Helmikuun alussa Luonnonsuojeluliitto kysyi eduskuntapuolueiden kantoja tärkeimpiin ympäristökysymyksiin. Kaikki vastasivat ja perustelivat linjauksiaan.
Luonnonsuojeluliitto tavoittelee Suomea, jossa luonnon monimuotoisuuden hupeneminen sekä ilmastonmuutoksen torjunta otetaan tosissaan. Sen on oltava Suomen kansallisen politiikan ja EU-puheenjohtajuuskauden kärkiä, kun tavoitellaan turvallisempaa maailmaa.
Yleisesti ottaen ympäristöön suhtaudutaan kaikkialla yhä vakavammin. Useat puolueet ovat laatineet myös omia ohjelmiaan energiasta, ilmastosta ja ympäristöstä. Erityisesti ilmasto tihentää vaalikeskustelua. Suomen luonnonsuojeluliiton kyselyssäkin painoa asetettiin ilmastonmuutoksen torjuntaan. Puolueet kannattavat hiilineutraaliin Suomeen siirtymistä, mutta aikatauluissa ja keinoissa on selviä eroja.
”Suomen päästövähennystavoite vuodelle 2030 nostetaan 60 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Samalla hiilinieluja kasvatetaan siten että nielut ovat suuremmat kuin päästöt jo vuonna 2030.”
Vain kolme puoluetta yhdeksästä allekirjoittaa Luonnonsuojeluliiton tavoitteen 60 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2030 mennessä. Liiton kanssa samaa mieltä olevien vihreiden, vasemmistoliiton ja ehkä yllättäen sinisten jälkeen tiukinta linjaa vetää Sdp, jonka mielestä Suomen pitää olla hiilineutraali vuonna 2035.
Perinteiset oikeistopuolueet kokoomus, keskusta ja Rkp tukevat EU:n päästövähennystavoitteiden korottamista 55 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Puolueet eivät kuitenkaan mainitse, että sama tavoite koskisi Suomea.
Kokoomuksen tavoitteena on, että Suomen on oltava ”lähes päästöneutraali” 2030-luvulla. Rkp:n ja kristillisdemokraattien mielestä tavoite ei ole realistinen, vaikka nekin pyrkivät vähennyksiin. Perussuomalaiset ovat tavoitteesta eri mieltä, mutta eivät perustele näkökulmaansa.
”Kivihiilen ja turpeen energiakäyttö kielletään vuoteen 2025 mennessä.”
Vain vihreät ovat valmiit ripeään aikatauluun. Toisessa ääripäässä on perussuomalaiset: kivihiiltä olisi pidettävä vähintäänkin varmuusvarastoissa ja turpeenpolttoa ei tulisi kieltää. Useimmat puolueet olisivat kieltämässä kivihiilen käyttöä hieman myöhemmin ja suurimmat puolueet ovat valmiita luopumaan myös turpeen energiakäytöstä, keskustakin fossiilisten tuontipolttoaineiden jälkeen.
”Ympäristölle haitallisia tukia maksetaan Suomessa yli 4 miljardia euroa, josta noin puolet suuntautuu fossiilisten polttoaineiden käyttämiseen. Ympäristölle haitalliset tuet lopetetaan vuoteen 2025 mennessä.”
Kuten Mauri Pekkarisen (kesk) vetämän yritystukityöryhmän epäonnistumisesta nähtiin viime keväänä, kysymys on puolueille vaikea.
Myös Luonnonsuojeluliiton kyselyyn on vastattu kieli keskellä suuta. Erityisesti oikeistopuolueet mainitsevat vastauksissaan teollisuuden, yritykset ja kansainvälisen kilpailukyvyn, mutta Rkp on tässä raikas poikkeus. Puolueen mielestä yritystukien ilmastovaikutuksia pitäisi arvioida. Kunnianhimoisin tavoite on vihreillä, joiden mukaan ympäristölle haitalliset tuet on ajettava alas 10 vuoden kuluessa.
”Kaivostoiminta ja malminetsintä rajataan pois luonnonsuojelualueilta.”
Vastausten perusteella kaivoslaki saattaa tiukentua seuraavalla hallituskaudella. Tavoitetta kannattavat vihreät, vasemmistoliitto, kokoomus, kristillisdemokraatit ja Rkp. Myös yritysmyönteisimmät puolueet kannattavat kaivosyhtiöiden suurempaa vastuuta ympäristöhaitoista ja -ongelmista. ”Kaivosalan on kannettava vastuunsa”, kirjoittaa kokoomus.
Vihreät asettaa tavoitteen vielä korkeammalle kuin Luonnonsuojeluliitto. Myös perussuomalaiset sanovat, että kaivosyhtiöt on saatava ”selvemmin vastuuseen luontoon ja varsinkin vesistöihin kohdistuvasta haitasta.”
Vain keskusta ja siniset ovat selkeästi eri mieltä liiton tavoitteen kanssa. Keskusta muistuttaa, kaivostoimintaa koskevat jo nyt luonnonsuojelualueilla jo nyt tiukemmat määräykset. Siniset toteaa, että Suomessa on paljon laajoja korvaavia suojelualueita.
”Luonnon monimuotoisuuden suojeluun varataan 100 miljoonaa euroa lisää vuodessa. Rahoitusta tarvitaan esimerkiksi metsiensuojelun METSO-ohjelmaan ja soidensuojelun täydennysohjelman toteuttamiseen, kosteikkojen kunnostukseen, ennallistamiseen sekä uhanalaisten lajien ja luontotyyppien suojeluun.”
