Joensuun Hasanniemi on minulle levähdyspaikka arjen keskellä. Vaikka keskusta on lähellä, siellä on rauhoittavan hiljaista. Rannan vieressä kulkevaa pientä polkua kävellessä katuvalot eivät ole ihan vieressä, joten hämärä kietoutuu iltaisin ympärille.
Hasanniemessä monimuotoinen luonto ja kulttuuriympäristö limittyvät: siellä on vaihtelevasti lehtoa, vanhoja huviloita, mäntykangasta ja järven rantakaislikkoa. Lähellä on suosittu rantakahvila ja uimaranta. Hasanniemi sijaitsee Pielisjoen suistossa, josta Pyhäselkä avautuu aavana.
Keskusta-alueella asuessa Hasanniemeen on helppo suunnata kävelylenkeillä. Enkä ole ainoa. Se on hyvä esimerkki lähiluontokohteesta, jonne suuntaavat monenikäiset ihmiset. Itse kuljen mieluiten rantaa myötäilevää polkua pitkin, ja vanhemmat ihmiset taas kävelevät hoidetuilla teillä.
Järkytyinkin, kun muutama vuosi sitten kuulin, että alueelle suunniteltiin rakentamista. Kaavoittaja päästi suustaan sammakon ja perusteli rakentamista näin: ”Joensuussa on paljon varakasta väkeä, joka haluaa asua hyvissä osoitteissa.” Käytimme möläytystä pitkässä ja monivaiheisessa kampanjoinnissa, jossa oli mukana Joensuun seudun luonnonystävät, Luontoliitto, Kohtuusliike ja paikallisasukkaita. Hasanniemi on tärkeä suurelle joukolle ihmisiä.
Olin todella helpottunut, kun pitkän lobbauksen jälkeen valtuuston päätös napsahti pöytään: alue jätettiin rakentamatta! Juhlistimme voittoa nostamalla lehtikuohumaljat Hasanniemessä. Olimme kolmas sukupolvi, joka oli taistellut joensuulaisille tärkeän alueen puolesta. Nyt siellä on voimassaoleva asemakaava, ja voimme toivon mukaan luottaa siihen, että se pysyy turvassa.
Olen kokenut Hasanniemessä lukemattomia arkisia hetkiä. Kävellyt talvella lumisia rantoja talventörröttäjiä ihmetellen ja korpin raakuntaa kuunnellen. Kesähelteellä olen paennut hellettä metsän siimekseen, pulahtanut uimaan ja käynyt oluella läheisellä Jokiasemalla. Arkisuudestaan huolimatta – tai juuri siksi – se on minulle korvaamaton.
