Pienydinvoimaa – ei kiitos!

Pienydinvoimaa – ei kiitos!

Viime aikoina ovat isot energiayhtiöt, etunenässä Helen ja Fortum, ryhtyneet propagoimaan
pienydinvoimaloita jotenkin siistinä ja ongelmattomana osaratkaisuna energiamurrokseen ja ilmasto-
ongelmaan. Hienovaraisesti ja pehmeästi alkaneen kampanjoinnin taustalla on tietenkin
ydinvoimatuotannon monia kolhuja kokenut maine Tshernobyleineen, Fukushimoineen ja Olkiluoto
kolmosineen. Nyt olisi tarjolla jotakin aivan uutta: kevyttä ja huoletonta ydinvoimaa.

Keveimmillään pienydinvoimaloissa kyse on vain pikku laitoksista, joilla kuumennetaan vettä
kaukolämpöverkostoon. Helsingin energiayhtiö Helenin hankkeissa ilmeisesti kyse on juuri tällaisista
vedenkeittoreaktoreista. Pieniä modulaarisia reaktoreita voisi laitoksessa toki olla useampia, mutta
tavoitteena ei olisi sähkön tuotanto. Laitoksessa ei siis olisi höyryturbiini-sähkögeneraattoria, eikä vettä
tarvitsisi kuumentaa tulistetuksi höyryksi kovassa paineessa satojen asteiden lämpötilaan.

Helenin sivuilla määritellään pienydinvoimala näin: Pienydinvoimala on tavallista ydinvoimalaa pienempi
energiantuotantolaitos, jolla voidaan tuottaa tasaisesti lämpöä, tai sähköä lämmön ohella.

Säteilyturvakeskus STUK tiedottaa: STUK varautuu mahdollisuuteen, että Suomeen halutaan rakentaa
nykyistä pienempiä, sähköteholtaan alle 300-megawattisia ydinvoimaloita ja pieniä pelkästään
lämmöntuotantoon tarkoitettuja ydinvoimaloita. STUK on myös julkaissut arvion Suomessa kehitetystä LDR-50-konseptista, jossa yksikön lämpöteho olisi vain 50 megawatin luokkaa: https://stuk.fi/documents/150192312/163641908/DOHA-%232300040-v3-STUKin_arvio_LDR-50_reaktorin_konseptisuunnittelusta.pdf/5de9c075-474d-7889-b91f-3c0af7958f98?t=1750155750971

Ranskalaisella Calogenalla on vielä pienempi, 30 MW moduuli CAL-30, myös pelkästään veden
kuumentamiseen: ”Calogena is offering a 30 thermal MW water-cooled SMR (Small Modular Reactor),
specifically designed to decarbonize district heating”. www.calogena.com

Oman kriittisen mielipiteeni pohjana on energian häviämättömyyden laki. Planeetallamme ei ole pulaa
energiasta – varsinkaan ei lämmöstä – mutta eri tarkoituksiin käyttökelpoisesta energiasta on joskus pulaa.

Kaikkia energiamuotoja voidaan muuttaa toisikseen, sähköä valoksi tai valoa sähköksi jne., mutta
muuntamisen hyötysuhde ei koskaan ole sata prosenttia, vaan usein paljonkin pienempi. Muunnoksessa
syntyy aina hukkalämpöä. Lämpöenergia, siis atomien lämpöliike, on energian alin ja alkeellisin muoto.

Ja tässä tulee kyseeseen energiamuotojen hierarkia. Yhteiskunnallisesti ylivoimaisesti tärkein ja joustavin
energiamuoto on sähkö. Sähköllä voidaan tehdä lähes mitä vain, mutta sen käyttö tuottaa aina
hukkalämpöä. Ja hukkalämpöä syntyy kaikista muistakin keskeisistä teollisen yhteiskunnan prosesseista.

Pahimpia nykyteknologian hukkalämmön tuottajia ovat ydinvoimalat, joissa sähköntuotannon hyötysuhde
on vain yhden kolmasosan luokkaa, runsaat 30 prosenttia. Valtaosa ydinenergiasta menee lauhdevesissä
Itämeren lämmittämiseen. Olkiluoto 3 -voimalan lämpöteho on 4300 megawattia – se on peräti maailman
neljänneksi suurin ydinvoimala – mutta sähköntuotanto enimmillään on 1600 MW. Huomattakoon, että
Suomen ydinvoimalaitoksista Itämereen pumpattavalla noin 8000 miljoonan watin hukkalämmöllä ei ole
mitään vaikutusta meren lämpötaseisiin, koska Auringon säteilyenergia vuodenaikaisvaihteluineen on
mielettömän paljon suurempi tekijä. Pienydinvoimalan hyötysuhde toki esitetään lobbarien propagandassa
isona plussana: isoihin laitoksiin verrattuna pienen hyötysuhde on huomattavasti parempi kun tuotteena
on nimenomaan kuuma vesi eikä sähkö.

Meillä ei siis ole pulaa lämpöenergiasta, päinvastoin, ja ratkaisujen on löydyttävä sitä kautta, että isojen
energiaa käyttävien prosessien hukkalämmöt kerätään talteen ja käyttöön. Samalla on toki uusiutuvan
tuuli- ja aurinkoenergian varastointia kehitettävä ja kulutusjoustoja edistettävä. Toisin kuin sähköä, lämpöenergiaa on helppo varastoida, ja lämpöpumppu- ja muu sen alan tekniikka ovat jo olemassa olevaa
edullista ja turvallista teknologiaa.

Näillä perusteilla pidän täysin turhana, vääränä ja vaarallisena pyrkimystä ydinenergian uusiin
käyttömuotoihin. Ydinenergia ei ole uusiutuvaa eikä edes ilmastoneutraalia. Pienillä laitoksilla ydinjätettä
syntyy siinä missä suurillakin. Pienydinvoima vaatii monenlaisia kevennyksiä ydinenergialainsäädäntöön, ja
lobbarien taka-ajatuksena taatusti on, että harmittoman pienydinvoiman kautta aikanaan aukeaa jälleen
väylä myös oikeiden ydinvoimaloiden rakentamiselle. Vihreä siirtymä on välttämätön, mutta ydinenergian
lisääminen ei siihen kuulu millään tavalla.

Heikki Simola
Espyyn erityisasiantuntija