Näin lopputalvesta verkossa ilmoituksen, jossa haettiin vapaaehtoisia perinnemaisematalkoisiin Jungfruskärin saariryhmälle. Tiesin heti, että tämä on minun juttuni. Viisi minuuttia, ja olin ilmoittautunut.
Olin ollut Saaristomeren kansallispuistossa sijaitsevalla Jungfruskärillä hieman yli 20 vuotta sitten, kun suoritin kenttäkursseja biologian sivuaineopinnoissa. Paikka jäi jo silloin mieleeni erityisen kauniina. Siitä asti olin halunnut päästä saarelle uudestaan. Nyt tämä haaveeni on toteutunut.
Kolmen päivän aikana haravoimme saaren lehdesniittyjä, jotta maaperän ravinteet vähenisivät ja sitä kautta karumpia olosuhteita vaativat niittykasvit pääsisivät kukoistamaan. Ilman vuosittaisia talkoita lehdesniityt kasvaisivat umpeen, ja lukuisia lajeja katoaisi. Saarella on esimerkiksi yli sata uhanalaista kasvilajia ja muun muassa seitsemän kämmekkälajia.
Tuntikausien haravointi voi kuulostaa tylsältä, mutta se ei ole. Haravoinnin lomassa olemme käyneet kiinnostavia keskusteluja ja ihailleet kauniita maisemia.
Tämä on ollut minulle henkireikä kiireisen arjen keskellä.
En tuntenut entuudestaan ketään leiriläisistä, mutta porukkaan on ollut helppoa tulla mukaan. Olen oppinut paljon luonnosta ja huomannut, ettei talkooleirillä tarvitse olla luonnon asiantuntija. Kaikki ovat yhtä tärkeitä ryhmässä.
Töitä on kiva tehdä porukalla, kun sillä tavalla saadaan paljon aikaiseksi. Yks kaks lehtien ja heinien peitossa ollut niitty on täynnä lehtikasoja. Tuntuu hienolta, kun yhdessä pystymme tekemään jotain todellista ja konkreettista luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi.
Jungfruskär on todellinen luonnon aarreaitta, paratiisisaari kaukana ulkomerellä. Pienellä saarella on monenlaisia luontotyyppejä, ja on hämmentävää, kuinka valtavia puut ovat paikoin. Olen varma, ettei seuraavaan vierailuuni Jungfruskärillä mene 20 vuotta.”
Erja-Sisko Valkama
Suomen luonnonsuojeluliiton jäsen
