Lähiluontoa nakerretaan monella paikkakunnalla pala palalta. Kannattaakin selvittää, uhkaavatko hakkuut omaa rakasta lähimetsää tai aiotaanko lähiranta rakentaa täyteen asuntoja. Kun alat puolustaa lähiluontoasi, tutki ensin sen kaavoitustilanne ja mahdolliset suojelumääräykset. Suojelubyrokratia voi tuntua yksin raskaalta, mutta yhdessä saadaan tuloksia aikaan.
1. Selvitä maanomistaja
Mahdollisuudet ja keinot lähiluonnon säilyttämiseksi riippuvat pitkälti alueen omistajasta. Maanomistajan selvittäminen ei onneksi ole vaikeaa. Ensin on saatava alueen kiinteistötunnus, joka on neliosainen numerosarja, esimerkiksi 49-78-1-3. Se löytyy esimerkiksi Paikkatietoikkunasta paikkatietoikkuna.fi ja Karttapaikasta karttapaikka.fi.
Kun kiinteistötunnus on tiedossa, maanomistaja selviää soittamalla Maanmittauslaitokselle
(p. 029 530 1110). Maanmittauslaitoksen nettisivuilla on lisää ohjeita. Useiden kuntien maanomistustiedot ovat esillä myös kunnan omassa karttapalvelussa netissä. Valtion omistamat alueet selviävät Retkikartta-palvelusta retkikartta.fi.
2. Tarkista kaavoitustilanne
Kaavoituksella ohjataan maankäyttöä eli sillä vaikutetaan konkreettisesti myös kaupunkimetsien ja virkistysalueiden säilymiseen. Onkin tärkeää selvittää, mikä on luontokohteen kaavoituksen vaihe. Kaavoitusprosessit kestävät vuosia, ja helpointa niihin on vaikuttaa alkuvaiheessa. Tulossa olevat kaavat on listattu kunnan kaavoituskatsauksessa, ja valmistelussa olevat kaavat asetetaan julkisesti nähtäville 2–3 kertaa valmistelun aikana.
Ainakin isoimmissa kunnissa on nykyään oma karttapalvelu verkossa, josta näkee ajantasaisen kaavatilanteen. Pienemmissäkin kunnissa on verkkosivuilla yleensä kaavalistaukset. Ja aina voi soittaa kunnan kaavoittajille ja kysyä.
3. Etsi luontoselvitykset
Luontoselvitykset ovat tärkeä väline luonnon puolustamisessa. Selvitysten pitäisi olla aina kaavoitusasiakirjojen liitteinä.
Luontoarvojen etsinnässä kannattaa lähteä siitä, löytyykö alueelta uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä, joita EU:n luontodirektiivi ja Suomen luonnonsuojelulaki suojelevat. Esimerkkejä tällaisista luontotyyppeistä ovat tervaleppämetsä ja jalopuulehto, lajeista viitasammakko, lahokaviosammal, lepakko ja liito-orava. Lain suojaaman luonnon lisäksi on tärkeää selvittää ja tarvittaessa suojella myös muita luontoarvoja. Esimerkiksi METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet auttavat tunnistamaan arvokkaat metsäelinympäristöt.
Kannattaa selvittää luontoalueen merkitys sen lähellä sijaitseville päiväkodeille, kouluille, palvelukodeille ja muille käyttäjille. Näitä voi käyttää perusteina luontokohteen suojelemisessa.
4. Tutustu metsänhoitosuunnitelmaan
Jos kyseessä on arvokas suojelematon kunnan omistama metsä, esimerkiksi virkistysalue tai talousmetsä, on syytä ottaa selvää metsänhoitosuunnitelmasta. Siitä selviää, onko kohteelle suunniteltu hakkuita tai muita toimenpiteitä lähitulevaisuudessa.
Jos suojelun arvoisen metsän omistaja on kunnan sijaan yksityinen maanomistaja tai yritys, kannattaa olla suoraan yhteydessä maanomistajaan ja selvittää omistajan halukkuutta turvata luontoarvoja tai hakea korvauksia vapaaehtoiseen suojeluun METSO-ohjelman kautta.
5. Älä jää yksin!
Luonnonsuojelu on joskus monimutkaista, joten älä jää yksin. Lähde siis etsimään yhteisöä, jonka kanssa voit puolustaa luontokohdetta. Suomen luonnonsuojeluliitolla on laaja paikallisverkosto: 150 yhdistystä ja 15 piiriä vapaaehtoisineen. Niissä osataan tutkia alueen luontoarvoja ja tunnetaan kaavoituksen kiemuroita.
Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että yhdistykset toimivat vapaaehtoisvoimin, joten lisäkäsiä ja -taitoja tarvitaan aina. Esimerkiksi asukas-, kylä- ja kaupunginosayhdistyksistä kannattaakin kysyä kiinnostusta yhteiseen luontotyöhön.
Tule mukaan: sll.fi/paikallistoiminta
