Saavutettavuustyökalut

Suomen luonnonsuojeluliitto
Navigaatio päälle/pois

Runosuo kukkii vielä

”Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestettyyn luontorunokilpailuun saapui noin 3000 runoa. Tällainen pino runoja kertoo suhteestamme luontoon”, kirjoittaa päätoimittaja Matti Nieminen Luonnonsuojelija-lehden pääkirjoituksessa.

Teksti Matti Nieminen
Julkaistu Luonnonsuojelija-lehdessä 3/2020

Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestetty luontorunokilpailu on ollut menestys. Saapui noin 3000 runoa, joista runoilija Jenni Haukio valitsee ja lukee voittajan Suomen luonnon päivänä lauantaina 29.8. Radio Suomessa. 

Tällainen pino runoja kertoo suhteestamme luontoon. Kalevalan, Aleksis Kiven, Eino Leinon, Eeva Kilven luoma jatkumo yltää tähän päivään, nyt uusin sanoin. Luonnossa aikanaan samoilleiden suomalaisuusaatteet, riemut, elämän tuskat ja luonnonsuojelun aatteet ovat saaneet jatkoksi tieteellisen maailmankuvan sävyjä ja urbaaneja sanoja. Runoja lukiessaan voi miettiä, onko koronakeväällä ollut vaikutusta runoiluun, mutta sitäkin, onko luonnon ja ihmisen välillä pleksi vai edelleen vehreä silta.   

Suomalaisten kirjoittamat luontorunot kertovat myös alkuperäisestä luonnosta ja lajeista. Joutsenet olivat päässeet edelleen 180 runoon, mutta mustarastas lauloi yhä useammin. Luontorunojenkin on muututtava. Ikimetsissä ja rannattomilla aapasoilla samoilu ei ole jokaisen ulottuvilla. Niitä on niin vähän.

Jokaisen meidän suhde luontoon määrittelee, millaista jälkeä jätämme. Elävän luontosuhteen vastakohtana on etäinen. Silloin reagoidaan kärsimättömästi luonnon aiheuttamiin harmeihin reagoiminen. Me päätämme, luonnon on paras olla kiva ja totella, sillä muuten otamme kovemmat otteet käyttöön.

Eläimille annetaan luonnearviointeja ja pikatuomioita, vaikka ne toteuttaisivatkin vain lajityypillisiä piirteitään. Puhutaan haittaeläimistä, vaikka laista ilmaus jo poistettiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomien politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala twiittasi loppukesällä: ”Merikihut pitäisi ampua kaikki. Suomessakin tuo roistolintu on suojeltu.” Hän väitti käyneensä pariskunnan kanssa taistelun, josta oli leikki kaukana. 

Suhtaumisemme luontoon ilmenee Suomen passissa. Leimojen keräämiseen tarkoitetut sisäsivut ovat kaikki luontomaisemia. Sisäkannessa on näkyvästi laulujoutsenten pari ja ote Eino Leinon runosta Lapin kesä. Hauska mutta vaikeasti huomattava passin salaisuus on samalla sivulla: paljain silmin katsoen vain vaaleanvihreä juova osoittautuu suurennuslasilla katsottaessa Leinon Nocturnen alkusanoiksi, jotka toistuvat, kuin ruisrääkän narahdukset kesäyössä. Luontoruno on passissa turvallisuustekijänä. Sitä se saattaa olla muutenkin. 

Tässä numerossa liikumme soiden suojelun suurmiehen Rauno Ruuhijärven seurassa ja soiden merkitystä ymmärtäen. Luontorunokisaan osallistuneen nimimerkki Pyörtänöpöllön sanoin: ”Siellä missä suopursujen tuoksu syleilee kuin sydänystävä.”

Halutessasi voit osoittaa tukesi suoluonnolle allekirjoittamalla Luonnonsuojeluliiton juuri käynnistämän Irti turpeesta -kansalaisaloitteen.

Matti Nieminen, 24.8.2020

Luonnonsuojelija-lehti on Suomen luonnonsuojeluliiton jäsenetu.
Tervetuloa norppajengiin! sll.fi/liity
Lue verkkolehteä: sll.fi/luonnonsuojelija

”Luonnonsuojelija lähestyy lohduttomilta tuntuvia teemoja tavalla, joka motivoi toimimaan ja rohkaisee lannistamisen sijaan!” (lukijapalaute 2019)

Jaa sosiaalisessa mediassa