Hämeen liitolle

Lausunto Hämeen 1. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta (HL/464/03.00.00/2023)

26.2.2026
Lausunnonantajat
Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri
Hämeenlinnan seudun luonnonsuojeluyhdistys
Luontoylänkö 2030 -hanke

Kiitämme lausuntomahdollisuudesta ja lausumiseen myönnetystä lisäajasta. Esitämme lausuntonamme seuraavaa:

Hyvät asiat kaavassa

Kaavassa tuodaan esiin kestävät liikkumismuodot, joihin kaava antaa vahvaa
ohjausta. Kevyen liikenteen ja päästöttömän liikkumisen kaavamerkinnät ovat tärkeä ja hyvä
aihe. Kanta-Hämeessä voitaisiin entisestään tavoitella päästövähennyksiä ja
ilmastotavoitteita parantamalla julkisen liikenteen painotusta työmatkailussa.

Vaihemaakuntakaavaselosteen sivulla 34 mainitaan teollisen mittakaavan aurinkoenergian
tuotannosta ja määrätään sen sijoittamisesta yhdyskuntarakenteeseen, eikä metsäalueille,
luonnontilaisen kaltaisille soille tai viherrakenteen kannalta merkittäville alueille. Tämä on
hyvä ja kannatettava tavoite. Vastaava tavoite tulisi löytyä myös tuulivoiman
suunnittelumääräyksestä.

Ekologisen verkoston luonnon ydinalueiden lisääminen kaavaan omalla merkinnällään on suuri vahvuus, vaikka niitä ei ole merkitty kaavaan kaikilta osin tyydyttävästi. Luonnon ydinalueisiin ei liity kaavamääräystä vaan vain kehittämissuositus. Suosittelemme luonnon ydinalueen kaavamääräykseksi, että luonnonympäristön pirstomista tulee välttää.

Vaihemaakuntakaavakartalla ja kaavaselostuksessa on huomioitu ekologiset yhteydet ja esimerkiksi hirvieläinten kulkureitit. Tämä on hyvä asia. 3-tien lisäksi pitäisi tehdä vastaavat lisäselvitykset 54-tielle ja 10-tielle.

Pääosin kaavaselostus on selkeälukuinen ja hyvin kirjoitettu.

Kritisoitavaa kaavassa

Kaavaluonnos edistää uusiutuvaa energiaa maakunnassa epätasaisesti sekä maantieteellisesti että tuotantomuodoittain. Tuulivoima on sinänsä merkittävä tapa tuottaa uusiutuvaa energiaa, mutta tarkastelumme perusteella ekologiset reunaehdot eivät mahdollista tuulivoimarakentamista kaavaluonnokseen merkityllä tavalla.

Kanta-Häme on koko Etelä-Suomen metsä- ja suoluonnon tilan kannalta keskeinen maakunta, jossa toisaalta taajama- ja kyläasutus estävät tuulivoimarakentamista, toisaalta viimeiset jäljellä olevat metsämantereet on säilytettävä yhtenäisinä, koska ne ovat Etelä-Suomessa erittäin harvinaisia. Laajojen maakuntakaavaan merkittyjen tuulivoima-alueiden sijasta maakunnasta olisi etsittävä tuulivoimalle ekologisesti vähemmän haitallisia toteutuspaikkoja muualta kuin tunnistetuilta luonnon ydinalueilta.

Mikään ei velvoita maakuntaa toteuttamaan uusiutuvan energian tuotantoa nimenomaan tuulivoimana. AKL 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on otettava huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Lainsäädäntö ei kuitenkaan velvoita osoittamaan tuulivoima-alueita maakuntakaavassa. Mikäli kaavaratkaisua on perusteltu oletetulla velvoitteella osoittaa energiantuotantoalueita, päätös perustuu virheelliseen oikeudelliseen lähtökohtaan. Maakunnan erityispiirteet huomioivaa energiantuotantoa onkin mahdollisesti haettava muista tuotantotavoista, jotta tuotanto voisi toteutua Kanta-Hämeen ja erityisesti Hämeen järviylängön ja Evon metsämantereiden kannalta kestävällä tavalla, näiden luontoarvoja ja erityispiirteitä säilyttäen ja arvostaen.

Kanta-Hämeen ekologinen verkosto -selvitys (Mustajärvi ym. 2016) on viimeisin koko maakunnan kattava luonnonolojen selvitys. Selvityksessä todettuja luonnon ydinalueita ja laadultaan edustavia luonnon ydinalueita on jätetty merkitsemättä kaavaan tai merkitty vain osittain. Näkemyksemme mukaan alueiden ominaisuudet tai arvot eivät ole selvityksen laatimisen jälkeen olennaisesti muuttuneet. Katsomme, että kunnollista yhteensovittamista ei ole tapahtunut vaan todettu ekologinen verkosto on jätetty huomiotta. Vaadimme, että tunnistetut luonnon ydinalueet merkitään kaavaan sellaisenaan eikä mielivaltaisesti pilkottuna. Yhtäkään ydinaluetta tai ekologista yhteyttä ei ole varaa heikentää tai menettää, eikä näin ollen merkintöjä pidä poistaa tai supistaa.

Kaavaluonnoksen suurimpia puutteita ekologisen verkoston kannalta ovat Pappilanläänin ja Niinimäen tuulivoimarajaukset, joiden alueet on lisättävä luonnon ydinalueiden rajauksiin kaavassa 2016 selvityksen mukaisesti. Lisäksi ydinalueisiin on syytä lisätä Takajärven pohjoispuolelta Sattulaa ja Nihattulaa kohti ulottuva alue sellaisena kuin se Kanta-Hämeen ekologisen verkoston selvityksessä oli tunnistettu. Tällä alueella on lukuisia luonnonsuojelualueita, eikä sen pudottamiselle pois luonnon ydinalueista ole perusteita. Luonnon ydinalueisiin on lisättävä myös Toivanjoen alue, jota käsitellään tarkemmin osassa Hämeen järviylänkö.

Ekologisen verkoston ja suojelualueverkoston kytkeytyneisyyden kannalta erityiseksi ongelmaksi on omassa tarkastelussamme havaittu Pappilanläänin tuulivoimarajaus, joka katkaisee ekologisen yhteyden Komion luonnon ydinalueelta kohti pohjoista ja koillista. Itse tuulivoimarajauksen poikki kulkee merkittävä ekologinen yhteys useampaan ilmansuuntaan. Toimitamme liitteinä omiin taustaselvityksiimme ja maastotyöhön perustuvan karttatarkastelun asiasta. Asiaa käsitellään tarkemmin alla kohdissa Tuulivoima-alueet ja Hämeen järviylänkö.

Ekologisen verkoston tavoitetilan hahmottamista auttaisi visualisointi teemakartalla, johon on merkitty luonnon ydinalueet sekä ekologiset yhteydet ja yhteystarpeet. Mielestämme olisi olennaista esittää myös ylimaakunnalliset ekologiset yhteydet kaavassa.

Syke on alustavan tiedon mukaan julkaisemassa lähiaikoina ohjetta ympäristövaikutusten arvioinnista ekologisten yhteyksien ja kytkeytyneisyyden kannalta. Kaavan luontovaikutukset on tarpeen arvioida mahdollisimman pian tämän ohjeen mukaisesti. Samalla on kuitenkin otettava huomioon lähtöaineistojen puutteet (ks. tarkemmin osassa Hämeen järviylänkö).

