Kansainväliset il­mas­to­neu­vot­te­lut alkavat sunnuntaina – mistä on kyse? 

YK:n kautta toimivia kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita kutsutaan nimellä COP, joka tulee sanoista conference of the parties. Copin perään lisätään vielä neuvottelujen järjestysnumero. Glasgow’n kokous on 26. kokous. Kokouksia on järjestetty vuosittain vuodesta 1994 alkaen – lukuun ottamatta viime vuotta, kun kokousta jouduttiin siirtämään koronapandemian takia.

Lähes 30 vuotta neuvotteluita

Ilmastoneuvottelujärjestelmä luotiin vuonna 1992, kun Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa Earth Summitissa hyväksyttiin YK:n ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus. Sopimus tuli voimaan vuonna 1994, jolloin kansainväliset ilmastoneuvottelut myös alkoivat.

Vaikka COP-kirjainyhdistelmä ei kuulostaisi tutulta, olet ehkä kuullut Pariisin ilmastosopimuksesta ja Kioton pöytäkirjasta. Nämä molemmat merkittävät sopimukset on sovittu kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Kiotossa kokoustettiin vuonna 1997 ja Pariisissa 2015.

Vuonna 2005 voimaan tullut Kioton pöytäkirja on lisäys YK:n ilmastonmuutosta koskevaan puitesopimukseen. Se sitoi vain teollisuusmaita. Kioton pöytäkirjassa teollisuusmaat sitoutuivat vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä keskimäärin vähintään 5,2 prosenttia vuoden 1990 päästöistä. Yhdysvallat ei kuitenkaan ollut mukana Kioton pöytäkirjassa ja moni valtio irtaantui siitä, koska eivät hyväksyneet sopimuksen velvoitteita. Tarvittiin siis parempi sopimus päästöjen vähentämiseksi.

Kioton pöytäkirjan ja Pariisin ilmastosopimuksen välissä hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi neljännen raporttinsa vuonna 2007. Raportissa paneeli varoitti erityisesti ilmaston lämpenemisen aiheuttamista äärimmäisistä sääilmiöistä ja merenpinnan noususta. Tieto ilmaston kuumenemisen syistä ja seurauksista ja tieteen yksimielisyys asiasta lisääntyivät koko ajan.

Ennen Pariisia koettiin vielä iso pettymys Kööpenhaminassa. Vuoden 2009 ilmastoneuvotteluilta odotettiin paljon. Kööpenhaminassa piti sopia uudesta ilmastosopimuksesta. Lopputulos oli kuitenkin pettymys. Kokous onnistui sopimaan vain ei-sitovasta sopimuksesta, jonka mukaan jäsenmaat eivät halua, että maapallon keskilämpötila nousee yli kaksi astetta. Seuraavissa kokouksissa alle kahden asteen kuumenemisesta tuli YK:n virallinen kanta, maat päättivät, että uusi ilmastosopimus on saatava aikaan vuoteen 2015 mennessä ja maailman maat valmistautuivat ilmoittamaan omat päästövähennyslupauksensa, joita tarvittiin ilmastosopimuksen tekoon.

Vuonna 2015 ilmastoneuvottelut onnistuivat. Tuolloin sovittu Pariisin ilmastosopimus on  kansainvälinen, oikeudellisesti sitova sopimus ilmaston kuumenemisen torjunnasta. Sen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu alle kahdessa asteessa esiteolliseen aikaan verrattuna. Pyrkimys on rajata lämpötilan nousu alle kahteen, mutta mieluiten 1,5 asteeseen, sillä jokaisella asteen kymmenyksellä on väliä. Seuraukset kasvavat hyvinkin pienen lämpötilan nousun myötä.

Mitä Glasgow’sta odotetaan?

Glasgow’n kokouksesta tekee merkittävän se, että Pariisin ilmastosopimukseen sitoutuneiden maiden odotetaan päivittävän päästövähennystavoitteensa viiden vuoden välein.

Koska ilmastoneuvottelut jäivät väliin vuonna 2020, päivitykset on tehtävä nyt. EU ja Yhdysvallat ovat ilmoittaneet tiukemmista tavoitteistaan. EU sitoutui vähentämään päästöjään vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja USA vähintään 50 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi Glasgow’ssa olisi sovittava niin sanotuista markkinamekanismeista. Tämä tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että esimerkiksi Suomi voisi rahoittaa Ugandassa ilmastotoimia ja hyötyä niistä syntyvistä päästövähennyksistä. Tähän tarvitaan kuitenkin tarkat säännöt. Ei saa käydä niin, että samat päästövähennykset otetaan mukaan molempien maiden päästölaskelmiin.

Vaikka kyse on ilmastokokouksesta, luontoa ei voida unohtaa. Kaikkien päätösten ja linjausten on vahvistettava luontokadon ja ilmastokriisin torjunnan välistä yhteyttä.

Rikkaat maat kantavat suuremman vastuun

Ilmaston kuumenemisesta ja sen vaikutuksia ei voida enää täysin estää, vaikka päästöt ajettaisiin nollaan nyt. Siksi kokouksessa etsitään ratkaisuja myös ilmastokriisiin sopeutumiseen ja erityisesti siihen, kuinka kehittyvien maiden ilmastotoimia rahoitetaan. Ilmastokriisi on erityisesti kehittyneiden teollisuusmaiden aikaansaannosta, joten on oikeudenmukaista, että suurin vastuu toimista on myös näillä mailla. Suomi kuuluu tähän joukkoon.

Pariisin sopimuksen yhteydessä kehittyvät maat sitoutuivatkin vähintään 100 miljardin dollarin vuosittaiseen ilmastorahoitukseen vuoteen 2025 saakka. Rahoituksen toteutuminen ei kuitenkaan ole ollut läpihuutojuttu, ja rahoitus on jäänyt noin 20 miljardiin vuodessa. Ilmastokriisin torjunta ei tietenkään lopu vuoteen 2025, joten on tärkeää, että maat löytävät yhteisymmärryksen rahoituksesta 2025 jälkeen.

Parasta, mitä kehittyvät maat voisivat tehdä on päästöjen radikaali vähentäminen. Lisäksi ilmastokriisin torjunta tarvitsee edelläkävijöitä ja innovaattoreita. Korkean koulutustason hyvinvointivaltiona Suomen pitäisi olla edelläkävijä ja innovaatioiden luoja. Suomi voisi näyttää muulle maailmalle, että päästöjen vähentäminen kyllä onnistuu.

Ilmastoneuvotteluita tarvitaan, sillä ilmastokriisi vaikuttaa koko maapalloon. Ei ole yhtään maata, johon kuumeneminen ei vaikuta. Siksi myös ratkaisuista voidaan sopia vain yhdessä.

Suomen luonnonsuojeluliiton suojeluasiantuntija Anna Ikonen seuraa kokousta paikan päällä Glasgow’ssa.

Oona Lohilahti

Kirjoittaja on tiedottaja. 

Lisätietoja