TOP10 julkisilla saavutettavaa luontokohdetta

Katariinanlaakso on monipuolinen merinäköalametsä, jossa on sekä kevyitä maasto-osuuksia että vaikeampia sivupolkuja. Luontokohteeseen pääsee ympäri vuoden, ja kävelymatkaa pysäkiltä on vain 50 metriä.

Katariinanlaakson luonnonsuojelualue muodostuu rehevistä lehdoista, tervalepikoista, kalliomänniköistä, avokallioista ja hämyisistä kuusikoista. Siellä kasvaa vanhoja tammia, lehmuksia, vaahteroita ja saarnia. Kasvilajistoon kuuluvat esimerkiksi mäkiapila, pystykiurunkannus, mukulaleinikki, kevätesikko, metsäkirveli ja pähkinäpensas. Valkohäntäkauriita näkee säännöllisesti laiduntamassa. Lintulajisto pitää sisällään esimerkiksi tikkoja, uuttukyyhkyjä, kultarintoja ja nokkavarpusia. Merilintujakin voi havainnoida monesta paikasta. Alueella on myös rauhoitettuja muinaismuistoja.

Esteetön kävelyreitti kulkee pitkin Pitkäsalmen rantaa. Se soveltuu sekä pyörätuolille että lastenvaunuille, jopa tuplarattaille. Esteetöntä polkua pitkin ei silti pääse kulkemaan koko matkaa, vaan lopulta on käännyttävä takaisin polkua kirjovien puunjuurien vuoksi.

Muille retkeilijöille merkityt sivupolut tuovat eteen paljon uusia jännittäviä näkymiä. Rauvolanlahden rannoilla laiduntaa kesäisin ylämaankarjaa, jotka pitävät rantaniittyjä avoimina.

Luontopolkuverkosto jatkuu Rauvolanlahden kautta pitkospuita pitkin Kaarinan kaupungin puolelle Pyhän Katariinan poluille.

Turun luonnonsuojeluyhdistys valvoo tälläkin hetkellä lehdon suojeluarvojen säilymistä suunnitellun siltahankkeen uhatessa lehdon rauhaa. Yhdistys on myös talkoillut alueella ja poistanut vieraslajeihin kuuluvaa espanjansiruetanaa.

Lisätietoja: www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/luonnonsuojelualueet/katariinanlaakso

Kouvolan Repovesi valittiin lukuisista esitetyistä kansallispuistokohteista listalle, koska kesäisin kulkee linja-autoyhteys Lapinsalmelle kansallispuiston länsiosaan, vain 50 metrin päähän reittien lähtöpaikasta. 

Repoveden puistossa on laaja suojelualuekokonaisuus: kallioisia metsiä, suota, järviä, lampia. Lammissa viihtyvät kaakkurit ja kuikat. Kansallispuistossa on useita merkittyjä reittejä ja palveluvarustusta tulenteko- ja leiripaikkoineen.

Repoveden kansallispuistossa on Etelä-Suomen komein kalliojyrkänne, Olhavanvuori. Kansallispuistossa on muitakin korkeita mäkiä, joilta aukeavat näkymät yli ympäröivien metsien ja järvien. Tunnettu on myös Lapinsalmen riippusilta, joka rikkoutui vuonna 2018, kun sillalla oli liikaa ihmisiä. Tilalle tulee entistä tukevampi ja yli leveämpi silta.

Lisätietoja: www.luontoon.fi/repovesi

Espoon Laajalahti on upea luontokohde, jonka rannoilla on reheviä rantalehtoja ja -niittyjä ja lahtea reunustaa laaja ruovikko. Laajalahti on pääkaupunkiseudun parhaita lintuvesiä. Alueella on huikea aamukonsertti keväisin!

Komeassa jugend-tyylisessä rakennuksessa on Espoon luontotalo Villa Elfvik.

Alueelle pääsee kaupunkibussilla ympäri vuoden, kävelymatkaa opastuskeskukseen ja polkujen alkuun on noin kilometri. Sekin on elämys: hiekkatie kulkee kauniin, vanhan metsän läpi.

Alueella on monenlaisia luontopolkuja kierrettäviksi, kaksi lintutornia, opastettuja retkiä ja kahvila. Retkikohteena se sopii sekä lapsille ja aikuisille. Sinne on pääsy myös pyörätuolilla ja lastenvaunuilla.

Villa Elfvikin talossa esitellään Espoon luontoa, ja siellä toimii myös luontokoulu päiväkodeille ja kouluille. Pihalta lähtee noin 700 metrin pituinen, pyörätuolillakin kulkukelpoinen luontopolku. Toinen noin kolmen kilometrin luontopolku yhdistää Villa Elfvikin Otaniemeen.