Kaavaluonnos esittää maakuntaan heikompaa ekologista verkostoa vuodelle 2040 kuin mitä se on nykyään tai oli vuonna 2016, kun ekologisen verkoston selvitys tehtiin. Mielestämme tavoitteena tulisi päinvastoin olla vähintään sama tai vahvempi ekologinen verkosto kuin nyt.

Kaavaselostuksen mukaan ekologisen verkoston ydinalueet kattavat 18 % maakunnasta. Suomen sitoumusten ja biodiversiteettistrategian mukaisesti olisi mielestämme perusteltua tähdätä luonnonympäristöjen 30 prosentin kattavuuteen. Puuttuvat prosenttiyksiköt voisi osoittaa esimerkiksi ekologisten yhteyksien aluevarauksina ydinalueiden välillä.

Mallina voi pitää Luonnonmetsätyöryhmän esittämiä luontokäytäviä. Luonnonmetsätyöryhmän alkuperäisen ajatuksen mukaan luontokäytävät ovat viiden kilometrin levyisiä pitkittäisiä suojelualueita, joita reunustaa viiden kilometrin levyinen suojavyöhyke molemmin puolin. Käytävät yhdistäisivät Suomen keskeiset luonnonsuojelualueet ja mahdollistaisivat lajien liikkumisen ja geenivirran valtakunnan tasolla. Luontokäytävien konseptia voisi kuitenkin soveltaa myös maakunnan mittakaavassa. Ekologisten yhteyksien merkitseminen alueina, joilla on leveys ja “massa”, olisi hentoja katkoviivanuolia voimakkaampi esitystapa ja viestisi ekologisten yhteyksien huomiointivelvoitteesta.

Luonnonmetsätyöryhmän ehdotus 15 kilometrin levyisistä valtakunnallisista luontokäytävistä on myös kannatettava ajatus ja suosittelemme sen sisällyttämistä maakuntakaavaan. Luonnonmetsätyöryhmän esitys ei kuitenkaan paikoin sisällä maakunnan ekologisesti parhaita mahdollisia käytäviä, koska esitys perustuu myös maanomistusoloihin. Jos valtakunnallista luontokäytävää aletaan edistää Hämeessä, nykyisen suojelualueverkoston ja kytkeytyvyyden ja yhteystarpeiden kannalta luontokäytäväesitystä pitäisi täydentää.
Lisätietoa luontokäytävistä: https://suomenluonto.fi/artikkelit/luontokaytavat-mahdollistaisivat-lajien-suojelun-ja-ilmastonmuutoksen-torjumisen-nopeasti-ja-kustannustehokkaasti/

Tuulivoima-alueet

Niinimäen kohdalta on maakuntakaavassa poistettu laaja ekologisen verkoston laadullisesti edustava ydinalue Vuohiniemi, joka on tunnistettu 2016 perusselvityksessä. Vuohiniemen ydinalue sijaitsee keskellä useita muita laadullisesti edustavia luonnon ydinalueita. Tällöin ydinalueen merkitsemättä jättäminen ei koske pelkästään yhtä ydinaluetta, vaan hajottaa edustavien luonnon ydinalueiden keskittymän.

Maakuntakaavan esittelytilaisuudessa Hämeenlinnassa todettiin perusteluna Niinimäen merkitsemiselle maakuntakaavaan se, että kuntakaavoitus on kohteessa pitkälle edennyt. Toimintatapa on kaavahierarkian vastainen. Niinimäen YVA-menettelyn perustellussa päätelmässä todetaan, että ”tuulivoimahankkeella on monia merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia”. Tuulivoimahankealue on maakunnassa keskeinen esiintymisalue kirjopapurikolle, joka on tiukasti suojeltu ja erityisesti suojeltava laji. Niinimäen tuulivoima-aluetta ei voi pitää ekologisesti kestävänä ja siten se on AKL:n vastainen. Lisäksi perustellussa päätelmässä todetaan ”paikallisyhteisön vahva vastustus” hanketta kohtaan, joten sitä ei voida pitää myöskään sosiaalisesti kestävänä. Mielestämme Niinimäen tuulivoima-alue tulee poistaa kaavakartalta.

Kantatien 54 eteläpuolelle kaavoitettu Pappilanläänin tuulivoima-alue on sijoitettu vuoden 2016 selvityksessä tunnistetun edustavan luonnon ydinalueen päälle. Tämä on myös Hämeen järviylängön eteläpuoliskon merkittävin itä-länsisuuntainen ekologinen yhteys Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistoista Evon ylängölle asti (ks. tarkemmin kohdassa Hämeen järviylänkö). Ekologinen yhteys on siten koko Etelä-Suomelle merkittävä. Pappilanläänin tuulivoima-alue toteutuisi yhdellä maakunnan korkeimmista kohdista ja voimalat hallitsisivat maisemakuvaa huomattavan kauas. Tuulivoima-alue on sijoitettu suoraan kiinni Karjusuon Natura-alueeseen, ja rajauksen sisään on kaavaluonnoksessa jätetty luonnonsuojelualue. Rajauksen alueella on mm. metson, teeren, pyyn ja sääksen reviirit sekä arvokkaita geologisia muodostumia (Kaakkomäen kallioalue, Vahteristonlammin reunamoreeni). Antti Peltovuoren säätiö yhtenä alueen suurimmista maanomistajista vastustaa tuulivoiman kaavoittamista Kaakkomäen viereen. Pappilanläänin rajaus sijaitsee lainvoimaisessa kaavassa Hämeen järviylängön luontomatkailun kehittämisen kohdealueella. Lisäksi kaavassa Topenon kylä on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö ja maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Mielestämme Pappilanläänin tuulivoima-alue tulee poistaa kaavakartalta.

Vehmaankulman tuulivoima-aluetta on käsitelty erityisesti yhteisvaikutusten ja länsireunansa rajauksen kannalta tarkemmin osassa Hämeen järviylänkö.

Haarankorven tuulivoima-alue on merkitty Saloistenjärven eteläpuolelle. Saloistenjärvi on nykyisin täysin erämainen järvi, joka kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Järvelle on esitetty ajatuksia matkailutoiminnasta ja olemassa olevien rakennusten mahdollisesta hyötykäytöstä. Tuulivoima-alue vaikuttaisi järven erämaisuuden kokemukseen ja heikentäisi virkistysmahdollisuuksia. Tuulivoimarajaukseen osin kuuluvalla Heinijärven valuma-alueella toteutettujen ja edelleen toteutettavien vesiensuojelutoimien vaikuttavuutta ei pidä vaarantaa maankäytön muutoksella ja raskaalla maa- ja vesirakentamisella. Haarankorven tuulivoima-alueen suurimpiin metsänomistajiin kuuluva Mustialan yhteismetsä vastustaa lausunnossaan tuulivoiman kaavoittamista alueelle. Kaavaluonnoksen tausta-aineistoista ei käy ilmi, millä tarkkuudella ja miten Haarankorven tuulivoima-alueen vaikutukset Saloistenjärven ympäristön luontoon sekä Heinijärven vesiensuojeluun on arvioitu.

Löyttymäki-Hietoisen tuulivoima-alue sijaitsee Mallinkaistenjärven ja Mommilanjärven välisellä metsäisellä kaistaleella. Rajaus on sijoitettu keskelle vuoden 2016 selvityksessä tunnistettua ekologista yhteyttä maakunnan itäreunalla. Janakkalan kunnan omistama Mallinkaisten virkistysalue on alle viiden kilometrin päässä esitetystä tuulivoima-alueesta. Tuulivoimalat näkyisivät myös Mommilanjärven maakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön alueelle. Kaavaluonnoksen tausta-aineistoista ei käy ilmi, millä tarkkuudella ja miten Haarankorven tuulivoima-alueen ylimaakunnalliset vaikutukset sekä vaikutus Kanta-Hämeen itäreunan ekologisiin yhteyksiin on arvioitu.

