Kaivoskamppailu on kestävyyslaji

Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen, Heinäveden luonnonystävien, pitkäaikaiselle aktiiville Jukka Leppäselle on kehittynyt hyvä turnauskestävyys kaivosyhtiöiden kanssa painiessa. Hän on työskennellyt neljä vuotta sen eteen, ettei Heinäveden Aitolammelle tulisi Fennoscandian Resources -yhtiön kaavailemaa grafiittikaivosta.

”Aluksi minulta kului useita tunteja päivässä asioiden selvittelyyn ja tiedon keräämiseen. Jouduin työntämään henkilökohtaisen elämän taka-alalle yrittäessäni hoitaa päivätyön ohessa kaivosasioita. Saimaan alueella Heinäveden luonnonystävät oli ensimmäinen taho, joka onnistui nostamaan kaivoshaitat julkiseen keskusteluun. Nyt meillä on leveämmät hartiat toimia, kun uusia aktiiveja on tullut mukaan. Ei tarvitse enää yksin tehdä”, Leppänen kertoo.

Kaivosta vastustamaan on syntynyt esimerkiksi Saimaa ilman kaivoksia ry ja Pelastetaan Päijänne -ryhmät.

Suomalaisten laajasti arvostaman Saimaan vesistöalueen kohtaama kaivosuhka on herättänyt huolta. Ajatus siitä, että kansallismaiseman kirkkaisiin vesiin ja saimaannorpan asuinseuduille päästettäisiin rikkipitoista, hapanta kaivosvalumaa, on nostanut vastustusta.

”Jos kaivos toteutuisi avolouhoksena, sen pölyvaikutus mitattaisiin kymmenissä kilometreissä. Kyseessä on rikkipitoinen esiintymä, joka sijaitsee 20 metriä Kermajärveä ja Varisvettä korkeammalla. Valuma kohdistuisi tärkeimpään Saimaalle puhdasta vettä syöttävään Heinäveden reittiin. Kaivoksen päästöt vaikuttaisivat koko vesiekosysteemiin, kalakantoihin ja sen myötä myös saimaannorppaan”, Leppänen sanoo.

Kolmen kilometrin päässä kaavaillusta grafiittikaivoksesta sijaitsevat myös Palokinkosket. Alueen vesivoimalaa on esitetty purettavaksi, jotta lohikaloille saataisiin lisääntymis- ja poikasalueita. Tässä mielessä Palokinkosket ovat Leppäsen mukaan Euroopankin mittakaavassa todella merkittävä alue.

”Kutupesät vaativat virtaavan, puhtaan veden. Saasteiden ja pölyn seurauksena kutupesät tukkeutuvat ja lisääntyminen epäonnistuu. Kaivoshankkeilla tehdään paljon hallaa äärimmäisen uhanalaisen lajin pelastamisyrityksille.”

Leppäsestä on kaivoshankkeen vastustajien keulakuvana tullut myös paikallisille tuttu kasvo. Usein kauppareissuilla joku nykäisee hihasta ja haluaa jutella.
”Keskustelu päätyy aina kaivoslain järjettömyyteen. Laki on tehty täysin kaivosteollisuutta palvelevaksi. Paikalliset ihmiset, elinkeinot ja luontoarvot on unohdettu”, hän sanoo.

Heinävedelle muuttoa tai loma-asunnon ostoa harkitsevat ihmiset ottavat Leppäseen yhteyttä ja kysyvät, uskaltaako alueelle investoida.
Kaivoshanke ei ilahduta myöskään Lintulan luostarissa, jonka elinkeino perustuu hiljaisuuteen, puhtaaseen luontoon ja yrttien keräämiseen. Luostari on selvinnyt sodista, mutta kaivoksesta se ei välttämättä selviä.

Leppänen muistuttaa, että Saimaa on Järvi-Suomen alue, jonka vesi on suurelta osin juomakelpoista.

”Maapallolta puhdas juomakelpoinen vesi loppuu ensimmäisenä. Se on elinehto täällä. Tästä kaikesta olen oppinut, että jos alueelle tulee kaivosvaraus tai malminetsintähakemus, täytyy toimia heti. Ei voi jäädä odottamaan. Kun malminetsintäprosessi etenee ja yhtiön investoinnit malminetsintään kasvavat, sitä on todella hankala pysäyttää. Siinä ei paikallisten sana riitä. Elämän perusedellytykset unohdetaan.”