Lisätietoa: www.espoo.fi/villaelfvik

Helsingin Vartiosaari on 80 hehtaarin saari, jonka pinta-alasta yli puolet on arvokkaita luontokohteita. Metsät vaihtelevat lehdoista tuoreisiin kankaisiin ja jäkäläkarukkoihin. Alueella on runsaasti vähintään 150-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä. Koko saari on luokiteltu tärkeäksi lepakkokohteeksi. Etelärannalla sijaitsee Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren kasvupaikka.

Saarelle pääsy vaatii etukäteen reitin suunnittelua. Talvella saareen pääsee kävellen jäätä pitkin tiettynä aikana, kesällä joko meloen tai julkisilla Suomen saaristokuljetuksen reittiliikenteen aluksilla. Reittiliikenteellä pääsee tekemään saaressa muutaman tunnin päiväretken.

Saaren polku- ja kävelytieverkosto on hyvä ja johtaa kauneimmille paikoille. 2,5 kilometrin elämyksellisen terveysluontopolun varrella on muun muassa kotkansiipilehto, hiidenkirnu, vartiokallio ja metsäkirkko.

Vartiosaareen on kohdistunut rakentamispaineita. Nyt vireillä on maakuntakaavaluonnos, jossa Vartiosaarta esitetään virkistyskäytön kohdealueeksi.

Lisätietoja: www.vartiosaari.fi ja villiltavihrealtasaarelta.blogspot.com

Pirkkalan luontohelmessä eli Taaporinvuori-Kurikkakallion alueella on vanhaa metsää, virtaavia pienvesiä, lampia, suota ja suuria korkeuseroja. Sinne pääsee kaupunkibussilla monelta suunnalta. Kävelymatkaa pysäkeiltä reitistölle on 200–500 metriä.

Keskeisimpiä kohteita ovat Taaporinvuori, Pyramiitinnotko ja Iso-Naistenjärvi, joissa kaikissa on taukopaikka eväshetkeä varten, kahdessa myös tulentekomahdollisuus ja Isolla-Naistenjärvellä laavu rannassa. Iso-Naistenjärven länsipuolella on Pehkusuo, jonka yli pääsee pitkospuita pitkin. Polku jatkuu hienon Kurikkakallion lakea pitkin kallion maisemapaikalle, jossa on myös pöytäryhmä.

Reitit ovat pääosin helppokulkuisia ja soveltuvat hyvin myös maastopyöräilyyn ja polkujuoksuun. Suuret korkeuserot Pyramiitinnotkossa voivat tuottaa heikkokuntoiselle ongelmia, mutta tästä selviää valitsemalla reitin kunnon mukaan. Iso-Naistenjärvi on erämaajärvi, jossa nykyään tosin käy paljon retkeilijöitä. Hienoa lehtoa löytyy Saukonojan varresta ja pyramiitinnotkosta sekä kallioluontoa Taaporinvuorelta ja Kurikkakalliolta. Alueella on myös valtava siirtolohkare, Pirunkivi.

Aluetta on uhannut kaavoitus, joka ainakin toistaiseksi on keskeytetty kovan vastustuksen vuoksi.

Lisätietoa alueesta: www.sll.fi/app/uploads/sites/12/2018/08/Luontohelmiesite_tulosteA4_2018.pdf

Harvoille suokohteille pääsee julkisilla liikenneyhteyksillä. Oriveden Lakkasuolle pääsee linja-autolla noin
400 metrin päähän ympäri vuoden. Pysäkit ovat Vuorijärvi tai Lakkasuo. Kesällä voi liikkua pitkospuureitillä, talvella hiihtää hankikannolla.

Lakkasuo on valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan sisältyvä, luonnoltaan monimuotoinen keidassuo. Alueella on noin kolmen kilometrin mittainen pitkospuureitistö, jonka varrella on yhteensä 24 suotyyppinäyte-alaa. Näyte-alat edustavat lähes kaikkia Etelä- ja Keski-Suomen yleisiä suotyyppejä. Alueella pääsee siis tutustumaan monipuolisesti suomalaiseen suoluontoon.

Lakkasuo tarjoilee nimensä mukaisesti suon antimia, kuten lakkoja ja karpaloita.

Lisätietoja: www.orivesi.fi

Hyvinkään Sveitsi on hieno harjukohde, jossa on maisemansuojelualue. Rautatieasemalta pääsee kaupunkibussilla puiston sydämeen, josta lähtevät ulkoilupolut sekä yhteydet Kytäjä-Usmin retkeilyalueille asti.

Hiekkapohjaisilla kävelyteillä on helppo liikkua. Maasto on vaihtelevaa: on jyrkkiä nousuja ja laskuja, mutta myös tasaisempia reittejä. Luonto- ja kulttuuripolkujen opasteita voi lukea kännykällä mobiilisti tolpista, joissa on qr-koodiopasteet.

Lisäksi tarjolla on seikkailupuisto, jossa voi liikkua köysiradalla ja luontokontti, joka on alueen luontoa esittelevä luontohuone. Se on avoinna kesäaikaan. Sveitsin puistossa on myös uimala, hotelli ja viihdekeskus.