Humppilan-Urjalan toteutunut tuulivoima-alue on toteutettu paljolti vuoden 2016 selvityksessä tunnistetulle luonnon ydinalueelle. Tämä ydinalue on jätetty huomioimatta ja merkitsemättä kaavakartalle. Pirkanmaalla viereen on kuitenkin tunnistettu luonnon monimuotoisuuskeskittymä. Kanta-Hämeessä tulee turvata ylimaakunnallinen luonnon ydinalue ja ekologinen yhteys kaavassa, sillä Pirkanmaalla jäljellä olevia luontoarvoja ei ole hyväksyttävää heikentää Kanta-Hämeen puolelta enää enempää.

Kiimassuon tuulivoima-alue on ollut mukana jo edellisessä maakuntakaavassa ja voimassa olevissa kuntakaavoissa, mutta tuulivoimaloille ei ole löytynyt toteuttajaa. Jokioisten varalaskupaikan vuoksi voimaloiden napakorkeutta on rajoitettu. Kiimassuon tuulivoima-aluerajaus on käytännössä kiinni Torronsuon kansallispuistossa. Torronsuo ja erityisesti sen pohjoisosassa oleva Talpianjärvi ovat erittäin merkittäviä lintualueita. Tuulivoimaloiden sijoittaminen kansallispuiston ja linnuston kannalta arvokkaan alueen viereen ei ole ekologisesti tai maisemallisesti kestävää. Mielestämme Kiimassuon tuulivoima-alue tulee poistaa kaavakartalta.

3.1 Tuulivoiman vaikutukset linnustoon ja lepakoihin

Kaavaselostuksessa todetaan, että ”Linnuille ei tuulivoimasta aiheudu suurta törmäysvaaraa” (s. 93–94). Kaava-aineistossa esitetään perusteluksi FCG:n vuosien 2014–2018 seurantatutkimusta Perämeren rannikolla lintujen muuttoreiteillä. Väite on todellisen ongelman vähättelyä, sillä tuulivoimalat aiheuttavat linnuille törmäysvaaraa (BirdLife Suomi (n.d). Tuulivoima ja linnut https://www.birdlife.fi/suojelu/oma-ymparistomme/tuulivoima/). Aineisto ei myöskään ole vertailukelpoinen sisämaan metsäisten ja soisten elinympäristöjen lintujen kannalta. Törmääminen tuulivoimalaan ei ole ainoa tuulivoimaloiden lintujen elinoloja heikentävä vaikutus.

Muuttolinnut voivat oppia väistämään tuulivoima-alueita, mutta voimaloiden rakentaminen aiheuttaa haittaa erityisesti paikkalinnuille. Luonnonympäristön pirstoutuminen (huoltotiet, asennuskentät) tuhoaa suoraan lintujen elinympäristöjä. Peitteistä metsää suosivat lajit, kuten metso, taantuvat. Metso vaatii soidintaakseen metsän peitteisyyttä 3–5 kilometrin säteellä eli halkaisijaltaan 6–10 kilometrin metsäalueella (Sirkiä 2010, http://hdl.handle.net/10138/22360). Tunnettuja metsoreviirejä tulee häviämään maakuntakaavan tuulivoimamerkintöjen myötä metsäisten alueiden pirstoutuessa. Tuulivoimaloiden melu aiheuttaa lisäksi ongelmia äänin viestiville lajeille, kuten pöllöille ja soidintaville kanalinnuille. Tuulivoimaloiden lapoihin törmää myös paljon hyönteisiä, mikä vähentää hyönteissyöjälintujen tarjolla olevaa ravintoa.
Tuulivoimalat lisäävät lintujen elinympäristöön häiritsevän elementin, joka yhdessä esimerkiksi metsänhakkuiden tai muun ihmisperäisen häirinnän kanssa on omiaan haittaamaan lintujen elämää. Euroopan lintukannoista on 40 vuoden aikana kadonnut 600 miljoonaa yksilöä, eli noin 20–40 prosenttia lajiryhmästä riippuen (Birdlife, 2021). Hämeessä esimerkiksi helmipöllö on käytännössä kadonnut. Runsaslukuisena eliöryhmänä linnut indikoivat hyvin elinympäristön tilan heikkenemistä. Lintujen haitallista elinympäristökuormitusta ei pidä lisätä.
Lintujen lisäksi tuulivoimalat aiheuttavat häiriötä lepakoille. Suomi on mukana Eurobats-sopimuksessa, jonka suositusten mukaan tuulivoimaloita ei lähtökohtaisesti pitäisi sijoittaa metsäalueille tai 200 metriä lähemmäs metsänreunaa niiden lepakoita haittaavien vaikutusten vuoksi. Lepakoiden on osoitettu väistävän tuulivoimaloita 600–1 000 metrin etäisyydelle. Karttelutaipumuksen takia metsäisille paikoille sijoitetut tuulivoima-alueet vähentävät lepakoiden käytettävissä olevaa elinympäristöä huomattavasti (2023, Gaultier ym. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0169204622002857?via%3Dihub, 25.2.2026). Suomessa esiintyvät lepakot ovat luontodirektiivin liitteen 4 a-lajeja, ja niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on kiellettyä.

3.2 Tuulivoiman vaikutukset maisemaan

Kaavaselostuksen sivulla 79 todetaan:”Velvollisuus ottaa maisema-arvot
huomioon koskee kaavoituksen lisäksi maisemaa voimakkaasti muuttavia hankkeita, kuten
maa-ainesten ottamista, tuulivoimarakentamista, teiden rakentamista sekä rakennusten
rakentamista ja purkamista.” Maiseman ja luonnonarvojen vaaliminen eivät toteudu tuulivoima-alueiden kaavoituksen osalta. Hämeen Härkätien valtakunnallisesti arvokas maisema-alue tulisi kärsimään Pappilanläänin lisäksi Niinimäen sekä Vehmaankulman tuulivoima-alueiden rakentamisesta: voimaloiden ja niihin liittyvän muun infran, kuten sähkölinjojen, näkyvyys maisema-alueella on kiistaton. Pappilanlääni on sijoitettu korkeille maastonkohdille (140–160 m mpy), mistä sen maisemallinen vaikutus ulottuu kauas.

Hankeyhtiöt käyttävät metsäpeitteisyyttä voimaloiden maisemavaikutuksia vähentävänä tekijänä, mutta tämä perustelu on toisinaan kumottu esimerkiksi eräissä yhteysviranomaisten perustelluissa päätelmissä. Metsätalouden harjoittamisen vuoksi metsäpeitteisyys ei aina riitä peittämään tuulivoimaloita ja niihin liittyvää muuta rakennusinfraa. Hakkuut voivat vaikuttaa voimaloiden näkymiseen maisemassa paljonkin.

3.3 Tuulivoiman vaikutukset luontoympäristöjen yhtenäisyyteen

Kaavaselostuksessa todetaan: ”Pidemmällä tähtäimellä tuulivoimalla on positiivisia vaikutuksia aluetalouteen, ilmastoon ja luonnonvaroihin. Tuulivoimalla on etenkin rakennusaikana työllistävä vaikutus. Toteutuessaan hankkeilla on myönteisiä vaikutuksia luonnonvaroihin, aluetalouteen ja ilmastoon. Tuulivoima ei aiheuta hiilidioksidipäästöjä ja uusiutuvana energianlähteenä se on kestävä vaihtoehto. Tuulivoimaloiden vaatimat huoltoalueet ja tiestö rikkovat metsäalueita, mutta toisaalta tuulivoimaloiden alueet toimivat myös ekologisina käytävinä ja yhtenäisinä metsätalousalueina koska ne säilyvät suurimmalta osaltaan luonnontilaisina.” Kappaleessa on virheellisiä väittämiä. Teksti on poistettava tai korjattava.

