kehityksessä, myös virkistyskäyttöpaineen ohjaamisessa. (Luonnonmetsä-työryhmä, 2026)

Evon tulevaisuus?
Evon historiasta sekä aiemmista Evoa koskevista selvityksistä ja asetuksesta voi lukea Evon luonnonarvojen olleen tunnettuja ja arvostettuja jo pitkään. Evon alueelle on rakennettu retkeilyinfraa alueen erämaisuutta vaarantamatta, ja siellä voi illan laskeutuessa nauttia harvinaisesta pimeästä taivaasta sekä hiljaisesta ympäristöstä. Evo on myös sijainniltaan erinomainen ottamaan vastaan retkeilijöitä Hämeestä, Suomesta ja koko maailmasta, koska se on melko helposti saavutettavissa.

Kansallispuisto ja etenkin tiedekansallispuisto tukisi Evon luontoarvoja, joita siellä on kauan vaalittu, sekä sen ympäristössä toteutettua historiallista tieteellistä tutkimusta. Tiedekansallispuiston status turvaisi nämä arvot myös tulevaisuudessa. Evon tiedekansallispuiston toteuttaminen edistäisi ilmastonmuutoksen sopeutustyötä, lajien ja luontotyyppien suojelua, hiilinielujen lisäämistä ja Suomen EU:n biodiversiteettistrategian mukaisia tavoitteita pysäyttää luontokato sekä suojella 30 prosenttia maa-alueistaan vuoteen 2030 mennessä. Hyötyjä Suomen kannalta olisi siis mittavasti.

Kansallispuisto lisäisi Hämeen luontomatkailupotentiaalia, sillä ihmiset retkeilevät mielellään alueilla, joilla on kansallispuiston status. Uusi kansallispuisto Hämeessä voisi lisätä mielenkiintoa julkisten yhteyksien parantamiseen Hämeen kansallispuistoverkostossa samaan tapaan kuin Keski-Suomessa on viime vuosina tapahtunut, mikä on lisännyt kansallispuistojen kävijämäärää. Tämä vahvistaisi myös osaltaan aluetaloutta.

Artikkelin rantakuvat on otettu vuoden 2026 elokuussa sellaisten järvien rannoista, joille mökkikyliä ollaan rakentamassa. Kuvista voi nähdä, kuinka merkittäviä luontokohteita nämäkin Evon ranta-alueet ovat. Toivottavasti rannat säilyvät metsäisinä ja vedet puhtaina vielä pitkälle tulevaisuuteen.

– Artikkelin on koonnut Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen sihteeri Aki Somerkallio 28.9.2026, jolloin myös linkit on tarkistettu.
Tekstin kommentoinnista kiitokset yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtajalle Arja Heinämäelle sekä hallituksen jäsenille Johanna Vuoriselle ja Johanna Viitaselle.

LÄHTEET:
Greenpeace, s.a. Evosta tulee maailman ensimmäinen tiedekansallispuisto! Greenpeacen artikkeli.
https://metsat.greenpeace.fi/pages/evo

HAMK, s.a. Evon historiaa ja nykyisyyttä. Evo-Life. https://www3.hamk.fi/Evo-Life/Evo_ennen_nyt.htm

Hanhinen Hanna, 2020. Sallan ja Evon kansallispuistohankkeille vihreää valoa – Sallatunturista esitys
eduskunnalle jo ensi keväänä. Ylen artikkeli. https://yle.fi/a/3-11651213

Helsingin yliopisto, 2020. Evolle ehdotetaan maailman ensimmäistä tiedekansallispuistoa. Helsingin yliopiston uutinen. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/elamantieteet/evolle-ehdotetaan-maailman-
ensimmaista-tiedekansallispuistoa

Honkanen Petri, Jutila Karri, Raittinen Hannu, Niemenmaa Marjo, 2020. Esitys Evon kansallispuiston perustamiseksi. https://www.sll.fi/wp-content/uploads/sites/132/2020/06/esitys-evon-
kansallispuistoksi.pdf

Hokka Timo, Häkkinen Ilmari, Kolkka Martti, Korhonen Päivi, Lindberg Henrik, Sipilä Antti, Viitala
Risto, Vuori Pekka, 2012. EVO 150 – metsän opetuksia. HAMKin julkaisuja 3/2012. Tammerprint Oy,
Tampere. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/94119/evo150.pdf

Ilmastoisovanhemmat ry, 2026. Lausunto Evon alueen kaavamuutoksesta.
https://ilmastoisovanhemmat.fi/lausunto-evon-alueen-kaavamuutoksesta/

Korhola Atte, Loehr John, Aalto Juha, Aksela Maija, Forsberg Pepe, Forsius Martin, Heiskanen Jouni,
Hyvärinen Marko, Kananoja Tapio, Karvonen Markku, Myllykoski Mikko, Nappu Niko, Numi Petri,
Pakarinen Annukka, Päivinen Jussi, Ruuhijärvi Jukka, Sundell Janne, Taivainen Jouni, Nurmi Harri, 2021.
Evon tiedekansallispuistoa valmistelevan alueellisen työryhmän loppuraportti ympäristöministeriölle.
https://www.helsinki.fi/assets/drupal/s3fs-public/migrated-unit-group-pages/pt4/files/202298-
evon_atr_loppuraportti.pdf
https://www.helsinki.fi/assets/drupal/s3fs-public/migrated-unit-group-pages/pt4/files/202299-
evo_atr_loppuraportti_liitteet.pdf

Laurila Matti, Jutila Karri, 2012. Esitys Evon kansallispuiston perustamisesta. Suomen luonnonsuojeluliiton Etelä-Hämeen piirin tiedote. https://www.sll.fi/etela-hame/ajankohtaista/esitys-evon-
kansallispuiston-perustamisesta/

Leponiemi Timo, 2022. Kajo on partiolaisten pikkukaupunki Lammin Evolla – metsäiselle leirialueelle
majoittuu 13 500 partiolaista. Yle artikkeli. https://yle.fi/a/3-12538745

Luonnonmetsä-työryhmä, 2026. Kansallispuistoverkoston kehittäminen. https://www.sll.fi/wp-
content/uploads/2026/01/metsaraportti_iv_s3-130_web.pdf

Metsähallitus 1, s.a. Evon luonto. https://www.luontoon.fi/fi/kohteet/evon-retkeilyalue/luonto

Metsähallitus 2, s.a. Evon nuorisoleirialue leirikäytössä jo 10 vuotta. https://www.metsa.fi/tiedotteet/evon-
nuorisoleirialue-leirikaytossa-jo-10-vuotta/

Metsähallitus 3, 2015. Evon retkeilyalueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallitus, Vantaa.
https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2015/10/c133.pdf
Metsähallitus 4, 2020. Evon retkeilyalueen maankäytön ja matkailun yleissuunnitelma. Metsähallitus,
Vantaa. https://julkaisut.metsa.fi/wp-content/uploads/sites/2/2021/02/evo_yleissuunnitelma.pdf

Rosti Hanna, 2026. Vierailu Lammin biologisella asemalla. Luento 13.05.2026.

Suomen luonnonsuojeluliitto Etelä-Hämeen piiri, 2026. Lausunto Evon osayleiskaavasta.
https://www.sll.fi/etela-hame/ajankohtaista/lausunto-evon-osayleiskaavasta/
Valtioneuvoston päätös Evon retkeilyalueen perustamisesta (284/1994).