Muisto 1990-luvulta. On kesä ja löydän sopivan tavaran joululahjaksi. Ostan sen ja laitan kotona varastoon huojentuneena siitä, että jouluna olisi yksi huoli vähemmän. Lahjojen keksiminen oli supervaikeaa, kun ihmisillä oli jo kaikki mahdollinen. Joulusta oli muodostunut minulle velvollisuudentuntoinen suorite, josta koin stressiä. Kuljin automaattiohjauksella, noudatin perinteitä ja markkinoiden toiveita.
Etsin onnea ja mielenrauhaa itseni ulkopuolelta, kauppojen hyllyiltä. Ripustin joulukoristeita ja täytin jääkaappini ruoilla, jotka eivät olleet edes kovin mieleisiä. Joulupukki ei koskaan tuonut levollisuutta eikä muutamina pyhäpäivinä ehtinyt palautua joulun aiheuttamista rasituksista. Vielä helmikuussa imuroin parvekkeen oven väliin jääneitä joulukuusen havunneulasia, harmittelin puun turhaa kuolemaa ja mietin, onko joulun viettämisessä mitään järkeä.
Onneksi viimein pysähdyin tarkastelemaan omaksumiani tapoja ja ymmärsin muuttua. Lakkasin viettämästä joulua ja ylipäätään kulutusjuhlia. Päätös muutti pysyvästi elämäni suuntaa. Koin ihmeellisenä sen, miten vapauttavaa kulutusjuhlista luopuminen on. Pääsin monista huolista ja löysin itsekunnioitusta ilman ulkonaisia hankintoja ja saavutuksia.
Nykyään elän yksinkertaisempaa ja luonnonläheisempää elämää ja huvitan itseäni ajatuksella, että jos joulu ja shoppailu keksittäisiin nyt, ne kiellettäisiin, koska ne aiheuttavat niin paljon pahaa ihmisille ja planeetallemme.
Minulta kysytään usein vinkkejä, mitä pitäisi tehdä, että elämä muuttuisi luonnon kannalta kestävämmäksi. Koska ilmastonmuutoksen ja luontokadon ongelmat tuntuvat niin valtavilta, moni saattaa ajatella, että vaadittavat elämänmuutokset ovat vaivalloisia.
Lajina olemme turhantouhuajia.
Vitsi piilee kuitenkin siinä, että usein ei tarvitse tehdä mitään. Parhaiten osoitamme arvostusta luontoa kohtaan tekemällä itsemme mahdollisimman harmittomiksi ja jättämällä asioita tekemättä. Lajina olemme turhantouhuajia. Teemme valtavasti asioita, joista on itsellemme, luonnolle ja planeetalle haittaa.
Kun ei osta ja touhota koko ajan jotain, ei kuluta luonnonvaroja eikä tuota niiltä osin haitallisia ympäristövaikutuksia. Joutilaisuus sinällään ei ole pääpyrkimys, vaan mielekäs toiminta ja elämä. Toimeliaisuus on ohjattava luonnossa aiheutettujen vahinkojen korjaamiseen, luonnon vaalimiseen ja ennallistamiseen.
Onneksi nykyään on monia aineettomia ja eettisiä luontolahjoja, joilla voi antaa takaisin luonnolle. Luonnonsuojeluliiton jäsenyys ja sen toiminnassa mukana oleminen on erinomainen lahja, jonka voi antaa itselle, toisille ja luonnolle. Luonnon puolesta toimiessani olen kokenut elämäni arvokkaimmat asiat ja saanut parhaimmat ystäväni. Kiitos!
Kirjoittajalta ilmestyi vastikään Linnunlaulua ja varoitushuutoja -kirja.