Luonnon monimuotoisuuden asiantuntijat ja tutkimustieto eivät puolla väitettä tuulivoima-alueista ekologisina käytävinä tai yhtenäisinä tai ”suurimmalta osaltaan luonnontilaisina” alueina. Tuulivoimalat, huoltotiet ja sähkönsiirtolinjat pirstovat yhtenäisiä metsäalueita ja aiheuttavat pysyvää metsäkatoa. Mikään maankäyttöä muuttava toiminta suurimmalta osaltaan luonnontilaisille alueille ei ole perusteltua.

Tuulivoiman myönteisillä vaikutuksilla luonnonvaroihin tarkoitetaan kaavaselostuksessa ilmeisesti yksinään sen energiantuotannon mekanismin toteutumista fossiilittomasti. Tuulivoimalan rakentaminen ja lopulta hävittäminen ovat merkittäviä luonnonvarojen kulutuksen kohtia, joten ei voida puhua kokonaisvaltaisesti myönteisistä luonnonvaravaikutuksista. Energiantuotannon elinkaariarvioinnissa on aina otettava huomioon myös vaikutus maankäyttöön. Pelkkä hiilijalanjälkilaskenta ei anna kokonaiskuvaa energiantuotannon ympäristövaikutuksista. Luontojalanjäljen laskenta olisi oleellinen työkalu myös maakuntakaavan vaikutusten arviointiin.

Toisin kuin kaavaselostuksessa väitetään, tuulivoima-alueet edistävät metsäalueiden pirstoutumista, eivät yhtenäisyyttä. Tuulivoima-alueiden rakentaminen metsäisiin ympäristöihin ei edesauta alueen luonnontilaisuutta, ekologisten yhteyksien säilymistä tai muuta yhtenäisyyttä, vaan pirstoo alueita, aiheuttaa eliöille häiriöitä (kuten melua ja valosaastetta sekä tärinää) ja kuivattaa elinympäristöjä (tuulivoimaloiden aiheuttamat ilmavirtaukset, puuston raivauksen aiheuttama reunavaikutus, tieverkoston mahdollinen ojitus ja rakennettavien alueiden maantäyttö). Huoltotiet voivat olla jopa 12 metriä leveitä. Rakennusvaiheessa osien kuljetuksen vuoksi esimerkiksi teiden kaarteista voidaan joutua raivaamaan puustoa tätäkin leveämmältä alalta, mikä aiheuttaa ympäristön pirstoutumista ja aukkoisuutta. Tuulivoimaloilla on useita todennettuja linnustoa ja eläimistöä häiritseviä vaikutuksia.

Kaavaluonnoksen esittelytilaisuuksien vastauskoosteessa todetaan, että ”Kanta-Hämeen tuulivoimalle potentiaaliset alueet sijoittuvat lähes poikkeuksetta luonnon ydinalueille kaikkialla maakunnassa. Kaavaluonnoksen ratkaisussa on pyritty tasapainottamaan keskenään ristiriitaisia maankäytön muotoja. Ekologisen verkoston ydinalueiden uudella kaavamerkinnällä pyritään välttämään luonnonalueiden ja ekologisten yhteyksien rikkoutumista nykyistä paremmin.” Lisäksi todetaan, että ”maakuntakaavalla ei tarkastella nykytilannetta, vaan sitä mitä maakunnassa voisi olla vuonna 2040”.

Mielestämme on tahallista luontohaitan aiheuttamista sijoittaa energiateollisuutta tunnistettujen, edustavien luonnon ydinalueiden päälle. Jo todetut ekologisen verkoston ydinalueet ja ekologiset yhteydet edustavat maakunnan arvokkainta ja edustavinta luontoa. Luontokadon aikakaudella on syytä pitää kiinni niistä luontoarvoista, jotka ovat jo olemassa. Ilmastonmuutoksen edetessä kerran tuhottu luonnonympäristö ei enää ”kasva takaisin” samanlaisena, vaan muuttuvan ilmaston myötä esimerkiksi kasvilajisto muuttuu. Tällöin paikallisiin oloihin sopeutunut seuralaislajisto joko joutuu siirtymään suotuisammille elinalueille tai kuolee paikallisesti sukupuuttoon. Toisaalta nykyiset olemassa olevat luonnonympäristöt auttavat hidastamaan ympäristön muutosta, säilyttämään biodiversiteettiä ja tarjoamaan eliöille mahdollisuuden sopeutua muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Edustavien luonnon ydinalueiden säilyttäminen on perusteltua ilmastonmuutoksen torjumisen ja sopeutumisen näkökulmasta kun taas energiantuotannolle voidaan löytää muitakin paikkoja, esimerkiksi kohdistamalla energiarakentamista jo rakennettuun ympäristöön, tai alueille, joilla se ei vaikuta arvokkaisiin elinympäristöihin.

Hämeenlinnassa pidetyssä yleisötilaisuudessa 13.1.2026 todettiin, että tuulivoimaa koskeva lainsäädäntö ajaa tuulivoima-alueita väistämättä rakentamattomille alueille, sillä kielteisiä vaikutuksia arvioidaan lähinnä ihmisten eikä muun luonnon näkökulmasta. Maakuntakaavan laadinnassa on noudatettava lakeja ja ohjeistuksia. Tuulivoimaloiden erilaisista haitoista luonnonympäristölle on kuitenkin selvää näyttöä, jolloin mielestämme olisi perusteltua edellyttää tuulivoima-alueilta vahvempaa luontohaittojen välttämistä ja lieventämistä jo kaavoituksen tasolla. Mielestämme tuulivoima-alueiden sijoittelua tulisi ohjata paremmin kuin lakien vaatiman minimitason perusteella esimerkiksi suunnittelumääräysten avulla (ks. kohta Kaavamerkinnät ja suunnittelumääräykset). Tuulivoimaloille asutuksesta määrätyn 1,2 kilometrin suojaetäisyyden vuoksi maakuntakaavan tuulivoimamerkinnöillä on huomattava ohjaava vaikutus.

Haluamme lisäksi nostaa esiin energiahankkeiden huoltoteiden ja siirtolinjojen luonnonympäristöjä pirstovat vaikutukset. Nauhamaisten infrastruktuurien sijoittuminen on mielestämme ratkaistava samalla kaavatasolla ekologisen verkoston kanssa. Tuulivoima-alueille voisi esimerkiksi määritellä ohjeellisen siirtolinjan paikan.

3.4 Tuulivoiman ja muiden hankkeiden yhteisvaikutukset

Teollisen mittakaavan tuuli- ja aurinkovoimarakentamisella on todennetusti laaja-alaisia vaikutuksia linnustoon, elinympäristöihin, maisemaan sekä ekologisten yhteyksien toimivuuteen. Kaavassa ei ole riittävästi arvioitu hankkeiden yhteisvaikutuksia suhteessa alueen muihin olemassa oleviin ja suunnitteilla oleviin energiahankkeisiin. Tällainen kumulatiivinen tarkastelu on välttämätöntä, jotta voidaan arvioida luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvaa kokonaiskuormitusta. Puutteellinen yhteisvaikutusten arviointi on ristiriidassa vaikutusten selvittämisvelvoitteen kanssa.

