Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Joulu paljastaa suhteemme luontoon

”Mitä tapamme vaihtaa lahjoja jouluna kertovat yhteiskunnastamme ja luontosuhteestamme?” kysyy Jenni Hamara kolumnissaan.

Teksti Jenni Hamara, kuva Liisa Hulkko
Kolumni on julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 4/2021

Pyyteettömiä lahjoja ei ole. Antropologi Marcel Mauss kuvaa klassikkoteoksessaan Lahja*, miten Luoteis-Amerikan rannikon haida- ja tlingit-inti­aanit antavat toisilleen lahjoja. Kaikki lahjat kuuluvat vastavuoroisuuden järjestelmään, jossa puntarissa ovat antajan ja vastaanottajan kunniat.

Sääntö on, että kaikki lahjat pitää palauttaa. Tästä syntyy vaihdannan loppumaton kierto.

Maussin mukaan lahjojen vaihtoa seuraamalla voi nähdä, millainen yhteiskunta on.

Suomessa eletään kiihkeimmän lahjojenvaihtokauden eli joulun alkua. Mitä tapamme vaihtaa lahjoja jouluna kertovat yhteiskunnastamme?  Entä mitä ne kertovat luontosuhteestamme?

Valmistaudumme suureen kollektiiviseen rituaaliin, joka huipentuu jouluaaton kliimaksiin. Vyörymme massoina kauppakeskusten käytävillä ja unohdamme hetkeksi omat taloudelliset ja luonnon kantokyvyn rajat. Vuodenaikana, jolloin luonnolla on meille kaikkein vähiten ravintoa ja valoa annettavanaan, heittäydymme kulutusjuhlaan täysin siemauksin.

Joulunalusaika on sosiaalisten suhteiden vahvistamisen aikaa. Lahjoja halutaan antaa myös niille, jotka muun ajan vuodesta jäävät sosiaalisten verkostojen ulkopuolelle. Pelastusarmeijan joulupadat roihuavat ja Luonnonsuojeluliittokin kannustaa lahjoittamaan luonnolle. Näkyväksi tulee, millä ryhmillä ei ole mahdollisuutta määritellä omaa asemaansa hierarkiassa.

Joulun kuvastossa kiidetään hevosen tai poron vetämällä kelkalla pitkin lumisia hankia, syötetään linnulle siemen ja tanssitaan tonttujen ja eläinten kanssa kuusen ympärillä. Eri yhteiskuntaluokat ja eläinlajit kurkottavat hetken toisiaan kohti. Uskomme yhdessä ihmeisiin ja valoon.

Entäs sitten pikkujoulut? Ne ovat jouluaatto käännettynä päälaelleen; juhlitaan julkisessa tilassa perheen ulkopuolella, pomo tanssii pöydillä alaistensa kanssa ja hetkeksi unohdetaan kaikki säännöt ja hierarkiat.

Perinteiset roolit palautetaan taas jouluaattona. Silloin olohuoneen lattia peittyy kiilteleviin lahjapapereihin ja tavaravuoreen. Lahjat on avattu ja pankkitili tyhjä. Olemme kaikki osallistuneet näytelmään, jossa yhteiskunnan hierarkiat ja moraali on tehty näkyviksi ja vahvistettu.

Kiinnostavaa tässä näytelmässä on myös se, mikä siitä puuttuu. Villi luonto. Metsä on otettu haltuun tuomalla joulukuusi keskelle olohuonetta. Se on koristeltu ihmisen myyttisistä kertomuksista nousevin koristein ja pimeys on kesytetty jouluvaloin. Joulun tarinoissa eläimet ovat  saaneet ihmisen kykyjä ja inhimillisiä piirteitä, kunnes ne arjen taas koitettua palautetaan tuotantoeläinten rooliin.

Joulu on nykymuodossaan läpikotaisin ihmisen kulttuurin ilojuhla.

Aikamme tiivistyy tähän joulukuvaelmaan. Minään muuna aikana vuodesta ei niin selvästi voi nähdä, millainen yhteiskuntamme ja kulttuurimme on.

Joulu paljastaa, kuinka kytkemme itsemme irti luonnosta.

*Mauss, Marcel: Lahja (1999 [1950])

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Lisätietoja

Toimitussihteeri, Luonnonsuojelija-lehti Jenni Hamara

Jaa sosiaalisessa mediassa