Erämaan ytimessä

Tornionlaakson luonto alkoi aikanaan vetää minua, lapinkävijää, puoleensa. Vaikka työni olikin etelämpänä, laitoin 19 vuotta sitten kodin Ylitorniolle. Ympäröivän luonnon tutkiminen johti suurenmoiseen löytöön, Natura-alueeseen Ylitornion ja Rovaniemen välisessä erämaassa. Se oli Palokas.

Noin 20 neliökilometrin suuruinen alue on soiden, rimpien, lampien, purojen ja vanhojen metsien muodostama mosaiikki. Siellä tapaa muun muassa kurkia, joutsenia, metsähanhia, kotkia, kalasääskiä, metsoja, saukkoja, näätiä ja joskus muuttohaukkoja.

Palokas on tikankonteista ja neidonkengistä tunnetun Lapin kalkkikolmion laidalla. Ainoat ihmisen tekemät kulku-urat ovat umpeen kasvavat tieurat alueen reunalla ja kahdelle Metsähallituksen autiotuvalle johtavat polut. Kun ihmisen toimintaa ei aikojen saatossa liene paljon ollut, ovat monet suoalueetkin jääneet kokonaan nimeämättä. Palokas on laajan valtio-omisteisen erämaa-alueen ytimessä ja sen ympäristössä on muitakin Natura-alueita, kuten kaksi laajaa soidensuojelualuetta.

Palokkaan rauha säilyi, kunnes malminetsintäyhtiöt kiinnostuivat siitä. Alun perin lähistöltä löydettiin uraania, mutta nyttemmin kulta ja koboltti kiinnostavat. Kun talviset tieurat ja isot kairauskoneet ilmestyivät melkein paratiisina pitämääni maisemaan, olen pysynyt poissa talvisaikaan, mutta käynyt kesäisin katsomassa etsinnästä johtuvia arpia.

Nyttemmin etsintäyhtiö on esittänyt kaivoksen perustamista tälle erämaan ytimessä olevalle lempipaikalleni. Hartaasti toivon monien muiden tavoin, että valtiovalta pitää kiinni alueen suojelusta ja estää kaivostoiminnan. Luonnonsuojelu-, poronhoito- ja matkailuorganisaatiot ovat esittäneet laajan Lounais-Lapin kansallispuiston perustamista alueelle. Sen ytimessä olisi Palokas.

Juhani Syväoja
Emeritusprofessori