Tuulivoima-alueiden ollessa lähellä toisiaan tulisi kaavassa kiinnittää erityistä huomiota yhteisvaikutuksiin niin edellä mainittujen luontovaikutusten osalta kuin ihmisten elinolojen näkökulmasta. Erityisesti Haarankorven, Vehmaankulman ja Pappilanläänin alueet heikentäisivät asukkaiden lähiympäristöä ja vähentäisivät ekologisesti laadukasta lähiluontoa laajalla alueella tuulivoimala-alueiden muodostaessa ketjun Lopen ja Forssan välille. Tuulivoimatuotanto tällä mittakaavalla on vielä verrattain uutta, jolloin on myös tässä suhteessa toimittava varovaisuusperiaatteen mukaisesti.

Hankkeiden yhteisvaikutuksia on käsitelty tarkemmin osassa Hämeen järviylänkö.

3.5 Hiljaiset alueet

AKL 5 §:n mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä. Hallintolain (434/2003) 6 §:n mukaan viranomaisen toiminnan on oltava johdonmukaista ja perustuttava asiallisiin perusteisiin.
Kaavassa toisaalta tunnistetaan hiljaisten alueiden säilyttämisen tarve, mutta samanaikaisesti osoitetaan melua ja maisemavaikutuksia aiheuttavaa toimintaa näille alueille. Tämä muodostaa kaavan sisäisen ristiriidan ja osoittaa, ettei kaavaratkaisu täytä johdonmukaisen ja kestävän suunnittelun vaatimuksia.

Kaavaluonnoksen esittelytilaisuuksien vastauskoosteen mukaan tuulivoimaa on pyritty viemään teiden melualueille. Tämä ei selvästikään päde Niinimäen alueeseen, joka on tunnistettu hyvinkin hiljaiseksi. Suuntaa-antavien maastomittaustemme perusteella myös kantatie 54:n eteläpuoli Pappilanläänin tuulivoimarajauksen alueella on vähäisen asutuksen ja autoliikenteen vuoksi varsin hiljainen. Ampumaratamelu on ajoittaista, ei tuulivoimaloiden tavoin jatkuvaa, ja kantatien melu heikkenee jo melko lähellä väylää vaihtelevien maastonmuotojen vuoksi. Helmikuussa 2026 tehdyissä mittauksissamme ympäristön melutaso 1,5–2,0 kilometrin päässä kantatiestä ei eronnut tavanomaisesta metsien taustahuminasta (n. 35 dB) tuulen käydessä lännestä. Kun kyseessä on myös ennestään tunnistettu luonnon ydinalue, uusien jatkuvaa ääntä tuottavien melunlähteiden salliminen maakuntakaavassa ei ole perusteltua. Melua tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon vallitseva tuulensuunta Etelä-Suomessa, sillä tyypillisimmin tällä alueella tuulee hiljaisesta ympäristöstä kantatielle päin, ei kantatieltä tämän luonnon ydinalueen suuntaan.

Hiljaiset alueet tulee merkitä maakuntakaavaan.

3.6 Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyn puutteet

AKL 62 §:n mukaan kaavaa valmisteltaessa on varattava osallisille mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun ja arvioida sen vaikutuksia. AKL 65 § edellyttää, että kaava-aineisto on asetettava julkisesti nähtäville. Kun osa keskeisistä selvityksistä ei ole ollut nähtävillä luonnosvaiheessa, osallisten mahdollisuus arvioida kaavan vaikutuksia on ollut puutteellinen. Tämä merkitsee osallistumisoikeuden rajoittumista.

Kritiikkiä on myös syytä antaa kaavaselostuksen sivuilta 66–67, missä kommentoidaan, ettei Kanta-Hämeen tuulivoimaselvityksen yleisötilaisuudessa 19.10.2022 noussut merkittävää kritiikkiä tai vastustusta. Ei ole mielekästä nostaa todisteena tuulivoimaratkaisujen hyväksyttävyydestä yhtä yleisötilaisuutta aikana, jolloin juuri julki tulleen suurnopeusratahankkeen takia ihmisillä oli muitakin isoja aiheita ajateltavana. Yleisötilaisuuden palautetta ei voi pitää hyväksyntänä esitetylle kaavaratkaisulle.

Kanta-Hämeen tuulivoimaselvityksen tuloksia on jatkotyöstetty maakuntaliiton omana työnä, ja vaihemaakuntakaavaluonnos on ensimmäinen tapaus, jossa tuulivoimatuotannon sijoittumista maakunnassa voi kommentoida, Niinimäen hanketta lukuun ottamatta. Huomautamme, että hanke on aiheuttanut vahvaa vastustusta perustelluista syistä. Tuulivoimasta ei ole tähän mennessä käyty maakunnassa osallistavaa yhteiskunnallista keskustelua, jolla olisi voitu varmistaa tuulivoimatuotannon paikallinen hyväksyttävyys.

Päijät-Hämeessä kaavaprosessia varten kutsuttiin koolle maakuntakaavan viherverkoston yhteistyöryhmä, jossa havaittuja ongelmia ja ristiriitoja oli mahdollista tuoda esiin jo varhaisessa vaiheessa. Kanta-Hämeessä vastaavaa seuranta- ja yhteistyöryhmää ei ilmeisesti ole toiminut ainakaan ekologisen kestävyyden kysymyksissä. Laaja yhteistyö sidosryhmien ja osallisten kanssa olisi suositeltavaa. Ehdotamme, että sidosryhmien kuulemista ja aitoa yhteistyötä osallisten kanssa kehitetään vielä vaihemaakuntakaavatyön aikana. Päätöksenteon ja suunnittelun ohjauksessa olisi mahdollista käyttää tukena esimerkiksi kansalaispaneeleja. Energia- ja ympäristöoikeudenmukaisuus sekä monilajinen oikeudenmukaisuus on syytä huomioida alueidenkäytön suunnittelussa nykyistä paremmin.

Hämeen järviylänkö

Kanta-Hämeen maakuntaohjelmaan 2026–2029 on kirjattu: ”Hämeen järviylängön potentiaali ja rooli luontoyhteyksien keskeisenä napana tunnistetaan ja panostetaan yhteistyöhön kumppaneiden kanssa.” Kaavaluonnoksessa kuitenkin ehdotetaan nimenomaan Hämeen järviylängöltä tunnistettujen luonnon ydinalueiden pois jättämistä kaavasta sekä sijoitetaan elinympäristöjä hävittävää ja heikentävää energiantuotantoa niiden tilalle. Kaavaluonnos ei tältä osin näytä toteuttavan maakuntaohjelman kirjausta.

Lausuntopalvelussa 34 prosenttia kaavasta mielipiteen jättäneistä mainitsee erikseen Hämeen järviylängön. Seudun luontoarvojen ja erämaisen luonteen turvaaminen toistuvat myös muiden kuin yksittäistä aluetta puolustavien mielipiteissä. Asukkaille ja vapaa-ajan asukkaille järviylängön luontoarvot ovat selvä veto- ja pitovoimatekijä, ja vierailijoille ja elinkeinotoiminnalle seudun luonto korostuu erityisesti luontomatkailun toimintaympäristönä. Jos maakuntakaava jättää pois osan luonnon ydinalueista ja heikentää luontoarvoja näillä alueilla, kaava ei edistä sosiaalistakaan kestävyyttä.

