Fosforilannoitteet tuottavat vihreyttä – valitettavasti myös vesistöissä

Artikkelit

–

8.7.2025

Mielipide, julkaistu Länsiväylässä 7.5.2025 sekä Keski-Espoon Sanomat – lehdessä 2/2025

Fosforilannoitteet tuottavat vihreyttä – valitettavasti myös vesistöissä

Vehreä ympäristö on espoolaista onnea. Samaa todellisuutta ovat valitettavasti myös Espoon järvien ja
rannikkovesien vihreät ja sinivihreät leväkukinnat. Tärkeä niitä yhdistävä tekijä on fosfori, joka
kasviravinteena rehevöittää niin pihoja kuin vesistöjäkin. Ravinne on sama, mutta todellisuus on aivan toinen pihaansa hoitavalle asukkaalle kuin vesien eliöstölle.

Puutarhamulta- ja lannoitesäkeissä kerrotaan yleensä pääravinteiden typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K)
määräsuhteet N-P-K, mutta kokonaismääriä ei yleensä ilmoiteta suoraan. Karkeana suuruusluokkana niin
lannoite- kuin multatuotteiden ohjeiden mukainen käyttö merkitsee noin kolmea grammaa fosforia
kasvimaan ja nurmikon jokaiselle neliömetrille. Eli tuhannelle neliölle noin kolme kilogrammaa ja
hehtaarille kolmekymmentä. Tunnollinen viljelijä toistaa lannoituksen joka vuosi.

Vesissä fosforia mitataan mikrogrammoina litrassa. Mikrogramma on gramman miljoonasosa. Puhtaissa
luonnonvesissä fosforipitoisuudet ovat luokkaa kymmenen mikrogrammaa litrassa, kun taas sata
mikrogrammaa merkitsee jo vakavaa rehevöitymistä.
Ihanat vihreät pihat ja inhan vihreät levämassat ovat saman fosforikuormituksen kaksi ilmentymää.
Mittausten mukaan rakennetulla kaupunkialueella jopa 90 prosenttia vesistöjen fosforikuormituksesta
tulee hulevesistä, siis sadevesiviemärien ja salaojien kautta pintavesiin purkautuvasta vedestä.

Taas karkeina lukuina: Suomessa vuotuinen valunta on noin 300 litraa neliömetriltä (valunta on sadannan,
n. 700 litraa, ja haihdunnan, 400 litraa, erotus). Vuotuinen lannoitus, 3 grammaa neliömetrille, huleveteen
kulkeutuvana tarkoittaa kymmenen milligramman fosforipitoisuutta litrassa. Pitoisuus on siis
tuhatkertainen puhtaiden luonnonvesien mikrogrammoissa mitattavaan tasoon verrattuna.

Lannoitteet eivät toki suoraan hulahda valumana vesiin, mutta toistuva lannoitus lisää maaperän
ravinnetasoa huomattavasti ja aiheuttaa jatkuvaa ja suurta kuormitusta vesistöihin. Fosforikuorma tulee
nimenomaan maaperästä ja lannoitteista, kun nykyisin jätevesien fosfori on jo saatu hyvin hallintaan.
Ravinnekuormitusta vesiin valuu myös maataloudesta ja Espoossa esimerkiksi golfkentiltä.

Hyvin lannoitettu pihanurmikko kasvaa paljon voimallisemmin kuin mikään luonnon niitty. Ja
ruohonleikkurin säksätys on kesän kuuluvimpia luontoääniä omakotialueilla. Järvien ja Itämeren tilasta
huolestuneen kansalaisen on syytä tiedostaa puutarhalannoitteiden yliannostuksen turmiollisuus. Hyvä ensi
askel on luopua fosforilannoitteista kokonaan ja siirtyä vain puhtaan puutarhakalkin käyttöön. Kalkki
tehostaa maaperässä jo valmiiksi olevien ravinteiden kiertoa.

Hoidetun pihanurmikon muuttaminen kukkaniityksi on pitkällinen, mutta palkitseva projekti. Ylilannoitettua
maaperää on usein köyhdytettävä. Monilajiset luonnonkukkaniityt ovat luontaisesti niukkaravinteisia
ekosysteemejä.

Heikki Simola
Ympäristötieteen dosentti
Pro Espoonjoki ry:n puheenjohtaja
Espyy ry:n hallituksen jäsen