Vaikka vain vihreät, vasemmistoliitto ja siniset sitoutuvat Luonnonsuojeluliiton 100 miljoonan euron määrärahatavoitteeseen, moni puolue kannattaa vapaaehtoisuuteen perustuvan METSOn turvaamista ja määrärahojen jonkin suuruista korotusta.
Kunnianhimoakin on: esimerkiksi keskusta ja kokoomus haluavat laajentaa METSO-ohjelman koskemaan myös muita luontotyyppejä kuin vain metsiä. Sdp haluaa METSOn lisäksi viedä myös soidensuojeluohjelman loppuun.
”Metsähallituksen tulostavoitetta lasketaan merkittävästi, jotta valtion mailla voidaan vähentää avohakkuisiin perustuvaa tehometsätaloutta ja helpottaa metsien monikäyttöä.”
Sipilän hallitus nosti juuri Metsähallituksen tulostavoitteen 150 miljoonaan euroon. Summa on kolminkertainen verrattuna 10 vuoden takaiseen. Vihreät, vasemmistoliitto ja yksittäisenä oikeistopuolueena siniset ovat valmiita laskemaan ja Sdp kohtuullistamaan Metsähallituksen tulostavoitteita.
Hakkuueurot kimmeltävät silmissä hallituspuolueilla (sinisiä lukuunottamatta) ja kristillisdemokraateilla.
”Uusia vesivoimaloita ei enää rakenneta ja vähätuottoisia pienvesivoimaloita puretaan suunnitelmallisesti.”
Yleinen kuva vastauksista on se, että vesivoimalaitosten kalatalousvelvoitteet halutaan ulottaa myös pieniin, jo rakennettuihin voimaloihin. Kokoomus ja keskusta sallisivat uusien vesivoimaloiden rakentamisen. Pienempien voimaloiden purkamista keskusta suostuu harkitsemaan.
Perussuomalaisille kysymys on tärkeä, ja puolue on samaa mieltä Luonnonsuojeluliiton tavoitteiden kanssa: ”Viimeiset vapaat joet tulee säilyttää rakentamattomina vaelluskalakantojen sekä muiden luontoarvojen ja virkistyskäytön vuoksi”. Siniset ei näe vesivoimassa ongelmia.
”Itämeren ja sisävesien suojelemiseksi maa- ja metsätalouden hajakuormitukseen puututaan kohdistamalla lisätoimenpiteitä pelloille, joilta vesistökuormitusta tulee eniten sekä luopumalla avohakkuista ojitetuilla soilla.”
Vesistöille saattaa koittaa kirkkaampi tulevaisuus. Oikeisto ja Sdp tarjoavat vesiensuojeluun yhdeksi ratkaisuksi kipsin ja kalkin levitystä pelloille, mutta kokoomus muistuttaa että ”Nämä toimet ovat kuitenkin vain hetkellistä laastarointia, ellei samaan aikaan huolehdita, että maaperään ei jatkuvasti tule enemmän ravinteita kuin viljelykasvit tarvitsevat.”
Ojitettujen soiden avohakkuista moni puolue olisi valmis keskustelemaan. Perussuomalaisten vesistömyönteisyys jatkuu ja vihreät sekä varsinkin vasemmistoliitto luettelevat lisätoimia vesiensuojeluun.
”Ympäristöhallinnon resursseja vahvistetaan, yleisen edun ja kaavoituksen valvonta varmistetaan ja ympäristöviranomaisten valitusoikeus säilytetään.”
Kysymys on nykyiselle hallituskolmikolle vaikea, sillä päätös Luova-viraston perustamisesta ja ympäristöviranomaisten valitusoikeuden rajaamisesta on Sipilän hallituksen tekoja. Silti vain siniset pitäytyy hallitusvastuussa selkein sanoin. Keskusta kiertelee ja kaartelee vastauksessaan riittävien resurssien takaamisesta. Kokoomuksessa ollaan huolissaan resurssien riittävyydestä, mutta puolustetaan Luovaa ottamatta kantaa valitusoikeuden säilyttämiseen.
Selvästi Luonnonsuojeluliiton tavoitteen takana ovat vihreät ja vasemmistoliitto. Vasemmistoliitto haluaa palauttaa ympäristöviranomaisen muutoksenhakuoikeuden sekä kaavoituksen ja yleisen edun valvonnan. Vihreät toteaa perusteluissaan, että Suomi tarvitsee nykyistä vahvemman, itsenäisen ympäristöhallinnon, ei heikompaa. Myös kristillisdemokraatit, perussuomalaiset ja Rkp ovat samaa mieltä. Sdp kirjoittaa olevansa erittäin huolissaan Luovaa koskevista suunnitelmista.
”Kehitysyhteistyön rahoitusta nostetaan merkittävästi ilmastonmuutoksen ja sukupuuttojen torjumiseksi.”
Lähes kaikki puolueet tavoittelevat kehitysyhteistyörahoituksen nostamista 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Perussuomalaiset ja siniset vastustavat periaatteidensa mukaisesti koko asiaa. Vain vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit mainitsevat, että ilmastorahoitusta on kasvatettava, ja sen on oltava lisäystä kehitysrahoitukseen.
Eduskuntavaalien vanavedessä käydään myös toiset vaalit, joissa ympäristöasioiden pitäisi nousta esiin. Euroopan unionin parlamentin vaalit ovat toukokuun 26. päivä. On paljon mahdollista, että tuo vaalikamppailu jää pienimuotoiseksi, vaikka parlamentin valtaa ei käy väheksyminen. Valittavien 13 mepin poliittista painoarvoa on verrattu jopa kotimaisiin ministereihin.
Artikkelin ympäristöhallintoa koskevaa kohtaa on täydennetty vihreiden ja vasemmistoliiton osalta 5.3.2019