Näkemyksemme on, että kaavaluonnos ei vielä tunnista riittävästi Hämeen järviylängön keskeistä roolia yhtenä maakunnan tämänhetkisistä vahvuuksista. Seutu on koko Etelä-Suomen mittakaavassa poikkeuksellinen metsämanner, joka toimii ekologisena yhteytenä sekä Nuuksion ylängön suuntaan että Pirkanmaan eteläosien monimuotoisuuskeskittymiin. Järviylängön länsireuna on Tammelan ja Someron rajaseudun kautta yhteys eteläboreaaliselta vyöhykkeeltä lounaisrannikon tammivyöhykkeelle.
Hämeen järviylängön poikki kulkee myös yhteys Torronsuon ja Liesjärven kansallispuistoista Maakylä–Räyskälän Natura-alueen kautta koilliseen ja pohjoiseen aina Evon ylängölle ja Vesijaon luonnonpuistoon saakka. Yhteyden merkitys korostuu nykyistäkin enemmän, jos ja kun ekologista yhteystarvetta 3-tien yli toteutetaan ja vahvistetaan Kernaalanjärven kohdalla. Kaavaluonnos tunnistaa järviylängön merkityksen Etelä-Suomen sisämaan suojelualueverkostolle varsin huonosti, todennäköisesti siksi, että tausta-aineistona toimiva ekologisen verkoston selvityskään ei ole tunnistanut arvokkaiden kohteiden toiminnallista kytkeytyvyyttä kaikilta osin. Liitteenä toimittamamme karttatarkastelu valottaa asiaa tarkemmin.
Kaavalla olisi mahdollista edistää Hämeen järviylängön asemaa laajojen yhtenäisten luonnonympäristöjen ja luonnonrauhan alueena, joka on laajasti Suomen kasvukolmion asukkaiden ja loma-asukkaiden saavutettavissa Etelä-Suomen suurimmilta kaupunkiseuduilta. Puollamme Hämeen kylät ry:n mielipiteessään esittämää ehdotusta, että Hämeen järviylänkö nostetaan yhtenäisenä kehitettävänä alueena kaavaan, jotta maakuntaohjelman kirjausta voidaan toteuttaa kehittämällä aluetta Hämeen kylien ehdotuksen mukaisesti ”yhtenäisesti vetovoimaiseksi maaseutuasumisen, paikalliskulttuurin ja luontopainotteisen matkailun alueeksi”.
Kaavaselostuksessa (s. 9) todetaan: ”Lisäksi vetovoimainen elinympäristö -teemaa tuetaan vahvasti luonnon monimuotoisuuden ja kulttuuriperinnön turvaamisella päivitetyillä aluerajauksilla ja huomioimalla ekologisen verkoston ydinalueet.” Tämän kanssa suorassa ristiriidassa on Pappilanläänin tuulivoimarajaus, joka sijoittuu lainvoimaiseen kaavaan merkitylle luontomatkailun kehittämisen kohdealueelle. Teollinen energiantuotanto ei ole perusteltua luontomatkailun kehittämisen alueella.
Kaavaluonnoksen uusista tuulivoima-alueista neljä viidestä sijaitsee Hämeen järviylängöllä rakentamattomalla alueella, vuoden 2016 selvityksessä todettujen luonnon ydinalueiden ja ekologisten yhteyksien päällä. Tämäkin vaikuttaa olevan suorassa ristiriidassa maakuntaohjelman kanssa.
Niinimäen ja Pappilanläänin tuulivoimarajausten haitallisuutta luonnon ydinalueille on käsitelty tarkemmin edellä. Lisäksi Tammelassa, Hämeenlinnassa ja Lopella alue Perähuhdan risteyksen eli vt 10:n ja kt 54:n risteyksen ympärillä muuttuu luonteeltaan täysin, jos Vehmaankulman tuulivoima-alueen lisäksi muutkin alueelle esitetyt varaukset ja suunnitelmat toteutuvat.
Perähuhdan risteyksen ympärillä kaavassa on jo ennestään ratalinjaus, jonka lisäksi lähialueelle esitetään nyt kahta tuulivoima-aluetta sekä vetyputkea. Vehmaankulman ja Haarankorven tuulivoima-alueiden vaatimat siirtolinjat pirstoisivat elinympäristöjä lisää, eikä kaavaan alustavasti merkitty vetyputki voisi kulkea näiden kanssa samassa maastokäytävässä korroosioriskin vuoksi. Alueella sijaitseva Maija-Liisan suo on jo ennestään Neovan turvetuotantoalue, ja viereiselle Haukivahonsuolle suunnitellaan Foruksen laajaa aurinkovoimalaa. Kaiken tämän maankäytön muutoksen toteutuessa kaava heikentäisi luontoarvoja erityisesti Haukivahonsuon kaakkoislaidalla, missä on yhä jäljellä arvokkaita suo- ja metsäelinympäristöjä. Myös Pääjärven virkistysalueen virkistys- ja luontomatkailuarvo heikkenisi.
Kaavaluonnos ei huomioi järviylängöllä vetyputken, tuulivoima-alueiden, infran vaatimien huoltoteiden sekä siirtolinjojen yhteisvaikutuksia elinympäristöihin ja olemassa oleviin suojelualueisiin ja muihin arvokkaisiin luontokohteisiin. Lisäksi vetyputken linjaus on piirretty kulkemaan ainakin yhdeltä hyvin herkältä alueelta, erittäin uhanalaisen luontotyypin ja metsälakikohteen päältä (Ruosuon lähteikkö, Loppi). Vetyputken linjaus tarkentuu Gasgridin jatkosuunnittelussa, mutta maakuntakaavassa ei lähtökohtaisesti ole asianmukaista sijoittaa linjausta kohteisiin, joiden luontoarvot on jo lähtöaineistojen perusteella mahdollista tunnistaa erityisen haavoittuviksi ja suojeluarvo erityisen korkeaksi.

Kaavaan on merkittävä luonnon ydinalueina Hämeen järviylängöltä edellä mainitut Niinimäen, Pappilanläänin ja Takajärven tunnistetut luonnon ydinalueet kokonaisina (vuoden 2016 selvityksessä tunnistetussa laajuudessaan tai tuoreempien tietojen perusteella täydennettynä) sekä Janakkalan Toivanjoen alue. Toivanjoen vuonna 2016 tunnistettuun ydinalueeseen on tarpeen lisätä Luulionlahtea ympäröivä soidensuojelun täydennysehdotuksen rajaus, jolla alueen pysyvä suojelu on jo osittain toteutunut. Lisäksi viereinen Piilonsuon kohdalta kulkeva ekologinen yhteys on tärkeää tunnistaa kaavassa joko ekologisen yhteystarpeen tai luonnon ydinalueen merkinnällä. Maastohavaintojemme perusteella Piilonsuo on toiminnallinen ekologinen yhteys Luulionlahden–Toivanjoen alueilta kohti Riihimäen rajaa.

Muistutamme, että kaavoituksen on perustuttava ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon. Ekologisen kytkeytyvyyden kannalta pitäisi Hautamäen ym. (2024) mukaan tietää vähintään ”Iuontotyyppien esiintyminen ja ekologinen tila sekä indikaattori- ja/tai sateenvarjolajien populaatiotiheys sellaisella resoluutiolla, joka vastaa alueidenkäytön suunnittelun mittakaavaa (1 ha tai alle). Tietoa pitää olla myös laajalta alueelta samanlaisena, jotta vertailtavuus alueiden välillä säilyy. Lisäksi tiedon pitäisi olla ajantasaista ja luotettavaa”. Hämeen järviylängöllä nämä kriteerit eivät täyty, koska edes luontotyypeistä ei ole luotettavaa ja ajantasaista aineistoa. Järviylängöllä on laajoja alueita, joilla myös lajihavaintojen määrä on erittäin pieni tai havaintodataa ei ole lainkaan. Havaintojen puutteesta ei voi päätellä, että luontoarvoja ei olisi.