Hyvinkään kaupunki on kaavoittamassa kerrostalo-aluetta puiston pääsisäänkäynnin tuntumaan. Arvokas luontoalue tulee jäämään näiden taakse piiloon.

Lisätietoja: www.hyvinkaa.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/virkistys-ja-ulkoilu1/opastetut-reitit/sveitsin-puiston-reitit

Monipuolinen retkikohde Lepinjärvi eli Läppträsket Raaseporissa on yksi Uudenmaan arvokkaimpia lintujärviä. Paikalle pääsee vuoden ympäri. Polku lähtee Karjaan Shell-huoltoaseman luota 25-tien varresta. Paikalle pääsee linja-autoilla, jotka kulkevat Karjaalta Tammisaareen ja Hankoon. Pois jäädään liikenneympyrän tuntumassa. Pysäkiltä tulee matkaa rantapoluille 400 metriä.

2,3 kilometrin kulttuuri- ja ympäristöpolku kiertää pitkin rantaa ja palaa maantielle. Polulla kerrotaan myös rautakautisesta asutuksesta. Alueella on grillipaikka ja kaksi lintutornia. Järvelle kerääntyy keväisin ja syksyisin suuria määriä vesilintuja. Keväällä pähkinäpensaslehto on vuokkomeri. Paikka on myös erinomainen yölaulajakohde.

Lepinjärveltä alkaa Raaseporinjoki, joka puolestaan johtaa Raaseporin linnanraunioiden ohitse Itämerelle.

Lisätietoja: https://bit.ly/2PyKM4C

Hiitolanjoen ympäristö muodostuu jylhistä havupuuvaltaisista kalliorannoista ja vesirajan rehevästä rantakasvillisuudesta ja lehtipuista.

Perille pääsee linja-autolla ympäri vuoden. Pysäkiltä on matkaa Hiitolanjoen maisemapolulle yksi kilometri.

Maisemapolku tekee kierroksen jokirannassa kahden vesivoimalaitoksen välillä. Pistopolulla on nuotiokatos ja lintutorni. Lahnasen polku kulkee suvannon länsirantaa Korkeamäenojalle. Matkan varrella on myös Lahnasen voimalamuseo, joka on avoinna tilauksesta.

Maasto on vaativaa, sillä alueella on korkeuseroja. Kulkua helpottamaan on rakennettu rappusia ja pitkospuita. Jokiympäristö on antoisa ja monipuolinen tutustumiskohde niin kalastajalle, retkeilijälle kuin kulttuuri- ja teollisuushistoriasta kiinnostuneelle.

Hiitolanjoen toiselle retkikohteelle Kangaskoskelle on matkaa neljä kilometriä.

Kiellajoki eli Giellajohka on hyvä vaelluskohde haastavampaa retkeilyä kaipaaville. Kohde sijaitsee Kevon luonnonpuiston ja Muotkatunturin erämaa-alueen välissä. Alueelle tyypillisiä lajeja ovat kuukkeli, lapintiainen, taviokuurna, metso ja riekko. Lammissa pesii telkkä ja syksymmällä muuton aikaan näkyy usein alleja.

Muotkatunturin erämaa-alueelle pääsee Rovaniemeltä lähtevältä bussilla Rovaniemi-Ivalo-Inari-Karigasniemi (Karigasjoki). Vuoro kulkee vakiona ja se on sovitettu yöjunien kanssa päivittäin yhteen suuntaan: aamupäivällä bussi lähtee Rovaniemeltä ja Karigasniemestä tulee bussi aamupäivällä kohti Rovaniemeä. Matka kestää noin viisi tuntia.

Hyviä paikkoja retkelle lähtöön on Kiellatupa ja Muotkan Ruoktu, joissa on tarjolla majoitusta, reittitietoja sekä varusteita. Päätieltä lähtee polkuja, mutta retkeilijä tarvitsee kartan ja suunnistustaitoja, jos aikoo mennä syvemmälle erämaahan.

Maasto on kohtuullisen alavaa soiden ja jokisuistojen seutua. Halutessaan voi nousta tunturiin ja kulkea kuruihin. Talvella tarvitaan eräsukset tai lumikengät ja kesällä hyvät vaelluskengät. Varusteita voi lainata ja vuokrata matkailuyrittäjiltä. Heiltä saa myös kuljetuksia porotilalle ja tietoa revontulien loimuajoista.

Tien pohjoispuolella on ainutlaatuinen muinaisdeltamaa Kiellaniemi harjuineen ja lukemattomine lampineen.
Alueella on tiheää matalakasvuista metsänrajamännikköä, kangaspohjaisia rämeitä ja noin 25 erikokoista matalapohjaista suppalampea ja pientä järveä. Alue on helppokulkuista, ja siellä kulkee muutama merkitsemätön polku.

Kiellajoessa saa kalastaa Karigasniemen sillasta alaspäin, joessa on hyvin harjusta ja loppukesästä taimenta. Lupia saa Giellatuvalta.