Mustarastas tuo kevään laulullaan

Mustarastas tuo monelle kevään laulullaan – mutta minkälainen lintu mustarastas oikein on?

Mustarastas saapui Suomeen noin sata vuotta sitten. Viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana lajin kanta on vahvistunut, ja se on levittäytynyt aina Lappiin saakka. Mustarastas on Uudenmaan maakuntalintu sekä Ruotsin kansallislintu. Laji kuuluu varpuslintujen lahkoon (Passeriformes) ja rastaiden heimoon (Turdidae). Heimoon kuuluu 20 sukua ja 156 lajia, joista yksi on rastaat (Turdus) – tähän sukuun kuuluu 80 lajia. Mustarastas on yksi Suomen kuudesta pesivästä rastaslajista. Suomessa se on elinvoimainen ja rauhoitettu laji luonnonsuojelulain (LSL 2023/9) nojalla.

Mustarastas on sopeutunut erinomaisesti kaupunkiympäristöön. Ravinnonhankinnassa se hyödyntää kaupunkien tarjoamia marjoja, siemeniä ja hyönteisiä. Linnut etsivät ruokaa maasta kääntelemällä lehtiä ja mylläämällä sammalta. Pesänsä mustarastaat rakentavat usein rakennusten läheisyyteen, matalalle pensaaseen, nuoreen kuuseen, kivelle tai halkopinoon.

Osa mustarastaista jää talvehtimaan Etelä-Suomeen. Kaupunkiympäristön valot ja lämpimämmät mikroilmastot auttavat niitä selviytymään talvesta. Myös ihmisten tarjoama talviruokinta, kuten pähkinärouhe, on tärkeä ravinnonlähde. Mustarastaat laulavat usein korkeilla paikoilla – puiden latvoissa, televisioantenneilla ja sähkötolppien päissä. Kaupungeissa elävät yksilöt voivat oppia matkimaan ympäristön ääniä, kuten autojen hälytyksiä ja puhelinten soittoääniä, kun taas maaseudulla elävät linnut jäljittelevät enemmän luonnon ääniä. Kaupunkien keinotekoinen valo voi saada mustarastaat aloittamaan laulunsa aikaisemmin keväällä kuin maaseudulla elävät lajitoverinsa. Valon lisääntyminen voi stimuloida lauluhormonien, kuten testosteronin, tuotantoa, mikä pidentää lintujen aktiivisuusaikaa. Tämä voi lisätä kilpailua reviireistä ja parittelukumppaneista sekä vaikuttaa lintujen stressitasoihin ja hyvinvointiin.

Yleisesti ottaen mustarastaan ja ihmisten yhteiselo kaupungeissa sujuu hyvin. Monet ruokkivat mustarastaita talvisin, ja linnut ovat oppineet luottamaan ihmisiin ravinnonlähteinä. Mustarastaan laulua pidetään usein kauniina ja miellyttävänä, vaikka aikaisin aamulla alkava laulu voikin olla joillekin häiriöksi.

Nykyisinkin mustarastaat voivat olla puutarhoissa ärhäköitä marjapensaiden tyhjentäjiä, joita on vaikea hätistellä pois. Kuten moniin muihinkin lajeihin, myös mustarastaaseen on liitetty taikauskoisia piirteitä. Keskiajalla sen musta väri ja soinnukas laulu yhdistettiin pimeään syntiin, ja linnun ajateltiin houkuttelevan munkkeja lihallisiin kiusauksiin.

Muuttuva kaupunkiympäristö voi kuitenkin tuoda mustarastaille haasteita. Jos maankäytön muutokset vähentävät kaupunkien metsiä ja puistoja, linnut joutuvat sopeutumaan elämään lähempänä rakennuksia ja pienemmillä viheralueilla. Viheralueiden väheneminen heikentää luonnollisen ravinnon, kuten marjojen ja hyönteisten, saatavuutta. Keinotekoinen valo voi häiritä vuorokausirytmiä ja hormonitoimintaa, mikä voi vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen. Kaupunkien melu puolestaan vaikeuttaa kommunikointia ja laulua, mikä voi heikentää kykyä houkutella kumppaneita ja puolustaa reviiriä. Lisäksi ilmansaasteet voivat heikentää hengityselimistöä ja yleistä hyvinvointia, mikä vaikuttaa elinikään ja lisääntymismenestykseen.

Nykyään mustarastas saattaa virittää laulunsa jo leutoina talvipäivinä, mutta monille sen laulu on silti ennen kaikkea kevään merkki.

Kati Kontio
Espoon ympäristöyhdistyksen hallituksen jäsen