Luontoylänkö 2030 -hankkeen valmistelussa onkin havaittu, että Hämeen järviylängöltä löytyy luontoarvoja ja maastokartasta puuttuvia pienvesiä ja soistumia, joita mikään olemassa oleva aineisto ei tunnista tai ennusta. Tilanteen ollessa tämä kaavoituksen olisi lähestyttävä järviylängön luontoarvojen heikentämistä tiukalla varovaisuusperiaatteella.

Kaavaluonnoksessa pyrkimys on kuitenkin joiltain osin päinvastainen: elinympäristöjä ollaan kaavamerkinnöillä turvaamisen sijasta heikentämässä ilman, että tiedetään, mitä tarkalleen häviäisi tai heikkenisi ja missä. Kaavan vaikutusten arviointi ei näiltä osin toteudu riittävällä laajuudella ja tarkkuudella.

Kaavamerkinnät ja suunnittelumääräykset

Maakuntakaavan tuulivoiman suunnittelumääräyksen mukaan ”Tuulivoima-alueiden tarkemmassa suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota asutukseen kohdistuvien vaikutusten lieventämiseen sekä linnuston elinolosuhteiden turvaamiseen”.
Esitämme, että suunnittelumääräykseen on lisättävä myös maininta haitallisten vesistövaikutusten torjumisesta. Tuulivoiman rakentaminen vaatii olemassa olevan tiestön parantamista sekä uusien huoltoteiden ja asennuskenttien rakentamista, joka aiheuttaa kuivatustarvetta ja sitä kautta ojitusta. Tuulivoima-aluiden sijoittuessa metsäisille alueille paljon uusia ojia joudutaan kaivamaan maakunnassa yleisiin suometsiin ja turvekankaille. Metsätalouden ojituksista aiheutuvat päästöt ja haitat tunnetaan nykyään hyvin ja niitä pyritään torjumaan. Myös tuulivoima-alueiden rakentamisessa on huolehdittava, että niistä ei aiheudu haitallista valuntaa pintavesiin tai haittaa metsien pienvesistöille.

Tuulivoima-alueille tulee antaa teollisen mittakaavan aurinkovoimaloita vastaava yleismääräys, jonka mukaan niitä ei saa sijoittaa metsäalueille, luonnontilaisen kaltaisille soille tai viherrakenteen kannalta merkittäville alueille. Suojaetäisyydet (puskurivyöhykkeet) muodostavat keskeisimmän perustan maankäytön yhteensovittamiselle ja eri toimintojen sijoittelulle. Tuuli- ja aurinkovoimalle tarvittaisiin määräyksissä suojaetäisyydet niin sanottuihin no-go-alueisiin eli luonnon monimuotoisuudelle arvokkaimpiin kohteisiin, jotta maankäytön muutos ei heikennä maakunnan olemassa olevia luontoarvoja. Lisäksi tuulivoiman suunnittelumääräyksellä on syytä rajoittaa haittoja ympäröiville arvokkaille luontokohteille. Jos elinympäristöjen tuhoutuminen tai pirstoutuminen aiheuttaa haittaa viereisille no-go-alueille, määräyksellä on syytä velvoittaa ekologiseen kompensaatioon haittaa kärsivän alueen välittömässä yhteydessä.

Lähtökohtaisesti tunnistetuille luonnon ydinalueille ei pidä sijoittaa tuulivoimaa eikä teollisen mittakaavan aurinkovoimaa. Ydinalueiden tulee olla no-go-alueita tuulivoimalle. Kun näin on kuitenkin jo tapahtunut Humppilassa, tulisi hankkeissa edellyttää luontohaittojen välttämistä ja kompensointia, esimerkiksi tuulivoima-alueiden sisäistä luonnon ennallistamista ja suojelua hankealueen sisällä esimerkiksi metsäkasvillisuuden ja lahopuulajiston hyväksi. Siellä missä tuulivoimaa on jo toteutettu, tulisi myös ydinalueet ja yhteydet piirtää kaavassa näkyviin ja määrätä tuulivoima-alueille ekologisen verkoston huomioonottamisesta. Luonnonympäristöä heikentäville hankkeille tulee määrätä suojelu- ja kompensaatiovelvoite.
Kaavassa esitetty ”ekologinen yhteystarve” tarkoittaa käytännössä ylityspaikkaa tai riista- tai vihersiltaa. Suosittelemme käyttämään täsmällistä termiä, joka kuvaa ajateltua käyttöä.

Evon alue on merkitty luonnon ydinalueeksi, mutta mielestämme ydinalueen rajausta tulee laajentaa luoteeseen Nerosjärven rantaan ja muutamiin saariin, missä sijaitsee uusia suojelualueita valtion maalla.

Mielestämme soidensuojelun täydennysesityksen kohteiden rauhoitusta tulee jatkaa ja ne tulee merkitä edelleen näkyviin kaavaan. Soidensuojeluohjelman täydennysesitykseen kuuluminen on vahva osoitus alueiden luontoarvoista, joiden säilyttämiseen tulee ohjata.

Kaupunkisuunnittelussa käytetään siniviheryhteyden käsitettä kuvaamaan vesistöjen ja maaelinympäristöjen muodostamaa viheralueiden verkostoa. Siniviherverkostoajattelua tulisi edistää myös maakuntakaavassa.
Vesistöt muodostavat luontaisia ekologisia yhteyksiä luonnonmaisemassa. Näitä voisi hyödyntää tunnistamalla ja merkitsemällä olennaiset siniviheryhteydet kaavaan. Vesi- ja maaelinympäristön kohtauspisteet ovat yleensä luontoarvoiltaan rikkaita. Luontotyyppien vaihettumisvyöhykkeissä on usein erityisen korkeat suojeluarvot, koska niissä elää useamman luontotyypin lajeja. Maakunnassa esimerkiksi soiden reunametsät, korvet, virtavedet ja rannat ylläpitävät runsasta ja erikoistunutta lajistoa. Vesistö ja sen ympärille määritelty reilu suojavyöhyke muodostavat toiminnallisen ja laadukkaan ekologisen yhteyden kuin itsestään.

Vihreän siirtymän toteutus maakunnassa

Vihreän siirtymän määritellään olevan ”välttämätön muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta. Kestävä talous nojaa vähähiilisiin sekä kiertotaloutta ja luonnon monimuotoisuutta edistäviin ratkaisuihin ja luonnonvarojen kestävään käyttöön”. Vähähiilisen talouden rinnalla vihreässä siirtymässä tulee siis edistää myös luonnon monimuotoisuutta.

Kaavaselostuksessa mainitaan tavoitteeksi maakunnan muutos kohti ekologisesti kestävää taloutta ja kasvua, johon pyritään hyödyntämällä mahdollisimman hyvin olemassa olevia rakenteita, edistämällä elinympäristön laadun parantamista ja luonnon voimavarojen kestävää käyttöä. Tämä ei kaavassa vaikuta toteutuvan, koska olemassa olevien rakenteiden sijasta ollaan kaavoittamassa uusia alueita uusille rakenteille ja elinympäristöjen laatua ollaan näin heikentämässä, ei parantamassa.

