Paikoitellen sakean kuusikon syövereihin kävellessä on helppo kadota hetkeksi lähistöllä sijaitsevan uimapaikan ja matonpesupaikan vilskeeltä. Kuusien sammalpeitteiset juurakot ja vieressä kuohuvan Matarinkosken vesi antavat energiaa ja saavat ajatukset muualle. Tunnen tässä paikassa olevani tasapainossa.
Olen aiemmin tehnyt työtä Vantaan virtavesien puolesta, ja suhteeni Matarinkoskeen on tiivistynyt entisestään. Olen käynyt alueella virkistäytymässä meloen, pyöräillen tai kevyesti jokivarressa ulkoillen.
Keravanjoen Matarinkosken kuohujen seasta voi tätä nykyä bongata jopa mereltä nousseen uhanalaisen meritaimenen. Lisäksi Keravanjoessa tai jokivarressa asustavat muun muassa vesilinnut, lepakot, vesimyyrä ja saukko.
Matarinkosken alueella sijaitsee myös Tervaoja. Se on kirkasvetinen, hiekka- ja sorapohjainen puro, jonka alajuoksu on osittain vielä luonnontilassa. Matarinkosken alueella seikkaillessa kuljen usein Tervaojan vartta ja tarkastelen kangasmaastossa mutkittelevan puron elämää ja solinaa.
Keravanjoen tila on muutaman kymmenen vuoden aikana parantunut lähes likaviemäristä tyydyttävään tilaan. Tikkurilankosken padon purkamisen jälkeen vaelluskalojen nousu Keravanjokeen on tullut mahdolliseksi. Myös Matarinkoskesta pohjoiseen sijaitseva Järvenpään Haarajoen pato puretaan tänä vuonna. Keravanjoen latvaosat pääsevät taas meriyhteyteen.