Kaavaselostuksessa huomioidaan energia-asiat ja ilmastonmuutos, mutta ekologinen
kestävyys ja kansallisen monimuotoisuusstrategian tavoitteet jäävät lähinnä tasolle, että
nämä on tunnistettu ja niille pitäisi tehdä jotain, mutta toimia ei kuitenkaan ole esitetty.
Ympäristökriisissä on kysymys monikriisistä, ei pelkästään ilmastokriisistä, ja tämän
vaikutusten minimointiin tulisi jokaisessa luontoympäristöön liittyvässä toimessa kiinnittää
erityistä huomiota. IPBES–IPCC-yhteisraportissa (Biodiversity and Climate Change, 2021) todetaan, että luontokatoa ja ilmastonmuutosta on torjuttava yhdessä ja luontohaitan aiheuttamista välttäen. Ekologisen verkoston turvaamisen välttämättömyys on kaavaselostuksessa todettu, mutta se ei ole johtanut tyydyttävään kaavaratkaisuun. Edellä lausunnossamme olemme kuvanneet tavoitteita ja keinoja, joilla ekologinen kestävyys voitaisiin saavuttaa.

Kaavaselostuksessa ei käy selkeästi ilmi, miten kaavassa huomioidaan luonnonvarojen
kestävä käyttö. Kuten aiemmin todettiin, myös uuden päästöttömän energiantuotannon rakentaminen aiheuttaa haitallisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia.

Kaavaselostuksen sivuilla 13–14 mainitaan Kanta-Hämeen energiataloudesta:
”Fingridin ennusteiden mukaan sähkönkulutus Suomessa tulee jopa kaksinkertaistumaan
vuosien 2022 ja 2035 välillä. Tästä sähkön kysynnästä valtaosa painottuu kuitenkin
sähköintensiiviseen teollisuuteen.”

Sähkönkulutuksen kasvaessa selkein paikka kattavalle sähköenergian tuotannolle olisi
aurinkoenergian tuottaminen jo rakennetussa ympäristössä. Aurinkoenergian mahdollisuuksista onkin kaavan tausta-aineistoissa hyvä selvitys (Kanta-Hämeen innovatiiviset aurinkovoimaratkaisut rakennetussa ympäristössä 2025).

Sähköintensiivinen teollisuus ei sellaisenaan edusta vihreää siirtymää tai luonnonvarojen kestävää käyttöä, vaan samaan aikaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä tulee ajaa alas ja ylikulutusta hillitä kannustamalla energian säästämiseen ja kohtuulliseen elämäntapaan. Energiankulutuksen pienentyessä syntyvät voitot tulee tuotannon lisäämisen sijaan ohjata ympäristön tilan parantamiseen.

Kaavaselostuksen sivulla 5 mainitaan ilmastolaki ja kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia ja näiden huomiointi painottaen ympäristöministeriön kommenttia ihmistoiminnan vaikutuksista luontokatoon: ”Strategialuonnoksen mukaan luontokadon pysäyttämiseksi luonnon tilaan suoraan kohdistuvia paineita (esim. maan- ja luonnonvarojen käyttö) on vähennettävä ja luonnon tilaa on parannettava suojelun, ennallistamisen ja hoidon keinoin.”

Kaavaselostuksen sivulla 27 nostetaan esiin ilmastonmuutokseen sopeutuminen.
Ilmastonmuutoksen seurauksissa on lueteltu ihmisten kannalta oleellisia asioita, mutta paikallisluonnon kantokyky, monimuotoisuus ja resilienssi ilmastonmuutosta vastaan ei näy kirjauksissa. Luonnonympäristöjen turvaaminen on sekä sopeutumista että varautumista ilmastonmuutokseen.

Suomi on ennallistamisasetuksessa sitoutunut parantamaan luonnon tilaa ennallistamalla Natura-luontotyyppejä ja -alueita. Maakunnassa olisi selvitettävä ennallistamisasetuksen mukaisten Natura-luontotyyppien määrä ja tila sekä mahdollinen kunnostustarve. Työtä tukisi maakunnallisen luonnon monimuotoisuusohjelman laatiminen.

Kaavan lainmukaisuus

Alueidenkäyttölain (AKL) 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityisesti huomiota luonnonarvojen vaalimiseen sekä alueidenkäytön ekologiseen kestävyyteen. Lisäksi luonnonsuojelulain (9/2023) 1 §:n mukaan lain tavoitteena on luonnon
monimuotoisuuden turvaaminen. Luonnonsuojelulain mukainen luonnon monimuotoisuuden turvaamisvelvoite edellyttää, että kaavoituksessa vältetään merkittävää luonnonarvojen heikentymistä ja turvataan ekologisten verkostojen säilyminen. Nyt esitetty kaava mahdollistaa rakentamisen ekologisesti herkille alueille ilman riittäviä takeita siitä, että luonnonarvojen heikentyminen voidaan estää. Kaava ei näin ollen toteuta luonnonsuojelulain tavoitteita eikä alueidenkäyttölain vaatimusta luonnonarvojen huomioon ottamisesta. Kaavaratkaisu on ristiriidassa AKL 28 §:n ja luonnonsuojelulain tavoitteiden kanssa.

Alueidenkäyttölain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on oltava käytettävissä tarpeellinen selvitys suunnitelman merkittävistä ympäristövaikutuksista, mukaan lukien vaikutukset luontoon, maisemaan ja ekologisiin yhteyksiin. Lisäksi AKL 28 §:n mukaan maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa alueiden käytön ekologiseen kestävyyteen sekä ympäristövaikutusten arviointiin.

Kaavan valmisteluaineistosta ilmenee, että keskeisiä selvityksiä on ollut keskeneräisinä
luonnosvaiheessa ja vaikutusten arviointia on tarkoitus täydentää vasta myöhemmässä
vaiheessa. Tämä osoittaa, ettei kaava ole perustunut AKL 9 §:n edellyttämiin
riittäviin selvityksiin. Puutteellinen selvityspohja on voinut olennaisesti vaikuttaa kaavan sisältöön ja osallisten mahdollisuuksiin arvioida kaavan vaikutuksia.

Suurten energiantuotantoalueiden sijoittamisen tulee perustua kokonaisvaltaiseen alueelliseen tarkasteluun, jossa huomioidaan maakunnallinen ohjaus ja eri maankäyttömuotojen yhteensovittaminen. Mielestämme tarkastelussa ei ole otettu huomioon maakuntakaavan vahvaa ohjaavaa vaikutusta eri maankäyttömuotojen yhteensovittamisessa. Luontoalueiden huomiointi on puutteellista, mikä tulee vaikuttamaan negatiivisesti alemmilla kaavatasoilla. Nyt tehty kaavaratkaisu ohjaa merkittävän alueellisen ratkaisun liian rajattuun tarkasteluun. Tämä vaarantaa alueidenkäyttölain mukaisen suunnittelujärjestelmän toimivuuden.

Edellä esitetyillä perusteilla kaava ei täytä laissa asetettuja sisältövaatimuksia eikä vaikutusten selvittämisvelvollisuutta. Kaava tulee palauttaa uudelleen valmisteltavaksi siten, että luonnon monimuotoisuus, yhteisvaikutukset ja alueellinen kokonaisarviointi selvitetään asianmukaisesti.

Tuulivoiman kaavoituksessa on maakuntakaavatasolla selvitettävä myös tuulivoiman vaikutukset kiinteistöjen arvoon ja matkailuelinkeinoon. Tuulivoima-alueiden maisema-arviointi tulee tehdä 35-40 kilometrin etäisyydellä (vrt.Maisemavaikutusten arviointi tuulivoimarakentamisessa, päivitys 2024, Ympäristöministeriön julkaisuja 2024:29). Tuulivoimaa koskevat arvioinnit tulee tehdä myös maakuntarajojen yli, samoin kuin naapurimaakuntien tuulivoimahankkeiden vaikutukset Kanta-Hämeen alueelle tulee selvittää.